Kirjallisuuskysymys

[bebeto]

Vihjeiden perusteella bebeton kirjailija on Leon Uris ja kysytty kirja on luultavasti Topaz, (ghetto kirja on Mila 18 ja kaikkein tunnetuin on luultavasti Exodus, oma suosikki on Kolmiyhteys (Trinity)). Mustan Nuolen kirja on pelkästään vihjeiden perusteella Anne Frankin päiväkirja, vaikka tekstikappaleiden perusteella olisin ennemmin veikannut jotain Anais Nin'iä.

Täydellinen vastaus, Leon Uris ja Topaz oli kyseessä.

 

[bebeto]

Tietyllä tavalla tekstin kirjoittaja olisikin voinut sopia aikansa Reginoihin ja SinäMinä-aviiseihin yhtä ja olennaista asiaa lukuun ottamatta, joka liittyy tämän teoksen loppumiseen ja tekijän myöhempiin vaiheisiin. Laitetaan sitten toinen tekstikatkelma samalta tekijältä, joka on astetta biologis-eroottisempi ja joka tämän takia puuttui teoksen ensipainoksesta 1940-luvulla. 1990-luvun painoksiin se jo sopi:

"Kun katsoo edestäpäin ei näe muuta kuin karvaa. Jalkovälissä on oikeastaan jonkinlaiset pikku tyynyt, pehmeät ja karvan peittämät, jotka seistessä lepäävät vierekkäin; mitä sisällä on, sitä ei voi nähdä. Jos istuutuu, häpyhuulet eroavat toisistaan ja niiden sisältä näyttää hyvin punaiselta ja ruman lihaiselta. Yläosassa, isojen häpyhuulien välissä, on ihopoimu, joka lähemmin tarkasteltaessa on oikeastaan kuin pieni kupla, se on häpykieli, klitoris. Sitten tulevat pienet häpyhuulet, ne ovat myös toisiinsa painautuneet aivan kuin pieni ryppy. Jos se avautuu, näkee sisällä olevan lihanypykän, joka ei ole peukalonkärkeäni suurempi. Alapuolella oleva osa näyttää vain iholta, mutta sielä on vaginan aukko. Sen päällä on isopoimuja, sitä on vaikea nähdä. Niiden alla oleva aukko on vain niin kauhean pieni, että voin tuskin kuvitella kuinka mies sopii siitä sisään, puhumattakaan siitä, että kokonainen lapsi tulee siitä ulos. Siihen pikku aukkoon mahtuu tuskin helposti edes etusormi. Siinä kaikki, ja kuitenkin tuo kaikki on niin äärimmäisen tärkeää!"

Tavara on tuttu,teos ei.

 

[Musta Nuoli]

Vihjeiden perusteella bebeton kirjailija on Leon Uris ja kysytty kirja on luultavasti Topaz, (ghetto kirja on Mila 18 ja kaikkein tunnetuin on luultavasti Exodus, oma suosikki on Kolmiyhteys (Trinity)). Mustan Nuolen kirja on pelkästään vihjeiden perusteella Anne Frankin päiväkirja, vaikka tekstikappaleiden perusteella olisin ennemmin veikannut jotain Anais Nin'iä.

Oikein meni, eli Anne Frankin päiväkirjasta on kyse, vaikka otin tarkoituksella vähän erikoisemmat tekstinäytteet mukaan. Anne Frankin päiväkirja kattaa paitsi kuvauksia tapahtumista, myös teini-ikäisen tytön elämän ja tunnereaktioiden koko kirjon, myös ensirakkauden pohdinnat ja orastavan seksuaalisuuden pohdinnat kuten varmasti jokaisella teini-ikäisellä nuorella. Suurin ero normaaliin teini-ikäiseen on tietysti se, että jokainen teini-ikäinen ei vietä 12-vuotiaasta asti kolmea vuotta piilottelemassa isän firman salaisessa ullakkosiivessä eikä päädy sieltä kollaboraattorien pettämänä ensin Auschwitziin ja sitten Bergen-Belseniin kuolemaan ennen kuin täyttää kuuttatoista vuotta.

@bebeto : teksti ei ollut tuttu mutta tavara oli, se tavara oli kuitenkin noin 14-vuotiaan tavara. Ja pohdiskeluksi se tavaran käyttö ja lapsien saaminenkin Annellakin jäi, sillä vaikka Anne teini-iän karttuessa hieman ihastuikin samassa salaisessa siivessä piilottelevaan tuttavaperheen teinipoikaan Peteriin, niin romanssi ei edennyt suutelua ja halailua pidemmälle. Kuolema sitten korjasi kummankin, sekä ensirakkauden että Annen, ja kaikki muutkin salaisen siiven asukit paitsi Annen isän Otto Frankin.

Ainoa, mitä jäljellä jäi olivat Annen päiväkirjat, jotka Otto sai sodan jälkeen käsiinsä ja päätti julkaista ne. Tuolloin eli 1947 Otto Frank kuitenkin jätti julkaistusta tekstistä osan pois, eli sekä Annen kärkkäimmät teini-iän kiukunpurkaukset äitiään kohtaan sekä seksuaalisuuteen liittyvät pohdinnat. Otto Frank kuoli 1980, ja lopulta nämä puuttuvatkin pätkät julkaistiin täydennetyssä laitoksessa, johon nykyinen suomennoskin (v. 2001) perustuu.

Anne Frankin päiväkirja varsin hyvin konkretisoi sen, mistä oli juutalaisten (ja muidenkin) kansanmurhassa kyse eli siitä, että Annenkin tapainen nuori, älykäs naisenalku redusoitiin pelkäksi hävitettäväksi massaksi. Auschwitz-visiitillä (mikä saisi olla jokaisen eurooppalaisen vierailukohde) sitä voi päässään laskeskella, että alue on yli miljoonan ihmisen hautausmaa, ja aika monta annefrankia ja muuta vastaavaa kohtaloa siihen mahtuu.

 

[bebeto]

@Musta Nuoli, minullakin on aukko joka on isompi kuin sormenmentävä, sivistyksessäni. En ole Anne Frankin päiväkirjoja lukenut, harvinaisen kypsänoloista tekstiä nuoren tytön kirjoittamaksi.Enkä ole käynyt Auschwitz:issakaan mutta Mauthausenin keskitysleirillä olen sensijaan vieraillut vuonna -90.

 

[arvee]

@Musta Nuoli, minullakin on aukko joka on isompi kuin sormenmentävä, sivistyksessäni. En ole Anne Frankin päiväkirjoja lukenut, harvinaisen kypsänoloista tekstiä nuoren tytön kirjoittamaksi.Enkä ole käynyt Auschwitz:issakaan mutta Mauthausenin keskitysleirillä olen sensijaan vieraillut vuonna -90.

Minultakin on jäänyt ko. kirja lukematta, täytyy korjata aukko.
Mustan Nuolen alkuperäistä vihjeestä löysin eurooppalaisen naisen ja etenin Ranskan suuntaan tuloksetta.
Saksalaiset naiskirjailijat, ainakin klassikko-osastossa, ovat muuten yllättävän harvalukuisia. Näin ainakin omassa lukuhistoriassani.

 

[Musta Nuoli]

@Musta Nuoli, minullakin on aukko joka on isompi kuin sormenmentävä, sivistyksessäni. En ole Anne Frankin päiväkirjoja lukenut, harvinaisen kypsänoloista tekstiä nuoren tytön kirjoittamaksi.Enkä ole käynyt Auschwitz:issakaan mutta Mauthausenin keskitysleirillä olen sensijaan vieraillut vuonna -90.

Koko päiväkirjateos on kiinnostavaa luettavaa siksikin, että se paitsi kuvaa Frankin perheen koettelemuksia ja piileskelyä Amsterdamissa ja ajankuvaa, myös nuoren tytön, lapsen, henkistä kasvamista hyvin kypsäksi ja laaja-alaisesti ajattelevaksi nuoreksi naiseksi. Kontrasti päiväkirjan alkuun on valtaisa, kun alussa Frankin perhe on vielä vapaana isän hoitaessa liikeyritystään ja 12-vuotias Anne kirjoittaa lähinnä koulukavereistaan ja satunnaisista ihastuksistaan sekä koulupäivistä. Sitten sävy muuttuu kun edessä on vuosien piileskely salaisessa siivessä.

Frank kokee murrosiän pahimmat myllerrykset kaameassa tilanteessa erittäin ahtaissa oloissa (Anne Frankin "kämppis" ullakkosiiven pikku kopissa oli yli viisikymppinen miespuolinen hammaslääkäri, eli se siitä teinitytön kaipaamasta omasta rauhasta) ja pystyy avautumaan kunnolla vain päiväkirjalleen, koska suljetuissa tiloissa on pakko hillitä itsensä ja koska tiettyihin kellonaikoihin ei muutenkaan voi puhua, ei liikkua, ei käydä edes vessassa saatika päästä koskaan ulos vuosien ajan. Anne Frank haaveili piileskelynsä loppuvaiheessa toimittajan tai kirjailijan urasta, ja sellainen hänestä olisi varmasti tullutkin.

Minä olen Frankin tarinasta aiemminkin lukenut ja päiväkirjastakin (siitä vanhasta laitoksesta) lukenut katkelmia, mutta tämän täydennetyn uuden laitoksen luin itse asiassa kokonaisuudessaan vasta pari vuotta sitten vierailtuani Amsterdamin reissuni yhteydessä Anne Frankin museossa, joka on siis tämä sama rakennus ja salainen siipi, jossa Frankin perhe aikoinaan piileskeli. Kyllähän tuo paikka vähän hiljaiseksi veti, mutta ehdottomasti suosittelen käymään tuolla jos vain matka Amsterdamiin vie. Kaunis ja antoisa kaupunki muutenkin.

Anne Frankin päiväkirjaa saa ihan pokkaripainoksenakin suomalaisena laitoksena. Tuo oli myynnissä Amsterdamissakin tuossa samaisessa paikassa, josta sen ostin. Olisin tuon voinut Suomestakin tietysti ostaa, mutta halusin tukea Anne Frankin talon säätiön toimintaa ja ostin tuolta kaikenlaista muutakin.

Keskitysleirivisiitit ovat aina tarpeellisia ja paikallaan jos sellaisia vain on vierailtavan kohteen lähistöllä, ja eurooppalaisilla kaupunkilomilla niitä löytyy helposti. Tuo vähän kontrastia visiittien muuhun antiin ja antaa ylipäätään historiallista perspektiiviä eri paikkoihin. Mauthausenin keskitysleirillä en ole vieraillut, mutta näin muuten olen käynyt kuudessa eri keskitysleirissä.

Tästä kirjasta en laita kirjallisuuskysymystä, mutta kun kerran tässä ketjussa ollaan, niin mainitsen Silja Pitkäsen ja Ville-Juhani Sutisen kirjoittaman teoksen Savukeitaan matkaoppaat: Kolmannen valtakunnan keskitysleirit (Savukeidas 2013), jossa kaksikko kiertää valtaosan keskieurooppalaisista keskitysleireistä. Mukana ovat niin reittiohjeet ja -kuvaukset kuin lähialueen hotelli- ja jopa ravintolavinkit sekä katsaus jokaisen mainitun leirin historiaan ja vaiheisiin. Olen käynyt omat leirireissuni itsenäisesti, mutta tästä teoksesta on ollut hyötyä kun olen miettinyt mihin voisin mennä jos satun kohdalle. Leireistä on useitakin hyviä muistelma- ja tietokirjoja, kenties jossain vaiheessa laitan jostain niistä kirjallisuuskysymyksen tähän ketjuun.

 

[bebeto]

Kiitos Musta Nuoli kattavasta ja informatiivisesta viestistäsi. Kyllä tuo kirja on ollut ikäänkuin listalla jo vuosia mutta jostain syystä en ole saanut aikaiseksi sitä lukea. Ehkä se johtuu tuosta tiedosta kirjoittajan kohtalosta. Mutta näin sunnuntain ensimmäisellä tunnilla viskaan teitä taas sitaatilla:

" Kukapa meistä ei olisi tuntenut äkillistä yllättävää vihlaisua kokiessaan uudelleen jonkin entisen elämyksen tai tunteen? Minä olen tehnyt tämän ennenkin....
Miksi nämä sanat järkyttävät aina niin syvästi? Sitä minä kysyin itseltäni istuessani junassa ja katsellessani ulkopuolella vilahtelevia yksitoikkoisia Essexin maisemia. Kuinka kauan siitä oli, kun olin tehnyt tämän saman matkan? Tuntenut (naurettavasti) että paras osa elämästäni oli ohi! Olin haavoittunut sodassa joka merkitsi minulle aina sitä sotaa- sotaa jonka toinen ja hirvittävämpi sota oli nyt hälventänyt mielestä.

Vuonna 1916 nuoresta (nimi poistettu) oli tuntunut siltä että hän oli jo vanha ja kypsynyt. Kuinka vaikea minun olikaan tajuta että elämäni oli silloin vasta alussa. Vaikka en ollut tiennytkään sitä, olin ollut matkalla tapaamaan miestä jonka vaikutus oli ohjaava elämääni ja muotoileva sen. Todellisuudessa olin ollut menossa vierailemaan vanhan ystäväni John Cavendishin luo. Johnin äiti oli mennyt äskettäin uudelleen naimisiin ja omisti Styles- nimisen vanhan kartanon. Pidin vierailua mukavana tapana uudistaa vanha tuttavuus enkä osannut aavistaa, että sotkeutuisin kohta salaperäisen murhan synkkiin sokkeloihin. "

Tällainen lainaus tällä kertaa, helpotellaan jos kukaan ei tiedä.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Mikäpä kotimaisen kirjan alku se tällaista tekstinpätkää pitää sisuksissaan?

"Julkaistakoon päiväkirjani kuolemani jälkeen. Siten saan kauan etsimääni kuuluisuutta. Jumalauta, minä olin kuin van Gogh.

Jokainen on oman onnensa seppä, mutta kukaan ei ole seppä syntyessään. Jos taiteestani tulee se monumentti miksi sen nyt tarkoitan silloin olen oleva museomaalareitten joukossa. Silloin olen minäkin luonut ikuista, suurta taidetta, kaikille kaikkina aikoina, moukilta iäti salassa!

Olin heikko luonne ja tavallinen ihminen, mutta toisinaan nousin ja silloin olin vahva."

 

[bebeto]

Mikäpä kotimaisen kirjan alku se tällaista tekstinpätkää pitää sisuksissaan?

"Julkaistakoon päiväkirjani kuolemani jälkeen. Siten saan kauan etsimääni kuuluisuutta. Jumalauta, minä olin kuin van Gogh.

Jokainen on oman onnensa seppä, mutta kukaan ei ole seppä syntyessään. Jos taiteestani tulee se monumentti miksi sen nyt tarkoitan silloin olen oleva museomaalareitten joukossa. Silloin olen minäkin luonut ikuista, suurta taidetta, kaikille kaikkina aikoina, moukilta iäti salassa!

Olin heikko luonne ja tavallinen ihminen, mutta toisinaan nousin ja silloin olin vahva."

Ei mitään käsitystä mutta vastaan silti Kalervo Palsa.

 

[bebeto]

Näin yösydännä on ehkä aika runon:

"Pieneni päivä, kumartui
yö tiivis ylle sen,
upotti syvään iltaan se
keltaisen lyhyyden.

Pois tuuli lähti sotiinsa,
jäi lehdet aloilleen.
Graniitinharmaa marraskuu
toi naulaan nukkaiseen.

suom. Helvi Juvonen

 

[finnjewel]

Kiitos Musta Nuoli kattavasta ja informatiivises""ta viestistäsi. Kyllä tuo kirja on ollut ikäänkuin listalla jo vuosia mutta jostain syystä en ole saanut aikaiseksi sitä lukea. Ehkä se johtuu tuosta tiedosta kirjoittajan kohtalosta. Mutta näin sunnuntain ensimmäisellä tunnilla viskaan teitä taas sitaatilla:

" Kukapa meistä ei olisi tuntenut äkillistä yllättävää vihlaisua kokiessaan uudelleen jonkin entisen elämyksen tai tunteen? Minä olen tehnyt tämän ennenkin....
Miksi nämä sanat järkyttävät aina niin syvästi? Sitä minä kysyin itseltäni istuessani junassa ja katsellessani ulkopuolella vilahtelevia yksitoikkoisia Essexin maisemia. Kuinka kauan siitä oli, kun olin tehnyt tämän saman matkan? Tuntenut (naurettavasti) että paras osa elämästäni oli ohi! Olin haavoittunut sodassa joka merkitsi minulle aina sitä sotaa- sotaa jonka toinen ja hirvittävämpi sota oli nyt hälventänyt mielestä.

Vuonna 1916 nuoresta (nimi poistettu) oli tuntunut siltä että hän oli jo vanha ja kypsynyt. Kuinka vaikea minun olikaan tajuta että elämäni oli silloin vasta alussa. Vaikka en ollut tiennytkään sitä, olin ollut matkalla tapaamaan miestä jonka vaikutus oli ohjaava elämääni ja muotoileva sen. Todellisuudessa olin ollut menossa vierailemaan vanhan ystäväni John Cavendishin luo. Johnin äiti oli mennyt äskettäin uudelleen naimisiin ja omisti Styles- nimisen vanhan kartanon. Pidin vierailua mukavana tapana uudistaa vanha tuttavuus enkä osannut aavistaa, että sotkeutuisin kohta salaperäisen murhan synkkiin sokkeloihin. "

Tällainen lainaus tällä kertaa, helpotellaan jos kukaan ei tiedä.

Nimi Styles, vuosiluku 1916 ja salaperäinen murha viittaa Agatha Christien esikoisromaaniin Stylesin tapaus.

 

[bebeto]

Nimi Styles, vuosiluku 1916 ja salaperäinen murha viittaa Agatha Christien esikoisromaaniin Stylesin tapaus.

Jäljillä olet mutta kirja on väärin.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Ei mitään käsitystä mutta vastaan silti Kalervo Palsa.

Oikein, ja helppohan tämä tosiaan on vaikka arvaamalla laittaa kohdalleen. Siteerasin edellä Maj-Lis Pitkäsen toimittaman Kalervo Palsan Päiväkirjat -teoksen avausvärssyjä.

Johtuen kirjan toimittaneen Pitkäsen valinnoista, kirja antaa joidenkin Palsaan perehtyneiden mielestä vääristyneen kuvan taiteilijan elämästä. Voi hyvin olla. Avaapa kirjan suunnilleen mistä kohtaa hyvänsä, niin sieltä löytyy joko ahkeraa juopottelua, ahdistuksessa rypemistä, itsemurhalla hekumoimista, runkkaamista, rahapulan voivottelua, ynnä kaikkinaista mielenterveyden horjumiseen viittaavaa. Koska sisältö koostui autenttisista päiväkirjateksteistä, niin Palsan elämässä oli tietysti näitäkin juttuja, selvähän se. Kirjaan kuitenkin valikoitui etupäässä tätä ahdistuskamaa. Monet muut vähemmän sävähdyttävät asiat jäivät nähtävästi pois.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Suomalaista kirjallisuutta vielä. Kyllä tämänkin kirjan alun joku tunnistaa.

"Viedessään ylisiltä kuivaa olkipehkua kujaan navetan taakse Paula näki kun Veijo lähti tulemaan hevosella kalliotöyrään ja pihlajien takaa. Hän siirtyi navetanvälikön takaovesta ulos ja kumosi kukkurapäisen pärevasun karjasolan pahimpaan liejukohtaan. Lantalan kivijalan alta valui mustanruskea virtsa ja edellisten päivien sateet olivat pehmentäneet lehmänsorkkien talloman maaperän löyhtyneiden piikkilanka.aitojen välisestä kujasta liejuvelliksi, johon jalka upposi puolisääreen. Vedensekaisen virtsan täyttämien sorkanjälkien välissä oli vihreitä lantaroiskeita, joista kärpäset karkasivat häirittäessä surahtelevina letkoina hajalle tallattuihin vattu- ja angervopehkoihin aidan taakse."

 

[bebeto]

Nimi Styles, vuosiluku 1916 ja salaperäinen murha viittaa Agatha Christien esikoisromaaniin Stylesin tapaus.

Nostellaan jeevelin vastausta ylös eli kirjailija on jo tiedetty, puuttuu enää kirjan nimi.

 

[Wiljami]

Nostellaan jeevelin vastausta ylös eli kirjailija on jo tiedetty, puuttuu enää kirjan nimi.

Cavendishejä taisi olla ainakin sota-aikana varmuuden vuoksi saagan päätökseksi kirjoitetussa (siltä varalta että kirjailija olisi kohdannut ennenaikaisen loppunsa esimerkiksi pommituksissa) "Neiti Marplen viimeinen juttu" -kirjassa (joka julkaistiinkin viimeisenä ja joka on ajallisesti selkeästi eri kohdassa verrattuna sodanjälkeisiin romaaneihin, esimerkiksi "kuninkaan" muotokuvat seinillä yms).

Hassua sinänsä, lainauksen alkuteksteistä olin melko varma, että kirjailija olisi ollut ensimmäisen maailmansodan kauhut omakohtaisesti kokenut (ja niistä myös kirjoittanut) Hemingway.

 

[bebeto]

Cavendishejä taisi olla ainakin sota-aikana varmuuden vuoksi saagan päätökseksi kirjoitetussa (siltä varalta että kirjailija olisi kohdannut ennenaikaisen loppunsa esimerkiksi pommituksissa) "Neiti Marplen viimeinen juttu" -kirjassa (joka julkaistiinkin viimeisenä ja joka on ajallisesti selkeästi eri kohdassa verrattuna sodanjälkeisiin romaaneihin, esimerkiksi "kuninkaan" muotokuvat seinillä yms).

Hassua sinänsä, lainauksen alkuteksteistä olin melko varma, että kirjailija olisi ollut ensimmäisen maailmansodan kauhut omakohtaisesti kokenut (ja niistä myös kirjoittanut) Hemingway.

Viimeinen juttupa hyvinkin mutta Poirotin eli Esirippu on kyseessä. Lainaamassani pätkässä kapteeni Hastings muistelee tapaamistaan Hercule Poirotin kanssa Stylesin kartanossa.

 

[bebeto]

Suomalaista kirjallisuutta vielä. Kyllä tämänkin kirjan alun joku tunnistaa.

"Viedessään ylisiltä kuivaa olkipehkua kujaan navetan taakse Paula näki kun Veijo lähti tulemaan hevosella kalliotöyrään ja pihlajien takaa. Hän siirtyi navetanvälikön takaovesta ulos ja kumosi kukkurapäisen pärevasun karjasolan pahimpaan liejukohtaan. Lantalan kivijalan alta valui mustanruskea virtsa ja edellisten päivien sateet olivat pehmentäneet lehmänsorkkien talloman maaperän löyhtyneiden piikkilanka.aitojen välisestä kujasta liejuvelliksi, johon jalka upposi puolisääreen. Vedensekaisen virtsan täyttämien sorkanjälkien välissä oli vihreitä lantaroiskeita, joista kärpäset karkasivat häirittäessä surahtelevina letkoina hajalle tallattuihin vattu- ja angervopehkoihin aidan taakse."

Tämä lainaus kaipaa tietäjää.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Suomalaista kirjallisuutta vielä. Kyllä tämänkin kirjan alun joku tunnistaa.

"Viedessään ylisiltä kuivaa olkipehkua kujaan navetan taakse Paula näki kun Veijo lähti tulemaan hevosella kalliotöyrään ja pihlajien takaa. Hän siirtyi navetanvälikön takaovesta ulos ja kumosi kukkurapäisen pärevasun karjasolan pahimpaan liejukohtaan. Lantalan kivijalan alta valui mustanruskea virtsa ja edellisten päivien sateet olivat pehmentäneet lehmänsorkkien talloman maaperän löyhtyneiden piikkilanka.aitojen välisestä kujasta liejuvelliksi, johon jalka upposi puolisääreen. Vedensekaisen virtsan täyttämien sorkanjälkien välissä oli vihreitä lantaroiskeita, joista kärpäset karkasivat häirittäessä surahtelevina letkoina hajalle tallattuihin vattu- ja angervopehkoihin aidan taakse."

Helpotetaan hieman tätä kirjapähkinää vihjeillä.

Voidaan päätellä, ettei tämä kirjailija pahemmin penaile. Lainauksen sisältämän kirjan nimessä on suomalainen paikkakunta, jossa kirjailija nykyisin myös asuu. Valtion taiteilijaeläkettä nauttiva kirjailija on palkittu mm. Pro Finlandia -mitalilla.

 

[bebeto]

Helpotetaan hieman tätä kirjapähkinää vihjeillä.

Voidaan päätellä, ettei tämä kirjailija pahemmin penaile. Lainauksen sisältämän kirjan nimessä on suomalainen paikkakunta, jossa kirjailija nykyisin myös asuu. Valtion taiteilijaeläkettä nauttiva kirjailija on palkittu mm. Pro Finlandia -mitalilla.

Olen lukenut paljon Heikki Turusen tuotantoa.Ja vaikka tuo lainattu teksti ei tunnu tutulta niin vastaan silti Heikki Turunen.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Olen lukenut paljon Heikki Turusen tuotantoa.Ja vaikka tuo lainattu teksti ei tunnu tutulta niin vastaan silti Heikki Turunen.

Heikki Turusesta on tietenkin kysymys, oikein! Joensuun Elli on tämä lainatun pätkän sisältänyt kirja, Turusen toinen kovakantinen vuodelta 1974. Turusen esikoisteos eli Simpauttaja on ehkä monelle tutumpi, samoin myöhemmän elokuvaversionsa ansiosta Kivenpyörittäjän kylä, joka olikin Turusen kolmas kirja. Ei paskempi aloitus kirjailijan uralle nämä kolme opusta.

 

[bebeto]

Heikki Turusesta on tietenkin kysymys, oikein! Joensuun Elli on tämä lainatun pätkän sisältänyt kirja, Turusen toinen kovakantinen vuodelta 1974. Turusen esikoisteos eli Simpauttaja on ehkä monelle tutumpi, samoin myöhemmän elokuvaversionsa ansiosta Kivenpyörittäjän kylä, joka olikin Turusen kolmas kirja. Ei paskempi aloitus kirjailijan uralle nämä kolme opusta.

No tietysti, olen lukenut Simpauttajan, Kivenpyörittäjän kylän sekä Punahongan hehkun mutta en Joensuun Elliä joten aukko oli taas sivistyksessä. Minusta Turunen kuvaa loistavasti autioituvaa maaseutua nimenomaan henkilöiden kautta. Hahmot ovat elämänmakuisia ja tarinankerronta sujuvaa. Heikki Turunen on Linnan jälkeen ehdoton suosikkini kotimaisista kirjailijoista.

 

[bebeto]

Tämä on käännöskirjallisuutta vuodelta 2001:

"Kuolema saattoi tulla tällä jumalan hylkäämällä seudulla lukemattomin eri tavoin. Geologi Charles Brophy oli jo monta vuotta kestänyt sen jylhää armottomuutta, mutta hän ei olisi millään tavoin voinut valmistautua raakaan ja luonnottomaan kohtaloon, joka oli hänelle koituva. Neljä eskimokoiraa veti Brophya ja hänen geologisia luotauslaitteitaan tundralla, kun koirat odottamatta hidastivat juoksuaan ja kohottivat kuononsa kohti taivasta.
"Mitäs nyt?" Brophy kysyi ja nousi reestä. Uhkaavien myrskypilvien takaa lähestyi kaksiroottorinen helikopteri hipoen jäätikön peittämiä huippuja sotilaallisen taitavasti. "Johan on kumma", Brophy ajatteli. Eihän näin kaukana pohjoisessa koskaan näkynyt helikoptereita. Kopteri laskeutui viidenkymmenen metrin päähän piiskaten ilmaan kirvelevää rakeista lunta.

Kopterin ovi liukui auki ja siitä laskeutui kaksi miestä. Kummallakin oli valkoinen lämpöpuku ja kivääri, ja he lähestyivät Brophya määrätietoisesti."Tohtori Brophy?" toinen miehistä huikkasi. Brophy oli hämmästynyt. "Mistä tiedätte nimeni? Keitä te olette?" "Olkaa hyvä ja ottakaa radionne esiin."
"Että mitä?"
"Ottakaa nyt vain."
Tyrmistynyt Brophy veti radion hupputakkinsa taskusta. "Teidän on lähetettävä kiireellinen sanoma. Laskekaa lähetystaajuus sataan kilohertsiin."

Katsotaan josko kukaan tunnistaisi.

 

[Leopold Isopanda]

Eipä ole mitään hajua bebeton lainauksen alkuperästä. Allekirjoittanutta lukeneemmat kokeilkoot onneaan.

Tähän väliin englanninkielinen kirjanäyte, kun ei suomennostakaan satu tähän hätään olemaan tarjolla. Kirja, jossa luvut ovat järkiään muutaman kappaleen mittaisia, ja jonka hitaampikin lukija plärää yhden syysillan aikana. Tunnistamisen jälkeen siis lähikirjastosta lainaamaan, sanon ma.

"I once knew an Episcopalian lady in Newport, Rhode Island,
who asked me to design and build a doghouse for her Great Dane.
The lady claimed to understand God and His Ways of Working
perfectly. She could not understand why anyone should be puzzled
about what had been or about what was going to be.
And yet, when I showed her a blueprint of the doghouse I
proposed to build, she said to me, "I'm sorry, but I never could
read one of those things."
"Give it to your husband or your minister to pass on to God,"
I said, "and, when God finds a minute, I'm sure he'll explain this
doghouse of mine in a way that even you can understand."
She fired me. I shall never forget her. She believed that God
liked people in sailboats much better than He liked people in
motorboats. She could not bear to look at a worm. When she saw a
worm, she screamed. She was a fool, and so am I, and so is anyone who thinks he
sees what God is Doing, [writes nimi poistettu].

 

[bebeto]

Tämä on käännöskirjallisuutta vuodelta 2001:

"Kuolema saattoi tulla tällä jumalan hylkäämällä seudulla lukemattomin eri tavoin. Geologi Charles Brophy oli jo monta vuotta kestänyt sen jylhää armottomuutta, mutta hän ei olisi millään tavoin voinut valmistautua raakaan ja luonnottomaan kohtaloon, joka oli hänelle koituva. Neljä eskimokoiraa veti Brophya ja hänen geologisia luotauslaitteitaan tundralla, kun koirat odottamatta hidastivat juoksuaan ja kohottivat kuononsa kohti taivasta.
"Mitäs nyt?" Brophy kysyi ja nousi reestä. Uhkaavien myrskypilvien takaa lähestyi kaksiroottorinen helikopteri hipoen jäätikön peittämiä huippuja sotilaallisen taitavasti. "Johan on kumma", Brophy ajatteli. Eihän näin kaukana pohjoisessa koskaan näkynyt helikoptereita. Kopteri laskeutui viidenkymmenen metrin päähän piiskaten ilmaan kirvelevää rakeista lunta.

Kopterin ovi liukui auki ja siitä laskeutui kaksi miestä. Kummallakin oli valkoinen lämpöpuku ja kivääri, ja he lähestyivät Brophya määrätietoisesti."Tohtori Brophy?" toinen miehistä huikkasi. Brophy oli hämmästynyt. "Mistä tiedätte nimeni? Keitä te olette?" "Olkaa hyvä ja ottakaa radionne esiin."
"Että mitä?"
"Ottakaa nyt vain."
Tyrmistynyt Brophy veti radion hupputakkinsa taskusta. "Teidän on lähetettävä kiireellinen sanoma. Laskekaa lähetystaajuus sataan kilohertsiin."

Katsotaan josko kukaan tunnistaisi.

Vinkataan hieman, kaksi kirjailijan teosta liikkuvat katolisen kirkon maailmassa.