Haluan ottaa kantaa tähän kysymykseen, sillä olen kristitty ja vuosia olen asiaa miettinyt ja päätynyt aina samaan päätelmään.
Alunperin uskoon tullessani, erosin luterilaisesta kirkosta nanosekunnissa, syy tähän on luterilaisen kirkon hapattuneisuus, jäsenistö ja työntekijät, jotka eivät edes usko kristillisiin peruskäsityksiin, tylsät kirkonmenot missä pitää istua hiljaa ja mennään aina tietyn kaavan mukaan, kirkon kanta ja kansalaisten mielipiteet sekä katekismus menevät monesti Raamatun edelle kun tehdään päätöksiä, erilainen kastekäsitys, pappien ja varsinkin siitä ylempien Bling-bling meininki ja muitakin asioita listalta löytyy.
Olen siis sitämieltä, että luterilainen kirkko pitäisi erottaa valtiosta, en siksi, että oma kirkkokuntani jossa olen jotenkin siitä hyötyisi, hyvin ollaan tultu vajaa 100 vuotta toimeen. Vaan se, että kirkko ei ole rakennus tai järjestö Raamatullisesti vaan uskovien yhteisö, jonka pää on Jeesus ja ruumis on uskovat ja tämä on totaalisen kadoksissa luterilaisella puolella, ei tosin kaikilta osin.
Silti kannattaisin tiettyjen varsinkin avustustyön jonkinlaista tukemista valtion taholta, mutta toki sama muillekin avustuyhteisöille. Tämä varsinkin siksi, että luterilaisen kirkon avustustyön historia ja kontaktit toiminta-alueille ympäri maailmaa ovat erittäin kattavat ja ovat tehneet paljon hyvää työtä tällä saralla, kuten myös kotimaan avustusten ja diakoniatyön osalta.
Edit: Kerrotaan tähän vielä oma käsitykseni kasteesta. Ennen kuin tulin uskoon, olin luterilaisen kirkon jäsen ja minut oli kastettu vauvana. Uskoon tultuani rupesin miettimään tätä asiaa kunnolla ja tutkin siis Raamatun kaikki kastekohdat ja sitä mitä se oikeasti tarkoittaa. Tulin siihen tulokseen, että minut on vauvana ilman omaa tahtoani, jonkun papin toimesta, josta en tiedä mitään - en tiedä edes onko hän uskossa, "kastettu" vauvana viskomalla vettä minun otsalle. Tämähän ei ollut millään tavalla minun vallassani ja en ole silloin tunnustanut uskoa, sekä kasteen tapa on Raamatullisesti ihan väärä. Joten tulin siihen tulokseen, että nyt uskoni tunnustaen, henkilöt jotka minut kastaa tuntien ja totaalisella upotuskasteella käyminen on ainoa oikea ratkaisu. Minua ei siis mielestäni oikeasti oltu kastettu, vaan roiskittu vettä päähän tietämättäni koko asiasta ja en ollut silloin tunnustanut uskoani.
Uskon siis Raamatun mukaisesti uskovien kasteeseen (voi olla lapsi ja nuorikin, joka uskonsa tunnustaa), en tietämättömän lapsen hiustenkastelumenetelmiin. Tästä en halua kiistellä, tämä oli vaan minun pohdintani, mielipiteeni ja ajatukseni, josta olen edelleen 100% varma. Tuon upotuskasteen jälkeen tämä varmuus vain lisääntyi, eli tein mielestäni oikean kristillisen päätöksen tässä.