Kiusallisia tilanteita arkielämässä

[pettter]

Kappas, ei ole vielä mainittu small talk -tilanteita. Ne ovat todella kiusallisia, varsinkin jos ei tunne toista osapuolta ollenkaan, tai vastaavasti tietää, ettei ole mitään yhteisiä mielenkiinnon aiheita. Siinä sitten joko jutellaan säästä tai kysellään pakolliset kuka oot, mistä tuut, mitä teet -kysymykset.

Mikä pakko siinä on mitään jutella, jos ei halua. Ei kait sellaisesta kannata vaivautua. On vaan normaalisti. Tai valittelee vaikka krapulaa ennemmin kuin kyselee toiselta henk.koht. kysymyksiä.

Kiusallinen tilanne on kun satut olemaan kusella paikassa johon ei pitäisi kusta. Esim. kerrostalon seinä, naapurin puskat tai poliisin lähettyvillä. Tällöin kannattaakin heittää joku sairauden nimi hatusta, sanotaan nyt vaikka: nagstinoomaa.
Kun kiukkuinen naapuri tai poliisi tulee puhuttamaan/sakottamaan:

Mä oon joskus mietiskellytkin, että kuinkahan usein poliisit oikeasti sakottavat vaikka puistoon kuseskelusta. Kyllä mä oon ainakin kymmenen kertaa kussut niin että poliisiauto on ollut jossain lähellä.

Kokouksissa, koulutuksissa tai muissa vastaavissa tilanteissa, missä on paljon ihmisiä ja suht hiljaista, on melko kiusallista kun nälän tunne voimistuu ja maha alkaa murisemaan. Toki ennaltaehkäisevänä työnä ennen tuollaisia tilaisuuksia kannattaa syödä riittävästi, mutta joskus sekään ei auta tai ei ehdi syömään. Sitten täytyy vaan yrittää peittää nuo äänet jollain muulla vähemmän nololla toiminnalla: yskimisellä, istuma-asennon korjaamisella, papereita selaamalla tms.

Joo tuo on tuttua. Koulussa usein maha kurni, varsinkin kokeissa.

 

[Milles Mortenson]

...varsinkin kokeissa.

Lukiossa koeviikko ja paha flunssa sattui yleensä samaan aikaan, jolloin nokka vuosi ja yskimistä ei pystynyt lopettamaan. Jos ei ollut flunssaa, niin yskitti muuten vaan. Varsinkin tuollainen kunnon räkätauti näkyy suoraan koetuloksessa, kun suurin ponnistus menee siihen, että nenä ei vuotaisi ja haluaa koko tilanteesta vain mahdollisimman nopeasti pois.

 

[Ligget]

Tulipa eräs tositarina mieleeni näistä emätinpieruista, ja eikä mene edes ketjun aiheesta ohi.

Muutama vuosi sitten oltiin kaveriporukalla lapin reissulla ja siellä oli myös eräs erittäin hyvännäköinen ja seksikäs pimu. No tilanne sitten iltaa istuessa hieman kärjistyi ja päädyimme loppuillasta/yöstä vessaan harrastamaan aikuisten lemmenleikkejä.

No ei siinä mitään, kaikki oli mennyt oikein hyvin. Asentoja oli vaihdettu ja kivaa oli. Mieleni alkoi kuitenkin hieman maistella tuota lemmen nektariinia. Olin muutaman lipaisun kerennyt tekemään kun emättimen syövereistä pääsi kunnon rekkamiehenpieru, noin sentti kasvojeni edessä. Oikein tunsin ilmavirran.

Olin itse aivan hölmistynyt, ja tämä neitokainen meinasi oikeasti romahtaa siihen paikkaan. No itse kuitenkin halusin saattaa lemmenleikit loppuun, joten puhumalla tästä erittäin erittäin kiusallisesta tilanteesta päästiin jatkamaan.

Jos tarinasta jotain opetusta pitää hakea, niin se olisi että emätinpieru ei katso aikaa, paikkaa, ulkonäköä tai muutakaan.

 

[kharon]

Liekkö tämä urbaanilegenda, jonka tuttavani kertoi..

Tämä kaveri oli ollut ruotsin laivalla. Luonnollisesti buffeen sekä oluen täyttämä maha huusi aamulla krapulassa tyhjennystä. Mies pääsi hytin vessaan ja kuten arvata saattaa anakonda junttasi pöntön täysin tukkoon. Kaiken lisäksi pöntön huuhtelu ei reagoinut mitenkään ja hyttiin muodostui silmiä kirvelevä katku. Krapulaisella miehellä kun ei kärsivällisyys enään kymmennen vetoyrityksen jälkeen riittänyt, päätti hän hakea paikalle henkilökuntaa.

Sattumoisin laivan käytävältä löytyikin siivooja, jolle mies alkoi sitten kertomaan wc-pönttöongelmista. Vähemmän yllättäen siivooja ei suomea puhunut, ja miehen ruotsin opinnoista oli kerennyt jo liikaa aikaa vierähtämään. Viittomakielellä tätä ongelmaa koitettiin kuitenkin selvittää. Mies viittoi siivoojan vessaan ja osoitti pönttään. Hän onnitui kaivamaan humuisesta päästään ainoan ruotsin kielisen sanana "TITTA" ja nykäisi samassa vetonupista. Ja sinnehän tavara sukelsi laivan uumeniin...

Siivooja oli katsonut miestä kulmien alta ja mennyt jatkamaan askareitaan...

 

[Oijennus]

Kyllä oma kiusallisen tapahtuma oli, kun nuorena poikana asuin kotona ja huoneeni sijaitsi vanhempieni huoneen vieressä. Illalla yhtäkkiä rupesi kuulumaan kovaa huutoa/kiljuntaa viereisestä huoneesta. Ajattelin, että nyt on jotain sattunut ja kiirehdin heti katsomaan mikä on hätänä. Paikalle päästyäni havaitsin kuinka isäni ammattimaisin ottein luukutti äitiäni takaapäin ja äidillä oli jostain syystä ruvennut vetämään jalasta suonta. Isä ei antanut tuon pikku suonenvedon itseään häiritä, vaan jatkoi toimitusta. Toki lopetti, kun huomasi minut.

Tämä kuitenkin niin luonnollinen tapahtuma oli varmasti kiusallinen hetki kaikille. Aamupöytään em seuraavana aamuna mennyt, vaan suunnistin kohti koulua. Ei puhuttu illalla eikä puhuttu myöhemminkään. Ei haitannut.

Toki isäukko aikanaan sitten kävi minulle vahingossa tämän pari kertaa kostamassa.

Ja kun nyt isäukon aikaansaamisia aloin kertoa, niin aikanaan asuin yläkerrassa ja ainoa vessa oli talon alakerrassa. Silloinen baarihoito oli yökylässä ja hän lähti yöllä käymään alakerrassa vessassa. Hän kuitenkin sitten tuli melko vauhtia takaisin kiljuen, että alhaalla on joku vanhaäijä alasti. No tuo vanhaäijä oli isäukko, joka oli myös samaan aikaan päättänyt lähteä yökuselle alasti.

 

[Laitapuolen Hyökkääjä]

Elettiin vielä aikaa, jolloin joka taloudesta löytyi lankapuhelin, toislta jopa kaksi, kuten meiltä. Meikäläinen taisi tuolloin olla jotain 13-14 vuotias ja pää oli hormonien sekoittama aamusta iltaan. Olin eräs päivä siinä uskossa, että äitini oli lähtenyt lenkille ja olin talossa yksin. Kuten hyvin usein vastaavassa tilanteessa, kaivoin pokelehdet esiin kätköstä ja aloin, noh, toteuttamaan itseäni. Hetken päästä soi kuitenkin puhelin, joka oli pöydällä vieressäni. Keskeytin touhut hetkeksi ja vastasin puheluun. En muista kuka siellä oli, tai mitä asia koski, mutta nopeasti pääsin jälleen jatkamaan touhunjani. Hetken päästä huoneeni ovi aukeaa ja äitini kyselee, että kukas soitti? Tätä seurasi ikuisuudelta tuntunut, intensiivinen tuijotus silmästä silmään ja voin melkein vannoa, että huoneeni poikki kulki tuolloin sellainen länkkärileffoista tuttu risukasa, vienon tuulen kuljettamana, heinäsirkkojen soitellessa taustalla.

Toinen tapaus, jonka muistan, tapahtui ollessani noin 10 kesäinen. Olimme matkalla pesäpallo-otteluun kaverin faijan kyydillä. Takapenkillä meitä oli kolme penikkaa ja kaikkia yhdisti se, että pesäpallon lisäksi olimme pelanneet jossain vaiheessa myös futista eräässä jengissä. Puheenaihe kääntyi jalkapalloon ja muistan paasanneeni siitä, kuinka en pitänyt ko. harrastuksesta ja haukuin maan rakoon valmentajat, jotka olivat tiputtaneet minut - täysin oikeutetusti - kakkosjoukkueeseen, hieman ennen lopettamistani. Muistan päättäneeni kiukunpuuskani toteamukseen, etten muistanut edes valmentajien nimiä enää. Tässä vaiheessa huomasin etupenkillä istuvan kaverin viittoilevan nauruaan pidätellen kuskin paikkaa kohti. Pian ilmoille pääsi möreä ääni, joka kysyi, että eikö Laitapuolen Hyökkääjä enää häntä muista. Ei ole muuten sitä ennen, tai sen jälkeen, tehnyt koskaan niin palavasti mieli hypätä ulos liikkuvasta autosta.

 

[Linjatuomari]

Liekkö tämä urbaanilegenda, jonka tuttavani kertoi..

Ellei meillä ole yhteisiä tuttavia niin tämä on nimenomaan urbaanilegendaa, tullut pääpiirtettäin samassa muodossa kuultua tämä tarina itsekin.

 

[Sonny Burnett]

Liekkö tämä urbaanilegenda, jonka tuttavani kertoi..

Olen kuullut täsmälleen saman tarinan vuosia sitten, joten taitaapi olla. Mutta kiusalllisen hauska tilanne voisi olla ja mikä ettei täysin mahdollinen.

 

[Kourujärven Ponnistus]

Olin porukoilla käymässä tossa toissa kesänä ja aamulla suihkusta tullessäni käppäilin huoneeseeni, josta aukeaa ikkuna naapurin puolelle. No ajattelin vähän hiplailla kassejani ja otinkin säkin kylpytakin alta käsiini ja rupesin sillä pelailemaan. Naapurin äijä päätti sitte kävellä tulilinjalle juuri samaan aikaan ja kuinka ollakaan, myös "katseemme kohtasivat". Vähän hävetti.

 

[Jerry100]

Haha, hauskaa lukea näitä juttuja jotenka laitetaanpas oma lusikka soppaan mukaan.

Kun silloin aikanaan nuorena miehenä roudasi tyttöä kotiinpäin muistan yhden erityisen kiusallisen tilanteen. Asuin tuolloin vielä kotosalla ja vanhempani olivat kutsuneet naapurin ystävä pariskunnan kylään. Siinä sitten tulin kotiin silloisen tyttöystävän kanssa ja menin suoraan huoneeseen tervehdittyämme naapureita ja vanhempiani.

heti huoneessa aloimme tottakai panemaan kunnolla nuoruudenkiihkossa, nostin naiseni syliini ja aloin ottamaa seinää vasten, siinä hetken duunattuaan siirryin huoneessani olevan valtavaan kirjahyllyyn vasten homman kiihtyessä, ja vauhti kiihtyi tottakai kunnes otin niin kovaa että kirjahyllyn yläosa baarikaappeinensa hajosi säpäleiksi lattiaan, siis puolet kirjahyllystä romahti lattialle. Silla samalla sekunnilla vanhempanoi ja vieraat oli yläkerrassa katsomassa miktä helvettiä tapahtui soitetaanko ambulanssi romahtiko puolet talosta.

Ei minä vaan innostuin...Siinä romujen keskellä ilman housuja naapureidenkin tuijottaessa tilanteen voisi sanoa olleen aika kiusallinen :)

 

[Kynäilijä]

Luin juuri töissä Jatkoaika.comia ja tarkemmin sanottuna Kiusallisia tilanteita arkielämässä-ketjua. Ketjun viimeisimmät tuotokset saivat minut hihittelemään äänekkäästi työhuoneessani, jossa on muitakin ihmisiä. Yritin pelastaa tilannetta selityksillä, jossa nauran muka työasioille. En tiedä oikein, että menikö selitys läpi..

 

[Musta Nuoli]

Kaverin tuttu oli Outokummun uimahallissa saunassa, jossa oli ollut myös samaan aikaan pari eläkeikäistä miestä lauteilla. Olivat jutelleet harrastuksistaan ja toinen näistä herroista intoutui kertomaan voimistelu-urastaan niin innostuneena, että päätti heittää molemmat jalat niskansa taakse ikään kuin osoituksena notkeudesta vielä vanhoillakin päivillä. Kun jalat oli niskan takana, vatsalihas antoi hivenen periksi ja anuksesta luiskahti pökäle lauteelle. Oli ollut kiusallinen tilanne saunojille.

Kyllä ilman paskapökälettäkin olisi ollut minusta erittäin kiusallista ja vaivaannuttavaa olla yleisessä saunassa sellaisen vanhan miekkosen kanssa, joka heittää jalkoja niskansa taakse, jolloin ukon munat ja perse korostuvat muille saunojille. Ei mitään varsinaista silmänruokaa katsella jonkun vanhuksen kurttuista kullia ja peräreikää. Harrastaisivat sitä joogaansa edes housut jalassa.

 

[Kaiuni Alen]

Ärsyttää, kun asiakaspalvelijat etenkin pk-seudulla ovat niin ujoja. Kaupan kassalla kun sanoo reippaasti että "Terve!" tai "Hei!", saa useimmiten vastaukseksi nuoren nais- tai mieshenkilön mutinaa ja katsekontaktin välttelyä. Edes hintaa ei uskalleta sanoa ääneen, vaan se pitää tihrustaa siitä näytöltä. Myös esim. uima- ja liikuntahallien palvelutiskit aiheuttavat kiusallisia tilanteita omalla käytöksellään. Yleensä sen myyjän pitäisi olla se rohkeampi osapuoli, mutta valitettavasti näin ei usein ole. Ihme piipittäjiä, joiden puhetta ei meinaa edes kuulla! Tästä saadaan mukava aasinsilta tilanteeseen, jossa olin käymässä ostoksilla lähikaupassa. Olin tottunut siihen, että kaikki myyjät siellä ovat todella ujoja tai töykeitä, jotka sanovat vain minimaalisen määrän sanoja. No, tällä kertaa siellä sattui olemaan joku sijainen/ruuhka-apulainen, ja kassalle mennessäni nousivat suunpieleni muikeaan hymyyn. Kassapoika oli niin epätavallisen reipas ja kohtelias, etten ollut tottunut samanlaiseen kuin maaseudulla. Siinä sitten takanaolevat keski-ikäiset toimistotädit- ja sedät katsoivat paheksuen kun tämmöinen räkänokka-finninaama rupeaa melkein nauramaan kassatyöntekijälle. Toivoisin, että tulisi vakituiseksi.

 

[Carlos]

Siinä romujen keskellä ilman housuja naapureidenkin tuijottaessa tilanteen voisi sanoa olleen aika kiusallinen :)

Itselläkin sattunut yhtä ja toista, ylipäätänsä voi kai vaan todeta että minkälainen tahansa sukupuolielimiin ja vanhempiin liittyvä tapahtuma on yleensä hyvin kiusallinen ja traumaattinen. Ilmeisesti molemmille osapuolille, mikäli ex-anoppikokelaan "ja vielä keskellä kirkasta päivää" -puuskahdus mitään paljastaa.

Sitten vielä yksi "normaali" kiusallinen tilanne ilman sukupuolielimiä tai ulosteita, on tuttu-tuntemattomat ihmiset väärissä paikoissa. Eli esim. itse näen usein aamuisin töihin mennessä samoja naamoja julkisissa kulkuvälineissä, yleensä tosin en puhu heidän kanssaan halaistua sanaa tai edes noteeraa olemassaoloa. Kuitenkin naama alkaa käydä tosi tutuksi muutaman kymmenen/sadan näkemisen jälkeen.

Olet sitten ihan sattumalta jossain kokonaan toisessa paikassa, jopa toisessa maassa, kun tämä kyseinen henkilö nojailee samassa paikassa johonkin. Mitä teet? Et ole puhunut hänen kanssaan mitään niinä jopa satoina kertoina kun olette kohdanneet työmatkalla, mutta nyt sitten kun kyseessä on epätavallinen paikka, pitäisikö sanoa jotain, kysellä kuulumiset? Edes moikata? Mitä tehdä? Teeskennellä ettei huomaa ja juoksee karkuun? Ja mites sitten se seuraava kerta kun taas näette työmatkalla, pitääkö/voiko sitten sanoa jotain tapahtuneesta vai vaan olla hiljaa? Näytellä ettei taaskaan huomaa? Vaihtaa työ-aikataulua?

 

[Unkka]

Pari kertaa olen käynyt Levillä hiihtelemässä, mutta en mene enää. Joka saatanan vastaantulija tervehti (minä en). Vaikka yritin katsoa poispäin, ja näyttää vittumaista naamaa. Oli aika kiusallista. Päättelin, että nuo pösilöt on varmaan helsinkiläisiä. Sitten kun menin seuraavan kerran Helsinkiin, ajattelin että sanon päivää kaikille vastaantulijoille, mutta ei minusta ollut siihen. Olisi varmaan ollut aika kiusallista.

 

[Carlos]

Päättelin, että nuo pösilöt on varmaan helsinkiläisiä. Sitten kun menin seuraavan kerran Helsinkiin, ajattelin että sanon päivää kaikille vastaantulijoille, mutta ei minusta ollut siihen. Olisi varmaan ollut aika kiusallista.

Itse asiassa kuulemani tarinan mukaan eräs muualla asuva tuli käymään Helsingissä, ja siinä sitten reippaana sanoi ensimmäiseksi kuskille "Huomenta" astuessaan sisään raitiovaunuun. Kuski tähän että "vittuiletsä?"

Ei sen jälkeen yrittänyt tervehtiä ketään. Että sinäkin toimit varmaan ihan oikein.

Sitä en kyllä ymmärrä että ketkä hemmetti jossain Levillä tervehtivät vastaantulijoita. Ei kuulosta yhtään normaalilta.

 

[Ikävänkantaja]

Ärsyttää, kun asiakaspalvelijat etenkin pk-seudulla ovat niin ujoja. Kaupan kassalla kun sanoo reippaasti että "Terve!" tai "Hei!", saa useimmiten vastaukseksi nuoren nais- tai mieshenkilön mutinaa ja katsekontaktin välttelyä. Edes hintaa ei uskalleta sanoa ääneen, vaan se pitää tihrustaa siitä näytöltä.

Täysin oma lukunsa ovat kassahenkilöt, jotka lukevat joko siltä samaiselta näytöltä tai jostakin myyntipuhepaperista "HY-VÄÄ PÄI-VÄN-JAT-KO-A!" -repliikin; robottimaisella intonaatiolla lausuttu "toivotus" ei saa ainakaan allekirjoittaneessa aikaan mitään muuta kuin vaivaantuneisuutta, kun hyvien tapojen mukaisesti ja automotorisesti siihen tulee aina vastattua "kiitos, samoin", vaikka mielessään huokaisee ja ajattelee joka kerta, että "ei vittu, taas".

Vastaavasti parhaita pieniä hetkiä elämässä ovat ne, joina joku sympaattinen kassaneito katsoo silmiin, toivottaa hymyillen hyvät päivänjatkot ja vastaa vielä kiitoksella "kiitos, samoin" -toivotukseen. Itsensä toteuttava ennuste sopii erinomaisen hyvin määreeksi moisiin tilanteisiin.

 

[kesätyttö69]

Kun näkee vanhan "parhaan" kaverin 10v jälkeen marketissa eikä keksi mitään sanottavaa

 

[Woofer]

Mikäli arvostelet kovaan ääneen työkaverillesi jotain kauppaa/kauppiaita, kaupan hintoja, valikoimaa, viihtyisyyttä, kauppiaiden asiakaspalvelua tai sen puutetta, tai oikeastaan mitä vain siihen kauppaan liittyvää, niin varmista ettei se sun työkaverisi ole sukua näille kauppiaille. Varsinkin jos mielipiteesi kaupasta ja ihmisistä on todella negatiivinen.

Valikoimat, hinnat yms vielä toki menee ja voi ihan järjen kanssa perustella, mutta ei se oikein tykännyt kun puhuin sen sukulaisista täysmulkkuina. Luonnollisesti hän paljasti asian vasta tuon vuodatuksen jälkeen.

Oli kiusallista.

Hehee. Tuli tästä mieleen vähän vastaavanlainen tilanne. Taisi olla joskus viime kaudella, kun Ilves seilasi jossain tuhannen ottelun mittaiselta tuntuvassa tappioputkessa ja päätin vähän kovemmin annattaa kolmen hengen aamukahvipöydässä mielipiteeni eräästä tämän hetken Ilveksessä korkealla vaikuttavasta henkilöstä. No yksi poistui pöydästä aika hätäseen tämän jälkeen ja toinen pöytään jäänyt tokaisee vähän kalpealla ilmeellä, että niin "Tiesiksää, että tää XX on sen veli?" En tiennyt.

 

[MikGo]

Joskus oli kesäreenien aiheena jonkin sortin aerobic tunti, jonka piti hyvä perseinen blondi. Tunnin jälkeen sitten kehuin isoon ääneen pukuhuoneessa, että oli vaikea keskittyä liikkeisiin koska vahtasin jatkuvasti blondin persettä. Noh vieressäni istui tietenkin kyseisen blondin aviomies. Ihmettelinkin miksi muut olivat hiljaa ja hihittelivät nurkkaan päin. Noh hyvällä huumorilla tuo aviomieskin siihen suhtautui...ja miksei suhtautuisi jos naikkonen saa kehuja.

 

[Turha Kaukalo]

Liekkö tämä urbaanilegenda, jonka tuttavani kertoi..

Melko varmasti urbaanilegendainen kiusallinen tilanne oli sekin, kun joku (olen kuullut nimen mutten muista) bongas Ruotsin-laivalla naisen, mentiin hyttiin, pantiin, jne. Aamulla sitten tämä joku päätti herättää naisen pieremällä tämän naamalle. Meni sitten kyykkysilleen naaman päälle mutta perseestä plörähtikin paska. Kuulemma aamupanosta ei tullut mitään.

 

[alwahla]

Viitisentoista vuotta sitten olin Lapissa vaelluksella aika isossa ryhmässä, johon kuului lähes 30 muuta vaeltajaa. Yöt nukuimme joko teltoissa tai toisinaan vastaan tulleissa autiotuvissa.
Koska minulla ei ollut mukanani omaa telttaa, jouduin muutaman kerran koisimaan erään pariskunnan nurkissa. Mies oli kerrassaan loistava kaveri, mutta vaimo suhtautui minuun hyvin nuukasti ja toisinaan myös vittuili ihan reteästi päin naamaa. Koska muista teltoista ei löytynyt tilaa, jouduin puremaan hammasta ja ottamaan vittuilun vastaan hiljaisena poikana.

Olimme vaeltaneet runsaan viikon verran, kun saavuimme porukan kanssa pienen puron kupeeseen jossain päin Käsivartta. Rakot jaloissa ja todella väsynyt olotila päällä en malttanut odottaa sitä hetkeä, jolloin pääsisin nukkumaan omaan makuupussiin. Vajaa viisi minuuttia myöhemmin olin juuri löytänyt mukavan nukkuma-asennon, kun pariskunnan vittumaisempi osapuoli hormonit ylikierroksilla suorastaan repi teltan oviaukon auki ja pujahti sisään ukkonsa kanssa. En kääntynyt katsomaan, sillä teltan liikkeistä ja vaimon äänistä päätellen ukko oli saamassa oikein kunnolla pesää. Lievästi kiusallinen hetki kesti runsaat puoli tuntia, jonka ajan olin jähmettyneenä paikalleni.
Seuraavana aamuna vaimo vaikutti paljon iloisemmalta, joten luultavasti hän oli vaan kaivannut kunnon panoa.

Toinen juttu, joka tuli mieleen, tapahtui runsaat kahdeksan vuotta sitten Matkamessuilla Helsingissä.

Tuolloin Irlanti kiinnosti minua matkakohteena niin paljon, etten malttanut pysyä paikallani, kun minulle selvisi, että kyseinen maa oli noilla messuilla omalla osastollaan. Välittömästi sopivan tilaisuuden tullen painelin kyseiselle osastolle ja juuri silloin minua alkoi hikoiluttaa valtavasti.
Tiedä sitten, aiheuttivatko kauniit irkut minulle hengenahdistusta vai oliko kyseessä englanninkielellä käytävä keskustelu, mutta mitä enemmän yritin kysellä heiltä Irlannin matkailusta, sitä enemmän änkytin ja hikoilin. Aluksi kysymyksiini yritti vastata yksi irkkutar, mutta hiljalleen koko osaston väki tuli ihmettelemään hikoilevaa meikäläistä, joka ei vaan saanut sanaa suustaan. Lopulta pöydän toisella puolella taisi olla seitsemän tai kahdeksan irkkua, joista kaikki tuijottivat hullusti hikoavaa olemustani silmät suurina.

Kokonaisen tunnin ajan hikoilin ja änkytin siinä osastolla ennen kuin jollain ihmeellä lopetin showni ja painelin ulkoilmaan rauhoittumaan. Joo, ja Irlannin matkasta ei muuten ole vieläkään kuulunut yhtään mitään.

 

[Uleåborgir]

Istuin nuorna miehenä Tuiran OLS-bingossa, mikä oli ihan tavallista 90-luvulla. Bingossa oli sillä kertaa muuan vakio-asiakkaista, sairaalloisesti ylipainoinen, noin 60-vuotias nainen. Tämän persettä varten oli oltava kaksi jakkaraa. Jonkin pelin ollessa kesken, nainen nosti toista pakaraansa, ja laski ilmaa. Muovista jakkaraa vasten ääni vieläpä sai akustista potkua, eikä kenellekään bingossa jäänyt epäselväksi, että juuri oli pieraistu. Viimeistään lemu valkaisi asian myös kuulokojevanhuksille. Moni loi silmäyksiä toisiinsa ja pieraisijaan, vaan kukaan ei sanonut mitään tai nauranut. Jollakin erityisellä tavalla ei tapaus ollut oikeastaan edes kiusallinen, siksi luonnollinen oli naisen pahanhengen päästö.

Seuraavasta olen maininnut joistakin Jatkoajan lukuisista ketjuista. Istuimme työpaikan sosiaalitilassa kahvitunnilla. Saarioisilla oli juuri alkanut Meidän äiti -kampanja, josta alkoi syntyä muunnoksia. Ensin oli kevyitä muunnelmia, kuten meidän äiti syö teidän äitien ruoat, meidän äiti sitä, meidän äiti tätä. Minä sanoin, että "meidän isi siittää teidän äitien lapset". Tilanne oli hyvin kiusallinen, sillä ei syntynytkään naurunremua, vaan hiljaisuus, jota säestivät ukkoväen kihinä punaisista naamoista, ja naisten tuhina vähintään yhtä punaisista pärstistä. En tiedä mihin arkaan paikkaan kaskuni osui, olin sangen uusi tekijä toimistossa. Eräissä vitseissä vain on tunnettava yleisönsä.

 

[TQoFE]

Eräissä vitseissä vain on tunnettava yleisönsä.

Totta. Oma huumorintajuni kestää hyvin myös lähes kaikki brutaaleimmat ja mauttomimmat jutut. Erään suosikkivitsini olen muuten lukenut tältä samalta palstalta, ja se kuuluu seuraavasti: Miten saadaan helpoimmin vauva pois tehosekoittimesta? -Nachoilla.

Kerroin tämän lähes kaksi vuotta sitten juuri firmaan palkatulle miehelle, josta oli vastikään tullut isä. Seuranneesta hiljaisuudesta, joka kuuluu ihan ehdottomasti tähän ketjuun, havaitsin, että olisin toden totta voinut valita yleisön hieman paremmin.

Nykyään tulemme mainiosti toimeen, mutta jäänmurtamisvitsini ansiosta ensimmäinen vuosi oli hieman koleahko.

 

[Reverent]

Joskus vuosia sitten, kun paikallisen Palloseuran harjoitusmatsitkin vielä kiinnostivat sen verran, että niitäkin jaksoi käydä katsomassa, sattui tähän ketjuun kuuluva itselleni kiusallinen insidentti.

Ko. matsissa Palloseuran maalissa pelasi taas monivuotinen "luottoveskari", joka ei koskaan ollut kuulunut suosikkeihini. Ekassa erässä äijä imuroi useammankin kiekon sisään ja pitkin erää kirosin ja raivosin hulluna kovalla äänellä, että tolla paskallako meidän pitää taas kauteen lähteä?

Noh, summeri soi erätauon merkiksi ja noustessani paikaltani huomasin suoraan takanani istuneen lukioaikaisen luokkakaverini, joka tuohon aikaan seurusteli kyseisen imurin kanssa, vai oliko peräti naimisissa? Naama punaisena siinä sitten sönkkäsin jotain "morjens, mitä kuuluu?" - tyylistä paskaa. Morjestellaan kyllä vieläkin, kun joskus harvoin törmäillään. Hävetti, vaikka totuutta vain julistinkin.