Kirjallisuuskysymys

[bebeto]

Keskustelu tuolla Itsenäisen Suomen historia-ketjussa velloo kuumana joten lainataan teosta joka kertoo tarinan eräästä henkilöstä:

"Pieni omaisten ja ystävien joukko kerääntyi hiljaisena ryhmänä Malmin hautausmaalle, keskellä ankeata sota-aikaa, helmikuun 8. päivänä 1942 iltapäivällä.Ilma oli kolea ja pilvinen ja satoi räntää. (Nimi poistettu) ruumis oli kuljetettu hautauskappeliin, mutta arkkua oli ehdottomasti kielletty avaamasta.Tunnelma oli jännittynyt ja painostava, sillä lähes kolme kuukautta oli kulunut (nimi poistetun) teloituksesta, ennen kuin hänen ruumiinsa oli luovutettu omaisille hautausta varten.Kolme Valpon siviilipukuista etsivää ja kaksi konstaapelia Malmin nimismiespiiristä seurasi tilaisuutta. Heidät oli helppo erottaa vähäisen saattoväen joukosta. Myös Malmin piirin nimismies saapui paikalle, mutta poistui ennen tilaisuuden päättymistä."

Ainakin Vlad tuntee tämän henkilön historian joten anna muiden ensin yrittää, jookos.

Jätetään tämä vielä pienen piirin salaisuudeksi, nyt sen sijaan kiusaan teitä jälleen runolla:

"Sinä olet kuin lumi vain
puhtaampi kepeämpi, kuin sade
vaan suloisempi hennompi sinä

jota erinäiset
kukat muistuttavat vain vavisten(pelkurit
peläten
vähimmän eleesi myötä kadottavansa kirvelevän
taidon joka elää) ja koska

mikään ei viivy
lyhyttä hetkeä edemmäs,
loppusoinnun ja naurun myötä
Oi Naiseni
(ja kaikki särkyvä ihmeellinen mikä hengittää)

koska sinä ja minä olemme teillämme tomuun

hauraudellasi
(mutta etenkin hymylläsi,
joka joutuisimmin
liittää rakkauden ja kalman)minua

rohkaiset
että vastaani
kimakat päivät lörpöttävät suotta:

En myöskään pelkää
että tämä, syksyksi kutsumamme, viekkaasti
kuolee ja yli kypsän maailman harhailee
täpärä ja murehtiva
hymy huulillaan(äkkiä

kaiken vanhentaa ja kankein silmin
työntää
unen kaiken kauniin
ja alle kyllästäen)

talvea, jonka Kevät surmaa"

Ihan oli kuin omasta kynästäni, pure madness.

 

[Musta Nuoli]

Ihan oli kuin omasta kynästäni, pure madness.

Oliko runon kirjoittanut salaperäinen taiteilijanimi bebeto?

Ei tuo Tommy Tabermannia muistuta, mutta heitetään nyt Tommyn nimi, koska syystä tai toisesta romanttisvivahteinen aihepiiri toi Tabermannin mieleen.

 

[Kirjoittelija]

Kylläpä vain! Arto Salmistahan se. Kohtaus on IMHO miehen toiseksi parhaasta kirjasta "Ei-kuori".

Piru kun menit paljastamaan, kun olisin juuri tullut kertomaan, mistä kirjasta on kyse. Siinä pistetään mummon/äidin kämppää lihoiksi, vaikka perittävä on vielä hengissä. Arto Salminen on suosikkikirjailijani. Hänenkin tekstiinsä sopii mainiosti Pisimmän Kääpiön Bukowskista esittämä luonnehdinta "kyynistä, kommunistien idätyslaitoksesta kaivettua tavaraa". Siksi Salmisen teoksiakaan ei voi suositella ihmisille, jotka syttyvät enemmän sisäsiistin porvarillisesta proosasta. Onneksi nyky-Suomessa julkaistavasta kaunokirjallisuudesta 99 prosenttia on keskiluokan keskiluokalle kirjoittamaa kamaa, josta puuttuu tuo Salmisen romaanien ikävä katkeruus ja lähiöpaskan haju.

 

[bebeto]

Oliko runon kirjoittanut salaperäinen taiteilijanimi bebeto?

Ei tuo Tommy Tabermannia muistuta, mutta heitetään nyt Tommyn nimi, koska syystä tai toisesta romanttisvivahteinen aihepiiri toi Tabermannin mieleen.

Amerikkalaista käännösrunoutta on tämä, oman edellisestä inspiroituneen tulkintani voit sen sijaan lukea Omat runot-ketjusta.

 

[arvee]

Voisin sanoa, että lähes 100% varmuudella tiedän kenestä on kyse ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä teos, josta ote on, löytyy hyllystäni noin metrin päässä minusta.

'”Elit rauhalle, siksi sinut ammuttiin. Sä elät sittenkin!”'

Vakaumuksestaan huolimatta eräs niistä henkilöistä joita arvostan - tai kenties juuri siksi.

vlad.

Täytyy olla Arndt Pekurinen. Yksi Suomen historian surullisimpia kohtaloita ja ehkä hävettävin itsenäisen Suomen laintulkinta.

Olisiko kirjailija Erno Paasilinna? ( googletin tämän) Joka tapauksessa pitää löytää Paasinnan Rohkeus jostakin.

 

[bebeto]

Täytyy olla Arndt Pekurinen. Yksi Suomen historian surullisimpia kohtaloita ja ehkä hävettävin itsenäisen Suomen laintulkinta.

Olisiko kirjailija Erno Paasilinna? ( googletin tämän) Joka tapauksessa pitää löytää Paasinnan Rohkeus jostakin.

Pienen piirin ulkopuolelta tuli kuin tulikin oikea vastaus: Erno Paasilinna ja Rohkeus, Arndt Pekurisen elämä ja teloitus.Kirja on julkaistu vuonna -98 ja ostin sen heti kun kauppoihin tuli. Erittäin voimakas teos voimakastahtoisesta miehestä.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Piru kun menit paljastamaan, kun olisin juuri tullut kertomaan, mistä kirjasta on kyse. Siinä pistetään mummon/äidin kämppää lihoiksi, vaikka perittävä on vielä hengissä. Arto Salminen on suosikkikirjailijani. Hänenkin tekstiinsä sopii mainiosti Pisimmän Kääpiön Bukowskista esittämä luonnehdinta "kyynistä, kommunistien idätyslaitoksesta kaivettua tavaraa". Siksi Salmisen teoksiakaan ei voi suositella ihmisille, jotka syttyvät enemmän sisäsiistin porvarillisesta proosasta. Onneksi nyky-Suomessa julkaistavasta kaunokirjallisuudesta 99 prosenttia on keskiluokan keskiluokalle kirjoittamaa kamaa, josta puuttuu tuo Salmisen romaanien ikävä katkeruus ja lähiöpaskan haju.

Se oli idätyslaatikko.

Kirjoittelija ei ehkä tiedä (?), mutta termi kommunistien idätyslaatikko on alunperin syntynyt hätäapu- eli työttömyystöiden aikakaudella, ennen nykyaikaista työttömyyskorvausjärjestelmää. Kommunistien idätyslaatikoksi kutsuttiin tietyillä seuduin maata niiden kuorma-autojen lavoja, joilla työttömiä miehiä kuskattiin tekemään työttömyystöitä. Työntekoa vastaan sitten maksettiin jonkinmoista korvausta. Työt pitivät tavallisesti sisällään vaihtelevaa ruumiillista askarta, kuten ojankaivuuta, tienrakennustöitä ja muita töitä, joiden tekemiseen ei varsinaista koulutusta tarvittu. Termiä lienee käytetty monenlaista eri sävyä tarkoittaen, mutta lähinnä kaiketi kuvaamaan jossakin määrin nöyryyttäväksi koetun kuorma-auton lavalla kuskaamisen vaikutusta työttömien mielialoihin ja asenteisiin.

Voin hyvin kuvitella, että kirpeänä halla-aamuna suota kohti töyssytelleen kuormurin lavalla jäkittäneiden miesten mielissä saattoi toisinaan pyöriä yksi jos toinenkin kyynisenpuoleinen ajatuksenlanka.

 

[bebeto]

Mitä jos hypättäisiin kuorma-auton lavalta junaan?

"Juna hiljaista miestä kuljettaa
kuka onkaan se mies
ja mikä onkaan se maa
missä saa katsella yötöntä yötä
vaan aikuinen mies on vailla työtä

vaan siihen loppuu se vapaus
vai onko hän poikkeustapaus
ja pilvet ne kauaksi liikkuvat
jää velkainen talo ja nälkäiset mahat

saa lapion myydä kun loppuu rahat
niin viskovat he työmiestä riskiä
kuin pikkuista, kurjaa piskiä

juna hiljaista miestä kuljettaa
ja matkan pää on siirtotyömaa
Oi armas Suomi, mitä hälle se antaa
Hän parakin luona patjaa kantaa
ei paljoa puhu vaan takanansa on monta muuta
kokonainen kansa."

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

vaan siihen loppuu se vapaus
vai onko hän poikkeustapaus

Erityisesti tämä säe on tuttu muutamiltakin poliittisten laulujen kokoelmilta. Kyseessä on Siirtotyöläisen laulu, tai Laulu siirtotyöläisestä, jompi kumpi. Aulikki Oksasen teksti, kuten monet "alan" kipaleet. Tätä on esittänyt moni aatteen mies ja nainen, ainakin Kristiina Halkola, Reijo Frank, Kaisa Korhonen ja ties kuka. Muistan vielä hyvin, kun ostin Helsingin Black & Whiten alelaatikoista noin vuonna 1988 pari erittäin edukasta työväenlaululevyä, joista toisessa oli tämä viisu. Siinä toisessa oli sitten mm. punakaartin marssia ja vapaata venäjää. Nythän noita jotkut jopa keräävät.

 

[bebeto]

Erityisesti tämä säe on tuttu muutamiltakin poliittisten laulujen kokoelmilta. Kyseessä on Siirtotyöläisen laulu, tai Laulu siirtotyöläisestä, jompi kumpi. Aulikki Oksasen teksti, kuten monet "alan" kipaleet. Tätä on esittänyt moni aatteen mies ja nainen, ainakin Kristiina Halkola, Reijo Frank, Kaisa Korhonen ja ties kuka. Muistan vielä hyvin, kun ostin Helsingin Black & Whiten alelaatikoista noin vuonna 1988 pari erittäin edukasta työväenlaululevyä, joista toisessa oli tämä viisu. Siinä toisessa oli sitten mm. punakaartin marssia ja vapaata venäjää. Nythän noita jotkut jopa keräävät.

Näin juuri, Aulikki Oksasen tekstiä tuo oli ja kuvaa mielestäni hyvin aikaansa, voimakkaasti kantaa ottavaa ja epäkohtia esille nostavaa lyriikkaa. Nämä tekstit jakavat ihmisiä puoleen jos toiseen mutta minusta ne ensisijaisesti kuvaavat tuota aikaa ja tuon ajan yhteiskuntaa yleisesti.Vastakkain asettelun aika ei ole ohi vai miten se menikään.

 

[Kirjoittelija]

Näin juuri, Aulikki Oksasen tekstiä tuo oli ja kuvaa mielestäni hyvin aikaansa, voimakkaasti kantaa ottavaa ja epäkohtia esille nostavaa lyriikkaa. Nämä tekstit jakavat ihmisiä puoleen jos toiseen mutta minusta ne ensisijaisesti kuvaavat tuota aikaa ja tuon ajan yhteiskuntaa yleisesti.

Onko se yhteiskunta tässä suhteessa niin hirveästi muuttunut? 1970-luvulla porvaripennut fiilistelivät Agit Proppia, nykyään porvaripennut fiilistelevät Palefaceä. Köyhien elämästä sen paremmin artisteilla kuin kuulijoillakaan ei ollut hajua tuolloin, eikä ole myöskään nykyään.

Olen jostain lukenut, että 1970-luvulla suomalainen saattoi katsoa menestyneensä elämässä siinä vaiheessa, kun hänellä oli rivitaloasunnossaan uima-allas, Särestöniemeä seinällä ja taistolaiset mukulat.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Tähän vielä pätkä käännettyä maailmankirjallisuutta. Muuannen Nobel-kirjailijan eräänlainen pääteos alkaa seuraavasti.

Petronius heräsi vasta puolenpäivän aikaan,hyvin väsyneenä, kuten tavallisesti. Hän oli edellisenä iltana ollut Neron luona kemuissa, ja ne olivat kestäneet myöhään yöhön. Viime aikoina oli hänen terveytensä alkanut horjua. Aamuisin herätessään hän valitti olevansa aivan kankea ja kykenemätön kokoamaan ajatuksiaan. Mutta kun harjaantuneet orjat aamukylvyssä huolellisesti olivat muokanneet hänen ruumistaan, pääsivät laiskat veret taas liikkeelle, mies heräsi ja virkistyi, ja hän jätti oleotekiumin, so. kylpyjen viimeisen osaston, ikäänkuin uudesti syntyneenä, silmät säteillen älyä ja huolettomuutta, nuortuneena, elämänhaluisena, käytöksessä maailmanmiehen sirous ja näennäinen kylmyys. Itse Otho ei olisi kyennyt kilpailemaan hänen kanssaan. Hänen nimenään ei suotta ollut "kauneuden tuomari", "arbiter elegantiarum".

 

[bebeto]

Onko se yhteiskunta tässä suhteessa niin hirveästi muuttunut? 1970-luvulla porvaripennut fiilistelivät Agit Proppia, nykyään porvaripennut fiilistelevät Palefaceä. Köyhien elämästä sen paremmin artisteilla kuin kuulijoillakaan ei ollut hajua tuolloin, eikä ole myöskään nykyään.

Olen jostain lukenut, että 1970-luvulla suomalainen saattoi katsoa menestyneensä elämässä siinä vaiheessa, kun hänellä oli rivitaloasunnossaan uima-allas, Särestöniemeä seinällä ja taistolaiset mukulat.

Jos tarkoitat minua tuolla termillä "nykyajan porvaripennut" niin olet kyllä hakoteillä.Pentu en ole ollut kymmeniin vuosiin ja porvari en koskaan.

 

[Musta Nuoli]

Se oli idätyslaatikko.

Kirjoittelija ei ehkä tiedä (?), mutta termi kommunistien idätyslaatikko on alunperin syntynyt hätäapu- eli työttömyystöiden aikakaudella, ennen nykyaikaista työttömyyskorvausjärjestelmää. Kommunistien idätyslaatikoksi kutsuttiin tietyillä seuduin maata niiden kuorma-autojen lavoja, joilla työttömiä miehiä kuskattiin tekemään työttömyystöitä. Työntekoa vastaan sitten maksettiin jonkinmoista korvausta. Työt pitivät tavallisesti sisällään vaihtelevaa ruumiillista askarta, kuten ojankaivuuta, tienrakennustöitä ja muita töitä, joiden tekemiseen ei varsinaista koulutusta tarvittu. Termiä lienee käytetty monenlaista eri sävyä tarkoittaen, mutta lähinnä kaiketi kuvaamaan jossakin määrin nöyryyttäväksi koetun kuorma-auton lavalla kuskaamisen vaikutusta työttömien mielialoihin ja asenteisiin.

Voin hyvin kuvitella, että kirpeänä halla-aamuna suota kohti töyssytelleen kuormurin lavalla jäkittäneiden miesten mielissä saattoi toisinaan pyöriä yksi jos toinenkin kyynisenpuoleinen ajatuksenlanka.

Enpä minäkään tiennyt tarkkaa selitystä termille, joten kiitos siitä. Voin kyllä kuvitella millä mielialalla on jonain marraskuisena aamuna kökitty kuormurin lavalla kohti joutavaa ojankaivuuta tai muuta hanttihommaa ja kirottu katkerasti herranperkeleitä. Työläiskommunismin ja herravihan ymmärrän muutenkin hyvin, sen sijaan en ole ikinä ymmärtänyt tai arvostanut "älymystön" (ehdottomasti lainausmerkeissä) taistolaisuutta ja juurikin mainittua porvaripentujen muka-liberaalia ylimielistä kommunismia (tai nykyisin anarkismia ja ns. arhinmäkeläisyyttä), jossa kitataan punaviiniä Kalliossa ja palestiinahuivit ojossa kerrotaan tyhmälle kansalle mitä heidän tulisi ajatella, jotta kansanvalta toteutuisi. Kansaahan ei tässä kansanvaltamallissa ole sen enempää sitten kuunneltukaan. Samalla voidaan sitten vaikka kivittää työtätekevän yrittäjän ikkunat paskaksi tai iloita, kun pienipalkkaisia työntekijöitä eli poliisivirkamiehiä murhataan Steen Christensenin toimesta.

Mitä idätyslaatikkoon tulee, niin saapa nähdä, syntyykö uusi versio idätyslaatikosta jos työttömät tosiaan aiotaan velvoittaa tekemään korvauksensa edestä jotain parin tunnin palkatonta työpanosta per päivä vittuilu- ja nöyryytyspohjaisissa puuhasteluhommissa. Voin kuvitella, että jos työttömäksi yrityksen pörssivoittojen takia joutunut ammattimies tai toimihenkilö velvoitetaan nollapalkalla kahdeksi tunniksi keittämään jollekulle kahvia, poimimaan marjoja suolle kahdeksi tunniksi tai kantamaan kiviä korsun pihalle, niin siinä alkaa omanlaisensa idätyslaatikko muhia. Työllisyyden edistäminen on erittäin tärkeää, mutta työstä pitäisi maksaa palkkaa ja sillä pitäisi olla jonkinlainen tarkoitus, eli 2h "kivien kantamisella" olisi puhdas nöyryyttämisvaikutus, joka ei ketään pitäisi yhteiskunnan rattailla mukana, päin vastoin.

Jotta ei menisi ihan offtopiciksi, niin tuo bebeton amerikkalainen käännösrunous on edelleen ratkaisematta, eikä edelleenkään ole ainakaan minulla mitään hajua. Täytyy näin muutenkin todeta, että mahdollisuuteni amerikkalaisen käännösrunouden tietämiseen ovat erittäin rajalliset, kuten muunmaalaisenkin käännösrunouden kohdalla. Tai oikeastaan suomalaisenkin runouden, jos ei ole kyse perinteisemmistä runoilijoista. Saiman täytyy olla harmaja tai Aaron hellaa koskea.

 

[MustatKortit]

Tähän vielä pätkä käännettyä maailmankirjallisuutta. Muuannen Nobel-kirjailijan eräänlainen pääteos alkaa seuraavasti.

Petronius heräsi vasta puolenpäivän aikaan,hyvin väsyneenä, kuten tavallisesti. Hän oli edellisenä iltana ollut Neron luona kemuissa, ja ne olivat kestäneet myöhään yöhön. Viime aikoina oli hänen terveytensä alkanut horjua. Aamuisin herätessään hän valitti olevansa aivan kankea ja kykenemätön kokoamaan ajatuksiaan. Mutta kun harjaantuneet orjat aamukylvyssä huolellisesti olivat muokanneet hänen ruumistaan, pääsivät laiskat veret taas liikkeelle, mies heräsi ja virkistyi, ja hän jätti oleotekiumin, so. kylpyjen viimeisen osaston, ikäänkuin uudesti syntyneenä, silmät säteillen älyä ja huolettomuutta, nuortuneena, elämänhaluisena, käytöksessä maailmanmiehen sirous ja näennäinen kylmyys. Itse Otho ei olisi kyennyt kilpailemaan hänen kanssaan. Hänen nimenään ei suotta ollut "kauneuden tuomari", "arbiter elegantiarum".

Tiedän satavarmasti, mistä tämä on, sillä kyseessä on yksi oman top50-listan kirjoja, eli Quo Vadis. Kirjan alku ei ole samanlainen, mutta muutenhan tämä pätkä voisi olla myös eräästä toisesta ikisuosikistani, eli Waltarin Ihmiskunnan vihollisista.

 

[Uleåborgir]

Kotimainen klassikko:

"Jokohan lie se Littilän musta lehmä poikinut", puhui Liperin Kutsunkylän Antti Ihalaisen emäntä Anna Liisa ikäänkuin itsekseen, leipiä uuniin pannessaan. Se asia oli hänelle juolahtanut mieleen ihan vain yhtäkkiä.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Tiedän satavarmasti, mistä tämä on, sillä kyseessä on yksi oman top50-listan kirjoja, eli Quo Vadis. Kirjan alku ei ole samanlainen, mutta muutenhan tämä pätkä voisi olla myös eräästä toisesta ikisuosikistani, eli Waltarin Ihmiskunnan vihollisista.

Musta Nuoli, melkeinpä odotetusti, vastasi aivan oikein. Kyseessä on ammoin Nobelillakin palkitun Henryk Sienkiewiczin kuuluisa romaani Neron aikakaudelta. Sen verran tunnettu teos on kyseessä, että muutamakin palstalainen on sen varmasti lukenut.

 

[Musta Nuoli]

Musta Nuoli, melkeinpä odotetusti, vastasi aivan oikein. Kyseessä on ammoin Nobelillakin palkitun Henryk Sienkiewiczin kuuluisa romaani Neron aikakaudelta. Sen verran tunnettu teos on kyseessä, että muutamakin palstalainen on sen varmasti lukenut.

Kunnia sille, jolle kunnia kuuluu, eli vastaajana Quo Vadikseen oli @MustatKortit, ei Musta Nuoli eli allekirjoittanut. Quo Vadiksen olen kyllä minäkin lukenut.

 

[MustatKortit]

Musta Nuoli, melkeinpä odotetusti, vastasi aivan oikein. Kyseessä on ammoin Nobelillakin palkitun Henryk Sienkiewiczin kuuluisa romaani Neron aikakaudelta. Sen verran tunnettu teos on kyseessä, että muutamakin palstalainen on sen varmasti lukenut.

Ei @Musta Nuoli, vaan vähempiarvoinen Kortit tällä kertaa. Tuo on kyllä mainio teos ja mielestäni myös eeppinen elokuvaversio on ihan mukiinmenevä. Menee omissa mielikuvissani siinä samassa korissa Ben Hurin kanssa.

Kirjahan on joidenkin mielestä vähän liian pohdiskeleva ja filosofinen, eikä kaikkia nappaa sen arvolatautunut kristillinen sanoma anteeksiannosta ja uhrimielestä. Minuun kuitenkin iskee kuin tuhat volttia. Lisäisin kuitenkin niin, ettei mainitsemani Waltarin oma tulkinta tuosta samasta ajanjaksosta juuri Sienkiewiczin tulkinnalle häviä, vaikka onkin hieman kevyempi - toisaalta humoristisempi? - tulkinta.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Kunnia sille, jolle kunnia kuuluu, eli vastaajana Quo Vadikseen oli @MustatKortit, ei Musta Nuoli eli allekirjoittanut. Quo Vadiksen olen kyllä minäkin lukenut.

Oikein, MustatKortit se tuossa tietenkin kirjoitti. Samalla tuli todistetuksi - kuten toisaalla jotkut ovat maininneet tapahtuvan tahoillaan - että teidän kahden ahkeran kirjoittajan nimimerkit menevät toisinaan sekaisin. Tosin en ole lainkaan yllättynyt siitäkään, että MustatKortit tiesi vastauksen, lukenut ja oppinut mies kun on hän.

 

[MustatKortit]

Heitetääs tähän pari kyssäriä perään.

Kirja nro1: Olen syntynyt ja kasvanut kaukaisessa maassa, jonka kosmografit tuntevat nimellä Finlandia. Tämä laaja ja kaunis maa on suurelle yleisölle tuntematon, ja jos siitä kerrotaan tarinoita, niin ne sekoitetaan pohjoisempana sijaitsevaan lappalaisten asumaan maahan, jossa aurinko ei koskaan laske ja jossa talvisin eletään ikuisen pimeyden vallassa käyttäen ajojuhtana haarasarvista peuraa eli poroa.

Kirja nro2, olisikohan tämä astetta vaikeampi? Kuitenkin kyseessä varsin tunnettu teos: Onko kirjallisuuden ulkopuolella mitään "kohtalokasta vikaa", sellaista vaikuttavaa tummaa säröä joka kulkee koko elämän halki? Ennen uskoin ettei ole. Nyt uskon että on. Ja uskon että minun vikani on tämä: sairas kaipaus kaikkeen maalaukselliseen hinnalla millä hyvänsä.

 

[Musta Nuoli]

Oikein, MustatKortit se tuossa tietenkin kirjoitti. Samalla tuli todistetuksi - kuten toisaalla jotkut ovat maininneet tapahtuvan tahoillaan - että teidän kahden ahkeran kirjoittajan nimimerkit menevät toisinaan sekaisin. Tosin en ole lainkaan yllättynyt siitäkään, että MustatKortit tiesi vastauksen, lukenut ja oppinut mies kun on hän.

Olen kuullut aikaisemminkin, että nimimerkkimme jostain syystä tuntuvat menevän ajoittain sekaisin. No, pahempiakin sekaannuksia voisi sattua, sillä MustatKortit kirjoittaa yleensä niin tasokkaita ja kiinnostavia viestejä, että ei haittaa, jos lievää sekaannusta tapahtuu silloin tällöin.

Ehkä täytyy kuitenkin olla tyytyväinen siitä, että palstalta löytyvät nimimerkit Musta, Musta Hevonen, Musta Jää, Musta Leski, musta lokki, Musta87, MustaEnkeli, MustaHaukka, Mustakotka, Mustalapsi, mustaoranssi, MustaPata, Mustarastas, mustaseiska, MustaSurma, MustaSydän, mustat sukat, Mustavalkoinen, mustavalkosydän ja sokerina pohjalla Musta_Porkkana eivät kirjoita näihin samoihin ketjuihin aivan yhtä ahkerasti kuin minä ja MustatKortit.

Huh, tuossa oli mustaa kerrakseen, ja jätin vielä pois Mustis-nimimerkin sekä kitaristilegendan mukaan nimetyn Mustainen.

Jos ei yllä mainituista nimimerkeistä moni sytytä kelloja, niin ei ihme: iso osa ei ole kirjoittanut kuin muutaman viestin, osa ei yhtään ainutta. Muut "mustat" yhteenlaskettunakaan eivät yllä lähellekään edes minun viestieni yhteismäärää, puhumattakaan tietysti MustatKortit-viestisaldosta joka huitelee jo yli 16 600 viestin lukemissa.

 

[bebeto]

Oliko runon kirjoittanut salaperäinen taiteilijanimi bebeto?

Ei tuo Tommy Tabermannia muistuta, mutta heitetään nyt Tommyn nimi, koska syystä tai toisesta romanttisvivahteinen aihepiiri toi Tabermannin mieleen.

Minäkin löysin tuosta tiettyä Tabermannilaisuutta mutta runon on kirjoittanut amerikkalainen E.E Cummings (1894-1962). Tuolta englanninkielisestä wikistä hain miehestä tietoa ja eteen tuli tällainen runo, nyt alkukielellä:

one day a nigger
caught in his hand
a little star no bigger
than not to understand

"I'll never let you go
until you've made me white"
so she did and now
stars shine at night

and
a kike is the most dangerous
machine as yet invented
by even yankee ingenu
ity(out of a jew a few
dead dollars and some twisted laws)
it comes both prigged and canted

Tämä runo löytyy vuonna 1950 julkaistusta kokoelmasta Xaipe ja herätti suoranaista raivoa tietyissä piireissä.Kustantaja ja runoilijan ystävät yrittivät taivutella runoilijaa olemaan julkaisematta runoa mutta mies piti päänsä.

edit.tämä ei siis ole kysymys vaan runo on em. Cummingsia

 

[Kirjoittelija]

Jos tarkoitat minua tuolla termillä "nykyajan porvaripennut"

No fanitatko Palafaceä? Tuskin.

Itse uskon vakaasti, että 1970-luvun Suomessa duunareille upposi paremmin Irwinin ja Erkki Junkkarisen tuotanto kuin jotkut Agit Propin "työväenlaulut". Nykyäänkin on aika huvittavaa, kun Valkeakoskella järjestetään kesäisin festaria nimikkeellä "työväen musiikkitapahtuma", ja kattaukseen kuuluvat esim. Ismo Alanko, Disco Ensemble, Paleface, Don Johnson Big Band ja Von Hertzen Brothers. Mitä ihmeen tekemistä noilla artisteilla on työväen kanssa? Jos siellä haluttaisiin oikeasti viihdyttää duunareita, festareilla soittaisivat Popeda, Yö ja Klamydia.

 

[bebeto]

Tiedän satavarmasti, mistä tämä on, sillä kyseessä on yksi oman top50-listan kirjoja, eli Quo Vadis. Kirjan alku ei ole samanlainen, mutta muutenhan tämä pätkä voisi olla myös eräästä toisesta ikisuosikistani, eli Waltarin Ihmiskunnan vihollisista.

Tästä tuli mieleeni Juicen olikohan Tuuliajolla lanseeraamasta hokemasta jossa kaksi miestä tapaavat kadulla:

-Minne menet?
-Elokuviin
-Mitä menet katsomaan?
-Quo Vadis
-Mitä se tarkoittaa?
-Minne menet
-Elokuviin etc. etc.
eli tällaisen luupin keksi Leskinen muinoin.