Arvon Daespoo. Kirjoittaessasi yksilön vastuusta sivuutat kokonaan yritysten ja yrittäjien vastuun. Itse näen työmarkkinat välttämättömänä yin/yan -ilmiönä. Ellei ole tasapainoa, ei ole työrauhaa. Ellei ole työrauhaa, ei ole menestyvää vientiteollisuutta.
Ellei ole yrittäjien vastuuta eli vastuuta palveluksessa olevista työntekijöistä ja heidän työsuhteidensa säilymisestä ja paranemisesta silloin kun yhtiöllä menee hyvin, ei voi olla myöskään työntekijöiden sitoutumista yritykseen. Kvartaalitalouden harjoittaminen ja osinkojen etusija suhteessa yrittäjien vastuuseen on rikkonut suomalaisen yhteiskunnan. Tämä vinoutuma pitäisi saada korjatuksi ennen mitään muuta.
Arvon Aurinkotuuli, yrittäjillä ja yrityksillä on ensisijainen vastuu omistajille, niille jotka ovat riskeeranneet sijoituksella yritykseen. Mitään varsinaista vastuuta työsuhteiden säilymisestä ei ole. Tässä suhteessa olet täysin väärässä.
Työsuhteet säilyvät ja palkat paranevat jos kilpailukyky on kunnossa.
Olen samaa mieltä työmarkkinoiden tasapainosta, ongelma onkin se että tällä hetkellä työmarkkinat eivät jousta palkanmuodostuksen osalta suhdanteiden mukaan vaan jousto päätetään kabineteissa. Se johtaa nykytilanteeseen jossa suurin osa työmarkkinoiden joustosta tapahtuu työttömyyden kautta. Tämä ei ole fiksua kenenkään kannalta.
Osinko on yrittäjän palkka ja sijoittajien palkinto panostuksestaan, mitä enemmän jaetaan osinkoja, sitä paremmin Suomella menee noin yleisesti.
Voit itse kuvitella missä tilanteessa ollaan jos osingot tippuvat radikaalisti. Se ei varmasti ole hyvä tilanne työntekijöillekkään.
Keskisuurten yritysten myyntimiehet eivät osaa edes Ruotsia puhua kunnolla, Venäjästä nyt puhumattakaan. Nykyään tosin Englannilla pärjää pitkälle, mutta silti olisi varmasti plussaa, jos keskusteluja voidaan käydä asiakaan näkökulmasta läheisemmin.
Ruotsin kielen taito auttaa varmasti mutta sen tärkeyttä ei kannata liioitella, jos muuten on kilpailukyky kunnossa niin kauppaa tulee vaikka puhuisikin englantia. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa puhutaan englantia paremmin kuin Suomessa, monestakin syystä.
Anekdoottina todettakoon että tanskalaisten kanssa ei ruotsin kielen osaaminen auta hirveästi, sen verran eroja löytyy näistä kielistä. Norjalaisten kanssa paljon parempi tilanne.
Eläkemaksuilla katetaan itseasiassa suurin osa jo nykyisin eläkkeellä olevien eläkkeistä. Eläkerahastoissa on nyt yli 180 mrd, varallisuutta, mikä on huomattavasti enemmän kuin esim. valtionvelka.
Joka kerta kun kuulen tämän vertauksen niin poistan, kuvannoillisesti siis, varmistimen. Tämä fakta on yhtä relevantti kuin se että Suomessa on enemmän puita kuin Islannissa.
Eläkerahastojen kokoa ei pidä verrata valtion velkaan koska eläkerahastojen varallisuus on eläkevastuita varten. Ja ne eläkevastuut on valtavat.
Riskit ne ovat ulkomaisilla sijoituksillakin ja mielestäni kotimaasta löytyy hyviä ja turvallisia sijoituskohteita muutamalle "lisä" miljardille. Sijoituksia säätelee vahvasti lainsäädäntö ja riskejä pyritään koko ajan hallitsemaan. Kotimaahan onnistuneessa sijoittamisessa on lisäksi rahastoille merkittävä bonus, mitä ulkomailla ei ole. Hyvällä sijoittamisella voidaan oikeasti luoda uusia työpaikkoja ja eläkemaksujen maksajia. Suomalaisesta palkasta menee käsittääkseni keskimäärin eläkemaksuihin 24%, joten luulisi rahastojen näkökulmasta uusien työpaikkojen luomisen olevan varsin kannattavaa toimintaa. Mikään ei turvaa tulevaisuuden eläkkeitä niin hyvin, kuin työssäkäyvien suuri määrä. Rahastoista n.70% on sijoitettu ulkomaisiin pörsseihin.
Lähdetään nyt ihan perusteista. Riskejä on jokaisessa sijoituksessa, skaala lähtee jostain Saksan valtionlainoista ja päätyy WinCapita tyyppisiin pyramideihin. Se että riskejä on ulkomaisissakin sijoituksissa lienee selviö kaikille. Se että sinun mielestä löytyy hyviä ja turvallisia kotimaisia sijoituksia "muutamalle lisämijardille" on yksi näkemys, sillä ei ole mitään perustetta ennenkuin kerrot mihin ja kuinka paljon pitäisi rahaa lyödä. Ja sinun pitää huomioida se että hyville sijoituksille löytyy aina rahoittajat, se miellä rahoitusta tarvitaan enemmän on ne isompi-riskiset hankkeet.
Kärjistetysti voidaan kysyä, haluatko lyödä "muutaman lisämiljardin" eläkerahastoista johonkin korvavalo -tyyppisiin firmoihin?
Riski ja tuotto kävelevät käsi kädessä
Viennin supistumista selittää mielestäni suurelta osin myös se että Suomessa valmistettavat koneet ja laitteet ovat pitkälti investointituotteita, ja jos maailmalla ei investoida, ei kysyntää näille juurikaan ole. Investoinnit maailmalla ovat vasta lähdössä nousuun kun taloudet alkavat elpyä.
Laitatko linkkiä globaalien investointien määrään joka tukisi näkemystäsi? Maailmantalous on kasvanut 2-4% vauhdilla viimeiset 5v, eikö investoinnit ole kasvaneet?
Tuottavuustekijöistä siivottu teollisen työn yksikköhinta on kuitenkin kilpailukykyinen jos verrataan sitä tärkeimpiin kilpailijamaihin.
Miksi ihmeessä tuottavuustekijät pitäisi siivota luvuista pois?
