Lainaus jutusta:
"Uskonto on matematiikan, äidinkielen ja taideaineiden lisäksi ainoa kouluaine, jota opetetaan läpi peruskoulun, ala-asteen ensimmäiseltä luokalta yläasteelle saakka."
Ei tule äkkiseltään mieleen, mikä olisi tätä suurempaa resurssien haaskuuta.
Nykypäivän yhteiskunnassa yksi tärkeimmistä taidoista on tunnistaa, millainen tieto on kuranttia ja mitä sillä tiedolla tehdään. Tieto on yksi nykypäivän - ja enenevässä määrin tulevaisuuden - vallankäyttövälineistä.
Peruskouluikäiset ovat sitä porukkaa, jolle on vielä mahdollista iskostaa päähän kriittistä ajattelua, tiedon monipuolista arviointia ja faktojen tunnistamista. Nyt opetetaan tarinoita Lähi-idän ihmeparantajasta, ja vieläpä täysin kritiikittömästi.
Ymmärsin tämän järjettömyyden suunnilleen 10-vuotiaana. Niin ymmärsi moni muukin; en muista, että juuri kukaan olisi lähtenyt tosissaan mukaan Raamatun kertomuksiin. Sen sijaan moni kyllä osti ajatuksen siitä, että näin on tehty ennenkin, joten näin tulee tehdä jatkossakin. Vastavirtaan kulkeminen on aina työlästä.
Kirkon valta-asema perustuukin traditioon, eli siihen, että perinteillä nähdään olevan itseisarvoa. Sen vuoksi moni kuuluu edelleen kirkkoon, vaikkei usko millään lailla Jumalaan. Tässä en näe sinällään suurta haittaa, sillä jokainen tekee elämällään ja rahoillaan mitä haluaa. Ongelmat alkavat siitä, kun jonkin uskontokunnan valtaa ulotetaan julkisiin tiloihin. Se on uskonnollista vallankäyttöä ja tuomittavaa.
Eli kirkko eroon valtiosta ja uskonnolliset tehkööt omilla rahoillaan mitä haluavat.