Itse en tule ikinä ymmärtämään uskonollista logiikkaa.
Olin pitkään uskossa, varmaan johonkin 19-vuotiaaksi asti. Silloin liityin tiedeyhteisöön yliopiston muodossa ja subjektiivinen kokemus muutti muotoaan merkittävästi.
Itselleni tämä "valaistuminen" eli uskosta luopuminen oli alkuun melkoinen shokki. Kävin kuitenkin monenlaisissa raamattupiireissä ja tunsin paljon uskovia ihmisiä lähipiiristäni. Tuntui kuin pettäisin jonkun, kun en enää vain pystynyt menemään raamattupiireihin yms. toimintaan mukaan.
Mitä syvemmälle noissa piireissä eteni sitä paremmin huomasi, kuinka pinnan alla ihmiset olivat luoneet uskonnosta itselleen jonkinlaisen suojamuurin elämän karumpia tosiasioita vastaan. Piireissä tuomittiin erittäin vahvasti erilaiset ihmiset ja ei todellakaan eletty niin kuin opetettiin vaan raamatusta sovellettiin milloin kenellekin sopivia kohtia ja osoitettiin muiden ajattelun vääryyttä.
Itse en pystynyt silloin, enkä pysty nytkään, kategorisoimaan ihmisiä tällä tavalla kuin uskonnollinen elämä vaatisi. En ollut onnellinen uskossani, koska pelkäsin elämää ja koin, että kaikki oli enemmän ja vähemmän kiellettyä ja tekisin aina väärin, vaikka miten tekisin. Lopulta minut ajoi pois tuo jatkuva ilmestyskirjan paasaaminen, jossa ihmiskunnalla ei ole mitään toivoa ja lopun aikoja maalaillaan seinille.
Uskossani minusti tuntui jatkuvasti, että joutuisin omassa elämässäni noudattamaan jotain, johon en oikeasti usko ja toisaalta tuomitsemaan toisia ihmisiä sen vuoksi, miten he elivät ja olivat. Minusta isoin asia on kuitenkin rakkaus ja arvostus toisia ihmisiä kohtaan ja siihen ei uskontoa tarvita. Ihmisellä voi olla korkea moraali, vaikka hän ei mihinkään uskoisikaan.
Nyt voin antaa kaikkien ihmisten elää sellaista elämää kuin haluavat ja voin sivuuttaa asian ja olla onnellinen ja päättää omasta elämästäni itse. Jos elämä on ainutkertaista, jota pidän todennäköisenä, uskon, että monelta, joka elää oppinsa mukaan jää paljon sellaista kokematta, joka kuitenkin elämään kuuluu. Uskossani olin hyvinkin homofoobinen ja homokriittinen ja voin kertoa, että kyllä olisi elämästä jäänyt paljon kokematta, jos en olisi avannut elämääni näille ihmisille. Ystäväpiirissäni on useita homoseksuaaleja ja arvostan heitä valtavasti ihmisinä ja he ovat tuoneet elämääni oikeaa rakkautta ja iloa, josta voin nauttia ihan järjellisin perustein. Aikaisemmassa elämässäni en koskaan olisi voinut edes lähestyä näitä ihmisiä :)