Koira – ihmisen paras ystävä

[AnaMasa]

Ei kuulosta lupaavalta tuon rotikan tulevaisuus. Ei se noihin lenkkeihin "kuole", varsinkaan jos on selvästi itse halukas, eikä päästetä muiden koirien lähelle. Kaupan eteen jättäminen onkin eri homma. Kaupan edessä yksin oleminen voi olla todella pelottava tilanne ja voi vaikuttaa henkisesti eri tavoin ties kuinka pitkälle.

Perheen omista muksuista en olisi huolissani, mutta kaikesta muusta kyllä. Kokonaisuus kun kertoo, että homma ei ole uusilla rotikan omistajilla täysin hallussa, eli voi olettaa, että koira ei tule saamaan tarvitsemaansa äärimmäisen kärsivällistä, johdonmukaista ja jopa voimakasta koulutusta. Kristallipallo näkee jo tulevaisuudessa tilanteen, jossa nuo villit lapset ovat kotona ilman vanhempia ja mukana on myös perheen ulkopuolinen kaveri. Siinä kun rotikka alkaa suojelemaan omiaan jostain satunnaisesta ärsykkeestä, niin pääsee rotu taas Iltalehteen.

 

[Tombe76]

Mikä vittu ihmisiä vaivaa? Oletko erityisen tyytyväinen, kun voit rasittaa luontoa? Ei kai sille mitään voi, että ollaan niin vitun äijää ja kovaa kingiä. Mun kirjoissa tosin pelkkä paska. En pidä minään tollasia wannabe-"äijiä".

En tiedä mikä ihmisiä vaivaa, mutta itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa tämän ketjun viimeaikaiset kirjoitelmat/vertailut. Aika puisevaa tekstiä. No tuo Pasilin teksti kyllä huvitti minua. Oikeastaan tämä Hegen vastaus vielä enemmän.

En kyllä kahden koirani kanssa juurikaan ajattele luontoa, tai omaa egologista jalanjälkeäni. Enkä kyllä paljon muutenkaan. Vaikka siirtyisin kuinka syömään ituja niin jos se tämän pallon olemassa oloa pidentää sen 0,00000001 sekuntia, niin en näe tarpeelliseksi muuttaa elämäntapojani. Autoilen silloin kun huvittaa, omistan koiria tästäkin eteenpäin. Ja kierrätän jos siltä tuntuu. Ehkä voin lähteä mukaan talkoisiin, jos nyt ensiksi siihen saataisiin mukaan jenkit ja kiinalaiset. Mutta tämä karkaa nyt aika paljon otsikosta.

Mutta aiheeseenkin taas. Onhan tuo dobermannipentu aivan loistava. Taas huvitti otsikot paikallislehdessä ja iltapäivälehdessä, kun saman rodun edustaja oli RAADELLUT pikkupoikaa. Kyseessä oli tapaus, jossa jonkun kaverin kaiman veljen siskon alle kouluikäinen lapsi oli kylässä ollessaan mennyt ilmeisesti valvomatta makaamaan nukkuvan dobermannin päälle ja repimään kaulapannasta/kaulasta. Ja sitten koira oli ensin ärähtänyt ja lopulta näykkäissyt, ollessaan kotona omalla pedillään (vast.) Ja sitten oli tullut tikkejä. Tässäkin tapauksessa voidaan kai kysyä oliko vika koirassa vai ihmisissä?

No tästäpä sai taas iltapäivälehdet hienot otsikot aikaiseksi. Loppuun oli vielä laitettu poliisisedän kommentit, ettei tiedä mikä on koiran tulevaisuus. Itse en ainakaan lopettaisi, tosin ehkä voisi pientä koirakieltoa suositella omistajille. Meillä ainakin koirat (tuo terrieri varsinkin) lähtee saman tien toiseen huoneeseen, jos tulee vieraita muksuja kylään. Ei kävisi mielessäkään että antaisi touhuta koiran kanssa vapaasti.

 

[TF-79]

Ei kuulosta lupaavalta tuon rotikan tulevaisuus. Ei se noihin lenkkeihin "kuole", varsinkaan jos on selvästi itse halukas, eikä päästetä muiden koirien lähelle. Kaupan eteen jättäminen onkin eri homma. Kaupan edessä yksin oleminen voi olla todella pelottava tilanne ja voi vaikuttaa henkisesti eri tavoin ties kuinka pitkälle.

Perheen omista muksuista en olisi huolissani, mutta kaikesta muusta kyllä. Kokonaisuus kun kertoo, että homma ei ole uusilla rotikan omistajilla täysin hallussa, eli voi olettaa, että koira ei tule saamaan tarvitsemaansa äärimmäisen kärsivällistä, johdonmukaista ja jopa voimakasta koulutusta. Kristallipallo näkee jo tulevaisuudessa tilanteen, jossa nuo villit lapset ovat kotona ilman vanhempia ja mukana on myös perheen ulkopuolinen kaveri. Siinä kun rotikka alkaa suojelemaan omiaan jostain satunnaisesta ärsykkeestä, niin pääsee rotu taas Iltalehteen.

Itseasiassa kaveri ei taida noihin lenkkeihin kovin halukas olla, ainakin se näyttää siltä, kun koiruus on hihnan mitan jäljessä koko lenkin. Mua kyllä vähän arveluttaa tuo lenkityskin, lähinnä se, mitä se tekee koiran jaloille. Otetaan nyt keskiarvoksi lenkkiin 500metriä, se 6-8 kertaa päivässä tekee 3-4 kilometriä.
Kaupan eteen jättäminen on myös minusta vastuutonta, äskettäin seurasin, kun pentu oli puussa kiinni, ja viereisessä puussa isompi pystykorva, joka irvisteli ja louskutti pennulle parin metrin päässä sen kuonosta. Muutenkin se varmaan tuossa saa aika pelottavia kokemuksia, ellei sitten jo pian katoa siitä jonkun matkaan.
Epäilyttää myös se, paljonko pentu mahtaa saada unta, vai roikkuvatko muksut pennussa kokoajan. Ainakin meidän koirusta tuo vanhempi muksuista, noin 3-v. Käsittelee siihen malliin, että hirvittää lähelle päästää...
Uskon, että tuosta koirasta tulee tuossa perheessä ns. ongelma tapaus. Kyseessä on ensimmäinen koira, isäntä halusi nimenomaan rotikan. Tosin isäntä itse on kuukaudesta kaksiviikkoa ulkomailla töissä. Kun eivät nämä kaksi ole onnistuneet lasten kasvatuksessa lainkaan, niin epäilen, etteivät onnistu siinä koirankaan kanssa. Vielä kun kyseessä on rotu, joka vaatii osaavaa kasvattajaa. Sääli hienoa koiraa.

 

[AnaMasa]

Juuri tuo koiran oma halukkuus on hyvä mittari. Minä en tosin 8 viikkoista veisi pihapiirin läheisyydestä mihinkään. Vain pissakakkareissut aivan pihan vieressä ja kerran-pari päivässä omassa rauhassa tutkimusretki lähimetsässä koiran tahtiin. Vasta ensimmäisten rokotusten jälkeen, eli n. 12 viikon ikäisenä pikkuhiljaa pidemmälle ja koiran väsyessä vaikka kantaen kotiin. Samaa mieltä siis olemme.

Meillä sattui tuon reilun vuoden ikäisen kk-mäykyn kanssa pieni jännäkakkamomentti n. viikko sitten. Mentiin tuohon lähimetsään iltapäivällä. Vähän ajan päästä vastaan leijui n. 1,5 metrin mittainen pohkeen paksuinen puunrunko. Runkoa kannatteli ilmassa kaksi saksanpaimenkoiraa. Multa alkoi välittömästi Mr. Hankey kurkkimaan, mutta onneksi omistaja tuli näkyviin ja kutsui koirat luokseen. Tunnistin omistajan lähellä asuvaksi naiseksi, jolla on ainakin 4 sakemannia. Ollaan joskus kohdattu tiellä, kun sillä on ollut vain yksi koira mukana ja perseenhaistelu on mennyt ongelmitta. Nainen kytki kuitenkin vain toisen koiran kiinni ja päästi toisen leikkimään, koska nämä koirat ovat kuulemma leikkineet ennenkin. Oletin, että ovat kohdanneen mun muijan kanssa tai jotain. Sakemanni oli kokoerosta huolimatta ihan kiltti, mutta mun mäykky oli hihnassa ihan kusessa ja sitten nainen kysyi, että jos päästäisin sen vapaaksi. Järkeilin siinä vaiheessa, että mäykky oli kusessa nimenomaan hihnan takia. Kysyin kuitenkin, että "onhan sinulla tuo koira hallussa?". En muista mitä se vastasi, mutta päästin mäykyn irti. Leikki jatkui välittömästi yhtä yksipuolisena kuin hihnankin kanssa. Mäykky juoksi aivan kusessa häntä koipien välissä leikkisää sakemannia karkuun. Sitten pako suuntautui kohti 50 metrin päässä olevaa autotietä ja yritin kutsua mäykkyä takaisin, mutta eihän se totellut takaa-ajettuna, vaan ampaisi suoraan tielle sakemanni perässään. Se nainen, tässä vaiheessa vitun tyhmä lehmä, piipitti jotain koiralleen, että "hei älä nupu viitsi mennä sinne, ei saa", mutta koirat olivat siinä vaiheessa jo hevon vitussa.

Mäykky oli juossut autotietä pitkin kilometrin verran kotiin asti ja säilyi siis hengissä, mutta kyllä vitutti paitsi oma sinisilmäisyys, niin myös tuo akka. Minä oikeasti luotin, että jos jollain on 4 isoa koiraa ja varsinkin saksanpaimenkoiraa, niin koirat kyllä tottelevat omistajaansa robotin lailla. Paskan marjat. Kotona kuulin vielä muijalta, että ovat kyllä kohdanneet ennenkin, mutta leikkineet vain hihnassa.

Jotain kontrollia pitäisi saada isojen (ja miksei pientenkin) rotujen tuleville omistajille. Joku pakollinen koiranhallintakurssi tms. Se olisi ihan turvallisuuskysymys ja olisihan siinä eläinsuojelupointtikin.

 

[HekeK]

En tiedä mikä ihmisiä vaivaa, mutta itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa tämän ketjun viimeaikaiset kirjoitelmat/vertailut. Aika puisevaa tekstiä. No tuo Pasilin teksti kyllä huvitti minua. Oikeastaan tämä Hegen vastaus vielä enemmän.

Itse en lähde tuomitsemaan koiran omistajia. Koirista kun on varmasti paljon iloa, aivan kuten tästä ketjusta on voinut lukea. Minua vain ärsyttää tuollainen mahtailu kuinka ympäristöasiat ei jaksa kiinnostaa. Kehutaan ja retostellaan, kuinka ympäristöä ollaan taas rasitettu.

Kai jossain porukassa tuolla saa arvostusta ja näitä juttuja kuunnellaan ihan muna kovana. Itseäni moinen vain ärsyttää. Pakko olla mahdottoman kova äijä kun on keskivertoa isompi auto ja koiratkin tulee lentokoneella maahan.

Te kaikki asutte minun pallollani. Ja minä asun teidän pallollanne. Olisi ihan mukava, että jokainen kiinnittäisi huomiota omiin kulutustottumuksiinsa. Meillä ei ole enää käyttöä raskaan sarja egoisteille tai egoterroristeille.

 

[Tombe76]

Kai jossain porukassa tuolla saa arvostusta ja näitä juttuja kuunnellaan ihan muna kovana. Itseäni moinen vain ärsyttää. Pakko olla mahdottoman kova äijä kun on keskivertoa isompi auto ja koiratkin tulee lentokoneella maahan.

Te kaikki asutte minun pallollani. Ja minä asun teidän pallollanne. Olisi ihan mukava, että jokainen kiinnittäisi huomiota omiin kulutustottumuksiinsa. Meillä ei ole enää käyttöä raskaan sarja egoisteille tai egoterroristeille.

Ei käynyt mielessä, että tuossa kirjoituksessa (pasil) saattoi olla hivenen sarkasmia.

Mitä tulee kulutustottumuksiin, niin toki olisi mukava, että kaikki tämän pallon 5-6 miljardia ihmistä ajattelisivat asuvansa myös muiden pallolla, mutta vaikka kuinka minä niin ajattelisin, niin sillä ei tätä maailmaa pelasteta. Mutta se tästä off-topicista.

 

[Erik Loka]

Äiti tuossa soitteli ja kertoi että koira vetelee viimeisiään. Kyseessä on tuollainen pieni terrieri, ja odotin että olis ollut vielä ainakin pari vuotta aikaa (nyt 10v), mutta ilmeisesti joku kasvain sydämen vieressä vei voimat. Ei ole kuulemma syönyt perjantain jälkeen juuri mitään eikä pysy pystyssä..

Röntgenissä oli näkynyt jotain ylimääräistä, mutta huomenna hakevat vielä eläinlääkäriltä viimeisen tuomion. Täytyy vaan toivoa parasta...

Hiljaiseksi vetää. Se on kuitenkin puolet meikäläisen elämästä pyöriny mukana...

 

[Bob Rambo]

Hiljaiseksi vetää. Se on kuitenkin puolet meikäläisen elämästä pyöriny mukana...

Jaksamista sinne.

Meidän perheen kaksitoistavuotias cavalier-vanhus päästettiin viimeiseen lepoon tänään. Jonkin asteisia pikkuvaivoja on ollut jo vuosikaudet, mutta aina niistä on selvitty ilman isompia ongelmia. Herra pysyi suhteellisen pirteänä ja elinvoimaisena aina viime päiviin asti. Tiistaina eläinlääkäri totesi nopeasti kehittyneen imusolmukesyövän, joka ilmeisesti aiheutti nesteen kertymistä keuhkoihin.

Kortisonipiikin voimalla poikaa pidettiin kotona vielä tähän päivään asti. Tänään sitten tehtiin päätös lopettamisesta ennen kuin herralle olisi kehittynyt pahempia hengitysvaikeuksia. Parin viime viikon aikana koiran haukkuminen väheni huomattavasti, mutta tänään jälleen huusi kuin leijona päästessään autoon viimeiselle automatkalleen. Väkisin tulee mieleen, että koira tajusi, mihin oli matkalla. Viimeistä nukahtamista odottaessakin häntä heilui ja olo oli rauhallinen.

Tällä hetkellä olo on todella tyhjä. Pahemmalta tämä tuntuu kuin esimerkiksi isovanhempien poistuminen. Siltikin saa olla helvetin iloinen lukemattomista hyvistä muistoista, sekä siitä, että koiraystävä sai lähteä ilman suurempia tuskia.

 

[TF-79]

Meidän perheen kaksitoistavuotias cavalier-vanhus päästettiin viimeiseen lepoon tänään.

Voimia sinne.
Tuo on aina tuskaisen vaikea päätös, vaikka tietää sen olevan ystävän parhaaksi. Meidän cavalier-neiti on vasta neljä ja toivottavasti edessä on vielä monia yhteisiä vuosia.

 

[Pihvi]

Niin siinä kävi myös täällä, että tänään lähti viimeiseen lepoon myös meidän kromfohrländer-vanhus. Viikon yli 15 vuotiaaksi jaksoi, mutta viimeisen viikon aikana touhu meni surkean väsyneeksi. Lääkärissä käytiin viikolla pariin otteeseen, ja kortisonipiikin avulla tiistaina jaksoi vielä ulkona kävellä suht normaalisti, mutta muuten ei oikein mikään kiinnostanu. Ei maistunut edes ruoka tai lenkkeily, joten ei tässä vaihtoehtoja juuri ollut. Pieniä ja pienisuuria vikoja kuitenkin löytyi. Haikeaksi vetää.

 

[Köyliön Ässä]

Haikeaksi menin itsekin, kun muutama vuosi sitten rakas westiemme kuoli muutama kuukautta ennen 14-vuotispäiviään. Aivan mahtava oli tuo pieni karvakasa. Koko lapsuuteni, jonka muistan, olin sen koiran kanssa leikkinyt ja häärännyt. Aivan älyttömän mukava oli ja kyllä itku lopulta tuli, kun isä kertoi vieneensä se sitten eräänä päivänä lopetettavaksi. Kaikenlaista vikaa oli iänkin takia, joten inhimillisintä oli toki lähettää kaveri koirataivaaseen. Pikku hiljaa suru väheni ja noin vuosi sitten uuden westien hankimme.

Eipä ole tässä nykyisessäkään mitään valittamista ja tuohan tämä veijari paljon lisää koko perheen elämään. Keskustelut läheisten kanssa koirasta, lenkit, kaikki pikku leikit sun muut ja luohan tuo otus myös muutenkin positiivista tunnelmaa aina siellä missä se sattuu häärimään mukana.

 

[narri]

Tämä ketju tuntuu muuttuvan ainoastaan suru-uutisten kertomapaikaksi. Ei sillä, onhan se hyvä että on joku paikka johon pystyy tuntojaan purkamaan. Kylhän nää karvakasat kuiteskin kuin perheenjäseniä ja niiden menettäminen varmasti sattuu ja on sattunut myös minua 2 kertaa.

Nykyinen oma hauvani on 2-vuotias sekarotuinen Tallinnan tuliainen Pelastetaan koirat järjestön kautta. Kaveri on terve ja melkein kaikinpuolin hyväkäytöksinen. Mielipuuhaa on esineiden hakeminen niin maalta kuin vedestä ja joskus jopa ilmasta, jos sattuu ehtimään Frispeen luokse ennen kun se maahan laskeutuu.

Eilen käytiin Hyvinkäällä koirakylpylässä. Tätä paikkaa on pakko suositella ja hiukan jopa mainostaa. Aika kallista on, mutta vesipetokoirille saletisti todella mieluisa kokemus talviaikana.

Ruvetaan funtsimaan jotain yhteistä tapahtumaa koirien kesken. Esim mennään "Team Jatkoaika" porukalla ensi kevään Roturace -juoksukisaan mikä juostaan Hyvinkään vinttikoiraradalla joka kevät ja varmaan myös vuonna 2010. Sarjat menee niin, että pitää olla 4 samanrotuista tai samankokoista rodutonta ja matka on 80m vieheen perässä. Eli mä tarvitsisin jokkueeseen 3 muuta sekarotuista isoa koiraa.

 

[Alamummo]

Hienoa, että jollain muullakin ketjussa on rescue-koira. Meilläkin on kotona n. 3-vuotias galgo eli espanjanvinttikoira. Tyttö on ollut meillä reilut kolme kuukautta ja on sopeutunut ällistyttävän hyvin kotielämään kaikkien paapottavaksi ottaen huomioon, että emme tienneet sen taustasta muuta kuin, että se löytyi Malagan kieppeeltä harhailemasta. Olin varautunut kaikenlaisiin sopeutumisongelmiin kuten eroahdistukseen, paikkojen rikkomiseen, huonoihin väleihin pappamäyriksemme kanssa, sisäsiisteysongelmiin... Oikeastaan ainoa harmistuksen aihe ovat olleet satunnaiset pissat sisälle ja niistäkin olemme toivon mukaan päässeet jo eroon. Rohkaisenkin kaikkia koiran hankkimista funtsaavia antamaan kodin kodittomalle. Annan mielelläni yv:nä lisää tietoa.

 

[iibor]

Hienoa, että jollain muullakin ketjussa on rescue-koira. Meilläkin on kotona n. 3-vuotias galgo eli espanjanvinttikoira.

Ja erityisesti nämä galgot kaipaavat runsaissa määrin uutta kotia, nimenomaan Espanjasta. Kyseinen rotu ei ole oikein missään arvossa ja sitä käytetäänkin metsästyskoirana. Ja kun vanhuus iskee koiraan eikä metsästäminen enää onnistu, seurauksena on yleensä kylmä teloitus omistajan toimesta...

Lisää tietoa jo moneen kertaan tässäkin ketjussa esitetystä linkistä:

http://www.espanjankoirat.com/

Meikäläiseltä saa myös lisätietoa jos haluaa yv:llä, tälläkin hetkellä kaksi Malagan kaduilta suomeen muuttanutta spanielimixiä pyörii jaloissa. Ensimmäinen tuli kaksi vuotta sitten ja toinen tämän vuoden tammikuussa.

 

[AnaMasa]

Mitenhän Espanjassa itse suhtautuvat tuohon, että siellä kohdellaan yleisesti koiria niin huonosti, että niitä joudutaan pelastetaan järjestelmällisesti toiseen maahan? Jos niitä pelastettaisiin jostain kehitysmaasta tai köyhästä EU-maasta, niin en ihmettelisi, mutta Espanja kuitenkin on ainakin omasta mielestään sivistynyt länsimaa ja vieläpä EU:n jäsenvaltio. Luulisi tämän koiratouhun olevan jollain tasolla heikäläisille ihan kansallinen häpeä.

 

[Alamummo]

Suurin osa ei välitä.

Siitä huolimatta, että Espanja on olevinaan sivistysvaltio, on siellä eläinsuojeluasiat pahasti retuperällä. Lisäksi eläimiin ei suhtauduta samalla tavalla kuin täällä. Esim. on tavallista, että koiranpentu on "regalo" siis lahja (= tavara), joka annetaan vaikka joululahjaksi ja joulun jälkeen lahjan saaja paiskaa sen kadulle selviämään, miten parhaiten pärjää. Vanhoja eläimiä heitetään kodeista pihalle, kun ne tulevat raihnaiseksi. Muutettaessa, lemmikki "unohtuu" vanhaan asuntoon jne jne. Mitä etelämmäksi maassa mennään, sitä huonompaa kohtelu on.

Galgoja käytetään Espanjassa, varsinkin Andalusiassa, vain ja ainoastaan metsästyskoirina. Niillä metsästetään laumana pienriistaa ja meidänkin koiramme on selvästi ollut aiemmin metsästyskoira, niin voimakkaasti se haluaa pupujen perään. "Huono metsästyskoira ei ole luodin arvoinen" on vanha hokema siellä, niinpä huonot koirat tapetaan tuskallisesti hukuttamalla, hirttämällä, polttamalla, kaatamalla niiden suusta alas valkaisuainetta ja oikeastaan kaikilla mahdollisilla keinoilla, joita ihmismieli keksii... Paikalliset koiratarhat yrittävät pelastaa galgoja metsästäjiltä pyytämällä heitä luovuttamaan ennemmin huonona pitämänsä koirat pois kuin tappamalla ne. Näille ressukoille sitten etsitään koteja Pohjoismaista ja Keski-Euroopasta.

Tästä linkistä voi lukea lisää galgojen surkeasta kohtelusta Espanja-nimisessä "sivistysvaltiossa". http://www.pelastetaangalgot.com/

 

[Uleåborgir]

En ole mikään käyttäytymistieteilijä, mutta maallikkona minun päässäni on herännyt sellainen hypoteesi, että paimenkoirien paimennusvaistot näkyvät ihan kotioloissakin. Omistamme vaimon kanssa partacollien ja tällä on tapana hakea lelukopasta lähes kaikki lelut ja kantaa ne sänkyyn. Siinä se sitten makoilee rauhallisena. Mutta odotapas, jos vie lelut takaisin koppaan. Koira on hakenut lelunsa - noin tusinan verran - takaisin sänkyyn puolen tunnin aikana ja sitten se ottaa taas rauhallisesti lelujensa keskellä. Koira on uros, joten tuskin se niitä imetysmielessäkään vieressään säilyttää.

 

[Aatos]

En ole mikään käyttäytymistieteilijä, mutta maallikkona minun päässäni on herännyt sellainen hypoteesi, että paimenkoirien paimennusvaistot näkyvät ihan kotioloissakin.

Paimentouhuahan tuo on.

Meillä on Espanjan vuohipaimenkoira, joka on tajunnut olevansa paimenkoira.

Näin ollen se kokoaakin meidän viisi henkisen perheen aika ajoin kokoon kuin

lammaslauman. Itseasiassa aika liikuttavaa..

 

[Rike.K]

Eräs TOP100-listaus älykkäimmistä koiraroduista. Paimenkoirat pärjäävät hyvin, samoin noutajat. Hieman yllättävää, että kakkosena heti bordercollien jälkeen on villakoira.

Mun mielestä tuollaiset listat "koirien älykkyydestä" ovat ihan yhtä tyhjän kanssa, miten tuo edes on määritelty?? Suomenpystykorva+muita samantyyppisiä metsästyskoiria ei kauheasti arvosteta, mikä on musta tässä aika kummallista.

Olen tutustunut moniin koiriin ja viisain oli yksi tuttavani suomenpystykorva. Koiralla oli selvästi aivan oma persoonansa, mutta kuitenkin pystyi hoitamaan omat tehtävät omistajan kanssa. Ihmeelistä oli se että koira tuntui ymmärtävän lähes kaiken mitä sille sanoi ja samalla se kuitenkin osasi tehdä myös oman pään mukaan eli ei seurannut omistajansa käskyjä sokeasti kuin esim. jotkut palveluskoirat.

 

[Alamummo]

Listassa on selvästi listattu rotuja, jotka ovat helposti ja monipuolisesti koulutettavia ja osaksi myös miellyttämisenhaluisia. Oppivat helposti, ovat älykkäitä ihmismittarilla. Mitä pidemmälle tuota listaa mennään, sitä itsenäisempiä ja vähemmän miellyttämisenhaluisia rotuja siinä on. Onko koirilla oikeasti älyä ja millaista se on, sitä on vaikea selvittää, koska kykymme kommunikoida koirien kanssa on niin puutteellinen.

Uleåborgirin kommenttiin villakoirasta: minusta siinä ei ole mitään ihmeellistä, että villakoira on listalla noin korkealla. Nehän oppivat melkein ensimmäisestä sanomisesta ja rakastavat ihmisten seuraa. Parempia sirkuskoiria kuin villakoirat ei ole. Koiran "työ" voi olla muutakin kuin paimentamista tai sokean oppaana olemista.

EDIT: Tuosta listasta vielä. Otsikkohan selvästi sanoo, mitä ominaisuuksia rankkauksessa on arvostettu: Ranking of Dogs for Obedience/Working Intelligence by Breed

 

[Hemingway]

Onko koirilla oikeasti älyä ja millaista se on, sitä on vaikea selvittää, koska kykymme kommunikoida koirien kanssa on niin puutteellinen.

Jos oikein muistan, jossain lähiajan Tiede-lehdessä vertailtiin koiraa ja sutta. Jutun mukaan susi on aivojensa koon (pinta-alan) perusteella koiraa älykkäämpi. Olisikohan jutussa vielä sanottu, että ero on selvä.

Kuitenkin suden kouluttaminen on vaikeaa. Edes koirasuden kouluttaminen ei kaikilta kokeneiltakaan kouluttajilta onnistu. Epäilenkin, että koirien älykkyyttä punnittaessa kysymys on usein yksinkertaisesti koulutettavuudesta, mikä ei tarkoita samaa kuin älykkyys.

 

[Alamummo]

Jos oikein muistan, jossain lähiajan Tiede-lehdessä vertailtiin koiraa ja sutta. Jutun mukaan susi on aivojensa koon (pinta-alan) perusteella koiraa älykkäämpi. Olisikohan jutussa vielä sanottu, että ero on selvä.

Kuitenkin suden kouluttaminen on vaikeaa. Edes koirasuden kouluttaminen ei kaikilta kokeneiltakaan kouluttajilta onnistu. Epäilenkin, että koirien älykkyyttä punnittaessa kysymys on usein yksinkertaisesti koulutettavuudesta, mikä ei tarkoita samaa kuin älykkyys.

Kesy koira nykyisellään on kuin pennun asteelle jäänyt susi. Suden aivot ovat varmasti kehittyneemmät, koska laji joutuu selviämään luonnossa ilman ihmisen apua. Kulkukoirat ovat ehkä jonkinlainen verrokki suteen, sillä nehän joutuvat selviämään omin avuin; etsimään suojapaikat, ruokaa, varomaan vaarallisia asioita jne.

 

[OzMoc]

Paras koirarotu

Tällaista asiaa tuli mieleen, eli taloudesta löytyy jo kissoja ja kaloja, mutta koiran hankkimisesta ollaan puhuttu.

Itseä kiinnostaisi lapinporokoira, mutta mietin vain mahtaako olla herkkä haukkumaan näin rivariolosuhteisiin.

Susikoirasta (tiedän väärä nimitys rodulle ;)) ollaan myös puhuttu ja oman kokemuksen mukaan kyseinen koira yleensä aina passeli, kunhan kouluttaa hyvin.

Haluisinkin tiedustella palstalaisilta, mitä rotua itse suosittelisitte?

Luontoa tästä läheltä löytyy joten liikunnan saaminen ei ole vaikeaa.

 

[Möksy]

Susikoirasta (tiedän väärä nimitys rodulle ;)) ollaan myös puhuttu ja oman kokemuksen mukaan kyseinen koira yleensä aina passeli, kunhan kouluttaa hyvin.

Haluisinkin tiedustella palstalaisilta, mitä rotua itse suosittelisitte?

Jos tuo haukkuminen on kynnyskysymys, niin en suosittelisi Saksanpaimenkoiraa, enkä muitakaan paimenkoirarotuja. Näillä kavereilla käsittääkseni on aika suuri haukkumisvietti. Itselläni on labradorinnoutaja uros ja tämä yksilö ei ainakaan hauku kovinkaan paljoa. Noutajille ominaista on ääretön sosiaalisuus. Toisaalta se on hyvä juttu, mutta toisaalta huono juttu. Mitään vahtikoiraa noutajista tuskin saa, koska nämä koirat tuppaavat toivottamaan kaikki vieraatkin ihmiset riemulla tervetulleiksi. Toisten koirien kanssa ei ole tullut ongelmia, mitä nyt toisille uroskoirille on välistä esitettävä kovaa poikaa. Pääsääntöisesti se siihen esittämiseen jääkin. Koirapuistoissa vierailut ovat meillä arkipäivää. Niissä käymisestä jopa itsekkin pidän, siellä on kiva jutella eri ihmisten kanssa heidän erilaisista koiristaan.

Liikuntaa noutajat vaativat päivittäin. Muista se, että liikunta pitää olla muutakin kuin lenkitystä ja juoksutusta. Liikuntaan pitää sisällyttää päivittäin rodulle ominaista liikuntaa. Noutajilla se on noutamista ja eri asioiden etsimistä. Vesi on elementti, mistä meidän labukka pitää kuin hullu puurosta. Ei ole olemassa semmoista kuralätäkköä tai -ojaa, mikä ei mielenkiintoa saisi. Järvessä on käytävä vielä silloinkin, kun jäätymättä ovat kohdat, missä pintavirtaus pitää jään poissa.

Mitä koulutettavuuteen tulee, niiin labbikset ovat lähes poikkeuksetta helppoja kouluttaa. He tekevät kaikkensa, että saisivat miellyttää isäntäänsä. Luonnollisesti, varsinkin uroksilla, ovat ne kriittiset iät, missä miellyttäminen on kaukaa haettua. Mutta kun nämä iät ohittaa, niin tottelevaisuus on aika hyvällä mallilla, mikäli jaksaa koulutuksessaan olla tiukka ja johdonmukainen. Mitä tuohon kouluttamiseen kaikenkaikkiaan tulee, niin jokainen koira pitää kouluttaa. Oikealla, määrätietoisella ja johdonmukaisella kouluttamisella saa varmasti jokaisesta koirasta loistavan perheenjäsenen.

 

[Alamummo]

Meillä on ollut puolisen vuotta aikuinen vinttikoira ja jos hiljaista koiraa hakee, niin vinttarit taitavat olla aika hyvä vaihtoehto. Oma koiruutemme on meillä olonsa aikana haukkunut kai kolme kertaa.