Nostetaan tämä ylös kun on ensimmäinen "avoin tapaus".
Kotimainen klassikko:
"Jokohan lie se Littilän musta lehmä poikinut", puhui Liperin Kutsunkylän Antti Ihalaisen emäntä Anna Liisa ikäänkuin itsekseen, leipiä uuniin pannessaan. Se asia oli hänelle juolahtanut mieleen ihan vain yhtäkkiä.
Nostetaan tämä ylös kun on ensimmäinen "avoin tapaus".
Heitetääs tähän pari kyssäriä perään.
Kirja nro1: Olen syntynyt ja kasvanut kaukaisessa maassa, jonka kosmografit tuntevat nimellä Finlandia. Tämä laaja ja kaunis maa on suurelle yleisölle tuntematon, ja jos siitä kerrotaan tarinoita, niin ne sekoitetaan pohjoisempana sijaitsevaan lappalaisten asumaan maahan, jossa aurinko ei koskaan laske ja jossa talvisin eletään ikuisen pimeyden vallassa käyttäen ajojuhtana haarasarvista peuraa eli poroa.
Kirja nro2, olisikohan tämä astetta vaikeampi? Kuitenkin kyseessä varsin tunnettu teos: Onko kirjallisuuden ulkopuolella mitään "kohtalokasta vikaa", sellaista vaikuttavaa tummaa säröä joka kulkee koko elämän halki? Ennen uskoin ettei ole. Nyt uskon että on. Ja uskon että minun vikani on tämä: sairas kaipaus kaikkeen maalaukselliseen hinnalla millä hyvänsä.
Sitten nostellaan seuraavat avoimet.
Ensimmäinen taitaa olla Mikael Karvajalasta, siis Mika Waltarin klassikkoteoksesta. Toista teosta en uskaltaudu nyt arvaamaan.
Jotenkin tästä tyylistä tulee mieleen Jukka Virtanen. Ikäluokka ainakin täsmää ja Levyraati-Jukka on ollut jalkapallomiehiä, voisivatko olla hänen muisteloitaan?Lainataan vaihteeksi muistelmateosta:
"Puolen vuosisadan takaisilla futiskontakteilla on edelleen vaikutusta ikääntyvän keskushyökkääjän elämänlaatuun. Yhdeksänkymmentäluvun alusta saakka olen pelannut Hakan veteraanijoukkueessa FC UPM:ssä. Turnauksista on kertynyt kosolti erivärisiä SM-prenikoita. Kannatti herätä kesä- ja joululomalla Yhtyneitten sähköverstaalle vuosina 1949-55. FC UPM:ssä olivat pelikavereina Juhani Peltonen, Roto Paatelainen, Seppo And, Pekka Heikkilä, Matti Pitko, Jukka Gustafsson, Asko Mäkilä, Jakob Söderman, Olli Kemmo, Eki Lehtinen, Silvo Hyyppölä, Timo Rahja ja Masku Halme. Helppohan tuollaisten porukassa on loistaa, jos omaa absoluuttisen pelisilmän. Ehdoton suosikkini joukkueessa on Anatoli Ignatenko, Ukrainan lahja suomalaiselle veteraanipalloilulle. Hän on taitava, puhuu sekavia ja syöttää harvemmin kuin Suokkaan Manu.
Jotenkin tästä tyylistä tulee mieleen Jukka Virtanen. Ikäluokka ainakin täsmää ja Levyraati-Jukka on ollut jalkapallomiehiä, voisivatko olla hänen muisteloitaan?
Aivan oikein, eli Mikael Karvajalasta kyse.
Toinen oli tosiaan hivenen vaikeampi, heitetään vinkiksi sellainen, että tämä kyseinen naiskirjailija on tainnut kirjoittaa vain kolme täyspitkää romaania, joista tämä siis ensimmäinen ja siitä tuli heti bestseller, iso sellainen.
Loppuun vielä tuo kyseinen alun pätkä uudestaan:
Onko kirjallisuuden ulkopuolella mitään "kohtalokasta vikaa", sellaista vaikuttavaa tummaa säröä joka kulkee koko elämän halki? Ennen uskoin ettei ole. Nyt uskon että on. Ja uskon että minun vikani on tämä: sairas kaipaus kaikkeen maalaukselliseen hinnalla millä hyvänsä.
Jostain syystä minulle tulee tästä mieleen Aila Meriluoto, en tiedä miksi.
Kyseessä on Donna Tartt ja Jumalat juhlivat öisin. Lukemisen arvoinen kirja.Kyseessä ei ole suomalainen kirjailija. Kirja on käännetty kymmenille kielille ja myynyt maailmanlaajuisesti miljoonia kappaleita.
Kyseessä on Donna Tartt ja Jumalat juhlivat öisin. Lukemisen arvoinen kirja.
Sinällään ihme, ettei elokuvan tekemistä ole jatkettu, kyllähän tuolla tienaisi varmaankin pitkän pennin. Vai eikö laadukkaaseen tarinaan perustuva leffa enää myisi, kun tarjolla on näitä supersankari-hömpötyksiä jne?
Tarttin uusin, tiiliskiven kokoinen Tikli-kirja on minulla parhaillaan menossa ja siitähän suunnitellaan leffaa tulevaksi.
Toiset teokset vain vaativat ohjaajalta enemmän kui moni voi antaa. On helpompi mahdollisimman simppeleitä juttuja työstää, eikä monet katsojat paljoa vaadikaan.
Itse jonotan tuota Tikliä parhaillaan, joten en onneksi pääse sulle "juoruamaan"siitä mitään:)On kuulemma kuitenkin helppo ja nopea luettava, mitä kuulin, vaikka tiiliskivi onkin.
Nyt voi osua. Kauko Röyhkän ja Ville Haapasalon, Et kuitenkaan usko -kirjasta."Nyt olemme Moskovassa. Taksi ajaa Bolshoi-teatterin ohitse ja kääntyy portista tsaarinaikaisen kivitalon sisäpihaan. Hotelli Artel sijaitsee tämän rähjäisen talon kolmannessa kerroksessa. Alakerrassa on ravintola, josta kuuluu jo näin aamulla diskomusiikin jumputus. Sisäänkäynnin luona päivystää mieshenkilö. Mahdotonta sanoa, onko hän sisään- vai ulosheittäjä vaiko molempia.
Diskoravintola ei ilmeisesti ole missään tekemisissä hotellin kanssa, jonka alue alkaa kakkoskerroksesta. Siellä on toinen, paljon miellyttävämpi ravintola ja teatteri. Rappukäytävän seinään on maalattu taiteellisia kuvia ja englanninkielisiä iskulauseita. Vähän kuin oltaisiin indiegalleriassa tai taidekoulussa. Respan tyttö antaa meille huoneen, jossa ei ole muuta kuin lattiatasossa oleva leveä vuode, jolla on musta satiinipeite. Seinätkin ovat mustat ja niille on maalattu aika karsealla tekniikalla rokkareiden muotokuvia: Berliinin kauden David Bowie, Patti Smith ja joku pitkätukka joka voisi olla Syd Barrett. Bowien suusta roikkuu savuke ja hänellä on kyyninen ilme. Ihan hyvä huone. Tuskin ehdimme muuta kuin käydä nukkumassa täällä.
Astumme hotellin porttikongista kadulle. Sama juttu jokaisessa vieraassa suurkaupungissa, jossa olemme käyneet; hetkeksi tulee hämmentynyt olo. Voisimme kävellä oikealle tai vasemmalle tai mennä kadun yli. Voisimme mennä minne tahansa. Jokainen suunta on oikea.
Edessämme on erittäin leveä katu täynnä autoja ja johdinbusseja. Jalkakäytävällä harppoo moskovalaisia talvitakeissaan. Kaikki ovat kiireisiä ja matkalla jonnekin. Hengitys höyryää pakkasessa. Miliisiauto on pysähtynyt kadunkulmaan, ja karvakaulusrotsinen virkavallan edustaja selvittelee jotain tilannetta parin ukkelin kanssa. Tuolla on toinen miliisiauto. Ja tuolla kolmas. Miliisejä on katukuvassa paljon."
Mistä kirjasta löytyy tällaista tekstiä?
Kyllä kyllä, tästä oli kysymys.Nyt voi osua. Kauko Röyhkän ja Ville Haapasalon, Et kuitenkaan usko -kirjasta.
On muuten varsin riemukas kirja luettavaksi, melkoista menoa mitä tosiaan tahdo aina uskoa.Kyllä kyllä, tästä oli kysymys.
Mieleeni on on jäänyt episodi ns. elämäkerrasta. Kirjailija on ulkomainen, eikä tämä ole hänen tunnetuimmasta teoksestaan.
Jumala, Jahve on antanut Daavidin, Juudan ja myöhemmin Israelin kuninkaan, tehtäväksi sadan filistelialaisen esinahan keräämisen.
Daavid on aloittanut keräämisen, mutta valittelee Jumalalleen työn hankaluutta. Homma kun vaatii viiden sotilaan panoksen esinahan saamiseksi.
Vapaasti muistellen jotakuinkin tyyliin:
Jahve: " Olenko käskenyt ottaa esinahan elävältä filistealaiselta?"
Daavid: " Ahaa... aivan... ah jaa, aivan... niinpä tietysti."
Amerikkalainen, ja nimensä perusteella juutalaisjuurinen, kirjailija on kyseessä.
Lainauksen tyyli ei istu ihan joka toiselle juutalaisjuuriselle kirjailijalle. Ehkä tuo sopisi bebetoa peesaten juuri Woody Allenille, itse asiassa aika hyvinkin. Allenin elokuvissa esittämän hahmon arkkityyppi oli juutalainen neuroottinen hömelö, joten sillä tavalla tuo on ihan selvää Allenia. Toisaalta Woody Allen ei juuri nimensä (tämän muodon) perusteella kuulosta erityisen juutalaisjuuriselta, joten tuo vihje mielestäni ohjaa Allenin sijasta johonkin toisaalle. Kuka muu sitten tulisi kyseeseen? Ei tuo toisaalta voi oikein olla Isaac Bashevis Singer tai Saul Bellowkaan, Philip Rothkaan ei oikein istu hänkään. Sanotaan nyt kuitenkin Woody Allen.Mieleeni on on jäänyt episodi ns. elämäkerrasta. Kirjailija on ulkomainen, eikä tämä ole hänen tunnetuimmasta teoksestaan.
Jumala, Jahve on antanut Daavidin, Juudan ja myöhemmin Israelin kuninkaan, tehtäväksi sadan filistelialaisen esinahan keräämisen.
Daavid on aloittanut keräämisen, mutta valittelee Jumalalleen työn hankaluutta. Homma kun vaatii viiden sotilaan panoksen esinahan saamiseksi.
Vapaasti muistellen jotakuinkin tyyliin:
Jahve: " Olenko käskenyt ottaa esinahan elävältä filistealaiselta?"
Daavid: " Ahaa... aivan... ah jaa, aivan... niinpä tietysti."
Amerikkalainen, ja nimensä perusteella juutalaisjuurinen, kirjailija on kyseessä.
Lainauksen tyyli ei istu ihan joka toiselle juutalaisjuuriselle kirjailijalle. Ehkä tuo sopisi bebetoa peesaten juuri Woody Allenille, itse asiassa aika hyvinkin. Allenin elokuvissa esittämän hahmon arkkityyppi oli juutalainen neuroottinen hömelö, joten sillä tavalla tuo on ihan selvää Allenia. Toisaalta Woody Allen ei juuri nimensä (tämän muodon) perusteella kuulosta erityisen juutalaisjuuriselta, joten tuo vihje mielestäni ohjaa Allenin sijasta johonkin toisaalle. Kuka muu sitten tulisi kyseeseen? Ei tuo toisaalta voi oikein olla Isaac Bashevis Singer tai Saul Bellowkaan, Philip Rothkaan ei oikein istu hänkään. Sanotaan nyt kuitenkin Woody Allen.
Joo, näin se muistaakseni menee. Woody Allenina hänet tietysti tunnetaaan, ja jos Allen kirjan tekaisee, niin kustantaja varmaankin tykkää että kannessa lukee Allen eikä Koningsberg. Mutta yhtä kaikki, alkuperäinen nimi käy juutalaisesta.Woodyn oikea nimi on Allen Stewart Konigsberg joka paljastaa etnisen taustan.