Sehän on selvää ja pitäisi olla kaikkien tiedossa, että suurin osa kirkkoon kuuluvista on tapakristittyjä - minäkin olen - ja usko Jumalaankin on vähän siinä ja siinä.
On vähän siinä ja siinä uskotaanko Jumalaan ja jos uskotaan niin ei ainakaan niin kuin Raamattu opettaa eikä sitä oikein ääneen ainakaan kannata sanoa. Rippikoulukin oli ihan kiva, mutta ei siitä uskonnollisesta puolesta niin kukaan ollut kiinnostunut. Menin kuitenkin isoseksi. Kivaa myös kun pappiin vihkii naimisiin, vaikka en sillä tavalla Jumalaan usko. Vihkiraamattu on kuitenkin kiva kirjahyllyssä. Ei näissä mitään uskonnollista merkitystä ole oikeastaan. Lukiossakin oli kamalan kiva tutustua muihin uskontoihin. Raamattuunkin tutustuttiin, mutta enhän siitä oikeastaan mitään kuitenkaan tiedä. Vuorisaarna on todella hyvä. Tosi hyödyllisiä kuitenkin ne uskonnon kurssit! Onhan ihan hyvä, että on teologinen tiedekuntakin. Sehän on vanha ja perinteinen. Kirkko tekee paljon hyvää, kun auttaa vähäosaisia ja tekee myös lähetystyötä. Tuohan se turvallisuutta, että sodan tullen Jumalakin on meidän puolella ja ihan hyödyllisiä ne sotilaspastoritkin ovat. Ei siinäkään mitään sellaista uskonnollista ole. Kirkkokin tekee todella arvokasta työtä ja lähetystyö on todella hieno juttu ja pyytetöntä. Siellä me kunnioitetaan paikallisia uskontoja ja ymmärretään miten kertoa luterilaisuudessa ja jaetaan Raamattuja ennen kuin annetaan ruokaa niille. Ei näissä ole mitään sellaista uskonnollista aspektia missään. Hyvä että koulussa mennään kirkkoon niin ei sitten vapaa-ajalla tarvitse vaivautua.
Auta armias, kun jotain ollaan poistamassa niin johan tapakristitty menee jonkinlaiseen kiihkoon ja ne merkityksettömät asiat ovatkin yhtäkkiä niin tärkeitä. Käsittämätön indoktrinaation tulos tämä tapakristitty ihminen.