Kirjallisuuskysymys

[bebeto]

Ei ole Virpi, mutta Virpin aikalaisia kyllä. Helpotetaan sen verran, että kirjoittaja on mies, ja hänet tunnettiin paremmin taiteilijanimellään.

No sitten tämä on pakko olla Pertti "Kreivi " Ylermi Lindgren.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

No sitten tämä on pakko olla Pertti "Kreivi " Ylermi Lindgren.

Orava se oksallansa ylös alas killu... no niinpä teki, ja illan tullen tuli vielä mieleen savotta. Vaan Kreivi Ylermi ei silti ole oikea vastaus.

Tyhjennetään pajatso vihjeistä, kyllä ainakin bebeto tämän tyypin tietää. Alkuperäisessä tekstissä viitattiin seksuaaliseen poikkeavuuteen ja suuruudenhulluuteen, ja siteerattu kirjoittaja tosiaankin oli glamourista tykkäävä homomies. Ammatiltaan hän oli maskeeraaja ynnä kampaaja, viihtyi julkisuudessa ja julkisuuden henkilöiden seurassa.

 

[Musta Nuoli]

Orava se oksallansa ylös alas killu... no niinpä teki, ja illan tullen tuli vielä mieleen savotta. Vaan Kreivi Ylermi ei silti ole oikea vastaus.

Tyhjennetään pajatso vihjeistä, kyllä ainakin bebeto tämän tyypin tietää. Alkuperäisessä tekstissä viitattiin seksuaaliseen poikkeavuuteen ja suuruudenhulluuteen, ja siteerattu kirjoittaja tosiaankin oli glamourista tykkäävä homomies. Ammatiltaan hän oli maskeeraaja ynnä kampaaja, viihtyi julkisuudessa ja julkisuuden henkilöiden seurassa.

En edes lukenut tekstisitaattiasi (se on aiemmalla sivulla, ja näin vain tämän viestisi kun tähän ketjuun nyt päädyin koska uusi palstasofta heittää ketjun viimeiseen viestiin, ei viimeksi lukemaani), mutta Monsieur Mossestahan on oltava kyse.

Voi pojat, jos tietäisitte!

EDIT: Nyt luin tuon tekstisitaatin, ja päivänselvä keissihän tämä oli ilman lisävihjeitäkin.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Voi pojat, jos tietäisitte!

EDIT: Nyt luin tuon tekstisitaatin, ja päivänselvä keissihän tämä oli ilman lisävihjeitäkin.

No Mossehan se, tietennii. Hienoa! Myös kirjan nimi oli täsmällisesti oikein. Ajattelin nopeilla lisävihjeillä hoitaa Monsieur Mossen rivakasti pois alta, kun kyse ei tässä ollut niinkään kirjallisuudesta vaan aikansa ilmiöstä, johon liittyi painettua tekstiä.

Monsieur Mosse ei sitten muuta kirjaa tehnytkään. Eikä hän tehnyt tätäkään omakätisesti, vaan kertoi tarinoitaan vähän kirjoituskykyisemmälle henkilölle edelleen työstettäväksi. Kirjallisuuden ystävän ei kannata haaskata tähän teokseen aikaansa hetken vertaa, ainakaan kirjallisista lähtökohdista käsin. Muuten hyvinkin.

 

[bebeto]

Laitetaanpa tähän laina pohdittavaksi. Helpotetaan sen verran jo kättelyssä, että 60-luvulla julkaistusta suomalaisesta kirjasta on kyse, ja tekijä on jo edesmennyt.

"Minä tapoin vaimoni, älköön siis kukaan olko jännityksessä sen tähden. Myöhemmin selviää miten hänet tapoin. Se oli kyllä hieno juttu sanoisinko teknisesti. Sellaisia murhia ei tehdä joka päivä eikä moukka semminkään. Mutta minä olenkin nero, sairas tosin. Aivoni ovat hyvin kehittyneet. Valitettavasti vain muun ruumiin kustannuksella."

Nostetaan tämä pähkinä ylös ettei huku sitaattien valtamereen.

ps. Kahdesta 60-70- lukujen ekstrovertista mieshahmosta valitsin sen väärän.

 

[ms.qvist]

Seuraavaksi aloitus erään aikansa hyvinkin kiistanalaisen kirjailijan merkkiteoksesta - hiukan arvausta helpottaakseni mainitsen kirjailijan nimen jääneen (ikiajoiksi) ihmisten huulille nimensä myötä:

"Ludvig XIV joutui hallituskautenaan käymään huomattavia sotia, jotka ammensivat tyhjiin valtion varat ja kansan rahat, mutta keksivät silti keinon rikastuttaa valtavaa joukkoa verenimijöitä, jotka ovat aina valmiina käymään yleisten onnettomuuksien kimppuun pikemminkin synnyttämällä kuin lievittämällä niitä vain ollakseen paikalla hyötymässä mahdollisimman paljon. Tämän muutoin mainion hallituskauden loppupuoli on ehkä yksi Ranskan valtion ajanjaksoja, jolloin nähtiin eniten sellaisia hämäriä omaisuuksia, jotka näkyivät vain ylellisyytenä ja irstailuna, jotka olivat yhtä salakähmäisiä kuin nekin."

Tässä teoksessa seikkailee neljä "herrasmiestä"...

vlad.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Seuraavaksi aloitus erään aikansa hyvinkin kiistanalaisen kirjailijan merkkiteoksesta - hiukan arvausta helpottaakseni mainitsen kirjailijan nimen jääneen (ikiajoiksi) ihmisten huulille nimensä myötä:

"Ludvig XIV joutui hallituskautenaan käymään huomattavia sotia, jotka ammensivat tyhjiin valtion varat ja kansan rahat, mutta keksivät silti keinon rikastuttaa valtavaa joukkoa verenimijöitä, jotka ovat aina valmiina käymään yleisten onnettomuuksien kimppuun pikemminkin synnyttämällä kuin lievittämällä niitä vain ollakseen paikalla hyötymässä mahdollisimman paljon. Tämän muutoin mainion hallituskauden loppupuoli on ehkä yksi Ranskan valtion ajanjaksoja, jolloin nähtiin eniten sellaisia hämäriä omaisuuksia, jotka näkyivät vain ylellisyytenä ja irstailuna, jotka olivat yhtä salakähmäisiä kuin nekin."

Tässä teoksessa seikkailee neljä "herrasmiestä"...

vlad.

Tämän täytyy olla Markiisi de Saden teos nimeltä Sodoman 120 päivää!

 

[ms.qvist]

Tämän täytyy olla Markiisi de Saden teos nimeltä Sodoman 120 päivää!

Kyllä, aivan oikein! Kyseessä on teoksen Johdanto-osan aloitus. Jokaiselle kirjallisuusharrastajalle kirjailija (Markiisi de Sade) on varmasti tavalla tai toisella tuttu vaikka teos ei tuttu millään muotoa olisikaan - jos ei muuta niin kirjailijan sukunimestä johdetun sadismin myötä, jota tietty jokainen intomielinen palstalainen tunnustaa harrastavansa.

vlad.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Laitetaanpa tähän laina pohdittavaksi. Helpotetaan sen verran jo kättelyssä, että 60-luvulla julkaistusta suomalaisesta kirjasta on kyse, ja tekijä on jo edesmennyt.

"Minä tapoin vaimoni, älköön siis kukaan olko jännityksessä sen tähden. Myöhemmin selviää miten hänet tapoin. Se oli kyllä hieno juttu sanoisinko teknisesti. Sellaisia murhia ei tehdä joka päivä eikä moukka semminkään. Mutta minä olenkin nero, sairas tosin. Aivoni ovat hyvin kehittyneet. Valitettavasti vain muun ruumiin kustannuksella."

Lisätään tähän vähän vihjettä; kirjoittaja toimi jatkosodassa sotakirjeenvaihtajana ja tuli sittemmin hyvinkin tunnetuksi toimittajana. Muutaman kirjankin hän julkaisi. Näitä kirjoja pidettiin aikanaan vähäarvoisina, melkeinpä kioskikirjallisuutena, mutta teokset ovat ainakin pienessä harrastajapiirissä saaneet myöhemmin arvostusta.

 

[bebeto]

Lisätään tähän vähän vihjettä; kirjoittaja toimi jatkosodassa sotakirjeenvaihtajana ja tuli sittemmin hyvinkin tunnetuksi toimittajana. Muutaman kirjankin hän julkaisi. Näitä kirjoja pidettiin aikanaan vähäarvoisina, melkeinpä kioskikirjallisuutena, mutta teokset ovat ainakin pienessä harrastajapiirissä saaneet myöhemmin arvostusta.

Vihjeestä tulee mieleen Olavi Paavolainen mutta kioskikirjailijaksi häntä ei voi kutsua, propagandistina sodassa toiminut Palle eli Reino Hirviseppä on toinen joka saattaisi sopia kuvaukseen.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Vihjeestä tulee mieleen Olavi Paavolainen mutta kioskikirjailijaksi häntä ei voi kutsua, propakandistina sodassa toiminut Palle eli Reino Hirviseppä on toinen joka saattaisi sopia kuvaukseen.

Juuri Olavi Paavolaisen suosituksesta tämä nuori sotamiehestä kirjuriksi siirtynyt arvoitushenkilömme pääsikin tk-mieheksi. Ei ole Hirviseppä.

 

[Kerouac]

En pitänyt erityisemmin myöskään Kerouacin Matkalla-teoksestakaan.Ehkä olen väärää sukupolvea ja väärästä kulttuurista, sillä yhdysvaltalaisten päihdevammaisten wannabe-runoilijoiden odysseia jää kauas kakkoseksi verrattuna vaikkapa jo mainittuun Arto Paasilinnan Jäniksen vuoteen ja Vatasen odysseiaan suomalaisen sielunmaiseman halki.

Eikös näistä henkilökohtaisuuksiin menoista ole ollut puhetta....? ;)

Kääpiö hakee selvästi Veikko Ennalaa, joskaan teosta en tunnista.

EDIT: Laitetaan nyt itsekin lainaus pohdittavaksi: "Mä tajuan sen paremmin kuin sinä. Me ollaan kaikki täällä kusetettavana. Tämä maapallo pyörii sen varassa että ihmisiä kusetetaan ja niistä otetaan hyöty irti. Lapsi hyötyy äidistään ja äiti lapsestaan. K-lähikauppias hyötyy minusta kun mä kannan sinne vähät eläkerahani ja minä hyödyn kauppiaasta kun ei tarvitse raahata ruokia Kehä kolmoselta asti. Sen takia minä sille hymyilen ja se mulle. Mies hyöytyy vaimostaan kun se siivoaa ja antaa etuvekkulia. Vaimo hyötyy miehestään kun se saa tehdä lapsia äidinvaistonsa tilkkeeksi"

 

[bebeto]

Eikös näistä henkilökohtaisuuksiin menoista ole ollut puhetta....? ;)

Kääpiö hakee selvästi Veikko Ennalaa, joskaan teosta en tunnista.

EDIT: Laitetaan nyt itsekin lainaus pohdittavaksi: "Mä tajuan sen paremmin kuin sinä. Me ollaan kaikki täällä kusetettavana. Tämä maapallo pyörii sen varassa että ihmisiä kusetetaan ja niistä otetaan hyöty irti. Lapsi hyötyy äidistään ja äiti lapsestaan. K-lähikauppias hyötyy minusta kun mä kannan sinne vähät eläkerahani ja minä hyödyn kauppiaasta kun ei tarvitse raahata ruokia Kehä kolmoselta asti. Sen takia minä sille hymyilen ja se mulle. Mies hyöytyy vaimostaan kun se siivoaa ja antaa etuvekkulia. Vaimo hyötyy miehestään kun se saa tehdä lapsia äidinvaistonsa tilkkeeksi"

Nyt kun sanoit niin Ennalahan tuo on.Mielenkiintoisesti nämä tässä ketjussa siteeratut kohtasivat elämässä.Ennala oli osaltaan edesauttamassa Mukan kuolemaa kirjoittamalla Hymy-lehteen jutun "Riiput jo ristillä Timo K. Mukka."Elämä on.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Kääpiö hakee selvästi Veikko Ennalaa, joskaan teosta en tunnista.

Nyt kun sanoit niin Ennalahan tuo on.Mielenkiintoisesti nämä tässä ketjussa siteeratut kohtasivat elämässä.Ennala oli osaltaan edesauttamassa Mukan kuolemaa kirjoittamalla Hymy-lehteen jutun "Riiput jo ristillä Timo K. Mukka."Elämä on.

Kyllä vain, Veikko Ennala on oikea vastaus. Sitaatti oli avaus kirjasta nimeltä Kyttyrä, julk. 1964.

Kirjan nimeä olisi voinut jo hyvällä todennäköisyydellä yrittää arvata hakemalla käsiinsä luettelon Veikon julkaisemista teoksista. Tuotanto kun ei ole laaja. Ennalan tekstimuotoinen elämäntyö on silti mittava, mutta valtaosa siitä on pienenä silppuna maailmalla, mm. Hymy- ja Apu-lehtien sivuille painettuna. Ottaen huomioon mitä näissä aviiseissa on vuosien varrella kirjoitettu, Ennalan lehtitekstit ovat ansiokasta ja kiehtovaa tavaraa suurelta osin. Kiitos Tommi Liimatan toimittaman kolmiosaisen tiiliskivisarjan, Ennalan mittavan tekstiperinnön parhaisiin paloihin pääsee helposti käsiksi hankkimalla nämä paksut eepokset haltuunsa. Suosittelen kenelle hyvänsä.

 

[bebeto]

Kyllä vain, Veikko Ennala on oikea vastaus. Sitaatti oli avaus kirjasta nimeltä Kyttyrä, julk. 1964.

Kirjan nimeä olisi voinut jo hyvällä todennäköisyydellä yrittää arvata hakemalla käsiinsä luettelon Veikon julkaisemista teoksista. Tuotanto kun ei ole laaja. Ennalan tekstimuotoinen elämäntyö on silti mittava, mutta valtaosa siitä on pienenä silppuna maailmalla, mm. Hymy- ja Apu-lehtien sivuille painettuna. Ottaen huomioon mitä näissä aviiseissa on vuosien varrella kirjoitettu, Ennalan lehtitekstit ovat ansiokasta ja kiehtovaa tavaraa suurelta osin. Kiitos Tommi Liimatan toimittaman kolmiosaisen tiiliskivisarjan, Ennalan mittavan tekstiperinnön parhaisiin paloihin pääsee helposti käsiksi hankkimalla nämä paksut eepokset haltuunsa. Suosittelen kenelle hyvänsä.

70-luvulla Ennalan kolumnit tai pakinat tuli Hymy-lehdestä luettua tarkasti, terävää ja paikoin provosoivaa tekstiä mutta aina mielenkiintoista ja viihdyttävää.

ps.liittyisiköhän tuohon lainaamaasi tekstiin tapahtuma, jossa Ennalan morsian kuoli.Pariskunta yritti kaksoisitsemurhaa myrkyllä, morsian kuoli mutta Ennala jäi eloon.

 

[Leopold Isopanda]

Nyt kun sanoit niin Ennalahan tuo on.Mielenkiintoisesti nämä tässä ketjussa siteeratut kohtasivat elämässä.Ennala oli osaltaan edesauttamassa Mukan kuolemaa kirjoittamalla Hymy-lehteen jutun "Riiput jo ristillä Timo K. Mukka."Elämä on.

Tämähän ei muuten pidä paikkaansa. Asiasta on tullut juteltua hämyisässä kapakkatunnelmassa Tommi Liimatan kanssa, joka on noista Veikko Ennalan kirjojen toimittamisesta vastannut. Liimatta tiesi nimetä, kuka Hymyn toimittaja se Mukan suolaaja oli, mutta Ennalasta ei kuitenkaan ollut kyse, vaikka mies yleensä saakin "kunnian" tuosta haukkumatekstistä.

Kuten Pisin Kääpiö kirjoitti, niin nuo Ennala-tiiliskivet ovat todellakin loistavaa luettavaa. Lasteni isä on veljeni komeilee hyllyssä. Sisältääpä muuten pari loistavaa kirjoitusta Oulustakin. 60-luvun kuvausta ravintola Sarkasta on ilo lukea.

E: En siis tosiaan kuollaksenikaan muista sitä, kenet Liimatta nimesi Mukka-jutun kirjoittajaksi, koska ei tullut oltua tuon small talkin aikana edustavimmillaan.

 

[bebeto]

Tämähän ei muuten pidä paikkaansa. Asiasta on tullut juteltua hämyisässä kapakkatunnelmassa Tommi Liimatan kanssa, joka on noista Veikko Ennalan kirjojen toimittamisesta vastannut. Liimatta tiesi nimetä, kuka Hymyn toimittaja se Mukan suolaaja oli, mutta Ennalasta ei kuitenkaan ollut kyse, vaikka mies yleensä saakin "kunnian" tuosta haukkumatekstistä.

Kuten Pisin Kääpiö kirjoitti, niin nuo Ennala-tiiliskivet ovat todellakin loistavaa luettavaa. Lasteni isä on veljeni komeilee hyllyssä. Sisältääpä muuten pari loistavaa kirjoitusta Oulustakin. 60-luvun kuvausta ravintola Sarkasta on ilo lukea.

Niin, kirjoitin vain mikä yleinen käsitys vallitsi asiasta Mukan kuoleman jälkeen.Asiasta ei ole muuta tietoa minulla kuin lehtijutut tapahtumien jälkeen.

 

[bebeto]

Eikös näistä henkilökohtaisuuksiin menoista ole ollut puhetta....? ;)

Kääpiö hakee selvästi Veikko Ennalaa, joskaan teosta en tunnista.

EDIT: Laitetaan nyt itsekin lainaus pohdittavaksi: "Mä tajuan sen paremmin kuin sinä. Me ollaan kaikki täällä kusetettavana. Tämä maapallo pyörii sen varassa että ihmisiä kusetetaan ja niistä otetaan hyöty irti. Lapsi hyötyy äidistään ja äiti lapsestaan. K-lähikauppias hyötyy minusta kun mä kannan sinne vähät eläkerahani ja minä hyödyn kauppiaasta kun ei tarvitse raahata ruokia Kehä kolmoselta asti. Sen takia minä sille hymyilen ja se mulle. Mies hyöytyy vaimostaan kun se siivoaa ja antaa etuvekkulia. Vaimo hyötyy miehestään kun se saa tehdä lapsia äidinvaistonsa tilkkeeksi"

Nostetaan tämä lainaus ylös ettei huku viestien tulvaan.Anna rohkeasti vinkkiä jos ei tietäjiä ilmaannu.
Lainataan näin yösyömmellä suomalaista kirjailijaa:

"Tämä päähänpinttymä nousi siihen pisteeseen että eräänä iltana ajoin bussilla Maunulaan ja hakeuduin pimeälle kujanteelle jonka toinen syrjä oli metsää, kyttäsin lepikossa naama kaulahuivin alla kuin lännen murhamiehellä, kourassani vaaleanpunaisella viltinrievulla topattu työmaalta pöllimäni vesijohtoputken pätkä. Harkittu rikos siis. Mutta punasaappaisen farmarihousutytön kulkiessa metrin päästä ohi minulta meni luonto hiuslakan hajussa, rupesin miettimään kireitten pöksyjen mukanaan tuomia hankaluuksia, ja siellä olisi tietysti myös piukat liivit ja ja housuissa kireä kuminauha niin ettei niitäkään saisi hätäpäin alas.Heitin pamppuni metsikköön, repäisin liinan naamaltani, vedin kuivat ja katselin melkein inhosta sekapäisenä kun siemen pulppusi männynrunkoa vasten ja lähdin kotiin, aivan kuin olin arvellutkin."

Tämä lainaamani pätkä ei ole ehkä kirjailijan tunnetuimmasta teoksesta mutta uskallan väittää että hän on nykykirjailijoistamme sieltä merkttävimmästä päästä.
Tämän kirjan tapahtumat sijoittuvat pääasiassa rakennustyömaille pääkaupunkiseudulla ja työyhteisön välisiin keskusteluihin.

 

[ms.qvist]

"Tämä päähänpinttymä nousi siihen pisteeseen että eräänä iltana ajoin bussilla Maunulaan ja hakeuduin pimeälle kujanteelle jonka toinen syrjä oli metsää, kyttäsin lepikossa naama kaulahuivin alla kuin lännen murhamiehellä, kourassani vaaleanpunaisella viltinrievulla topattu työmaalta pöllimäni vesijohtoputken pätkä. Harkittu rikos siis. Mutta punasaappaisen farmarihousutytön kulkiessa metrin päästä ohi minulta meni luonto hiuslakan hajussa, rupesin miettimään kireitten pöksyjen mukanaan tuomia hankaluuksia, ja siellä olisi tietysti myös piukat liivit ja ja housuissa kireä kuminauha niin ettei niitäkään saisi hätäpäin alas.Heitin pamppuni metsikköön, repäisin liinan naamaltani, vedin kuivat ja katselin melkein inhosta sekapäisenä kun siemen pulppusi männynrunkoa vasten ja lähdin kotiin, aivan kuin olin arvellutkin."

Tämä lainaamani pätkä ei ole ehkä kirjailijan tunnetuimmasta teoksesta mutta uskallan väittää että hän on nykykirjailijoistamme sieltä merkttävimmästä päästä.
Tämän kirjan tapahtumat sijoittuvat pääasiassa rakennustyömaille pääkaupunkiseudulla ja työyhteisön välisiin keskusteluihin.

Teoksen täytyy olla Tuomas Vimman "Raksa" - en ole itse sitä lukenut mutta aiemmassa työssäni jouduin kuuntelemaan sitä kun asiakkaani kuunteli teoksen äänikirjalta - ilta- ja yövuoron hiljaisina hetkinä, jolloin hän äänikirjoja kuunteli, teos jäi mieleeni ja nyt kun vinkkasit "rakennustyömaista pääkaupunkiseudulla" oli kovin helppoa yhdistää lainaus ja Vimman teos toisiinsa.

vlad.

 

[bebeto]

Teoksen täytyy olla Tuomas Vimman "Raksa" - en ole itse sitä lukenut mutta aiemmassa työssäni jouduin kuuntelemaan sitä kun asiakkaani kuunteli teoksen äänikirjalta - ilta- ja yövuoron hiljaisina hetkinä, jolloin hän äänikirjoja kuunteli, teos jäi mieleeni ja nyt kun vinkkasit "rakennustyömaista pääkaupunkiseudulla" oli kovin helppoa yhdistää lainaus ja Vimman teos toisiinsa.

vlad.

Vimman "Raksa" on kelpo arvaus vaan ei oikea.Helpotetaan hieman, tämä tuottelias kirjailija on istunut käräjilläkin erään teoksensa tiimoilta.

 

[Musta Nuoli]

Vimman "Raksa" on kelpo arvaus vaan ei oikea.Helpotetaan hieman, tämä tuottelias kirjailija on istunut käräjilläkin erään teoksensa tiimoilta.

Ei tule käräjillä istuneista mieleen kuin Hannu Salama, mutta teoksen nimeä en lähde arvailemaan.

 

[bebeto]

Ei tule käräjillä istuneista mieleen kuin Hannu Salama, mutta teoksen nimeä en lähde arvailemaan.

Salaman kirjasta Joulukuun kuudes oli tuo lainaus peräisin.Lyhyt kirja, vain 109 sivua mistä johtuikin mieleeni kysäistä missä on novellin ja romaanin ero noin sivumäärällisesti.Kuinka lyhyt romaani voi olla että se on vielä romaani, kuinka pitkä novelli että se on vielä novelli?

 

[bebeto]

Poikettiin tuossa tovi sitten uuden Mega Myynti Areenan avajaistarjouksia ihmettelemässä ja mukaan tarttui pari kirjaa.Lainaan nyt toisen kirjan esipuhetta, tämän pitäisi olla palstan militaristisen siiven edustajille helppo:

"(Nimi poistettu) syntyi 11.12.1898 Itävalta-Unkarin keisarikunnassa ja Unkarin kuningaskunnassa, sen pääkaupungissa Budapestissa. Hän kuoli Yhdysvalloissa Philadelphiassa 75- vuotiaana 6.7.1974 käymättä elämänsä kolmenakymmenenä viimeisenä vuonna enää kertaakaan isänmaassaan Suomessa."

Kenestä puhutaan ja kuka elämäkerran on kirjoittanut?

 

[Musta Nuoli]

Salaman kirjasta Joulukuun kuudes oli tuo lainaus peräisin.Lyhyt kirja, vain 109 sivua mistä johtuikin mieleeni kysäistä missä on novellin ja romaanin ero noin sivumäärällisesti.Kuinka lyhyt romaani voi olla että se on vielä romaani, kuinka pitkä novelli että se on vielä novelli?

Hyvä kysymys, varsinkin kun tätä pakkaa sekoittavat vielä eri välimuodot kuten pitkä novelli ja pienoisromaani (novella). Ja tämäkin riippuu kirjailijasta. Stephen Kingin pienoisromaanit ovat monesti pidempiä kuin monen kirjailijan romaanit.

Näin henkilökohtaisesti pidän kyllä 109 sivua melkoisen lyhyenä romaaniksi, ennemmin tuo olisi sitten pienoisromaani tai jopa pitkä novelli. Vaikka kirjat eivät ole mitenkään määrämittaisia eli paksu kirja ei ole parempi kuin lyhyt, niin silti jos sitä ostaisi kirjakaupasta kovakantisena täyteen riistohintaan sadan sivun romaanin, niin se saisi sitten olla vallan hemmetin hyvä romaani, jotta tuntisi saaneensa rahoilleen täysipainoista vastinetta. Tajunnan pitäisi räjähtää, maailmankatsomuksen mullistua ja tunnekuohujen aiheuttaa joko orgasmi tai sitten kyynelvuotoa koko Vain Elämää -kauden osanottajien edestä. Tai sitten teoksen pitäisi olla pienellä fontilla painettua ja niin pirun tylsä ja laahustava, että tuntisi sadan sivun jälkeen kahlanneensa läpi kokonaisen sukukronikan.

Lyhyet tarinat eivät haittaa, eivät ollenkaan, mutta ne pitäisi sitten melkeinpä myydä pienoisromaaneina tai osana kokoelmaa.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

"(Nimi poistettu) syntyi 11.12.1898 Itävalta-Unkarin keisarikunnassa ja Unkarin kuningaskunnassa, sen pääkaupungissa Budapestissa. Hän kuoli Yhdysvalloissa Philadelphiassa 75- vuotiaana 6.7.1974 käymättä elämänsä kolmenakymmenenä viimeisenä vuonna enää kertaakaan isänmaassaan Suomessa."

Kenestä puhutaan ja kuka elämäkerran on kirjoittanut?

En muista tai tunnista kirjoittajaa, mutta henkilö jota teksti koskee on satavarmasti Aladár Paasonen.