Kuka sen kulloinkin päättää mikä on hyväksyttävä seksuaalinen suuntaus ja mikä ei, voimassa olevat lakikirjatko tai kulloinkin vallalla olevat moraali-ihanteet? Nämä vaihtelevat maittain joten pitäisikö kirkolla olla eri tulkinta raamatussa eri maissa. Kirkon uskottavuus murenee, mikäli se alkaa muuttaa tulkintojaan miellyttääkseen enemmistössä olevia ajatuksia.
Riippuu kenen hyväksynnästä on kyse. Yhteiskunnassa noudatetaan lakeja, joissa ei oteta asiaan kantaa muuten kuin toteamalla, ettei ketään saa syrjiä seksuaalisen suuntauksen takia. Sitten jos jonkun seksuaalinen suuntaus rikkoo lain muuta pykäliä, annetaan siitä rangaistus.
Entä pitäisikö kirkolla olla eri tulkinta eri maissa? No ehkä kyse ei ole maittain tapahtuvasta tulkitsemisesta vaan kirkkokunnittain tapahtuvasta. Jokainen kirkkokunta tekee omat tulkintansa enkä näe siinä mitään pahaa.
Jos ajatellaan noin, että homoseksuaalisuus on Jumalan luoma identiteetti niin eivätkö tuolla logiikalla kaikki seksuaaliset suuntaukset ole Jumalan luomia identiteettejä, ei vain sillä hetkellä hyväksytyt? Onhan muitakin täysi-ikäisten välisiä vapaaehtoisia seksuaalisia suuntauksia jotka ovat kiellettyjä.
Kyllä, tuolla logiikalla ne ovat.
Minusta kirkon tulisi pitää kiinni ikiaikaisista opetuksistaan ja tulkinnoistaan. Ainut hyväksytty seksuaalinen suuntaus on heteroseksuaalisuus piste.
Mikäli et hyväksy tätä tai muita kirkon oppeja älä kuulu kirkkoon.
Näinhän voidaan toki ajatella ja sille saadaan myös tukea raamatusta. Toisaalta homoseksuaalisuuttakaan ei yksiselitteisesti tuomita ja tästä oli muutama vuosi sitten tehty tutkimus Helsingin yliopistossa. Tuomitsevia kirjoituksia toki on, mutta on myös vähemmän tuomitsemia. Toisaalta voidaan myös ajatella, että mikä on erilaisten "oppien" marssijärjestys? Ovatko kaikki täysin samalla viivalla vai voisiko joitain oppeja pitää tärkeämpinä, joiden valossa voisi muita kirjoituksia katsoa?
Sitten tämä kirkkoon kuuluminen. Miksi kirkon jäsenen pitäisi hyväksyä aivan kaikki sen opit? Miksi tässä asiassa pitää olla niin mustavalkoinen kun on olemassa harmaan sävyjäkin, jotka mahdollistavat oman ajattelun. Usein uskovia kritisoidaan oman ajattelun puutteesta ja heille valmiiksi annettujen oppien sisäistämisestä ilman kunnon pureskelua. Nyt sitten taas kehoitetaan nielemään kaikki ilman pureskelua. Mielestäni on parempi, että jokainen ajattelee nämä asiat itse ja tekee sen ajatuksen jälkeen päätöksen näkeekö kikon jäsenyyden olevan parempi ratkaisu kuin siitä eroamisen.
Jos itse kuuluisin johonkin puolueeseen, voisin hyvin kuvitella etten olisi läheskään kaikesta samaa mieltä. Kuitenkin se "pääoppi" kenties yhdistäisi minut muihin jäseniin vaikka joistain yksittäisistä kysymyksistä olisimme eri mieltä.
Kirkon opetuksen perusta kuitenkin pitäisi olla, että tuhansia vuosia sitten kirjoitetut Raamatun tarinat ja opit ovat tosia ja Jumalalta tulleita. Kirkon mukaan Raamattu on ainut Jumalan antama dokumentti ihmiselle. Mikäli kirkko alkaa joustaa ja valitsee kulloinkin raamatusta vain ne totuuden jotka miellyttää mahdollisimman suurta sen hetkistä enemmistöä niin vaikeaa sen on mitenkään perustalla, että on se Jumala kuitenkin olemassa ja Jeesus teki kuitenkin sitä ja tätä vaikka kaikki Raamatussa ei olekaan totta.
Vaikka se näin saakin tapakristityt jäämään kirkkoon, kirkosta muodostuu vain paikka jossa on tapana käydä hoitamassa ristiäiset, häät ja hautajaiset, varsinainen usko Jumalaan ja Raamattuun hiipuu varmasti ja kirkko tulee ennen pitkää turhaksi. Järkevämpää kirkon on pitää tiukasti kiinni raamatun opeista ja pitää kirkkoa yllä harvalukuiselle joukolle joka uskoo Jumalaan ja Raamatun oppeihin.
Raamattu on "Jumalan sanaa". Se ei ole Jumalan kirjoittama vaan ihmisten kirjoittama koostuen useista ei aikoina kirjoitetuista teksteistä. Tämä on yleisesti hyväksytty tosiasia vaikka toki sen jotkut kirkkokunnat kiistävät pitäen sitä Jumalan sanana, ilman heittomerkkejä. Näin ollen kun se on monen eri kirjoittajan ja monena eri aikakautena kirjoitettu teos, on siinä luonnollisesti paljon ristiriitoja. Kirjoittajat eivät aikanaan tienneet kirjoittavansa raamattua.
Raamattu on siis jo lähtökohtaisesti ristiriitainen teos, jonka ristiriitoja lisää ihmisten tekemät tulkinnat. Näitä mainitsemiasi totuudet eivät monesti ole yksiselitteisiä vaan monesti tulkinnanvaraisia. Toisaalla sanotaan asia ehkä jyrkästikin ja toisaalla paljon lievemmin. Mikä niistä on sitten totuus, jää tulkinnan varaan. Ei ole siis mitään syytä eikä oikeastaan edes mahdollistakaan ottaa jokaiseen kysymykseen täysin yksiselitteistä vastausta raamatusta.