En muista tai tunnista kirjoittajaa, mutta henkilö jota teksti koskee on satavarmasti Aladár Paasonen.
En muista tai tunnista kirjoittajaa, mutta henkilö jota teksti koskee on satavarmasti Aladár Paasonen.
Robert Brantberg, Petri Sarjanen ja Martti Turtola tuntuvat kirjoittavan valtaosan nykyisistä sotilashahmojen elämäkerroista, joten kirjoittaja lienee joku tästä kolmikosta. Tai sitten on joku uusi tekijä kyseessä.
Aladár Paasonen oli jo sukutaustansa puolesta sen verran poikkeuksellinen hahmo Suomen armeijassa, että hän jää kyllä mieleen jos kirjoja on luettu.
Robert Brantberg, Petri Sarjanen ja Martti Turtola tuntuvat kirjoittavan valtaosan nykyisistä sotilashahmojen elämäkerroista, joten kirjoittaja lienee joku tästä kolmikosta. Tai sitten on joku uusi tekijä kyseessä.
Toinen erikoinen ja suuri persoona oli Arnold Majewski (linkki vie wikiartikkeliin), josta Brantberg on kirjoittanut elämäkerran. Isä oli puolalaista vanhaa sotilassukua, ja Majewski itse hyvinkin erikoinen kaveri, joka oli Kollaan ja Rukajärven konkari. Miehen lempinimi oli Mäski, joka varmaankin viittasi osittain myös herran juomatapoihin. Suomen kieli ei ihan taittunut, mutta asenne oli kova. Siksipä hän johtikin kuuluisaa Muurmannin radalle suuntautuvaa sissiretkeä 1942, jota hän kuvaili seuraavin sanoin:
»Hyvät härrat. Me ole saatu Marsalkkalta yks kunniakas tehtävä. Me hiihtää Muurmannin rata, pane rata poikki ja anta ryssä pistä meidät motti. Sitte me ole kolme päivä motissa ja sitte me hiihtä takasi. Onko selvä, onko mite kysymistä?»
Ei ollut kysymyksiä, selvä homma. Majewski sitten kuoli 1942 oltuaan turhan varomaton juoksuhaudassa, jolloin tarkka-ampuja lopetti Majewskin maallisen vaelluksen.
Tämä vähän offtopicina, mutta jos tulee elämäkerta vastaan (ilmestyi viime vuonna), niin kannattaa vilkaista.
Toinen kirja joka tänään matkaan lähti alkaa seuraavin sanoin:
"Moskova painautui maaliskuun kuivassa pakkasillassa kyyryyn, suojeli itseään jäisen, punaisena laskeutuvan auringon kosketukselta. Tyttö nousi junaan häntäpään viimeiseen makuuvaunuun, etsi hyttiään ja hengitti syvään.Hytissä oli neljä vuodetta, niistä ylimmät oli nostettu seinälle, sänkyjen välissä oli pieni pöytä, pöydällä valkoinen liina ja muovinen kukkamaljakko, siinä ajan haalistama vaaleanpunainen paperineilikka, sänkyjen päädyn hylly täynnä isoja, huterasti sidottuja kolleja.
Tyttö tunki vaatimattoman vanhan matkalaukkunsa, Zaharilta saamansa, kovan ja kapean sängyn alle rakennettuun metalliseen tavaratilaan, pienen reppunsa hän heitti sängylle.Kun aseman kello löi ensimmäisen kerran, tyttö meni seisomaan käytävän ikkunan ääreen.Hän hengitti junan tuoksua, raudan, kivihiilipölyn, kymmenien kaupunkien ja tuhansien ihmisten jälkeensä jättämää hajua."
Tämä opus maksoi viisi euroa ja tuo Paasosen henkilökuva kahdeksan euroa, melko edullista siis.
Annetaan hieman vinkkiä eli tämä suomalainen naiskirjailija kirjoittaa taiteilijanimellä ja on voittanut kirjallisuuden Finlandia-palkinnon lainaamallani teoksella vuonna 2011..
Tekstinäytettä en tunnistanut, mutta vihjeiden perusteella Rosa Liksomia haetaan.
Koska tätä ei ole vielä tunnistettu, niin laitan uudestaan: "Mä tajuan sen paremmin kuin sinä. Me ollaan kaikki täällä kusetettavana. Tämä maapallo pyörii sen varassa että ihmisiä kusetetaan ja niistä otetaan hyöty irti. Lapsi hyötyy äidistään ja äiti lapsestaan. K-lähikauppias hyötyy minusta kun mä kannan sinne vähät eläkerahani ja minä hyödyn kauppiaasta kun ei tarvitse raahata ruokia Kehä kolmoselta asti. Sen takia minä sille hymyilen ja se mulle. Mies hyöytyy vaimostaan kun se siivoaa ja antaa etuvekkulia. Vaimo hyötyy miehestään kun se saa tehdä lapsia äidinvaistonsa tilkkeeksi".
Kyseessä siis nyttemmin edesmennyt suomalainen mieskirjailija, jonka tuotanto ajoittui 90-luvun lopun ja 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälin väliselle janalle.
Heh, hassu juttu, etten kyllä muistanut. Tästä sen huomaa, että vaikka on kirjan lukenut, niin ei kaikki jää siltikään mieleen!Kirjailija on oikein, Rosa Liksom eli Anni Ylävaara, ja teos jota lainasin on kirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittanut Hytti nro 6.Alla olevasta linkistä löytyy kuvaus kirjasta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hytti_nro_6
Annetaan hieman vinkkiä eli tämä suomalainen naiskirjailija kirjoittaa taiteilijanimellä ja on voittanut kirjallisuuden Finlandia-palkinnon lainaamallani teoksella vuonna 2011.
Mitä tulee tuohon Mustan Nuolen lainaamaan tekstiin niin nyt on pakko nostaa kädet pystyyn tietämättömyyden merkiksi.
Onko jollain muulla tietoa tai edes arvauksia? Kyseessä on brittikirjailija, jolla oli vaiherikas elämä, jota hän osittain hyödynsi tunnetussa kirjasarjassaan ja sen päähenkilössä, vaikka mielikuvitus ottikin sittemmin ohjat. Kirjailija on kirjoittanut myös erittäin tunnetun lastenkirjan, josta on tehty sekä kelpo elokuva että erittäin suosittu näytelmämusikaali, jota on pyöritetty Lontoon teattereissa. Sekä tässä näytelmässä esiintynyt auto että edellä mainitun tekstinäytteen sankarin tunnetuin (erityisesti elokuvassa) ajopeli ovat varsin erikoisia varusteiltaan ja ominaisuuksiltaan.
Voisiko tämä olla Ian Fleming? Teosta en lähde arvailemaan.
Oikein meni. Flemingin lastenkirja on tietystikin Chitty Chitty Bang Bang, joka onkin oivallinen laatuaan kaikissa formaateissaan, erityisesti musikaalinäytelmänä jota olin katsomassa Lontoossa heinäkuussa 2005. Tarinan autohan lentää. Lensi myös näytelmässä, huikeasti toteutettuna katsomon yli.
Teoksen nimeen vielä vihje, että sen elokuvaversio oli ensimmäinen lajiaan, jossa pääosaa esitti vähän komediallisempana ja pilke silmäkulmassa rooliaan vetänyt näyttelijä sen jälkeen kun samaa roolia olivat esittäneet eräs skottilainen karvarinta ja australialainen miesmalli. Elokuvan alkupuoli sijoittui Yhdysvaltoihin ja loppupuoli Karibian/Jamaikan yms. seuduille, ja omaa rooliaan siinä näytteli myös pelätty voodoo.
Mikäs leffa se olikaan missä Simon Templar debytoi, olisiko ollut Spy who loved me?
Tekstinäytettä en tunnistanut, mutta vihjeiden perusteella Rosa Liksomia haetaan.
Koska tätä ei ole vielä tunnistettu, niin laitan uudestaan: "Mä tajuan sen paremmin kuin sinä. Me ollaan kaikki täällä kusetettavana. Tämä maapallo pyörii sen varassa että ihmisiä kusetetaan ja niistä otetaan hyöty irti. Lapsi hyötyy äidistään ja äiti lapsestaan. K-lähikauppias hyötyy minusta kun mä kannan sinne vähät eläkerahani ja minä hyödyn kauppiaasta kun ei tarvitse raahata ruokia Kehä kolmoselta asti. Sen takia minä sille hymyilen ja se mulle. Mies hyöytyy vaimostaan kun se siivoaa ja antaa etuvekkulia. Vaimo hyötyy miehestään kun se saa tehdä lapsia äidinvaistonsa tilkkeeksi".
Kyseessä siis nyttemmin edesmennyt suomalainen mieskirjailija, jonka tuotanto ajoittui 90-luvun lopun ja 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälin väliselle janalle.
Mitenkäs tämä on nyt niin hankala, eikö kukaan uskalla edes arvata?
Ainakin Vlad tuntee tämän henkilön historian joten anna muiden ensin yrittää, jookos.
Samat sanat, hahmo on tunnettu tapaus sota-ajan historiassa.Ehkä minäkin annan jonkun muun yrittää, tapaus tuntuisi nimittäin selvältä ja sitä myöten henkilö, josta tarina kertoo. Satavarma en tosin ole kirjailijasta mutta aika hyvä mielikuva minulla tuosta on.
Kappas, tuo oli unohtua. Arto Salmiselta tuo kovasti haiskahtaa. Kirjasta en mene vannomaan. Ei taida olla Varasto, koska tuossa puhutaan eläkerahoista ja Varaston päähenkilö oli töissä, eikä taida olla Kalavalekaan joka on edelleenkin selvänäköisin ja tarkin kuvaus siitä, mihin tosi-tv-yhteiskunta tulee johtamaan.
