Koira – ihmisen paras ystävä

[Makkeli]

Oletettavasti pentu on 9-10 viikon ikäinen? Meillä on koirien kanssa tehty niin, että kun pentu nappaa kiinni ihmisestä, niin ulahdetaan/vingahdetaan niin kuin kävisi kipeää.

Mutta ei se tuota ihan heti opi, pennut leikkii toistensa kanssa puremalla, niin valmistaudu siihen, että tuota kestää aikansa. Mutta kyllä se jossain vaiheessa rauhoittuu :)

Reilu 8vk, kasvattaja luovutti pennut heti 7vk ikäisinä uusiin koteihin.

Tuota vingahdusta ollaan myös käytetty, tuntuu että siinä on vähän sama kuin tuossa huomiotta jättämisessä, että lopettaa kyllä hetkellisesti ja taas parin askeleen päästä ollaan nilkassa kiinni.

Mutta tuokin on kyllä tosiaan totta, että pitää vain maltilla jaksaa odotella pennun kasvamista, niin varmasti helpottuu jo silläkin :)

 

[Knox]

Reilu 8vk, kasvattaja luovutti pennut heti 7vk ikäisinä uusiin koteihin.

Tuota vingahdusta ollaan myös käytetty, tuntuu että siinä on vähän sama kuin tuossa huomiotta jättämisessä, että lopettaa kyllä hetkellisesti ja taas parin askeleen päästä ollaan nilkassa kiinni.

Mutta tuokin on kyllä tosiaan totta, että pitää vain maltilla jaksaa odotella pennun kasvamista, niin varmasti helpottuu jo silläkin :)

Noin pieni pentu ei paljoa vielä ymmärrä, toistoja, toistoja ja toistoja, niin kyllä se sieltä hiljalleen oppii.

Ja vinkki, jota ei voi tarpeeksi korostaa: harjoitelkaa heti alusta alkaen kynsien leikkuuta, suihkussa käymistä, korvien putsausta etc. Kaikki nämä voi alussa tuntua turhalta, mutta mulla on kaveri, jonka pitää käydä eläinlääkärissä leikkauttamassa koiransa kynnet, koska koira pitää rauhoittaa operaatiota varten. Eikä heillä ole mitään bullmastiffia joka painaisi 100 kiloa, vaan 10 kiloinen pieni koira. Mutta kun koira menee pakokauhun valtaan vain nähdessään kynsisakset, niin yritä siinä sitten leikata.

 

[Timbit]

Aikanaan kelpien pennun kanssa kokeilin tuota passivoitumista. Pentu tykkäsi käydä kiinni pohkeeseen, niin ikään kuin jäädyin paikalleni enkä reagoinut koiraan ollenkaan.

Se oli helvetin kivulias ja mihinkään mitenkään vaikuttamaton keino. En todellakaan suosittele. Sitten kerran, kun tunsin pohjelihakseni hiljalleen irtoavan raajastani, käännähdin koiraa kohtaan ja huusin RÄHY! Ja heti kun hampaat irtosivat pohkeesta, niin leikki jatkui. Tätä ei montaa kertaa tarvinnut toistaa, kun oppi meni perille. Ei ehkä ole hyvä keino, jos koiran luonne on pehmeä ja arka, mutta tuon kelpien luonne on ollut koko ajan jotain ihan muuta.

 

[Delter]

Meidän kääpiöpystykorva teki myös tuota nilkkojen/varpaiden pureskelua pentuna. Napakka ja korotetulla äänenvoimakkuudella sanottu "Ei" toimi välistä, mutta aika ajoin piti ottaa niin sanotusti erilainen perspektiivi tilanteeseen: Tällöin ulvahdimme teatraalisesti ilmaistemme kipua (joka muuten niiden pentuhampaiden kohdalla ei ollut aina edes kovin liioiteltua) ja käänsimme selän pennulle. Tilanteen salliessa nousimme vielä rahin/tuolin/sohvan päälle seisomaan selin koiraan. Näin saatiin maksimoitua pahantekijän hämmennys, kun ulvahduksen ja ignoorauksen lisäksi purulelu nousi syyllisen yläpuolelle lähes tavoittamattomiin. Pienen koiran kanssa tämä oli toki helppoa, koska useinkaan sillä ei ollut mahdollisuutta hypätä perään "samalle tasolle".

Mutta ylenpalttisen jumppailun sijaan korostaisin tuota ulvahduksen merkitystä. Mitä riipivämpi, sen parempi. Pentu ei kuitenkaan halua satuttaa, vaan kokeilee rajojaan. Ulvahdus on koirien kieltä ja tätä emät tekevät pennuilleen leikkien käydessä liian rajuksi.

Ja sanotaan nyt sekin itsestäänselvyys, että raivoaminen sekä hampaiden näyttely puhumattakaan väkivallasta on vihoviimoinen tapa kitkeä tuo häiriökäytös pois. Paras tapa opettaa pennuille asioita on saattaa se hämmentyneeksi, jotta ne riisinjyvän kokoiset aivot pakotetaan prosessoimaan tapahtunutta. Pelosta aiheutuva pakoreaktio ei ole prosessointia, vaan autonominen refleksi, joka ei opeta koiralle kuin negatiivisia asioita.

 

[ZayWest]

Onko porukalla kokemusta koirien rasvapateista? Itse löysin 11 vuotiaan dreeverin oikean tassun läheisyydestä ns. "kainalosta" noin viinirypäleen kokoisen patin.

Luonnollisesti Google laulamaan ja kovasti eläinlääkärit puhuvat että kyseessä ovat hyvin yleiset ja hyvänlaatuiset kasvaimet. Sattui vielä kuva löytymään joka täsmäsi tuohon pattiin eikä se ole kuin ns. nahan pintatasolla.

Neiti ei osoita mitään oireilua vaan lähinnä katsoo kuin idiootti kun olen kokeillut kasvaako tuo. Luonnollisesti tuolloin lääkärille.

Mutta lähinnä haen sitä että riittääkö tässä vaiheessa seurata tilannetta? Koira ei tosiaan oireile eikä patti ole kasvanut.

 

[L. Paraske]

Meidän irlanninterrierillä noita rasvapatteja on varsinkin tässä vanhemmiten alkanut tulemaan. Muutama vuosi sitten leikattiin pois niitä, koska ainakin yksi oli kasvanut vähän hankalaan paikkaan polven viereen. Mitään sen kummempia oireita ei ole koskaan ollut ja tuota polven pattia lukuunottamatta koira ei ole niitä itse koskaan noteerannut.

Nytkin on taas muutama patti kasvanut, mutta eipä noita enää taideta poistaa, koska pojalla ikää jo kohta kolmetoista eikä viitsi nukuttaa koiraa enää kuin jos olisi välttämätöntä.

 

[Leon]

Mutta lähinnä haen sitä että riittääkö tässä vaiheessa seurata tilannetta?

En ole lääkäri, mutta voin vilkaista...

Jos ei ole akuuttia syytä mennä lekuriin patin takia, pyydä katsomaan seuraavalla vierailulla, kun sellainen tulee. Kyllähän nuo aika yleisiä vanhemmilla koirilla lienevät.

 

[ZayWest]

En ole lääkäri, mutta voin vilkaista...

Jos ei ole akuuttia syytä mennä lekuriin patin takia, pyydä katsomaan seuraavalla vierailulla, kun sellainen tulee. Kyllähän nuo aika yleisiä vanhemmilla koirilla lienevät.

Mietin vain itse että onko syytä ylireagoida heti.

Tuossa kaksi vuotta sitten kesällä oli koiralle kertynyt ylimääräisiä kiloja kun en polven vuoksi kyennyt normaaleja juoksulenkkejä tekemään.

Koira siis kusi holtittomasti ja isä sekä kaikkitietävä siskoni tekivät analyysia kuolemaa odottavasta koirasta. Vein sitten koiran kokeneelle ja hyvän maineen lekurille. Tehtiin verikokeet ja virtsaviljely.

Lopputuloksena sain melkoisen läksytyksen ettei pidä ylireagoida ja kannattaa myös itse pohtia onko koiran suhteen ollut jotain poikkeavaa. Kuten vaikkapa paino.

Ei ollut mitään sairautta ja liikunta ratkaisi kesän aikaan ongelman. Koira oli viikon todella vihainen kun selvästi ihmetteli miksi vein hänet lääkäriin. No, tulipahan käytyä.

 

[Leon]

Mietin vain itse että onko syytä ylireagoida heti.

Ylireagointi on kuitenkin pienempi paha kuin katua jälkikäteen. Vaikea tietysti toisen puolesta tehdä päätöksiä. Kainalot ja nivuset kuulostavat näin maallikolle paikoilta, mihin voi tulla ikävämpiä pesäkkeitä. Yksi patti jossain ei kuulosta pahalta, mutta eihän näistä koskaan tiedä. Koira ei kuitenkaan kerro kovin herkästi, että johonkin sattuu. Mutta kyllä sen yleensä näkee, että jotain uutta ja outoa on ilmassa.

 

[ZayWest]

Ylireagointi on kuitenkin pienempi paha kuin katua jälkikäteen. Vaikea tietysti toisen puolesta tehdä päätöksiä. Kainalot ja nivuset kuulostavat näin maallikolle paikoilta, mihin voi tulla ikävämpiä pesäkkeitä. Yksi patti jossain ei kuulosta pahalta, mutta eihän näistä koskaan tiedä. Koira ei kuitenkaan kerro kovin herkästi, että johonkin sattuu. Mutta kyllä sen yleensä näkee, että jotain uutta ja outoa on ilmassa.

Luonnollisesti noin, mutta tässä kohtaa tuo vaiva vaikuttaa hyvin selkeältä ja vielä kuvan kautta näkyi missä moinen patti ilmeisen useasti on.

Eli tietenkin seuraan tilannetta että ruokaileeko kaveri normaalisti, onko ulosteen tai virtsan suhteen ongelmaa ja muuttuuko käytös muutoin. Lenkkeily, aktiivisuus jne. Eli juurikin eläinlääkärin ohjeiden mukaan.

Jos patti kasvaa saati niitä tulisi lisää, olisi välitön lähtö lekurille. Aivan kuten jonkin yleisessä olemisessa tapahtuvan muutoksen suhteen.

Nyt tuntuisi vähän hätiköidyltä ratkaisulta kun tässä kuitenkin vuoden sisään olisi peruskäynti tehtävä vaihteeksi.

 

[Introexpertti]

Mietin vain itse että onko syytä ylireagoida heti.

Tuossa kaksi vuotta sitten kesällä oli koiralle kertynyt ylimääräisiä kiloja kun en polven vuoksi kyennyt normaaleja juoksulenkkejä tekemään.

Koira siis kusi holtittomasti ja isä sekä kaikkitietävä siskoni tekivät analyysia kuolemaa odottavasta koirasta. Vein sitten koiran kokeneelle ja hyvän maineen lekurille. Tehtiin verikokeet ja virtsaviljely.

Lopputuloksena sain melkoisen läksytyksen ettei pidä ylireagoida ja kannattaa myös itse pohtia onko koiran suhteen ollut jotain poikkeavaa. Kuten vaikkapa paino.

Ei ollut mitään sairautta ja liikunta ratkaisi kesän aikaan ongelman. Koira oli viikon todella vihainen kun selvästi ihmetteli miksi vein hänet lääkäriin. No, tulipahan käytyä.

Kertoo vaan susta paljon. Itsekkin ehtiny turhia maksella matkan varrella hätäillessäni...
Äskettäinen punkki tarkistusta tehdessäin löysin akalta lonkan ulkosyrjästä ylimääräisen nännin. Mikälie mutta olkoon. Iän tuomia juttuja, kuten kuvailemasi pattikin yleensä. Kun ei vaan oo taipeissa ni tuskinpa menoa haittaa.

12 nakkia oli kesällä kakussa.

 

[ZayWest]

Kertoo vaan susta paljon. Itsekkin ehtiny turhia maksella matkan varrella hätäillessäni...
Äskettäinen punkki tarkistusta tehdessäin löysin akalta lonkan ulkosyrjästä ylimääräisen nännin. Mikälie mutta olkoon. Iän tuomia juttuja, kuten kuvailemasi pattikin yleensä. Kun ei vaan oo taipeissa ni tuskinpa menoa haittaa.

12 nakkia oli kesällä kakussa.

Tässä on myös oltava inhorealisti ja samalla kiitollinen. Vähemmän matkaa jäljellä kuin sitä edessä.

Tämä dreeveri eli 3 vuotiaaksi saakka levotonta elämää ja siskoni luovutti koiran minulle 2014. Minulla ei ollut mitään aikomusta ottaa koiraa, mutta niin tuo itselleni jäi.

Kyseessä on leikkaamaton narttu ja onneksi oli tietoa siitä ettei esimerkiksi ravinnon suhteen ollut rajoitteita. Olen huolehtinut neidistä nyt 8 vuotta ja tuo oppi heti syömään normaalia ruokaa. Luonnollisesti herkut kuuluvat yhtälöön, mutta yhtälailla säännöllinen liikunta jopa reilummin.

Eli olen käsittääkseni ollut aika onnekas ettei kaveri ole sairastanut näitä mainittuja asioita enemmän vuosien aikana. En itseäni kehu, mutta kaikkeni olen tehnyt hyvän elämän eteen.

Ja raha ei nyt kynnyskysymys ole, mutta sain tosiaan kaksi vuotta sitten hyvin tiukan palautteen ja myös selvityksen leikkaamattoman nartun mahdollisista ongelmista. Ja tietty sitten on luonnollisia syitä kun ikä alkaa kaksinumeroisiin mennä.

Eli mielelläni pidän tuon kaverin tyytyväisenä kun reagoi poikkeukselliseen toimintaan vahvasti. Muuten rauhallinen kuin mikä.

Vastaavasti tarpeen tullen lääkäriin kyllä mennään. Iän karttuessa on omallekin pääkopalle hyvä tietää missä mennään, mutta tervettä koiraa ei houkuta viedä lääkäriin.

Tämän vuoksi tätä rasvapatti-asiaa pohdin että parempi luottaa eläinlääkärin puheisiin, muiden kokemuksiin ja pitää valot päällä tilanteen suhteen.

 

[Jonisti]

Täällä tuli taloon ensimmäinen oma koira, kun nyt reilun viikon verran talosta on löytynyt pieni corgin pentu. Äärimmäisen rohkea ja energinen tapaus kyseessä, joissain asioissa varsinkin vähän liiankin vauhdikas.

Eniten ehdottomasti mietityttää tuo koiran halu ja innostus näykkiä nilkoista kun lähtee kävelemään. Tässä kun on yrittänyt koirakirjojen oppien mukaan vaan ignoorata koiran sen nilkkaan hyökätessä, niin eipä tuo rauhoitu kun parin askeleen verran ja taas sama rubma.

Onko täällä kokemusta nilkkapiraijoista, millä keinoilla on tuosta opittu mahdollisimman nopeasti ja helposti eroon?

Meillä mentiin äärimmäisyyksiin. Sisälle kumppanit jalkaan, joihin sitten kaikkea pahanmakuista siveltiin. Muu ei toiminut, mutta tuo oli hyvä :)

Mutta nyt täällä kärsitään atopiasta. Kohtalotovereita, vinkkejä?

 

[Malkkinen]

@ZayWest soita sinne eläinlääkäriin ja kerro huolesi. Kyllä ne sieltä sitten kertoo kannattaako viedä tarkastukseen vai ei.

 

[Leon]

@ZayWest soita sinne eläinlääkäriin ja kerro huolesi. Kyllä ne sieltä sitten kertoo kannattaako viedä tarkastukseen vai ei.

Rasvapatti on kyllä sellainen, että se vaatii näytteenoton joka tapauksessa, jos on pienikin epäilys, mikä halutaan sulkea pois. Luulen, että lekuri haluaa joka tapauksessa nähdä, eli soiton voi vaihtaa suosiolla ajanvaraukseen.

 

[ZayWest]

@ZayWest soita sinne eläinlääkäriin ja kerro huolesi. Kyllä ne sieltä sitten kertoo kannattaako viedä tarkastukseen vai ei.

Soittoaika hoidettuna tälle päivälle ja näköjään jopa ihan takaisinsoitto. Eli tämän minimin nyt hoidan alkuun vaikka mikään ei ole muuttunut tilanteessa.

 

[Cappe71]

Tämä on kyllä ketju, jolle ei voi muuta sanoa kuin hattua nostaa. Meilläkin kaksi koiraa (chihuahua ja tiibetinspanieli) Joten on hauska huomata, että muitakin koiraystäviä löytyy!

 

[ZayWest]

Sieltä sitten puhelua tuli ja selvensin asian koiran historiaa myöten.

Puhelimitse eivät luonnollisesti voi sulkea pois mitään, mutta kuulemma seurantani on tarkkaa ja ajoissa olen havainnut asian. Ainoa lisäohje oli ottaa valokuva tai mitata pattia ettei ihmismieli tee ns. temppuja. Oli painopiste siinä jos patti kasvaa, kipeytyy, alkaa oireilemaan "iholla" tai muutoin alkaa häiritsemään koiraa. Ja toki nuo muut asiat kävin myös läpi mitä tännekin kirjoitin.

Eli oman harkinnan mukaan luonnollisesti edettävä ja muutoin en nyt ihan kujalla ole ajatteluni kanssa.

Eli tilanteen seuraamista ja reagointia jos muutosta havaitsee.

 

[finnjewel]

Ihmettelen koirankävelyttäjiä, jotka noukkivat koiriensa pökäleet pussiin, mutta viskaavat sen jälkeen pussin paskoineen pientareelle, jos lähin roskis ei ole näköetäisyydellä.
Melkein hölmömpää kuin jättää pökäle korjaamatta.

Onko kokemuksia narttukoiran steriloinnista? Meidän spanielilla on harvinaisen vimmainen suvunjatkamisvietti. Leikit muuttuvat heti nylkytykseksi, jos vain jotain sopivaa on hollilla.
Onko vaarana, että koirasta tulee apaattinen?

 

[Alamummo]

Onko kokemuksia narttukoiran steriloinnista? Meidän spanielilla on harvinaisen vimmainen suvunjatkamisvietti. Leikit muuttuvat heti nylkytykseksi, jos vain jotain sopivaa on hollilla.
Onko vaarana, että koirasta tulee apaattinen?

On kokemuksia useammankin koiran (nartun ja uroksen) steriloimisesta. Narttujen luonteisiin toimenpide ei ole vaikuttanut millään tavalla. Sterkkaaminen on ihan suositeltavaa, sillä hormonihyrskyt valeraskauksineen jäävät pois ja samoin riskit märkäkohtuun. Nisäkasvaimiakaan ei todennäköisesti tule. Riippuen nartun iästä nylkytys saattaa olla osin jäänyt tavaksi eli siitä poisoppiminen voi olla vähän kestää, mutta todennäköisesti hormonitoiminnan väheneminen vaikuttaa positiivisesti tähänkin asiaan. Meidän nartuilla negatiivista ovat olleet lähinnä painonnousu, jota kannattaa pitää kurissa ruokavaliolla ja liikunnalla sekä vanhalle nartulle tullut virtsankarkailu, joka hoitui propaliinilla. Lisäksi pitkäkarvaiselle mäyrikselle kasvoi aivan hillitön pohjavilla turkkiin.

 

[ZayWest]

Eli tilanteen seuraamista ja reagointia jos muutosta havaitsee.

Tuli toiseen ketjuun avauduttua eilen tähänkin ketjuun kirjoittamasta aiheesta, mutta eilen illalla löytyi toinen pieni ja identtisen "irrallinen" patti tassun varresta. Tietenkin ja onneksi oli kohdassa josta sitä ei olisi myöskään havainnut ilman etsintää.

Eli koiran yleisessä olemisessa ei ole mitään muutosta ja liikunta kunnossa. Nyt kuitenkin on aika yhdelle eläinlääkärille varattuna ellen saa huomenna tuolle tutulle lekurille aikaa. Sattuu lomalta palaamaan huomenna enkä tiedä miten buukattu on.

Eli varman päälle on nyt pelattu ja onneksi tällä ei-tutulla eläinlääkärillä oli ymmärrystä miksi tuon toisen vaihtoehdon varmistan. Hyvää palvelua ainakin tältä osin.

Mutta nyt on ainakin pieni rauha että koira pääsee tapauksessa tai toisessa nopeasti tutkittavaksi.

 

[Surukuku]

...
Eli varman päälle on nyt pelattu ja onneksi tällä ei-tutulla eläinlääkärillä oli ymmärrystä miksi tuon toisen vaihtoehdon varmistan. Hyvää palvelua ainakin tältä osin.

Mutta nyt on ainakin pieni rauha että koira pääsee tapauksessa tai toisessa nopeasti tutkittavaksi.

Hyvin toimittu!

 

[Mäyräkoira]

Onko kokemuksia narttukoiran steriloinnista? Meidän spanielilla on harvinaisen vimmainen suvunjatkamisvietti. Leikit muuttuvat heti nylkytykseksi, jos vain jotain sopivaa on hollilla.
Onko vaarana, että koirasta tulee apaattinen?

Meillä on sterkattu narttu, ja se sterkkaus tehtiin kun kaksi koirataloutta löi hynttyyt yhteen eikä meidän mäyrisnarttu muuttunut mitenkään apaattiseksi, se on ollut ihan oma itsensä. sterkkauksen jälkeenkin. Se mikä oli hyvä puoli oli se, että pääsi valeraskauksista eroon, siitä tuli todella mahdoton niiden aikana.

 

[finnjewel]

Edellisellä koirallamme oli tapana toisen koiran kohdatessaan haukkua, mutta hiljentyi kyllä heti, jos vastaantulija oli rauhallinen ja ystävällinen.
Sitten muutimme koirinemme ulkomaille, isoon kaupunkiin (Praha), jossa lemmikkejä on tosi runsaasti. Koiran haukkumistaipumus hiukan nolotti jo etukäteen.
Mutta; haukkuminen loppui kuin seinään, ja koirakohtaamiset sujuivat rauhallisesti nuuskien tai välinpitämättömästi ohittaen.
Välillä Suomessa käydessä haukkuminen jatkui, mutta loppui heti Prahassa.
Selitys ilmiölle ei mielestäni ollut erilaiset koirat vaan erilaiset ihmiset: Prahassa koiranomistajat ovat rentoja, eivätkä tiukenna otetta hihnasta tai jännitä, jos kohdataan toinen koira. Mielestäni meidänkin koira vaistosi heti, ettei sen tarvitse reagoida.
Voi myös mainita, että Prahassa ainakin joka kolmas hauva ulkoilee ilman hihnaa, enkä kolmeen vuoteen nähnyt yhtään hallitsemattomasti käyttäytyvää irtokoiraa.

 

[ZayWest]

Mutta nyt on ainakin pieni rauha että koira pääsee tapauksessa tai toisessa nopeasti tutkittavaksi.

Tutulta lääkäriltä kotiuduttu ja onnellinen loppu asioille. Patit tulkitsi rasvapateiksi ja sanoi että voin halutessani otattaa näytteet. Tässä tapauksessa lekuri ei viitsinyt ruveta laskuttamaan edes ilmeisen selkeästä asiasta ja pistämään projektia tulille. Minun tulee seurata tilannetta toki yhä ja katsellaan jos jotain uutta ilmenee.

Lievä ylipaino ja ruokailu herkkuineen tarkempaan kontrolliin. Hampaat ja ikenet jäätävän hyvässä kunnossa ja liikkuminen nopeasti katsottuna hyvää. Ja niin pitääkin. Liikkumisen ja hampaat tiedän hoitaneeni hyvin. Muutoin kaikki perusasiat tsekkasi eikä mitään poikkeavaa.

Lopuksi riemuisa kynsien leikkuu johon nyt kysyi että otanko itse kotona vai otetaanko samalla. Liekkö halusi tarkistaa että puhunko paskaa koirani liikunnasta ja erityisesti aktiviteettitason kiihtymisestä kun rauhallisesti oli muuten.

No, nyt näki kun koirani pisti shown käyntiin ja loppupuheiden sekä laskutuksen aikana kaveri ravasi ympäri huonetta kuin sekopää.

Hyvä käynti kuitenkin ja seuraavaan viikkoon ei tarvitse odottaa hirveästi lämpöä koiralta. Se on näiden asioiden hinta.