Tämä on ihan ala-arvoinen ketju, turha syyttää kaikkia IFK-faneja jos jonkun mielestä Koivu pitää sulkea maajoukkueesta. Varmaan kirjoittajassa painoi kirjottaessa kirvelevä tappio Kanadalle loppuottelussa.
Aika huikeita juttuja muiltakin esim että "Tämä oli kyllä Teemun viimeinen turnaus", "ei vain riitä enää".
On totta että World Cup oli kyllä outo turnaus, kukaan pelaaja ei saanut tilastoihin mitään mahtipisteitä, mutta Olli Jokinen ja Saku Koivu osittain vuorotellen kantoivat Suomea ja tekivät tärkeitä pisteitä. Mutta tässä turnauksessa Olli löi lopullisesti itsensä Leijoniin ja Raato luotti Jokiseen tajuttoman paljon varsinkin ottelujen lopussa esim USA ja Kanada otteluissa. Mutta minusta molemmat pelasi hyvin ja esim USA-ottelun maalit meni molemmille, lohkovoitto Ruotsia vastaan siinäkin molemmille tärkeitä pinnoja.
Torino on tietysti taas se juttu mitä varmaan pitkään muistellaan "the turnauksena". Sääli että suomalaiset kiekkojännärit lyttäävät joitakin pelaajia tästä turnauksesta, vaikka jokainen jätkä huoltajista Niittymäkeen olivat luomassa tätä joukkuetta jonka kaltaista Daavidia taistelua Goljatteja vastaan oli ilo seurata, vaikka turnauksen loppu jätti katkeran sivumaun suuhun.
Tässä turnauksessa oli mielenkiintoista seurata, miten meillä oli kaksi kiekollista kenttää huippukunnossa ja sitten kaksi hieman puolustavampaa vitjaa, harmi että ykkönen ja kakkonen eivät olleet tulessa kuin yhdessä ottelussa YHTÄAIKAA ja se oli se kuuluisa välieräottelu. Turnauksessa ykkönen johti turnauksen alkupuoliskoa ja loppupuolella Jokisen kenttä nosti rooliaan, ja näinhän se menee, sillä jolla kulkee niin pitää pystyä näyttämään. Oikeasti Koivua tai Jokista ei hevonvittuakaan kiinnosta kumpi on papereissa ykkös- tai kakkossentteri, he haluavat VOITTAA LEIJONILLE MESTARUUKSIA, he tietävät että heidän päivän kunto vaikuttaa kumpi on se kapellimestari
Minusta on vain vähän surullista seurata sivussa miten Jokisen hyvät NHL-pelaajien turnaukset aina lytätään ja pelkästään Koivua nostetaan jalustalle, vaikka esim Torinossa pelillinen ykkössentteri vähän vaihtui illan kunnon mukaan. Finaali oli sitten se peli missä kumpikaan kenttä ei oikein loistanut, Koivu istui jäähyllä Ruotsin iskiessä 1-2 johto-osuman, sekä oli kentällä Ruotsin voittomaalin aikana (v.tun Lidström), mutta ei Jokinenkaan ihmeitä esittänyt ottelussa, tosin kenttä tasoitti ottelun 2-2:een melkoisen puolustussodan jälkeen, mutta toisaalta Koivun kenttä teki ottelun avausmaalin.
Noille oikeille huippujätkille on ihan sama missä roolissa ne tuolla vetää, ne nauttii ajasta keskenään, pitävät jäällä ja jään ulkopuolella hauskaa ja kaikkia yhdistää halu voittaa mestaruus Suomeen. Jarkko Ruutu tämän joskus, en muista missä mediassa ilmoittikin.
Saku ja Olli ovat aika monissa kisoissa pelanneet vammojen alaisuudessa ja turnauksen jälkeen rakkikoirat täällä vinkuu miten joku ei tehnyt 1+1 joka ottelussa.