Valitettavasti ei todellakaan toteudu. Uskontoneutraali koulu tarkoittaa sitä, että koulussa ei tehdä minkäänlaista uskontoon tai uskonnottomuuteen perustuvaa erottelua oppilaiden välillä, ja sitä, että koulu jättää uskontojen opettamisen uskonnollisten yhteisöjen tehtäväksi.
Kyllä tarvitsee, jos ja kun lapsi haluaa osallistua yhteisiin tilaisuuksiin eikä tulla erotelluksi henkilökohtaiseen vakaumukseen liittyvin perustein.
Miksi uskonto aineena on sitten niin paha? Asia, joka vaikuttaa suuresti meidän kulttuuriin, pitäisi jättää sivuun ja antaa ainoastaan todellisten uskovien opetettavaksi. Mielestäni tässä mentäisiin ojasta allikkoon. Peruskoulussa opetetaan tunnustuksetonta uskontoa, jonka yhteydessä on mahdollisuus kyseenalaistaa asioita. Jos opetus jätetään kirkkojen tehtäväksi, tämä kyseenalaistamisen mahdollisuus pienenee huomattavasti.
Maailmassa on aina erottelua, niin koulussakin. On tytöt ja pojat, lahjakkaat ja heikot, taitavat ja taitamattomat, kiltit ja tuhmat, koulu tekee jatkuvasti erottelua. Uskonnottomuus on perhetausta lähtevä asia, mutta niin moni muukin koulussa esiintyvistä ilmiöistä. Suurimpana on tietysti arvomaailma, joku oppilas puhuu neekereistä, jotka vievät työt, toinen taas halailee puita, jonkun vanhemmat ovat "hihhuleita" jne. Raha erottelee oppilaita, toisella on jatkuvasti uusi kännykkä ja Kanin vaateet, kun toinen kulkee vanhemman sisaren vanhoissa.
Uskonnottomuus ja lahkolaisuus aiheuttavat varmasti oppilaalle huomauttelua koulussa, on siellä uskonnon opetusta tai ei. Sellainen koulu jossa erottelua ei ole on utopia, vanhempien valinnat aiheuttavat aina "syrjintää".
Alakoululaisella lapsella ei ole kykyä omaan uskonnollisenvakaumuksen valintaa, valinta on aina vanhempien. Vanhemmat tekevät lapsen kohdalla aina valinnan, uskonnottomuus ei ole arvovapaa vaan se on valinta yhden maailmankatsomuksen puolesta. Murrosiän jälkeen voidaan puhua vapaasta valinnasta, silloin ihminen pystyy käsittelemään tämän suuruusluokan ajatuksia.