Sen sijaan väitän tässä ja nyt ettei hallituksen pakkolakileikkaus tuossa muodossa hyödytä vientiteollisuutta juuri ollenkaan, mutta leikkaa täydellä voimalla kotimaista kysyntää. Siinä on todellinen aivopieru Sipilältä, joka paljastaa joko sen ettei mies edes ymmärrä mitä tekee tai mistä puhuu, tai vielä ikävämpää, ymmärtää varsin hyvin ja silti tekee ja puhuu. Ainoastaan täysin woodoo-talousoppiin hurahtanut hörhö voi nähdä noissa toimissa sellaisen vientiä piristävän vaikutuksen, joka kumoaa kotimarkkinoita kuristavan ja supistavan vaikutuksen. Kannattaa pitää mielessä, että Otto Wille Sipilä perustelee toimiaan jatkuvasti kilpailukykyloikkana suhteessa tärkeimpiin kilpailijamaihin eli Saksaan, Ruotsiin ja Tanskaan. Jos Sipilä lopettaisi valehtelun ja puhuisi asioista niiden oikeilla nimillä, niin hänen kannattaisi perustella toimiaan jollain muulla kuin viennin kilpailukyvyllä.
En sen enempää ota palopuheeseesi kantaa, mutta äkkiäpä on unohtunut mitä hallitus esitti. Yhteiskuntasopimusta. Moneen kertaan. Esitys oli tarkalleen (lainaus halltuksen esityksestä):
Suomen kilpailukyky on heikentynyt suhteessa tärkeimpiin kilpailijamaihin. Työllisyysasteen nostaminen 72 prosenttiin vaatii kilpailukyvyn merkittävää parantamista yhteistyössä työmarkkinaosapuolien kanssa. Hallitus tavoittelee yhteiskuntasopimuksella 5 prosentin kilpailukykyhyppyä. Yhteiskuntasopimuksen ja tehtyjen palkkaratkaisujen nettovaikutuksen täytyy vahvistaa julkisen talouden tasapainoa määrällä, joka on vähintään puoli prosenttia suhteessa kokonaistuotantoon vuoden 2019 tasolla näihin kytketyt veronkevennykset huomioiden.
Hallitus pyrki siis siihen, että työllisten määrä työikäisestä ja -kykyisestä väestöstä nousee, julkisen talouden tasapaino edistyy ja 5 prosentin ns. kilpailukykyhyppy tehdään. Kun ay-liike (viime kädessä kaiketi SAK) ei suostunut sopimaan, hallitus joutui tekemään päätöksiä niissä rajoissa joita hallituksella Suomen lakien mukaan on käytettävissä. Jos palataan yhteiskuntasopimukseen, varmasti olisi löytynyt täydellinen yksimielisyys muiden osapuolten kanssa jos SAK olisi suostunut vaikkapa työantajien sivukulujen leikkaamiseen em. kilpailukykyhypyn tekemiseksi.
Ylipäätään hallitus jätti yksityiskohdat ay-liikkeen ja työnantajaosapuolen päätettäväksi ohjeenaan ainoastaan se, että tavoite saavutetaan. Kriisi voidaan tiivistää hieman pensselillä siten, että SAK sai vallan käsiinsä, mutta sen käyttämisen sijasta SAK jätti päätökset muiden tehtäväksi varaten itselleen kriitikon osan.
Mitä tulee hallituksen tavoitteeseen (kursivoitu yllä), niistä on vaikea olla eri mieltä. Työllisten määrän nostaminen on välttämätöntä. Suomen väestöllinen huoltosuhde on yksinkertaisesti liian huono. Kyse ei ole suhteessa liian suuresta määrästä yli 65-vuotiaita vaan siitä, että esimerkiksi Ruotsin Suomea parempi taloudellinen tilanne selittyy joko kokonaan tai isossa määrin työikäisten paremmalla työllisyydellä.
Miksi Ruotsilla menee niin hyvin ja meillä niin huonosti? (1/2) : Soininvaara
Pitää myös ymmärtää, että taloudellisessa mielessä Suomen ei monien Euroopasta ja eurosta täysin riippumattomien kuten amerikkalaisten taloustutkijoiden mukaan tulisi kuulua euroon. Euro on yksi keskeinen tekijä Suomen talouden osittaisessa tuhossa. Ainakaan toistaiseksi edes persut eivät ole vaatimassa Suomen euroeroa ehkä mm. syistä, että ero tässä vaiheessa ei välttämättä ole toimiva ratkaisu. Euro sitoo Suomen kuitenkin Eurooppaan ja koska Suomi ei ole NATO:n jäsen, antaa edes henkistä ja moraalista turvaa Venäjän mahdollisilta kasvavilta aggressioilta.