Esimerkiksi pakottamalla minut maksamaan veroeuroillani uskontoaiheisten lakien säätelyä, pappien palkkoja, sekä kouluissa harjoitettavaa suoranaista uskonnonharjoittamista ja "oppilaan [lisää uskonnon nimi tähän] identiteetin vahvistamiseen" tähtäävää uskonnonopetusta.
----
Ollaan näistä trendeistä ja vuosiluvuista mitä mieltä tahansa, niin sorrut tässä omituiseen ja selkeään virheeseen ajatellessasi, että yleinen mielipide näistä asioista olisi sidottu kirkkoon kuuluvien määrään ja että asia voisi tulla ajankohtaiseksi vasta "liki" 50-50 tilanteessa. .... Ruotsissa otettiin selkeä askel eteenpäin jo vuonna 2000 vaikka sielläkään ei ideaalitilanteessa olla. Ruotsin kirkkoon kuuluu tänä päivänä 67,5% kansalaisista.
---
Ei pidä paikkaansa. Kirkosta voi erota itsenäisesti 18-vuotiaana eikä sillä prosessilla ole rippikoulun käymisellä mitään tekemistä. Kirkollisvaaleissa voi muuten äänestää jo 16-vuotiaana. Älyttömät ja perusteettomat rakennelmat johtavat yleensä juuri tälläisiin kafkamaisiin lopputuloksiin. Ja tuota loppuosaa en välttämättä ihan tajunnut kyllä.
No niin, onhan se niin että osa yhteisöveroista mitä seurakunnat saa menee vaikkapa pappien palkkoihin tai osa koulujen tukemisesta menee uskontojen opettamiseen. Tässä on se ero, että sinulle tuo on jostain syystä ihmisoikeuskysymys (joskin epäilen että ihan vain argumentoinnin vuoksi) ja asiat on helppo pilkkoa tuolla tapaa palasiksi, että seurakunnille menevät verorahat maksaa sinun mielestäsi epäeettistä toimintaa (pappien palkat jne) tai samalla kun tuetaan koulua, niin tuetaan myös koulujen sisällä tapahtuvaa "aivopesua" ja sen opetuksen tulisi nyt olla vain ja ainoastaan kirkkojen oma asia.
No itse ajattelen, että seurakuntien osuus yhteisöverojen tuotoista jakautuu moneen asiaan, missä kirkko hyödyttää kuntaansa. Kuten jo aikaisemmin sanoin, seurakuntien osuus sosiaalialan palvelujärjestelmästä on aika merkittävä, todellisuudessa yhteisöveron katkaiseminen tältä osin tarkoittaisi sitä että seurakunnat siirtyisi palvelusektorilta toiselle ja olisi verrattavissa 3. sektorin toimijoihin, tässä tapauksessa rahoitus edelleen tulisi kunnilta tai muilla keinoin. Huomioitavaa on myös se, että seurakuntien järjestämät palvelut ovat kunnille halvempia kuin kuntien itse toteuttamana. Johtuen siitä, että seurakunnat omistaa kiinteistöjä ja toiminta/henkilö on asiakasmaksuiltaan halvempaa, koska seurakunnille toiminnan tuottavuus ei kovin usein ole se pääasia.
Kirkot ja seurakunnat loppujen lopuksi tuo aika paljon kotikunnalleen vähän riippuen katsontakannasta. Esimerkiksi helsingissä turismin kannalta kiisattomasti kovimmat nähtävyydet on kirkkoja (mm. Tuomionkirkko, temppeliaukion kirkko ja Usbenskin katedraali). Suomessa on monessa muussakin kaupungissa ja kunnassa kirkko rakennuksena selkeästi koko kylän kulttuurihistoriallisesti arvokkainta omaisuutta. Ja kuten sanottua, seurakunnat tuottaa aika ison siivun sellaisista palveluista, joille ei toteuttajaa löydy ja näistä iso osa on matalan kynnyksen toimintaa, jota ei ikävä kyllä kunnat voi tehdä, koska siihen ei ole rahaa. Seurakunnat tekee näitä hommia aikalailla non-profit pohjalta ja se mahdollistuu vain sillä, että takana on sitä rahaa. Ja näissä toiminnoissa ei uskontoa millään tavalla tungeta kurkusta sisään, vaikka ennakkoluulot voi olla mitä vain.
Koulussa uskontoa opetetaan ja sen mitä tiedän peruskoulun ev. lut uskonnonopetuksen osalta on se, että opetussuunnitelma sanoo näin:
Kaikki uskontosidonnaiset ryhmät
Uskonnon opetuksessa tarkastellaan elämän uskonnollista ja eettistä ulottuvuutta oppilaan oman kasvun näkökulmasta sekä laajempana yhteiskunnallisena ilmiönä. Uskontoa käsitellään yhtenä inhimillisen kulttuurin vaikuttavana pohjavirtana. Uskonnon opetuksessa korostetaan oman uskonnon tuntemista sekä valmiutta kohdata muita uskontoja ja katsomuksia, etenkin suomalaisessa yhteiskunnassa vaikuttavia katsomusperinteitä. Uskonnon opetuksen tehtävänä on tarjota oppilaalle tietoja, taitoja ja kokemuksia, joista hän saa aineksia identiteetin ja maailmankatsomuksen rakentamiseen. Opetus antaa valmiuksia kohdata uskonnollinen ja eettinen ulottuvuus omassa ja yhteisön elämässä. Opetuksen tavoite on uskonnollinen ja katsomuksellinen yleissivistys.
Opetuksen tavoitteena on
perehdyttää omaan uskontoon
perehdyttää suomalaiseen katsomusperinteeseen
tutustuttaa muihin uskontoihin
auttaa ymmärtämään uskontojen kulttuurista ja inhimillistä merkitystä
kasvattaa eettisyyteen ja auttaa ymmärtämään uskonnon eettistä ulottuvuutta
Ja jos vetää koko peruskoulun ja lukion läpi uskontoa sill tavoin, että haluaa vastata yo-kokeessa uskontoon, niin vastataan tämänkaltaisiin kysymyksiin:
http://abitreenit.yle.fi/files/abitreenit/UE%20Uskonto-K13.pdf
Ja nyt sitten käsi sydämelle, että onko kaikki tässä kiteytettynä koulun opetuksesta sellaista joka kuulostaa aivopesulta? Onko nuo arvot lapsen kannalta vaarallisia? Onko niiden opettaminen koulussa verovaroin eettisesti täysin väärin?
No jos tuohon viimeiseen kysymykseen vastaa myöntävästi, niin koulujen uskonnonopetus noin niinkuin arvopohjaltaan voisi tehdä ihan hyvää.
Kyllähän koulussa opetetaan paljon asioita joista moni voi olla ihan eri mieltä, vaikkapa siitä että ei tarvita pakkoruotsia, koska ruotsinkielisiä on niin vähän, miksei meille opeteta samoista syistä saamea? Miksi Turkua opetetaan historiallisesti merkittävänä kaupunkina jos mielestäni ainoa merkittävä asia on se tulipalo joka ei täysin onnistunut tuhoamaan suomen perseenreikää (tämä oli siis vitsi), tai puhutaan kierrättämisestä jos se ei meillä kuulu arvoihin, tai puhutaan toisten huomioonottamisesta jos se meillä on sillä tavalla että oma napa on se joka on merkityksellistä, pitäisikö minun lapseni pelata pesistä, jos olemme sitä mieltä että pesis on suomalaisen fudiksen syöpä? Tai mitä jos minä olisin sitä mieltä, että ei uskonnon tunneilla saa puhua sanaakaan islamista?
Seuraavaan pointtiin vastaten:
---
Vähän kiireessä kirjoitellessa jäi ilmaisu sille tasolle, että olen tosissaan sitä mieltä, että siinä 50-50 (kirkkoon kuuluvat/kuulumattomat) tilanteessa tai sen lähellä tulee se eron paikka perustelluksi. No en minä sitä mieltä kyllä ole. Onhan meillä vahva rintama sillä puolella, joka ei halua kuulua kirkkoon ja se ryhmä kasvaa samalla kun kirkkoon kuuluvien määrä laskee.
Nythän eroajien tahti on taas hidastumassa, johtuen ehkä taloudellisesta tilanteesta ja siitä ettei Räsänen ole sanonut mitään tyhmää hetkeen ja johtuen ehkä siitä, että ne joiden kuuluuikin erota kirkosta on pikkuhiljaa siitä eronnutkin. Koko eroamisliikkeessä ja jäsenenä olemisessa on kyllä hullunkurisia piirteitä, se on kaiketi niin, että kirkosta erotaan ihan eri syistä kuin siinä vastapuolella ollaan, että kyseessä ei ole loppujen lopuksi hirveän paljon uskoo/ei usko kysymys.
Erovien määrä kuitenkin kertoo siitä, että kirkko ei vastaa tänäpäivänä siihen mitä siltä odotettaisiin. On se sitten hengellisyyden katoamista ihmisistä, kirkon liian jyrkkiä arvoja tai kyse siitä ettei verotusasiat mene oikein. Joka tapauksessa kehitys 2000-luvulla on ollut sen suuntaista, että asioita on syytä miettiä. Minä näen sen vielä sen kysymyksenä, että kirkon on parannettava tässä vaiheessa "hinta-laatu suhdetta" eli satsattava siihen, että liike pysähtyy. Joka tapauksessa asia ei mielestäni ole vielä ajankohtainen sen osalta, että kirkon ja valtion suhde tulee katkaista.
Puhuin aiemmin jostain tavasta luonnollisesti tiputtaa kirkkoa pois asia kerrallaan harkiten "tarvitsemmeko tätä, voimmeko toteuttaa tämän kirkkoa, mitä etuja, mitä haittoja?". Onko tarkemmin tietoa siitä miten ruotsissa ja norjassa näihin asioihin päädyttiin ja miten se eroaminen tapahtui, oliko näillä samanlainen järjestely kaikin puolin ja onko se meillä toteutettavissa? Onko ruotsissa ja norjassa siis irroitettu kirkko täysin valtion toiminnasta?
Tuo ruotsin luku 67.5% kirkkoon kuuluvia on todella hyvä luku ja sellainen, että ev- lut. kirkko saa olla todella tyytyväinen, jos meillä on samat luvut 15-vuoden päästä. Tässä aiemmin
Tarinankertoja sanoi siitä, että kirkko ei selviä ilman valtiota, pelkkä sana ei riitä. Se on ihan totta, eihän sitä "eroon nyt ja heti" tilannetta kirkko kestäisikään taloudellisesti, joskin kirkon omaisuus suomessa on ihan älyttömän iso, mutta ei sitä silti voi käteiseksi sekunnissa muuttaa. Ja se pelkkä sana ei riitä, pitää olla laadukasta toimintaa ja kirkon rooli palveluiden tuottajana on täyttää ja tuoda lisää palveluita, joiden en usko selviävän sitä, että niistä tulisi asiakkailleen maksullisia. Siis tyyliin on eri asia jakaa ruoka-apua ilmaiseksi kuin myydä ruoka-apua. Tai on eri asia mennä pappina syöpäsairaalaan puhumaan kuoleville kuin kuolevan tilata 12e/h pappi puhumaan itsensä kanssa.
Eteenpäin:
---
Olin tuossa ripariasiassa epäselvä. Tarkoitin sitä, että kirkon toiminnasta voi erota sillä ettei osallistu riparille, eli olla epäaktiivinen jäsen. Ei käytännössä siis toiminnan kannalta hirveästi merkitystä. Vähän näin kaikesta keskustelusta irttoitettuna aika irrelevantti kommentti itseltäni ja voidaan jättää tähän.
No siinä sitä, tosissaankin. Se isoin kysymys on että onko tässä nyt kyse oikeasti pelkästä vitutuksesta vai siitä että tosissaan joku asia loukkaa.