Aika amatöörimeininkiä. Aikanaan paskoin Sarriojärvellä ulkohuussissa, jossa oli neljä reikää viereikkäin. Kaksi- ja kolmirivisiä olin aiemminkin maatiloilla nähnyt mutta nelirivinen oli uusi tuttavuus. Uusi kokemus oli myös paskoa oman seuransa sijaan kolmen muun taistelijan kanssa sotilaallisesti rivissä. Tosin samalla polttelimme tupakkaa, joka ei kovin sotilaallista toimintaa muodossa ollessa ollut.
Muutama sukupolvi sitten oli hyvin tavallista, että maatilan pihapiiriin rakennettu käymälä oli monireikäinen. Oli myös paljon käyttäjiä. Tiloilla asui säännönmukaisesti kolmen sukupolven väkeä, ja lapsia oli ehkä enemmän kuin nykystandardeihin kuuluu. Isossa talossa oli palkollisia tai ainakin osa-aikaista työväkeä sesonkiaikaan. Ei ollut tapana kainostella paska-asioissa nykyiseen malliin.
Kyllä noita 2- tai useampireikäisiä käymälöitä rakennettiin vielä jonkin verran myös sotien jälkeen, mutta hiipuvasti. Ehkä niitä joku vielä rakensi perinteisiin nojaten. Sisäpaskikset, maaltamuutto ja kotitalouksien asukasmäärän väheneminen kaiketi siirsivät monireikäeriöt historiaan.
Ala-asteellani 70-80 -lukujen vaihteessa oli 1900-luvun alkupuolella rakennettu ulkorakennus, ja siinä huussit. Elettiin pienessä maalaispitäjässä ja sen syrjäkylällä. Sekä poikien että tyttöjen puolella oli monireikäinen ulkohuussi. Olisiko tuolla ollut 5-6 reikää per puoli. Sen muistan, että parin reiän ympärillä oli moderni lämpöistuin, mutta lopuissa sai persiin työntää puuta vasten.
Mitä kiusallisiin tilanteisiin tulee, niin ei noissa huusseissa mitään kiusallista ollut. Tai ehkä sittenkin. Rakennuksen takaa saattoi päästä huussin alle, josta oli mahdollista päästä tarkkailemaan reiällä istuvien tyttöjen paljaita istumalihoja. Siitä oli määrätty jälki-istuntorangaistus, mutta tietääkseni kukaan ei minun aikana sellaista istunut. Huussin alla käytiin silti.