Koiranpennun tulo on kuin tulisi ihmisvauva taloon: pistää kaiken sekaisin. Se vaatii oikeasti hermoja, katkenneen unen sietokykyä, jämäkkyyttä ja asioiden priorisointia.
Juuri uuteen kotiin tullut koiranpentu voi itkeä myös ikäväänsä. Yksin sitä ei pitäisi missään nimessä jättää yöksi heti alussa, vaikka sille olisikin rajattu joku oma turvallinen pentuaitaus tai joku muu alue. Kaikki on pennulle uutta ja se on revitty kertaheitolla irti kaikesta tutusta, niin ihmisistä kuin paikoistakin. Patja lattialle ja koiran lähelle nukkumaan. Yöllä nukutaan eikä pentukoirakaan kovin usein pissahätään heräile. Ja jos herääkin, prioriteettilistan kärjessä on opettaa koira käymään paperilla tai pissa-alustalla. Siitä kehutaan ja palkitaan. Kun pentu tekee ulos pissat, siitä pistetään kunnon bileet pystyyn, mutta se on vain ja ainoastaan bonus. Toiset koirat oppivat nopeammin kuin toiset, mutta missään nimessä ensiviikkojen aikana pissojen tekeminen ulos ei ole tärkeintä, vaan tärkeintä on se, että koira tuntee olonsa turvalliseksi ja tutustuu ja leimautuu ihmisiin.
Siinä missä pientä vauvaa yritetään rauhoitella öisin jatkamaan uniaan, sitä pitää tehdä myös koirien kanssa. Öisin nukutaan ja jos vaikka yöllä pissahätä tulisikin, pennun pitää oppia käymään pissalla ihan itsekin ja menemään sen jälkeen nukkumaan. Jos ihminen sattuu siihen heräämään, riittää, että koiralle kuiskaa hiljaa pienet "hyvät" ja sitten kääntää kylkeään. Jos pentu haluaa yöllä leikkiä, siihen ei tietenkään suostuta, koska yöllä nukutaan. Tämä kaikkihan lähtee ihan ihmisistä, kuten lastenkin kanssa. Rajat pitää olla ja aikuisen tai tässä tapauksessa ihmisen tehtävä on opettaa koiraa talon tavoille. Hellästi, mutta napakasti.
Kun meille tuli koira, erotimme makuuhuoneen ns. vauvaportilla. Koira vietti työpäivät huoneessa aita kiinni ja näki aidanraoista eteiseen, kun ihmiset tulivat kotiin. Oppi siihen, että ensinnäkään se ei tarvitse vahtia koko asuntoa, vaan ainoastaan sitä yhtä huonetta. Tämä rauhoitti koiraa. Kun ihmisiä tuli ulko-ovesta, koira ei päässyt heti hillumaan ovelle, jolloin se olisi oppinut siihen, että kiihdyttää itsensä aivan uskomattomiin sfääreihin ulko-oven käydessä. Tästä on ollut myöhemmin hyötyä. Koira myös pissasi vain yhteen huoneeseen alustalle, jolloin pissavahinkojen todennäköisyys pieneni huomattavasti. Lapsemme olivat vielä leikki-iässä, jolloin vahingossa auki jäänyt lastenhuoneen ovi ei ollut katastrofi ja saattoi myös pelastaa konkreettisesti koiran hengen, kun ei päässyt imuroimaan Barbien kenkiä rauhassa kiduksiinsa. Saimme myös itse olla rauhassa duuneissa, kun tiesimme, että koira on tyytyväisenä makkarissa turvassa ja käytännössä nukkuu ihan koko sen ajan, kun olemme pois kotoa.
Meillä koiralla oli yksi viikko n. 7kk iässä, jolloin söi lattialistan makkarista. Muita vahinkoja ei käynyt. Koira oppi tosi nopeasti käymään alustalla pissalla, mikä oli superhyvä, koska asuimme kerrostalossa eikä mahdollista päästää omalle pihalle ollut. Todella pitkään meni niin, että aina kun tultiin ovesta sisään, koira kävi pissalla tai jopa kakalla paperilla. Jossain vaiheessa olin siihen hyvin turhautunut, koska ajattelin, ettei koirasta tulee ikinä kokonaan sisäsiisti. Tulihan siitä, ehkä vasta 8-9 kk iässä, mutta silloin siitä tulikin sitten vähän enemmän raskasta ihmiselle, kun koiran vuoksi piti juosta duunista kieli vyön alla himaan. Silloin oli paljon helpompaa, kun tiesi, että jos koiralla on oikein kova hätä, se käy paperilla. Varmaan meilläkin tehtiin virheitä sisäsiisteyden harjoittelun suhteen, mutta oli pakko myös priorisoida asioita ja huomioida faktat: meillä ei ollut aina mahdollisuutta avata ovea ja päästää koira heti tarpeilleen, vaan se vaati useamman minuutin esityöt ennen kuin oltiin ulkona. Meillä oli lapsia, jotka yleensä aina hidastavat mitä tahansa toimintaa. Mulle oli tärkeämpää, että koira kusee paperille kuin lattialle ja että mun mielenterveys säilyy kiireen ja paineen alla. Ja loppu hyvin, kaikki hyvin. Koira ei herätä koskaan tarpeilleen, vaan nukkuu tasan niin pitkään kuin ihmisetkin. Meillä koira nukkuu sängyssä, mutta ollessaan hoidossa, ei välttämättä pääse isäntäväen sänkyyn, jolloin riittää, että sille sanoo, ettei saa mennä. Uskoo kerrasta. Aamulla valitan, että helvetti, kun joka paikassa on karvaa, mutta jos koira ei ole illalla sängyssä, käyn hakemassa sen viereeni. Koska niin nyt vain kuuluu olla, lähekkäin ja onnellisina.
Koira tuo niin paljon ihania tunteita ainakin itselleni, etten voisi kuvitellakaan elämää ilman tätä Putouksen "Pöntön" elävää mallinukkea. Että miten ihmeessä koira voi olla samalla ihan fiksu, mutta kuitenkin niin tyhmä? Meillä on ehkä n. 25 sanaa, mitkä koira tunnistaa ja ihan todella tarkkana saa olla, mitä suustaan päästää.
Voin lämpimästi suositella tuota meidän perheen valitsemaa systeemiä.
