Kirjallisuuskysymys

[bebeto]

Kotimainen klassikko:

"Jokohan lie se Littilän musta lehmä poikinut", puhui Liperin Kutsunkylän Antti Ihalaisen emäntä Anna Liisa ikäänkuin itsekseen, leipiä uuniin pannessaan. Se asia oli hänelle juolahtanut mieleen ihan vain yhtäkkiä.

Nostetaan tämä ylös kun on ensimmäinen "avoin tapaus".

 

[arvee]

Nostetaan tämä ylös kun on ensimmäinen "avoin tapaus".

Poimitaan pois kuleksimasta Maiju Lassilan Tulitikkuja Lainaamassa. Luultavasti olen joskus lukenut, Liperistä lähti muistikuvia. Hetken mietin Juhani Ahon Rautatietäkin, mutta Antti Ihalainen käänsi oikeaan suuntaan, Liperi ja Lapinlahti kun eivät oikein täältäpäin erotu... Ihalaisen kaverihan oli Jussi Vatanen, tämä Putous-hemmo.

Olen lukenut lukemattomia kirjoja mutta ehkä myös liian pintapuolisesti, joten homma hieman hakemista. Kirjastoon on tullut myös kannettua lukemattomia kirjoja takaisin, Lainaan nipun kirjoja, luen pari lukua ja hylkään. Näin siis romaanien kanssa, nykyään tahtoo lukeminen painottua kuitenkin enemmän asiaproosaan, historiaan ja elämäkertoihin.

 

[bebeto]

Heitetääs tähän pari kyssäriä perään.

Kirja nro1: Olen syntynyt ja kasvanut kaukaisessa maassa, jonka kosmografit tuntevat nimellä Finlandia. Tämä laaja ja kaunis maa on suurelle yleisölle tuntematon, ja jos siitä kerrotaan tarinoita, niin ne sekoitetaan pohjoisempana sijaitsevaan lappalaisten asumaan maahan, jossa aurinko ei koskaan laske ja jossa talvisin eletään ikuisen pimeyden vallassa käyttäen ajojuhtana haarasarvista peuraa eli poroa.

Kirja nro2, olisikohan tämä astetta vaikeampi? Kuitenkin kyseessä varsin tunnettu teos: Onko kirjallisuuden ulkopuolella mitään "kohtalokasta vikaa", sellaista vaikuttavaa tummaa säröä joka kulkee koko elämän halki? Ennen uskoin ettei ole. Nyt uskon että on. Ja uskon että minun vikani on tämä: sairas kaipaus kaikkeen maalaukselliseen hinnalla millä hyvänsä.

Sitten nostellaan seuraavat avoimet.

 

[Musta Nuoli]

Sitten nostellaan seuraavat avoimet.

Ensimmäinen taitaa olla Mikael Karvajalasta, siis Mika Waltarin klassikkoteoksesta. Toista teosta en uskaltaudu nyt arvaamaan.

 

[bebeto]

Lainataan vaihteeksi muistelmateosta:

"Puolen vuosisadan takaisilla futiskontakteilla on edelleen vaikutusta ikääntyvän keskushyökkääjän elämänlaatuun. Yhdeksänkymmentäluvun alusta saakka olen pelannut Hakan veteraanijoukkueessa FC UPM:ssä. Turnauksista on kertynyt kosolti erivärisiä SM-prenikoita. Kannatti herätä kesä- ja joululomalla Yhtyneitten sähköverstaalle vuosina 1949-55. FC UPM:ssä olivat pelikavereina Juhani Peltonen, Roto Paatelainen, Seppo And, Pekka Heikkilä, Matti Pitko, Jukka Gustafsson, Asko Mäkilä, Jakob Söderman, Olli Kemmo, Eki Lehtinen, Silvo Hyyppölä, Timo Rahja ja Masku Halme. Helppohan tuollaisten porukassa on loistaa, jos omaa absoluuttisen pelisilmän. Ehdoton suosikkini joukkueessa on Anatoli Ignatenko, Ukrainan lahja suomalaiselle veteraanipalloilulle. Hän on taitava, puhuu sekavia ja syöttää harvemmin kuin Suokkaan Manu.

Ranskan kansallispäivänä 14. heinäkuuta vuonna 2000 pelasin Porissa yli viisikymppisten semifinaaliottelua Kokkolan vahvoja Konkareita vastaan. Olli Helen teki meille voittomaalin. Aamulehti ylisti Ollin pääpuskua isoin otsikoin. Helen kirjoitti jutun itse, eikä Matti Pitko onnistunut lyhentämään sitä. Matsin aikana tyttäreni Riikka synnytti esikoisensa 40-vuotiaana Helsingin Kätilöopistolla. Seuraavana päivänä ripustin SM-hopeamitalin lapsenlapsen sängynpäätyyn.Väinö Ossian oli siitä iloinen. On Kuopion Kultakoipien syy, etten antanut Väinölle kultamitalia. Hävisimme finaalin 1-2. Syötin johtomaalin taitavasti pääpuskulla vastustajan maalitolpan kautta Timo Rahjalle. Tinde on Hollannissa pelannut ammattilainen ja ulosottomies. Hän harrastaa uskonnollis-eettisiä pohdiskeluja ja maalaa abstrakteja tauluja. Kun kysyin Tindeltä, miten hän on niin synkeään hommaan ryhtynyt, Tinde vastasi: "Jos en olisi alkanut, siihen olisi laitettu vittumaisempi mies."

Näin muistelee eräs suomalainen suuri persoona.Kuriositeetina mainittakoon että olen pelannut muutaman kerran lainauksessa esiintyvää Anatoli Ignatenkoa vastaan ja voin todistaa että on erittäin taitava pallon kanssa eikä paljoa syöttele.Lisäksi suu käy taukoamatta.

 

[MustatKortit]

Ensimmäinen taitaa olla Mikael Karvajalasta, siis Mika Waltarin klassikkoteoksesta. Toista teosta en uskaltaudu nyt arvaamaan.

Aivan oikein, eli Mikael Karvajalasta kyse.

Toinen oli tosiaan hivenen vaikeampi, heitetään vinkiksi sellainen, että tämä kyseinen naiskirjailija on tainnut kirjoittaa vain kolme täyspitkää romaania, joista tämä siis ensimmäinen ja siitä tuli heti bestseller, iso sellainen.
Loppuun vielä tuo kyseinen alun pätkä uudestaan:

Onko kirjallisuuden ulkopuolella mitään "kohtalokasta vikaa", sellaista vaikuttavaa tummaa säröä joka kulkee koko elämän halki? Ennen uskoin ettei ole. Nyt uskon että on. Ja uskon että minun vikani on tämä: sairas kaipaus kaikkeen maalaukselliseen hinnalla millä hyvänsä.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Lainataan vaihteeksi muistelmateosta:

"Puolen vuosisadan takaisilla futiskontakteilla on edelleen vaikutusta ikääntyvän keskushyökkääjän elämänlaatuun. Yhdeksänkymmentäluvun alusta saakka olen pelannut Hakan veteraanijoukkueessa FC UPM:ssä. Turnauksista on kertynyt kosolti erivärisiä SM-prenikoita. Kannatti herätä kesä- ja joululomalla Yhtyneitten sähköverstaalle vuosina 1949-55. FC UPM:ssä olivat pelikavereina Juhani Peltonen, Roto Paatelainen, Seppo And, Pekka Heikkilä, Matti Pitko, Jukka Gustafsson, Asko Mäkilä, Jakob Söderman, Olli Kemmo, Eki Lehtinen, Silvo Hyyppölä, Timo Rahja ja Masku Halme. Helppohan tuollaisten porukassa on loistaa, jos omaa absoluuttisen pelisilmän. Ehdoton suosikkini joukkueessa on Anatoli Ignatenko, Ukrainan lahja suomalaiselle veteraanipalloilulle. Hän on taitava, puhuu sekavia ja syöttää harvemmin kuin Suokkaan Manu.

Jotenkin tästä tyylistä tulee mieleen Jukka Virtanen. Ikäluokka ainakin täsmää ja Levyraati-Jukka on ollut jalkapallomiehiä, voisivatko olla hänen muisteloitaan?

 

[bebeto]

Jotenkin tästä tyylistä tulee mieleen Jukka Virtanen. Ikäluokka ainakin täsmää ja Levyraati-Jukka on ollut jalkapallomiehiä, voisivatko olla hänen muisteloitaan?

No perkele, ei tämän nyt näin helppo pitänyt olla.Jukkahan se siinä muistelee.

 

[bebeto]

Aivan oikein, eli Mikael Karvajalasta kyse.

Toinen oli tosiaan hivenen vaikeampi, heitetään vinkiksi sellainen, että tämä kyseinen naiskirjailija on tainnut kirjoittaa vain kolme täyspitkää romaania, joista tämä siis ensimmäinen ja siitä tuli heti bestseller, iso sellainen.
Loppuun vielä tuo kyseinen alun pätkä uudestaan:

Onko kirjallisuuden ulkopuolella mitään "kohtalokasta vikaa", sellaista vaikuttavaa tummaa säröä joka kulkee koko elämän halki? Ennen uskoin ettei ole. Nyt uskon että on. Ja uskon että minun vikani on tämä: sairas kaipaus kaikkeen maalaukselliseen hinnalla millä hyvänsä.

Jostain syystä minulle tulee tästä mieleen Aila Meriluoto, en tiedä miksi.

 

[MustatKortit]

Jostain syystä minulle tulee tästä mieleen Aila Meriluoto, en tiedä miksi.

Kyseessä ei ole suomalainen kirjailija. Kirja on käännetty kymmenille kielille ja myynyt maailmanlaajuisesti miljoonia kappaleita.

 

[Noitarumpu]

Kyseessä ei ole suomalainen kirjailija. Kirja on käännetty kymmenille kielille ja myynyt maailmanlaajuisesti miljoonia kappaleita.

Kyseessä on Donna Tartt ja Jumalat juhlivat öisin. Lukemisen arvoinen kirja.

 

[MustatKortit]

Kyseessä on Donna Tartt ja Jumalat juhlivat öisin. Lukemisen arvoinen kirja.

Oikein. Tartt on kuin kirjallisuusmaailman Daniel Day Lewis, pauttiarallaa 10 vuoden välein tulee kirja :)

Olen muuten aina ihmetellyt, että miten näin legendaarisesta kirjasta ei ole tullut elokuvaa? No, eilen sitten luin jostain, että elokuvaoikeudet on kyllä myyty jo 1990-luvulla, mutta jonkun tuottajan kuolema 90-luvun lopulla pisti projektin jäihin.

Sinällään ihme, ettei elokuvan tekemistä ole jatkettu, kyllähän tuolla tienaisi varmaankin pitkän pennin. Vai eikö laadukkaaseen tarinaan perustuva leffa enää myisi, kun tarjolla on näitä supersankari-hömpötyksiä jne?

Tarttin uusin, tiiliskiven kokoinen Tikli-kirja on minulla parhaillaan menossa ja siitähän suunnitellaan leffaa tulevaksi.

 

[Noitarumpu]

Sinällään ihme, ettei elokuvan tekemistä ole jatkettu, kyllähän tuolla tienaisi varmaankin pitkän pennin. Vai eikö laadukkaaseen tarinaan perustuva leffa enää myisi, kun tarjolla on näitä supersankari-hömpötyksiä jne?

Tarttin uusin, tiiliskiven kokoinen Tikli-kirja on minulla parhaillaan menossa ja siitähän suunnitellaan leffaa tulevaksi.

Toiset teokset vain vaativat ohjaajalta enemmän kui moni voi antaa. On helpompi mahdollisimman simppeleitä juttuja työstää, eikä monet katsojat paljoa vaadikaan.

Itse jonotan tuota Tikliä parhaillaan, joten en onneksi pääse sulle "juoruamaan"siitä mitään:)On kuulemma kuitenkin helppo ja nopea luettava, mitä kuulin, vaikka tiiliskivi onkin.

 

[MustatKortit]

Toiset teokset vain vaativat ohjaajalta enemmän kui moni voi antaa. On helpompi mahdollisimman simppeleitä juttuja työstää, eikä monet katsojat paljoa vaadikaan.

Itse jonotan tuota Tikliä parhaillaan, joten en onneksi pääse sulle "juoruamaan"siitä mitään:)On kuulemma kuitenkin helppo ja nopea luettava, mitä kuulin, vaikka tiiliskivi onkin.

Minun mielestäni Tikli on kirja, jossa kestää hiukan aikaa päästä kunnolla sisään kerrontaan, mutta toki mainio teos kyseessä.

edit. tietyllä tapaa mieleen on tullut vähän jotkin Dickensin klassikot, tuollainen "pitkä" tarina.

 

[bebeto]

"Nyt olemme Moskovassa. Taksi ajaa Bolshoi-teatterin ohitse ja kääntyy portista tsaarinaikaisen kivitalon sisäpihaan. Hotelli Artel sijaitsee tämän rähjäisen talon kolmannessa kerroksessa. Alakerrassa on ravintola, josta kuuluu jo näin aamulla diskomusiikin jumputus. Sisäänkäynnin luona päivystää mieshenkilö. Mahdotonta sanoa, onko hän sisään- vai ulosheittäjä vaiko molempia.

Diskoravintola ei ilmeisesti ole missään tekemisissä hotellin kanssa, jonka alue alkaa kakkoskerroksesta. Siellä on toinen, paljon miellyttävämpi ravintola ja teatteri. Rappukäytävän seinään on maalattu taiteellisia kuvia ja englanninkielisiä iskulauseita. Vähän kuin oltaisiin indiegalleriassa tai taidekoulussa. Respan tyttö antaa meille huoneen, jossa ei ole muuta kuin lattiatasossa oleva leveä vuode, jolla on musta satiinipeite. Seinätkin ovat mustat ja niille on maalattu aika karsealla tekniikalla rokkareiden muotokuvia: Berliinin kauden David Bowie, Patti Smith ja joku pitkätukka joka voisi olla Syd Barrett. Bowien suusta roikkuu savuke ja hänellä on kyyninen ilme. Ihan hyvä huone. Tuskin ehdimme muuta kuin käydä nukkumassa täällä.

Astumme hotellin porttikongista kadulle. Sama juttu jokaisessa vieraassa suurkaupungissa, jossa olemme käyneet; hetkeksi tulee hämmentynyt olo. Voisimme kävellä oikealle tai vasemmalle tai mennä kadun yli. Voisimme mennä minne tahansa. Jokainen suunta on oikea.

Edessämme on erittäin leveä katu täynnä autoja ja johdinbusseja. Jalkakäytävällä harppoo moskovalaisia talvitakeissaan. Kaikki ovat kiireisiä ja matkalla jonnekin. Hengitys höyryää pakkasessa. Miliisiauto on pysähtynyt kadunkulmaan, ja karvakaulusrotsinen virkavallan edustaja selvittelee jotain tilannetta parin ukkelin kanssa. Tuolla on toinen miliisiauto. Ja tuolla kolmas. Miliisejä on katukuvassa paljon."

Mistä kirjasta löytyy tällaista tekstiä?

 

[Ilmari Ahde]

"Nyt olemme Moskovassa. Taksi ajaa Bolshoi-teatterin ohitse ja kääntyy portista tsaarinaikaisen kivitalon sisäpihaan. Hotelli Artel sijaitsee tämän rähjäisen talon kolmannessa kerroksessa. Alakerrassa on ravintola, josta kuuluu jo näin aamulla diskomusiikin jumputus. Sisäänkäynnin luona päivystää mieshenkilö. Mahdotonta sanoa, onko hän sisään- vai ulosheittäjä vaiko molempia.

Diskoravintola ei ilmeisesti ole missään tekemisissä hotellin kanssa, jonka alue alkaa kakkoskerroksesta. Siellä on toinen, paljon miellyttävämpi ravintola ja teatteri. Rappukäytävän seinään on maalattu taiteellisia kuvia ja englanninkielisiä iskulauseita. Vähän kuin oltaisiin indiegalleriassa tai taidekoulussa. Respan tyttö antaa meille huoneen, jossa ei ole muuta kuin lattiatasossa oleva leveä vuode, jolla on musta satiinipeite. Seinätkin ovat mustat ja niille on maalattu aika karsealla tekniikalla rokkareiden muotokuvia: Berliinin kauden David Bowie, Patti Smith ja joku pitkätukka joka voisi olla Syd Barrett. Bowien suusta roikkuu savuke ja hänellä on kyyninen ilme. Ihan hyvä huone. Tuskin ehdimme muuta kuin käydä nukkumassa täällä.

Astumme hotellin porttikongista kadulle. Sama juttu jokaisessa vieraassa suurkaupungissa, jossa olemme käyneet; hetkeksi tulee hämmentynyt olo. Voisimme kävellä oikealle tai vasemmalle tai mennä kadun yli. Voisimme mennä minne tahansa. Jokainen suunta on oikea.

Edessämme on erittäin leveä katu täynnä autoja ja johdinbusseja. Jalkakäytävällä harppoo moskovalaisia talvitakeissaan. Kaikki ovat kiireisiä ja matkalla jonnekin. Hengitys höyryää pakkasessa. Miliisiauto on pysähtynyt kadunkulmaan, ja karvakaulusrotsinen virkavallan edustaja selvittelee jotain tilannetta parin ukkelin kanssa. Tuolla on toinen miliisiauto. Ja tuolla kolmas. Miliisejä on katukuvassa paljon."

Mistä kirjasta löytyy tällaista tekstiä?

Nyt voi osua. Kauko Röyhkän ja Ville Haapasalon, Et kuitenkaan usko -kirjasta.

 

[bebeto]

Nyt voi osua. Kauko Röyhkän ja Ville Haapasalon, Et kuitenkaan usko -kirjasta.

Kyllä kyllä, tästä oli kysymys.

 

[Ilmari Ahde]

Kyllä kyllä, tästä oli kysymys.

On muuten varsin riemukas kirja luettavaksi, melkoista menoa mitä tosiaan tahdo aina uskoa.

 

[arvee]

Mieleeni on on jäänyt episodi ns. elämäkerrasta. Kirjailija on ulkomainen, eikä tämä ole hänen tunnetuimmasta teoksestaan.

Jumala, Jahve on antanut Daavidin, Juudan ja myöhemmin Israelin kuninkaan, tehtäväksi sadan filistelialaisen esinahan keräämisen.
Daavid on aloittanut keräämisen, mutta valittelee Jumalalleen työn hankaluutta. Homma kun vaatii viiden sotilaan panoksen esinahan saamiseksi.

Vapaasti muistellen jotakuinkin tyyliin:

Jahve: " Olenko käskenyt ottaa esinahan elävältä filistealaiselta?"
Daavid: " Ahaa... aivan... ah jaa, aivan... niinpä tietysti."

Amerikkalainen, ja nimensä perusteella juutalaisjuurinen, kirjailija on kyseessä.

 

[bebeto]

Ilahdutan teitä, rakkaat kirjallisuuden ystävät, jälleen runolla:

"Kuin suru, huomaamatta
pois kesä hupeni
niin että petokselta
se viimein vaikutti.
Hiljaisuus tislautui
kuin pitkään hämärään
tai luontoon joka viettää
iltapäivän yksinään.
Hämärä varhentui.
Ei tuntenut aamuakaan.
Sulokas, jos riesakin, vieras
teki lähtöä tienooltaan.
Ei siipeä, köliä
tarvinnut avukseen,
niin kepeästi kesämme
pakeni kauneuteen."

Kaunista ja haikeata käännösrunoutta on tämäkin.

 

[bebeto]

Mieleeni on on jäänyt episodi ns. elämäkerrasta. Kirjailija on ulkomainen, eikä tämä ole hänen tunnetuimmasta teoksestaan.

Jumala, Jahve on antanut Daavidin, Juudan ja myöhemmin Israelin kuninkaan, tehtäväksi sadan filistelialaisen esinahan keräämisen.
Daavid on aloittanut keräämisen, mutta valittelee Jumalalleen työn hankaluutta. Homma kun vaatii viiden sotilaan panoksen esinahan saamiseksi.

Vapaasti muistellen jotakuinkin tyyliin:

Jahve: " Olenko käskenyt ottaa esinahan elävältä filistealaiselta?"
Daavid: " Ahaa... aivan... ah jaa, aivan... niinpä tietysti."

Amerikkalainen, ja nimensä perusteella juutalaisjuurinen, kirjailija on kyseessä.

Nostetaan arveen arvailu ylös jos joku sattuisi tietämään. Itse arvaan Woody Allen.

 

[Virveliä kainaloon]

Vähän helpompaa käännöskirjallisuutta tähän väliin, ei välttämättä oleellisesta kohtaa, jotta olisi vähän haastetta:

"Ei vastausta. Hän seisoi kuunnellen. Hän tajusi äkkiä että ilma oli muuttumassa hyvin kylmäksi ja että jäätävä tuuli alkoi puhaltaa ylhäällä. Sää rupesi muuttumaan. Sumun repaleita ja riekaleita ajelehti hänen ohitseen. Hänen hengityksensä höyrysi ja pimeys oli lähellä ja tiivis. Hän katsoi ylös ja näki hämmästyksekseen että liitelevien pilvien ja sumun kaistaleiden väliin alkoi ilmestyä himmeitä tähtiä. Tuuli kahisi ruohikossa.

Äkkiä hän kuvitteli kuulleensa vaimean huudon ja hän kulki sitä kohti; ja hänen kulkiessaan sumu kohosija väistyi ja tähtinen taivas paljastui. Hän huomasi nyt katsovansa etelään pyöreältä kukkulan laelta jolle hän ilmeisestikin oli kiivennyt pohjoisen puolelta. Hyytävä tuuli puhalsi idästä. Hänen oikealla puolellaan häämötti mustanpuhuva hahmo länsitaivaan tähtiä vasten. Se oli suuri hautakumpu.
"Missä te olette?" hän huusi taas sekä vihaisena että peloissaan. "Täällä!" sanoi matala ja kylmä ääni joka tuntui tulevan maan sisästä. "Minä odotan sinua!"

"Ei!" (----) sanoi mutta ei juossut pakoon. Hänen polvensa pettivät ja hän kaatui maahan. Mitään ei tapahtunut eikä ääntäkään kuulunut. Vavisten hän katsoi ylös ja ehti nähdä pitkän tumman varjomaisen hahmon tähtiä vasten. Se kumartui hänen ylitseen. Hän luuli nähneensä kaksi hyvin kylmää silmää joissa kuitenkin paloi kalpea ikään kuin etäisyydestä tuleva valo. Sitten häneen tarttui rautaakin vahvempi ja kylmempi ote. Jäätävä kosketus vihlaisi hänen luitaan, eikä hän muistanut enää mitään."

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Mieleeni on on jäänyt episodi ns. elämäkerrasta. Kirjailija on ulkomainen, eikä tämä ole hänen tunnetuimmasta teoksestaan.

Jumala, Jahve on antanut Daavidin, Juudan ja myöhemmin Israelin kuninkaan, tehtäväksi sadan filistelialaisen esinahan keräämisen.
Daavid on aloittanut keräämisen, mutta valittelee Jumalalleen työn hankaluutta. Homma kun vaatii viiden sotilaan panoksen esinahan saamiseksi.

Vapaasti muistellen jotakuinkin tyyliin:

Jahve: " Olenko käskenyt ottaa esinahan elävältä filistealaiselta?"
Daavid: " Ahaa... aivan... ah jaa, aivan... niinpä tietysti."

Amerikkalainen, ja nimensä perusteella juutalaisjuurinen, kirjailija on kyseessä.

Lainauksen tyyli ei istu ihan joka toiselle juutalaisjuuriselle kirjailijalle. Ehkä tuo sopisi bebetoa peesaten juuri Woody Allenille, itse asiassa aika hyvinkin. Allenin elokuvissa esittämän hahmon arkkityyppi oli juutalainen neuroottinen hömelö, joten sillä tavalla tuo on ihan selvää Allenia. Toisaalta Woody Allen ei juuri nimensä (tämän muodon) perusteella kuulosta erityisen juutalaisjuuriselta, joten tuo vihje mielestäni ohjaa Allenin sijasta johonkin toisaalle. Kuka muu sitten tulisi kyseeseen? Ei tuo toisaalta voi oikein olla Isaac Bashevis Singer tai Saul Bellowkaan, Philip Rothkaan ei oikein istu hänkään. Sanotaan nyt kuitenkin Woody Allen.

 

[bebeto]

Lainauksen tyyli ei istu ihan joka toiselle juutalaisjuuriselle kirjailijalle. Ehkä tuo sopisi bebetoa peesaten juuri Woody Allenille, itse asiassa aika hyvinkin. Allenin elokuvissa esittämän hahmon arkkityyppi oli juutalainen neuroottinen hömelö, joten sillä tavalla tuo on ihan selvää Allenia. Toisaalta Woody Allen ei juuri nimensä (tämän muodon) perusteella kuulosta erityisen juutalaisjuuriselta, joten tuo vihje mielestäni ohjaa Allenin sijasta johonkin toisaalle. Kuka muu sitten tulisi kyseeseen? Ei tuo toisaalta voi oikein olla Isaac Bashevis Singer tai Saul Bellowkaan, Philip Rothkaan ei oikein istu hänkään. Sanotaan nyt kuitenkin Woody Allen.

Woodyn oikea nimi on Allen Stewart Konigsberg joka paljastaa etnisen taustan.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Woodyn oikea nimi on Allen Stewart Konigsberg joka paljastaa etnisen taustan.

Joo, näin se muistaakseni menee. Woody Allenina hänet tietysti tunnetaaan, ja jos Allen kirjan tekaisee, niin kustantaja varmaankin tykkää että kannessa lukee Allen eikä Koningsberg. Mutta yhtä kaikki, alkuperäinen nimi käy juutalaisesta.