Itse en hyväksy väkivaltaa missään muodossa, vaikka välillä on tuntunutkin, kun nuorimmaista on kiusattu, että menen ja tempaisen turpiin ite, puheistani huolimatta. Mikään ei auttanut. Ei saanut poiketa laumasta, eli hänellä on eräs sairaus ja lisäksi hän on erittäin teräväpäinen kaveri. Pienryhmässä kävi yläasteen ja nyt, kun meni lukioon ja vaihtui kaikki naamat totaalisesti, kun ne muut meni toiseen kouluun, niin alkaa näkyä muutos! Itsetunto nousee kohisten ja kun hänellä on nyt ihmisarvo, niin tietyt vaikeat asiat, joiden kanssa on painittu, ovat ohitse suurin piirtein. Eihän kaikki hetkessä tapahdu, mutta suunta on pirun hyvä! Silloin, kun häntä kiusattiin, niin kapinoin niin, etten osallistunut mihinkään vanhempien yhteisiin tapahtumiin. Lähetin erään suupaltin mukana, kun tiesin, että terkut menee taatusti perille, että en osallistu, enkä tue luokkaa, jossa vanhemmat hiljaa hyväksyy koulukiusauksen, kunhan se ei kohdistu omaan jälkikasvuun. Tiedän, että osalla vanhemmistakin on huono omatunto, sen näkee, kun tullaan naamatusten, miten vaikeita ilmeitä väännetään pärställe, eikä me tervehditä toisiamme.
Se on fakta, että sellaista koulua ei olekaan, jossa ei kiusata. Jokaista myös koetellaan. Niin minuakin aikanaan. Minulla nyt sattui olemaan onnettomat tähdet kohdallani, kun synnyin ja voi sanoa, että olin osittain katujen kasvatti. Niinpä tämä sanavarasto on tarvittaessa erittäin myrkyllinen. En edes laita sellaisia tänne Jatkoaikaan, koska se tietäisi erottamista. Kun minua eräät serkukset yrittivät alkaa mollaamaan muiden aikana, niin se oli kyllä asia, jota taatusti katuivat. Annoin tulla takaisin kunnolla ja kun sanasto oli värikästä, niin porukat alkoivatkin nauramaan näille kahdelle, ajattelemattomalle veijaripojalle. Sen jälkeen ei ole tarvinnut kiusaamiseen kohdallani törmätä, kuin jossain määrin täällä Jatkoajassa. Pääsen siitä yli, kun ajattelen, että tuokaan raukka ei käy täysillä pytyillä;) Olen näet sitä mieltä, että jos jonkun tarvitsee alistaa, mustamaalata tms. jotakuta toista, sen omat asiat eivät ole hyvin. Kiusaaja on aina luuseri. Joko kotioloista johtuen, tai sitten päässä on enemmän tai vähemmän kusta ennestään, liekö johtuen liian läheisistä sukulaissuhteista vanhempien kesken, tai jotain muuta.
Jos näen jotakuta kiusattavan, niin kyllä mie vetelen suoria sanoja, sillä minua sieppaa tuollainen. Miten ihmeessä voi luokkakin lähteä kiusaamaan yhtä YHDEN TAI KAHDEN KIUSAAJAN toimesta? Joukkovoimallahan noilta saisi turvat hiljaiseksi. En usko, että kiusaaja pelkää mitään niin paljon kuin nolatuksi tulemista. Aina se nyrkkikäään ei auta, jos on vaikka kotona oppinut selkään saamaan ja on siksi tuttua. Sekin on kummallista, että jos koulua joku joutuu vaihtamaan, niin se on kiusattu, ei kiusaaja. Tuohon pitää tulla muutos!
Opettajankaan asema ei aina häävi ole, sillä kappas vain, jos hän menee kiusaajien vanhemmille asiasta sanomaan, niin saattaa saada vaikka mitä niskaansa tappotuomioita myöten. Jotkut pitäisi steriloida, jos näin kärkevästi sallitaan sanoa. Ei siinä ainakaan mitään menetettäisi. Toisaalta voisi alkaa muistuttamaan natsien touhua.
