Silmäilin nyt vihdoin läpi tuota apulaisoikeuskanslerin päätöstä. Sen verta tiukkaa kapulakieltä, että sisäistääkseni edes suurinpiirtein ko. tiedoksiannon sanoman, pitäisi sen tutkimiseen varata vähintään kokonainen työpäivä. Tarkempaan analyysiin ja apulaisoikeuskanslerin syvällisempään ymmärtämiseen vaadittaisiin todennäköisesti vähintään pari kuukautta meditointia jossain pimeässä luolassa. On nimittäin paikoin taas niin hämärää settiä, että huhhuh.
Muutamia pikaisia huomioita silti:
- Ainakin kaveri vaikuttaa edes hieman tolkummalta kuin apulaisoikeusasiamies, joka viime kesänä väitti, ettei jumalan ylistäminen olisi uskonnollista toimintaa. Mies näki ja koki, että opettajan vetämä ruokarukous toki semmoista on, mutta jumalan ylistyslaulu virren voimin juhlatilaisuudessa ei. Miksi ei?
"Käsillä olevan asian arvioimisessa pidän merkityksellisenä ensinnäkin sitä, että - toisin kuin esimerkiksi nimenomaisen ruokarukouksen pitäminen koulussa - suvivirren laulamisen asiayhteytenä ei ole itsessään uskonnollinen tilaisuus. Koulun kevätjuhla on lukuvuoden yhteinen päätöstilaisuus."
Edelleen lähes vuosi tapahtuneen jälkeen en voi millään ymmärtää, miten joku kehtaakin latoa noin kevyttä settiä julkisuuteen. Ihan yhtä hyvin voidaan sanoa, että ruokarukouksen asiayhteytenä on koululaisten yhteinen ruokailutilaisuus, joka taas itsessään ei ole uskonnollinen tilaisuus.
- Apulaisoikeuskanslerin tuoreen päätöksen ytimessä ei tuo suvivirsi sitten muuten edes ollut, vaan kaikenlaiset hihhuloinnit ja uskonnonvapauden toteutuminen erilaisissa tilanteissa ylipäänsä.
- Tämäkin paperi sisältää paikoin hyvin kafkamaista tavaraa; hämäriä mielivaltaisia väitteitä väitteitä ja koomisia perusteluita. Mutta toisaalta näihin on aiheen tiimoilta totuttu, ikävä kyllä. Hurjaa vaan, että viranomaisia valvoville tuoleillekin on päästetty näin munatonta porukkaa.
Kaveri mm. toteaa faktana Arviointi -kappaleensa aluksi seuraavaa:
"Peruskoulun ja lukion uskonnonopetus on kirkkoon kuuluville velvollisuus. Muutkin voivat vanhempien ilmoituksesta osallistua uskonnonopetukseen. Sen sijaan uskonnonharjoittamiseksi katsottava toiminta on koulussa vapaaehtoista kaikille riippumatta siitä, kuuluuko henkilö kirkkoon vai ei.
Tämän jälkeen jannu selittää parin liuskan verran kaikenlaista diibadaabaa yksilönvapaudesta ym. ja jopa mainitsee Perustuslain 6. pykälän 2. momentin, jonka mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti ja yksilöinä. Heti sen jälkeen mies mainitsee vielä Lasten oikeuksien yleissopimuksen 14. artiklan, jonka mukaan lapsen oikeutta ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen on kunnioitettava.
Tässäkin ketjussa on moneen otteeseen käyty läpi se tosiasia, ettei esimerkiksi koulujumalanpalveluksiinn osallistumisessa ole "vapaaehtoisuudesta tietoakaan", kuten eräs opettaja asian osuvasti ilmaisi. Ja että käytäntö on opetushallituksen selkeä linjaus. Joko apulaisoikeuskansleri on täysin ammattitaidoton tai sitten hän valehtelee. Hyypiö myös väittää, ettei uskonnonopetus ylipäätään ole tunnustuksellista - lähinnä sillä perusteella, ettei sitä enää tunnustukselliseksi kutsuta. Jaahas. Samalla mies kuitenkin katsoo nykylinjan mukaisesti, että oman uskonnon opetuksen saaminen koulussa on osa uskonnonvapautta. Ei voi jumalauta olla molempia yhtä aikaa.
- Pisteet kuitenkin miehelle siitä, että on joka tapauksessa ilmeisesti pistämässä viimein stopin näille kirkkoretkille, ylistyslauluille ym. ja perustelutkin ovat ihan hyvät niiltä osin joilta hän ei silmiään ole sulkenut.
Ymääräinen huomio:
Appelsiini voi muine läpinäkyvine populistikavereineen itkeä perinteistään, mutta keskustelua seuratessa on tullut selväksi, että kyse ei todellisuudesta ole suvibiisin herättämissä haikeankauniissa tunteissa ja sen säilyttämisessä osana koulujen kevätjuhlaa, vaan lähinnä siitä, että aihe nyt vaan sattuu olemaan otollista tarttumapintaa junttisuomen ihmisten tuskalle, joka sitten manifestoituu tämmöisenä perisuomalaisena vittuilu-änkyröintinä.
Jaa miten niin muka? No siten niin, että sen suvivirren voi helposti korvata jahvettomalla versiolla. Ja sitä on moneen kertaan ehdotettukin näille perinteisiin vetoajille, jotka jopa itse vakuuttavat, miten suvivirsi ei heille ole varsinaisesti hengellinen laulu, eikä muidenkaan pitäisi sitä semmoisena ottaa. Mutta ei kelpaa suvilaulu, ei sitten millään.
Ja vaikka olen näitä älyttömiä (kyseessähän on mitä yksinkertaisin periaatekysymys; tietenkään kouluissa ei pidä ohjatusti ylistää jumalaa eikä harjoittaa mitään muitakaan uskonnollisia menoja) suvivirsivääntöjä seurannut pitkään eri medioissa, niin _kertaakaan_ en ole nähnyt kenenkään kehtaavan edes yrittää perustella, miksi se suvilaulu ei kelpaa ja miksi ne lapset ja perinteet räjähtävät, ellei nimenomaan väkisin luikuteta niitä ylistysjuttuja. Silkkaa änkyröintiä, jolle ei täältä heru tippaakaan sympatiaa.
Muutamia pikaisia huomioita silti:
- Ainakin kaveri vaikuttaa edes hieman tolkummalta kuin apulaisoikeusasiamies, joka viime kesänä väitti, ettei jumalan ylistäminen olisi uskonnollista toimintaa. Mies näki ja koki, että opettajan vetämä ruokarukous toki semmoista on, mutta jumalan ylistyslaulu virren voimin juhlatilaisuudessa ei. Miksi ei?
"Käsillä olevan asian arvioimisessa pidän merkityksellisenä ensinnäkin sitä, että - toisin kuin esimerkiksi nimenomaisen ruokarukouksen pitäminen koulussa - suvivirren laulamisen asiayhteytenä ei ole itsessään uskonnollinen tilaisuus. Koulun kevätjuhla on lukuvuoden yhteinen päätöstilaisuus."
Edelleen lähes vuosi tapahtuneen jälkeen en voi millään ymmärtää, miten joku kehtaakin latoa noin kevyttä settiä julkisuuteen. Ihan yhtä hyvin voidaan sanoa, että ruokarukouksen asiayhteytenä on koululaisten yhteinen ruokailutilaisuus, joka taas itsessään ei ole uskonnollinen tilaisuus.
- Apulaisoikeuskanslerin tuoreen päätöksen ytimessä ei tuo suvivirsi sitten muuten edes ollut, vaan kaikenlaiset hihhuloinnit ja uskonnonvapauden toteutuminen erilaisissa tilanteissa ylipäänsä.
- Tämäkin paperi sisältää paikoin hyvin kafkamaista tavaraa; hämäriä mielivaltaisia väitteitä väitteitä ja koomisia perusteluita. Mutta toisaalta näihin on aiheen tiimoilta totuttu, ikävä kyllä. Hurjaa vaan, että viranomaisia valvoville tuoleillekin on päästetty näin munatonta porukkaa.
Kaveri mm. toteaa faktana Arviointi -kappaleensa aluksi seuraavaa:
"Peruskoulun ja lukion uskonnonopetus on kirkkoon kuuluville velvollisuus. Muutkin voivat vanhempien ilmoituksesta osallistua uskonnonopetukseen. Sen sijaan uskonnonharjoittamiseksi katsottava toiminta on koulussa vapaaehtoista kaikille riippumatta siitä, kuuluuko henkilö kirkkoon vai ei.
Tämän jälkeen jannu selittää parin liuskan verran kaikenlaista diibadaabaa yksilönvapaudesta ym. ja jopa mainitsee Perustuslain 6. pykälän 2. momentin, jonka mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti ja yksilöinä. Heti sen jälkeen mies mainitsee vielä Lasten oikeuksien yleissopimuksen 14. artiklan, jonka mukaan lapsen oikeutta ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen on kunnioitettava.
Tässäkin ketjussa on moneen otteeseen käyty läpi se tosiasia, ettei esimerkiksi koulujumalanpalveluksiinn osallistumisessa ole "vapaaehtoisuudesta tietoakaan", kuten eräs opettaja asian osuvasti ilmaisi. Ja että käytäntö on opetushallituksen selkeä linjaus. Joko apulaisoikeuskansleri on täysin ammattitaidoton tai sitten hän valehtelee. Hyypiö myös väittää, ettei uskonnonopetus ylipäätään ole tunnustuksellista - lähinnä sillä perusteella, ettei sitä enää tunnustukselliseksi kutsuta. Jaahas. Samalla mies kuitenkin katsoo nykylinjan mukaisesti, että oman uskonnon opetuksen saaminen koulussa on osa uskonnonvapautta. Ei voi jumalauta olla molempia yhtä aikaa.
- Pisteet kuitenkin miehelle siitä, että on joka tapauksessa ilmeisesti pistämässä viimein stopin näille kirkkoretkille, ylistyslauluille ym. ja perustelutkin ovat ihan hyvät niiltä osin joilta hän ei silmiään ole sulkenut.
Ymääräinen huomio:
Appelsiini voi muine läpinäkyvine populistikavereineen itkeä perinteistään, mutta keskustelua seuratessa on tullut selväksi, että kyse ei todellisuudesta ole suvibiisin herättämissä haikeankauniissa tunteissa ja sen säilyttämisessä osana koulujen kevätjuhlaa, vaan lähinnä siitä, että aihe nyt vaan sattuu olemaan otollista tarttumapintaa junttisuomen ihmisten tuskalle, joka sitten manifestoituu tämmöisenä perisuomalaisena vittuilu-änkyröintinä.
Jaa miten niin muka? No siten niin, että sen suvivirren voi helposti korvata jahvettomalla versiolla. Ja sitä on moneen kertaan ehdotettukin näille perinteisiin vetoajille, jotka jopa itse vakuuttavat, miten suvivirsi ei heille ole varsinaisesti hengellinen laulu, eikä muidenkaan pitäisi sitä semmoisena ottaa. Mutta ei kelpaa suvilaulu, ei sitten millään.
Ja vaikka olen näitä älyttömiä (kyseessähän on mitä yksinkertaisin periaatekysymys; tietenkään kouluissa ei pidä ohjatusti ylistää jumalaa eikä harjoittaa mitään muitakaan uskonnollisia menoja) suvivirsivääntöjä seurannut pitkään eri medioissa, niin _kertaakaan_ en ole nähnyt kenenkään kehtaavan edes yrittää perustella, miksi se suvilaulu ei kelpaa ja miksi ne lapset ja perinteet räjähtävät, ellei nimenomaan väkisin luikuteta niitä ylistysjuttuja. Silkkaa änkyröintiä, jolle ei täältä heru tippaakaan sympatiaa.