Kirjallisuuskysymys

[bebeto]

Ilahdutan teitä, rakkaat kirjallisuuden ystävät, jälleen runolla:

"Kuin suru, huomaamatta
pois kesä hupeni
niin että petokselta
se viimein vaikutti.
Hiljaisuus tislautui
kuin pitkään hämärään
tai luontoon joka viettää
iltapäivän yksinään.
Hämärä varhentui.
Ei tuntenut aamuakaan.
Sulokas, jos riesakin, vieras
teki lähtöä tienooltaan.
Ei siipeä, köliä
tarvinnut avukseen,
niin kepeästi kesämme
pakeni kauneuteen."

Kaunista ja haikeata käännösrunoutta on tämäkin.

En minä uskonutkaan että tätä kukaan olisi tiennyt, halusin tämän vain julki menneen kesän muistoksi. Emily Dickinson tuon riimitteli.

 

[bebeto]

Joo, näin se muistaakseni menee. Woody Allenina hänet tietysti tunnetaaan, ja jos Allen kirjan tekaisee, niin kustantaja varmaankin tykkää että kannessa lukee Allen eikä Koningsberg. Mutta yhtä kaikki, alkuperäinen nimi käy juutalaisesta.

Toki tuossa arveen viestissä puhuttiin nimenomaan kirjailijasta joten ei tuo Woody tuohon oikein istu muuta kuin tyylillisesti. Mutta jokin tuossa sitaatissa sai ajattelemaan juuri Allenia.

 

[arvee]

Toki tuossa arveen viestissä puhuttiin nimenomaan kirjailijasta joten ei tuo Woody tuohon oikein istu muuta kuin tyylillisesti. Mutta jokin tuossa sitaatissa sai ajattelemaan juuri Allenia.

Allen tyyliin kyllä sopisi hyvinkin, mutta kyseessä ei ole hän.

Helpotetaan: kirjailijan tunnetuin teos kertoo amerikkalaisen pommikonelaivueen sekoilusta Välimerellä.

 

[Musta Nuoli]

Vähän helpompaa käännöskirjallisuutta tähän väliin, ei välttämättä oleellisesta kohtaa, jotta olisi vähän haastetta:

"Ei vastausta. Hän seisoi kuunnellen. Hän tajusi äkkiä että ilma oli muuttumassa hyvin kylmäksi ja että jäätävä tuuli alkoi puhaltaa ylhäällä. Sää rupesi muuttumaan. Sumun repaleita ja riekaleita ajelehti hänen ohitseen. Hänen hengityksensä höyrysi ja pimeys oli lähellä ja tiivis. Hän katsoi ylös ja näki hämmästyksekseen että liitelevien pilvien ja sumun kaistaleiden väliin alkoi ilmestyä himmeitä tähtiä. Tuuli kahisi ruohikossa.

Äkkiä hän kuvitteli kuulleensa vaimean huudon ja hän kulki sitä kohti; ja hänen kulkiessaan sumu kohosija väistyi ja tähtinen taivas paljastui. Hän huomasi nyt katsovansa etelään pyöreältä kukkulan laelta jolle hän ilmeisestikin oli kiivennyt pohjoisen puolelta. Hyytävä tuuli puhalsi idästä. Hänen oikealla puolellaan häämötti mustanpuhuva hahmo länsitaivaan tähtiä vasten. Se oli suuri hautakumpu.
"Missä te olette?" hän huusi taas sekä vihaisena että peloissaan. "Täällä!" sanoi matala ja kylmä ääni joka tuntui tulevan maan sisästä. "Minä odotan sinua!"

"Ei!" (----) sanoi mutta ei juossut pakoon. Hänen polvensa pettivät ja hän kaatui maahan. Mitään ei tapahtunut eikä ääntäkään kuulunut. Vavisten hän katsoi ylös ja ehti nähdä pitkän tumman varjomaisen hahmon tähtiä vasten. Se kumartui hänen ylitseen. Hän luuli nähneensä kaksi hyvin kylmää silmää joissa kuitenkin paloi kalpea ikään kuin etäisyydestä tuleva valo. Sitten häneen tarttui rautaakin vahvempi ja kylmempi ote. Jäätävä kosketus vihlaisi hänen luitaan, eikä hän muistanut enää mitään."

Hyvin helppohan tämä silti oli. Taru Sormusten Herrasta, tarkemmin ottaen Sormusten Ritareiden alkupuolelta kun Frodo ja kumppanit ottavat mittaa Hautakeroilla olevasta Haudanhaamusta. Huonostihan siinä olisi käynyt, ellei Tomppa Bombadil olisi tullut hätiin.

Minulla oli lapsena vuosia huoneentauluna haudanhaamun kirous:

"Tyly kylmyys hyytäköön sydäntä, kättä,
vilu olkoon haudassa kiven alla,
jääkööt kivivuoteelle enää heräämättä,
kunnes kuun ja päivän valo sammuu kaikkialla.
Tuuli musta tähdille koituu kuolemaksi,
tänne kullan päälle jääkööt makaamaan,
kunnes Musta Ruhtinas nostaa kättä kaksi
yli meren kuolleen ja kuihtuneen maan"

Tämä oli eräänlainen mottoni jo yhdeksänvuotiaasta asti.

 

[bebeto]

Allen tyyliin kyllä sopisi hyvinkin, mutta kyseessä ei ole hän.

Helpotetaan: kirjailijan tunnetuin teos kertoo amerikkalaisen pommikonelaivueen sekoilusta Välimerellä.

No ei tämä vieläkään aukea mutta viskaan teitä jälleen runolla, nyt vanhaa kotimaista:

"Jo Karjalan kunnailla lehtii puu
jo Karjalan koivikot tuuhettuu
käki kukkuu siellä ja kevät on
vie sinne mun kaipuuni ponneton

Ma tunnen sun vaaras ja vuoristovyös
ja kaskies sauhut ja uinuvat yös
ja synkkien metsies aarniopuut
ja siintävåt salmes ja vuonojes suut

Siell' usein matkani määrätöin
läpi metsän kulki ja jylhäkköin
ja vuorilla seisoin paljain päin
mist' uljaan Karjalan eessäni näin

Tai läksin kyliin urhojen luo
miss ylhillä vaaroilla asui nuo
näin miehet kunnon ja hilpeän työn
ja näin miss' sykkii Karjalan syän

jo Karjalan kunnailla lehtii puu
jo Karjalan koivikot tuuhettuu
käki kukkuu siellä ja kevät on
vie sinne mun kaipuuni ponneton."

Tämän runon tuntevat varmasti kaikki, ainakin laulettuna mutta kuka on säkeet kirjoittanut vuonna 1901?

 

[Musta Nuoli]

Ei ole tuttu, ei runo laulu eikä sen kirjoittajakaan. Jostain syystä päässäni alkoi soimaan paljon myöhemmin tehty "Suutarin tyttären pihalla", jonka teki Reino Helismaa. Ja aitasta kuuluu hiljaa - juu!

 

[J.C.S.]

Allen tyyliin kyllä sopisi hyvinkin, mutta kyseessä ei ole hän.

Helpotetaan: kirjailijan tunnetuin teos kertoo amerikkalaisen pommikonelaivueen sekoilusta Välimerellä.

Tämä ratkaisi kirjailijan : Joseph Heller. En osaa sanoa lainattua teosta, mutta viittaus liittyy Me sotasankarit (Catch-22) kirjaan, jossa Yossarian ja kumppanit yrittävät selvitä hengissä kotiin 2. maailmansodasta.

 

[bebeto]

Ei ole tuttu, ei runo laulu eikä sen kirjoittajakaan. Jostain syystä päässäni alkoi soimaan paljon myöhemmin tehty "Suutarin tyttären pihalla", jonka teki Reino Helismaa. Ja aitasta kuuluu hiljaa - juu!

Aitasta voi kuulua mitä vaan mutta pitäähän tämä nyt tuntea, on sentään Hannu Karpon vaimon levyttämä.

 

[Musta Nuoli]

Aitasta voi kuulua mitä vaan mutta pitäähän tämä nyt tuntea, on sentään Hannu Karpon vaimon levyttämä.

Olen Karpon perheen osalta keskittynyt vankasti Hannu Karpon edesottamuksiin. Tässä oivallinen YouTubesta löytyvä pätkä Karpon Parhaista, jossa Hannu Karpoa ammutaan haulikolla selkään 70 metrin päästä.

Ehkä vähän ohi aiheen, mutta toisaalta Raita Karpon karjalaislaulutkin sitä tietyllä tavalla ovat ainakin musiikkitulkintojensa ja -säveltensä osalta. Toki tämä on sinun ketjusi, joten jos laululyriikka sopii niin sitten se sopii, eipä siinä mitään. Laulujen lyriikoita ja pääsääntöisesti musiikkikappaleista tunnettuja säkeitä vain riittää niin maan jumalattomasti, ja eikös lauluille ja laululyriikoille/sanoituksille ollut joku erillinenkin ketju vai muistanko väärin?

Mutta kuten sanottua, toki kaikki kirjallisuuden muodot minulle sopivat, myös kansanlaulujen sanoitukset ja muut laululyriikat.

 

[bebeto]

Olen Karpon perheen osalta keskittynyt vankasti Hannu Karpon edesottamuksiin. Tässä oivallinen YouTubesta löytyvä pätkä Karpon Parhaista, jossa Hannu Karpoa ammutaan haulikolla selkään 70 metrin päästä.

Ehkä vähän ohi aiheen, mutta toisaalta Raita Karpon karjalaislaulutkin sitä tietyllä tavalla ovat ainakin musiikkitulkintojensa ja -säveltensä osalta. Toki tämä on sinun ketjusi, joten jos laululyriikka sopii niin sitten se sopii, eipä siinä mitään. Laulujen lyriikoita ja pääsääntöisesti musiikkikappaleista tunnettuja säkeitä vain riittää niin maan jumalattomasti, ja eikös lauluille ja laululyriikoille/sanoituksille ollut joku erillinenkin ketju vai muistanko väärin?

Mutta kuten sanottua, toki kaikki kirjallisuuden muodot minulle sopivat, myös kansanlaulujen sanoitukset ja muut laululyriikat.

Mutta tämähän on ennenkaikkea runo joka on myöhemmin sävelletty laulettavaksi ja julkaisuvuosi 1901 kertonee mistä on kysymys.

 

[arvee]

Tämä ratkaisi kirjailijan : Joseph Heller. En osaa sanoa lainattua teosta, mutta viittaus liittyy Me sotasankarit (Catch-22) kirjaan, jossa Yossarian ja kumppanit yrittävät selvitä hengissä kotiin 2. maailmansodasta.

Hyvin haettu. Catch-22 kannattaa lukea.
Ja mielestäni myös Herra Tietää ( God Knows), josta episodi oli peräisin. Varsin hupaisa kuvitelma vähän reikäpäisestä, häikäilemättömästä Batsebaan hullaantuneesta Vanhan Testamentin sankarista, Israelin kuninkaasta.
Muistaakseni kuningas Saulkin saa jonninverran kritiikkiä.

 

[Musta Nuoli]

Pistetään suht helppo katkelma tunnetusta klassikkotarinasta, jossa aateloidun kirjoittajansa tunnetuin hahmo esiintyi viimeistä kertaa.

"Ystävykset juttelivat muutaman minuutin ajan kahden kesken muistellen vielä kerran noita menneitä aikoja vangin rimpuillessa turhaan vapautuakseen häntä pidättelevistä siteistä. Heidän palatessaan auton luokse XXX osoitti heidän takanaan olevaa kuun valaisevaa merta ja ravisti miettiväisenä päätään.
"Itätuuli on tulossa, YYY."
"Enpä usko, XXX. On hyvin lämmintä."
"Vanha kunnon YYY! Sinä olet ainoa kiintopiste ajan muutosten keskellä. Itätuuli on tulossa joka tapauksessa, sellainen tuuli, ettei sellainen ole vielä koskaan puhaltanut Englannin ylitse. Se on kylmä ja pureva, YYY, ja varsin moni meistä on lakastuva sen puhaltaessa. Mutta kaikesta huolimatta se on Jumalan oma tuuli ja puhtaampi, parempi ja voimakkaampi maa lepää auringonpaisteessa myrskyn laannuttua. Pane auto käyntiin, YYY, sillä meidän on aika lähteä. Minulla on viidensadan punnan shekki, mikä pitäisi muuttaa pian rahaksi, sillä sen kirjoittaja olisi varsin halukas peruuttamaan sen, jos hän vain voisi."

 

[MustatKortit]

Olen Karpon perheen osalta keskittynyt vankasti Hannu Karpon edesottamuksiin. Tässä oivallinen YouTubesta löytyvä pätkä Karpon Parhaista, jossa Hannu Karpoa ammutaan haulikolla selkään 70 metrin päästä..

Ylivoimaisesti paras Karpon pätkä löytyy youtubestakin hakusanoilla "käärmekuusen suojelu"...Suomi, byrokratian luvattu maa.

Sori ot, jatkakaa.

 

[bebeto]

Olen Karpon perheen osalta keskittynyt vankasti Hannu Karpon edesottamuksiin. Tässä oivallinen YouTubesta löytyvä pätkä Karpon Parhaista, jossa Hannu Karpoa ammutaan haulikolla selkään 70 metrin päästä.

Ehkä vähän ohi aiheen, mutta toisaalta Raita Karpon karjalaislaulutkin sitä tietyllä tavalla ovat ainakin musiikkitulkintojensa ja -säveltensä osalta. Toki tämä on sinun ketjusi, joten jos laululyriikka sopii niin sitten se sopii, eipä siinä mitään. Laulujen lyriikoita ja pääsääntöisesti musiikkikappaleista tunnettuja säkeitä vain riittää niin maan jumalattomasti, ja eikös lauluille ja laululyriikoille/sanoituksille ollut joku erillinenkin ketju vai muistanko väärin?

Mutta kuten sanottua, toki kaikki kirjallisuuden muodot minulle sopivat, myös kansanlaulujen sanoitukset ja muut laululyriikat.

Nyt täytyy nostaa käsi ylös virheen merkiksi sillä tuo postaamani runo on kuin onkin "laululyriikkaa" siinä mielessä että kyseessä on vanha karjalankielinen kansanlaulu johon Valter Juva on tehnyt suomenkieliset sanat vuonna 1901.Tämä oli pakko tarkistaa sillä olin siinä uskossa että Juvan runo olisi sävelletty myöhemmin.Näin ei kuitenkaan ollut.

 

[MustatKortit]

Pistetään suht helppo katkelma tunnetusta klassikkotarinasta, jossa aateloidun kirjoittajansa tunnetuin hahmo esiintyi viimeistä kertaa.
...

Hemmetti, kun en saa kiinni tästä, olen oikeasti käyttänyt jo useamman tuumaustauon tätä tekstiä miettiessäni.. tämän alun vihjeen perusteella (aateloitu...) kyseessä voisi olla Sir Arthur Conan Doyle ja siten joku Sherlock Holmes-pätkä, mutta sitten puhutaan autoista ja muutenkin teksti ei muistuta perinteistä Holmes-romaania.

Sitten taas toisaalta viimeiset Holmes-novellit taidettiin kirjoittaa 1920-luvun puolella (?), jolloin oli autoja* ja lisäksi Nuolen tekstipätkässä puhutaan mm. Jumalasta ja Doylehan oli paitsi uskonnollinen, myös kiinnostunut tuonpuoleisesta jne...

* ja siis kyllä minä tiedän, että autoja on ollut jo pitkälti ennen 20-lukua, mutta mielikuvissani Holmes-tarinoissa mennään lähinnä hevosilla, ajetaan pyörällä jne...

 

[Musta Nuoli]

Annan vihjeen, että herra XXX on viettänyt tarinassa viimeiset ajat naamioituneena amerikkalaiseksi gangsteriksi ja on kasvattanut vieläpä pukinparran, jonka aikoo ajaa pian pois palatakseen arkiammattinsa tai pikemminkin ikämiespäiviensä harrastuksen pariin Englannin maaseudulle, jossa hän on kirjoittanut kirjankin eräästä työteliäästä lajista, jonka salaperäistä vähenemistä on nykypäivänäkin ihmetelty.

Herra XXX esiintyi vain muutamassa (tarkemmin ottaen neljässä) romaanissa, joista kaksi julkaistiin heti kättelyssä ennen muita tarinamuotoja, joista hänet on paremmin tunnettu.

Tekstipätkä sijoittuu tarkemmin ottaen vuoteen 1914. Sitä ei ole kuitenkaan kirjoitettu tai ainakaan julkaistu sinä vuonna.

 

[MustatKortit]

Annan vihjeen, että herra XXX on viettänyt tarinassa viimeiset ajat naamioituneena amerikkalaiseksi gangsteriksi ja on kasvattanut vieläpä pukinparran, jonka aikoo ajaa pian pois palatakseen arkiammattinsa tai pikemminkin ikämiespäiviensä harrastuksen pariin Englannin maaseudulle, jossa hän on kirjoittanut kirjankin eräästä työteliäästä lajista, jonka salaperäistä vähenemistä on nykypäivänäkin ihmetelty.

Herra XXX esiintyi vain muutamassa (tarkemmin ottaen neljässä) romaanissa, joista kaksi julkaistiin heti kättelyssä ennen muita tarinamuotoja, joista hänet on paremmin tunnettu.

Tekstipätkä sijoittuu tarkemmin ottaen vuoteen 1914. Sitä ei ole kuitenkaan kirjoitettu tai ainakaan julkaistu sinä vuonna.

Heh, jotenkin sanoisin tämänkin perusteella, että kyseessä on Sherlock Holmes, sillä noita Holmes-romaanejahan oli neljä, joista kolmen nimeä en muista, mutta Baskervillen koira on yksi ja se löytyy myös omasta hyllystäni (klassikko!).

Mutta mihin tarinaan tarkemmin viitataan, en osaa sanoa.Ymmärtääkseni Doyle kirjoitti enemmän novelleja Holmesin seikkailuista ja näistä viimeisin on ilmestynyt 20-luvun puolella, joten voisi olla siitä, mutten osaa nimetä tätä novellikokoelmaa (jätetään googlaaminen väliin ja yritetään ratkaista ilman).

Mutta sano nyt Nuoli ihmeessä, jos kyseessä ei ole Holmes, niin jätän sairaalloisen pakkomielteeni tähän maailman parhaaksi joskus äänestettyyn salapoliisi-hahmoon.

 

[Musta Nuoli]

Mutta sano nyt Nuoli ihmeessä, jos kyseessä ei ole Holmes, niin jätän sairaalloisen pakkomielteeni tähän maailman parhaaksi joskus äänestettyyn salapoliisi-hahmoon.

Kyllä ihan oikeilla salapoliisin jäljillä olit, eli kyseessä ovat tosiaan Sherlock Holmes ja tohtori Watson käymässä keskustelua kenties viimeistä kertaa.

Kyseessä on tosiaan myös 1920-luvun puolella ilmestynyt novellikokoelma ja sen niminovelli. Paljastettakoon se nyt tässä, eli His Last Bow eli Viimeinen tervehdys. Ilmestyi suomeksi The Crime Corporationin kustantamana vuonna 1989, ja ilmeisesti se sisältyy myös Teos-kustantamon vuoden 2010 Kootut kertomukset -kokoelmaan nimellä Viimeinen kumarrus.

Tarinassa Holmes on ollut jo vuosia eläkkeellä Sussex Downissa mehiläisfarmarina, mutta on tehnyt Englannin pääministerin pyynnöstä vielä paluun soluttautuakseen pitkän kaavan mukaisesti saksalaisen vakoojamestarin rinkiin. Holmes pistää saksalaisen nippuun (itse asiassa siteissä autoon) ja aikoo kärrätä tämän Watsonin kanssa pois, mutta sitä ennen vanhat ystävykset juttelevat vielä kerran vanhoista ajoista.

Tarina on kirjoitettu 1920-luvulla ja sijoittuu ensimmäistä maailmansotaa edeltäviin hetkiin, eli Holmes nappaa kyllä vakoojan mutta ennakoi ison mullistuksen ja "itätuulen" tulevan ja mullistavan maailman iäksi.

Mainittakoon, että Holmes lähti melkoisen aikaisin varhaiseläkkeelle, sillä hänen uransahan alkoi vasta 1880 jolloin hän oli jonkin verran yli parikymppinen. Holmesin on arvioitu olevan vuoteen 1914 sijoittuvassa tarinassa noin kuusikymppinen, ja tuolloin hän on ollut vuosia eläkkeellä mehiläistenhoitajana. Ja olihan Holmes vuodet 1891-1894 sapattivapaalla otettuaan Moriartysta mittaa.

Nykypäivänä tulisi jostain torkkupeittoa puristava läskiintynyt Juhana Vartiainen ja vaatisi, että Holmesin on tehtävä töitä vähintään 70-vuotiaaksi asti eikä mehiläisistä tarvitse välittää, koska ne vähentyvät rajusti muutenkin. Onneksi pääsi Holmes kuitenkin eläkkeelle silloin kun huvitti, rankkaa puuhaahan se on napata rikollisia ja tehdä kovaa ajatustyötä.

 

[bebeto]

Seuraava pähkinä purtavaksi:

"Marsh McKittrickin Buick ajoi hallitukselle kuuluvan rakennusryhmän portista Langleyn luona. Hän antoi auton rullata vapaalla päätien liittymään ja kiihdytti sitten kovaan vauhtiin Washingtonia kohti, koskettaen välillä hermostuneesti vieressään olevaa salkkua ja vilkuillen taustapeiliin. Aivan tuntumassa seurasi kaksi vahvasti aseistettua vartioautoa. Sanderson Hooper hänen vierellään ja Michael Nordstrom takaistuimella olivat vaiti.

Marsh McKittrick ei suinkaan iloinnut voitosta, jonka hän juuri oli saamassa. Presidentin vakoiluasiain esittelijänä hän oli kiivaillut Neuvostoliiton esiintymisestä Kuubassa aina Sikojen lahden onnettomasta tapauksesta lähtien. Neuvostoliiton pääministeri oli liittänyt rauhanvakuutteluihinsa uhkauksia, vihjaillut kulumassa olevaan vuoteen ja esittänyt syytöksiään kerta kerralta rohkeammin.

Sanderson Hooper kuului kaikkein pätevimpiin vakoiluasiantuntijoihin. Hän oli tähän saakka epäröinyt, mutta tuon salkun sisältö sai hänetkin vakuuttuneeksi. Muutaman hetken päästä Yhdysvaltain nuori presidentti joutuisi kauhistuttavan ratkaisun eteen. Vaikka eikö senlaatuinen asia ollut liian suuri yhden ainoan ihmisen päätettäväksi? Eikö Jumalan itsensä pitänyt päättää, saiko ihmissuku jatkaa elämistään vai tuhoutuisiko se?"

Tämän amerikkalaiskirjailijan teoksia on filmatisoitu useita, tämäkin ja sen valkokankaalle ohjasi itse Alfred Hitchcock.

 

[Musta Nuoli]

Laitanpa minäkin illan iloksi katkelman eräästä kuuluisasta eurooppalaisesta klassikkoteoksesta, jossa kerrotaan pienen joukon ihmiskohtaloista. Teos julkaistiin pian sodan jälkeen ensin suppeampana painoksena ja vasta 1990-luvulla kattavampana, laajempana versiona. Tämä pätkä on mukana kummassakin. Jos ei tule tietoa tai veikkauksia, voin myöhemmin laittaa toisen vihjeen sellaisesta kohdasta, jota ei ollut ensipainoksissa mukana.

"Hän painoi minut tiukasti itseään vasten, vasen rintani kosketti häntä, sydämeni sykki nopeammin, mutta emme lopettaneet siihen. Hän ei hellittänyt, ennen kuin pääni lepäsi hänen olkapäätään vasten ja hänen päänsä omaani vasten. Kun noin viiden minuutin päästä suoristauduin, hän otti nopeasti pääni käsiensä väliin ja veti itseään vasten. Oi, se oli niin ihanaa, saatoin tuskin puhua, nautinnontunne oli liian suuri; hän hyväili hiukan kömpelösti poskeani ja käsivarttani, pyöritteli kiharoitani kädellään, ja kasvomme olivat koko ajan melkein kiinni toisissaan."

 

[Kirjoittelija]

Laitanpa minäkin illan iloksi katkelman eräästä kuuluisasta eurooppalaisesta klassikkoteoksesta, jossa kerrotaan pienen joukon ihmiskohtaloista.

Minulla ei ole hajuakaan, mistä kirjasta on kyse, mutta tuosta siteeraamastasi pätkästä tulivat vahvasti mieleen sellaiset lehdet kuin Regina ja SinäMinä. Sopisi ko. aviiseihin kuin nenä päähän.

 

[Musta Nuoli]

Minulla ei ole hajuakaan, mistä kirjasta on kyse, mutta tuosta siteeraamastasi pätkästä tulivat vahvasti mieleen sellaiset lehdet kuin Regina ja SinäMinä. Sopisi ko. aviiseihin kuin nenä päähän.

Tietyllä tavalla tekstin kirjoittaja olisikin voinut sopia aikansa Reginoihin ja SinäMinä-aviiseihin yhtä ja olennaista asiaa lukuun ottamatta, joka liittyy tämän teoksen loppumiseen ja tekijän myöhempiin vaiheisiin. Laitetaan sitten toinen tekstikatkelma samalta tekijältä, joka on astetta biologis-eroottisempi ja joka tämän takia puuttui teoksen ensipainoksesta 1940-luvulla. 1990-luvun painoksiin se jo sopi:

"Kun katsoo edestäpäin ei näe muuta kuin karvaa. Jalkovälissä on oikeastaan jonkinlaiset pikku tyynyt, pehmeät ja karvan peittämät, jotka seistessä lepäävät vierekkäin; mitä sisällä on, sitä ei voi nähdä. Jos istuutuu, häpyhuulet eroavat toisistaan ja niiden sisältä näyttää hyvin punaiselta ja ruman lihaiselta. Yläosassa, isojen häpyhuulien välissä, on ihopoimu, joka lähemmin tarkasteltaessa on oikeastaan kuin pieni kupla, se on häpykieli, klitoris. Sitten tulevat pienet häpyhuulet, ne ovat myös toisiinsa painautuneet aivan kuin pieni ryppy. Jos se avautuu, näkee sisällä olevan lihanypykän, joka ei ole peukalonkärkeäni suurempi. Alapuolella oleva osa näyttää vain iholta, mutta sielä on vaginan aukko. Sen päällä on isopoimuja, sitä on vaikea nähdä. Niiden alla oleva aukko on vain niin kauhean pieni, että voin tuskin kuvitella kuinka mies sopii siitä sisään, puhumattakaan siitä, että kokonainen lapsi tulee siitä ulos. Siihen pikku aukkoon mahtuu tuskin helposti edes etusormi. Siinä kaikki, ja kuitenkin tuo kaikki on niin äärimmäisen tärkeää!"

 

[bebeto]

Seuraava pähkinä purtavaksi:

"Marsh McKittrickin Buick ajoi hallitukselle kuuluvan rakennusryhmän portista Langleyn luona. Hän antoi auton rullata vapaalla päätien liittymään ja kiihdytti sitten kovaan vauhtiin Washingtonia kohti, koskettaen välillä hermostuneesti vieressään olevaa salkkua ja vilkuillen taustapeiliin. Aivan tuntumassa seurasi kaksi vahvasti aseistettua vartioautoa. Sanderson Hooper hänen vierellään ja Michael Nordstrom takaistuimella olivat vaiti.

Marsh McKittrick ei suinkaan iloinnut voitosta, jonka hän juuri oli saamassa. Presidentin vakoiluasiain esittelijänä hän oli kiivaillut Neuvostoliiton esiintymisestä Kuubassa aina Sikojen lahden onnettomasta tapauksesta lähtien. Neuvostoliiton pääministeri oli liittänyt rauhanvakuutteluihinsa uhkauksia, vihjaillut kulumassa olevaan vuoteen ja esittänyt syytöksiään kerta kerralta rohkeammin.

Sanderson Hooper kuului kaikkein pätevimpiin vakoiluasiantuntijoihin. Hän oli tähän saakka epäröinyt, mutta tuon salkun sisältö sai hänetkin vakuuttuneeksi. Muutaman hetken päästä Yhdysvaltain nuori presidentti joutuisi kauhistuttavan ratkaisun eteen. Vaikka eikö senlaatuinen asia ollut liian suuri yhden ainoan ihmisen päätettäväksi? Eikö Jumalan itsensä pitänyt päättää, saiko ihmissuku jatkaa elämistään vai tuhoutuisiko se?"

Tämän amerikkalaiskirjailijan teoksia on filmatisoitu useita, tämäkin ja sen valkokankaalle ohjasi itse Alfred Hitchcock.

Tämä lainaamani kirjailija eli vv.1924-2003. Hänen äitinsä oli venäjänjuutalaista syntyperää ja isänsä puolanjuutalaisia. Hänen hieman tunnetumpi teoksensa kertoo Varsovan gheton kansannoususta.

 

[Musta Nuoli]

Minun lainaamani kirjailijan äiti ja isä olivat alun perin saksanjuutalaisia, vaikkakin heidän tunnetuimmat vaiheensa sijoittuivat tulppaaneista tunnettuun naapurimaahan. Kumpikin heistä palasi toisen maailmansodan loppuvaiheissa Saksaan, jossa äiti sittemmin menehtyi. Isä kunnostautui aikoinaan ensimmäisen maailmansodan taisteluissa ja sai kenttäylennyksen Saksan keisarillisen armeijan luutnantiksi. Myöhemmin hän siirtyi liikeyrittäjäksi ja toisen maailmansodan jälkeen perustamansa säätiön vetäjäksi.

Vaikka lainaamani kirjailija kaavailikin ryhtyvänsä kirjailijan tai toimittajan uralle, hän ei tuottanut enempää aineistoa. Tästä yhdestäkin on tehty Oscar-palkittu elokuva, useita tv-sarjaversioita ja -elokuvia sekä näytelmiä ja teos on käännetty kymmenille kielille.

 

[J.C.S.]

Vihjeiden perusteella bebeton kirjailija on Leon Uris ja kysytty kirja on luultavasti Topaz, (ghetto kirja on Mila 18 ja kaikkein tunnetuin on luultavasti Exodus, oma suosikki on Kolmiyhteys (Trinity)). Mustan Nuolen kirja on pelkästään vihjeiden perusteella Anne Frankin päiväkirja, vaikka tekstikappaleiden perusteella olisin ennemmin veikannut jotain Anais Nin'iä.