Ja yleisön keino vaikuttaa tuon pesäeron syntymiseen on nimenomaan eroaminen kirkosta.
Voidaanko siis olettaa, että nykyaikainen luterilainen kirkko on kuolemassa, ja kirkon jäseniksi jäävät ne, jotka lukevat raamattua kuin piru raamattua, elävät sanasta sanaan sen mukaan ja saarnaavat siitä heille, joilla on asiaan erilainen näkemys?
Ei luterilaisen kirkon johto pelkää eroamisia vain taloudellisista syistä, vaan myös tulevaisuuteen katsovan kirkon ja kristillisen opetuksen puolesta. Vaikka kirkkoon myös liittyy uusia (tai uusvanhoja) jäseniä, suurin osa eronneista on varmasti sellaisia, jotka eivät enää seurakuntaan palaa. Tämä taas ei auta yhtään luterilaisen kirkon päivittymisessä 2000-luvulle, mihin se muutamia kiihkoilijoita lukuun ottamatta pyrkii.
Tiedä sitten, olisiko se näille kiihkoilijoille helpompaa siirtyä toiseen leiriin, mikäli luterilainen kirkko ei olisi niin vahvasti sidoksissa valtioon. Ainakin minusta tuntuu siltä, että nämä suurimmat kiihkoilijat luterilaisessa kirkossa ovat sellaisia, jotka ovat valmiina tuomitsemaan muut, mutta itse ei olla valmiita vaihtamaan leiriin, joka on lähempänä omaa maailmankatsomustaan. Jos nyt katsotaan vaikka Nokia-missiota, niin sen sanoma otetaan tässä maassa yhtä vakavasti kuin Pohjois-Korean viralliset uutiset. Imatralainen pastori sen sijaan saa arvostusta jopa niiltä, jotka eivät kirkkoon kuulu. Olisikohan tällaisten kiihkoilijoiden motiivina pysyä nykykirkossa lopulta raha ja valta, joiden saatanallisuudesta kaiken huipuksi itse saarnaavat.