Kilpailukykyhyppy – keskustelua suomalaisesta työelämästä

[WildCore]

Kai sitä ihminen saa työpaikkaa vaihtaa jos ei edellisessä homma miellytä? Ja juu kyllähän ihminen voi ihan yhtä hyvin sinne työpaikallekin mennä kuuntelemaan työkavereiden loputonta kälätystä kaikesta paskasta, tai sitten voi olla kotona mukavammin, tehdä hommia ilman pelkoa siitä että joku tulee juttelemaan jostain täysin tyhjänpäiväisestä asiasta.

Ehdottomasti työpaikkaa kannattaa ja täytyy vaihtaa, jos kokee että työkaverit ovat kyvyttömiä ja juttunsa paskaa. Näitä on onneksi joka työpaikassa aina muutamia, joten en ole kokenut tarpeelliseksi itse lähteä vaihtamaan vaan vaihtamisen ilosta.

 

[Jeffrey]

Näissä jutuissa on oikein huokunut sellainen johdon kyvyttömyys uusiutua ja muuttaa johtamistaan. Lähinnä tuntuu, että vaativat ympärilleen palvovan joukon alamaisia.

Omasta mielestä lähityössä kyse on etenkin ihmiskontakteista. Liiketoimintaa tehdään lopulta ihminen ihmiselle ja myös organisaatiot toimivat tällä perusteella. Ihmisten välisestä kanssakäymisestä puuttuu omasta mielestä olennaisia asioita mikäli kanssakäyminen ei tapahdu kasvotusten. Varmasti etätyö konseptina kehittyy, mutta tuskin se tulee koskaan tai ainakaan kovin nopeasti korvaamaan kasvotusten tehtävää kanssakäymistä joka on varsin oleellinen osa ihmissuhteessa ja jo sen ihan perus asioissa.

 

[wilco]

Omasta mielestä lähityössä kyse on etenkin ihmiskontakteista. Liiketoimintaa tehdään lopulta ihminen ihmiselle ja myös organisaatiot toimivat tällä perusteella. Ihmisten välisestä kanssakäymisestä puuttuu omasta mielestä olennaisia asioita mikäli kanssakäyminen ei tapahdu kasvotusten. Varmasti etätyö konseptina kehittyy, mutta tuskin se tulee koskaan tai ainakaan kovin nopeasti korvaamaan kasvotusten tehtävää kanssakäymistä joka on varsin oleellinen osa ihmissuhteessa ja jo sen ihan perus asioissa.

Sitten olisi kannattanut lukea tuosta samasta kommentista tämä kohta:

"Erikseen sovitut tapaamiset, vaikka juurikin kehittämistä varten, ovat asia erikseen."

Että silleen...

 

[Vaughan]

Voi olla ikävä pilata faktoilla hyvä väittely... mutta se fakta on, että työelämä monimuotoistuu, pirstaloituu ja ylipäänsä muuttaa muotoaan.

On työelämässä tapahtunut muutoksia aina: 2010-luvulla työelämä oli erilaista kuin 80-luvulla, jolloin se oli erilaista kuin 1900-luvun alussa. Muutosvauhti kuitenkin kiihtyy, ja se johtuu kahdesta asiasta: a) teknologia mahdollistaa b) kiristyvä kilpailu pakottaa hakemaan kilpailuetua koko ajan uusin keinoin.

Lopputulos: Etätyö on tullut jäädäkseen. Osalla työpaikoista sitä tullaan hyödyntämään paljon, jossain vähän ja jossain ei ollenkaan (bussikuskin tai kirurgin voi olla vaikea työskennellä etänä - mutta mistä sen tietää tulevaisuudessa...)

On luonnollista, että organisaatiot hakevat muotoaan, ja kokeilevat eri vaihtoehtojen toimimista. Joskus se voi tarkoittaa, että etätyön määrää vähennetään siitä, mitä se on ollut vapaammillaan. Mutta markkinataloudessa ihmisillä on oikeus äänestää jaloillaan. Jos esim. yritys kärsii aivovuotoa tiukan etätyölinjan takia (eli pätevät ammattilaiset vaihtavat mieluummin joustavampien etätyökäytäntöjen firmoihin), niin joko yritys muuttaa linjaansa tai häviä kilpailussa...

Yleisesti ottaen tiukka henkilöstön kyttääminen ei kuulosta kovin nykyaikaiselta. Organisaatiossa, jos voitaisiin teknisesti työskennellä laajasti etänä, mutta silti halutaan ihmiset pomon silmien alle joka päivä, niin se kuulostaa vähän kyttäämiseltä (joka todennäköisesti ilmenee myös muissa työkäytännöissä), ja itse tuskin viihtyisin sellaisessa organisaatiossa...

Omalla työpaikallani tehdään tällä hetkellä varsin laajasti etätöitä. Teoriassa minulla on etätyösopimus, jonka mukaan etätyö on mahdollista 80 % ajasta, mutta oma esihenkilöni on sanonut suoraan, että se on lähinnä muodollisuus, koska kellään ei kuulemma voi olla 100%. Käytännössä riittää että tulee livekokouksiin, silloin kun sellainen järjestää (etätyö ei ole syy jättäytyä pois livekokouksesta). Päivän aikana pitää olla tavoitettavissa (kalenteriin merkintä, jos on poissa pitempään kuin hetken). Liukumat myös kalenteriin, ja asianmukaiset vähennykset työaikaleimauksiin.

Työpaikalle meno ei ole rangaistus, mutta kyllä minulla sille n. tunnille (meno-paluu) vuorokaudessa on paremaakin käyttöä, kuin työmatkat. Työpaikan kahvihuoneessa ei juuri ole innovatiivisia keskusteluita, koska työskentelen lähinnä verkostoissa, joiden jäsenista vain pieni osa on samalla työpaikalla (ja erittäin harvoin samaan aikaan toimistolla sattumanvaraisest). Muut voivat olla ympäri Suomen, tai joskus ulkomaillakin. Kahvihuoneessa on taas ihmisiä, jotka voivat olla hyviä tyyppejä, mutta työskentelevät eri asioiden parissa. Tämä on käsittääkseni asiantuntijaorganisaatioille tyypillistä - toki nekin poikkeavat toisistaan.

Meillä systeemi on toiminut hyvin, ja numeroista tiedän, että työteho ei ole ainakaan laskenut, vaikka matkalle on sattunut kaikenlaista ruuhkahuippua, joista on selvitty etätöistä huolimatta - tai ehkä niiden ansiosta...

 

[tommy36]

Työnantajat suhtautuvat etätöihin yhä nuivemmin – Etätyötä tekevä Robert sanoo asiasta suorat sanat

Moni tekisi etätöitä edelleen mielellään, osa taas viihtyy paremmin konttorilla.

www.iltalehti.fi

Herra Jansson, osa meistä on joka aamu laittanut itsensä edustuskelpoiseksi ja matkustanut töihin vähemmillä yöunilla. Ja silti työt tulee hoidettua samalla lailla kuin ennen koronaa. Hyvinvointikin on samalla tasolla. Kuulostaa, että sinusta on vaan tullut laiska, kun piti ihan työnantajaa vaihtaa että ei vaan joudu yhtenä päivänä menemään ihan fyysisesti työpaikalle.

Yhteiskunnallisestihan tämä on hiukan kaksipiippuinen juttu. Tietenkin jo ensin tuntuu ihan urpolta, että valtakunta on tämän myötä täynnä turhaksi jäänyttä toimistotilaa, jota sitäkään ei sitten mitenkään kohtuuhintaan edes yritetä saada vuokralle, vaan mielummin näemmä vaan tyhjinä pidellään.

Toiseksi tällä tulee olemaan vaikutusta myös työllisyyteen, kun erilaiset palvelusektoreiden tarpeet vähenevät, jonka myötä tuskin myöskään valtakunnan taloudellinen tila juurikaan kohenee, vaan enemmänkin päinvastoin.

Sitten tulee tietenkin se ihmisen -ei toki kaikkien, mutta hyvinkin monen- tarve sosiaalisuuteen, eli hyvinkin läsnäolevaan vuorovaikutukseen muiden ihmisten kanssa, ja jonka puuttuminen tullee kyllä jossakin kohtaa näkymään enemmän negatiivisena, kuin positiivisena, sillä jo nyt on nähtävissä miten vieraantuneita aatemaailmat toisistaan ovat.

Mutta tietenkin vastapainoksi on olemassa hyviäkin vaikutuksia, joista nyt vaikkapa sen liikenteen väheneminen voisi hyvinkin olla positiivinen vaikutuksiltaan. Ja tämä siis, jos se sitten kanssa oikeasti vähenisi, eikä työajoa vain korvattaisi muulla ajamisella, joka saatta jopa lisätä käyttöä.

Jokuhan voisi tietenkin lakse sen myös yrityksille säästöksi, ja erityisesti jos voivat sen myötä luopua kokonaan toimitiloistaan. Tietenkin se sitten samalla vähentää niitä vähennysoikeuksiakin siellä verotuksessa, joten eiköhän siitäkin jokin kitinä aikaan saada.

Taas positiivisena puolena voitaisiin sitten pitää sitä -toki riippuen katsantakulmasta- että koko maata olisihelpompi pitää asuttuna, koska etätöissä nyt kuitenkin vaihtoehtona on tänä päivän sijoittautua maassamme ihan minne vaan, joten ei olisi pakko asustella täyteen pakatulla pääkaupunkiseudulla, ja jopa tunkea sinne viherpiiperryksellä entistä enemmän ihmisiä asustelemaan. Joka btw on kumma ristiriita, sillä ne vihreäthän aina haahuilevat villapaidoissaan siellä metsissä puita halaamassa ja vesiä sormeilemassa jokaisessa mainosvideossaan -joko yksin, tai kaikki nätissä jonossa peräkkäin.

Voisi siis äkkiseltään luulla, että olisi ihan suotavaa ihmisten asuvan enemmän niiden metsien ja vesistöjen läheisyydessä, että niihin pääsee käsiksi ilman sadan kilometrin munamankeli retkeä, joihin sitten harvalla kuitenkaan olisi todellisuudessa aikaa ja mahdollisuutta, vaikka pyörän omistaisikin. Ota nyt sitten selvää tuostakin logiikasta.

 

[Tuplatorkkari]

Eikös ne työkaverit siellä työpaikan taukotilassakin aika paljon kännykkä kourassa vietä kahvi- ja ruokataukonsa, etenkin ehkä korostuen vielä nuorempi sukupolvi. Itse olen ainakin huomannut selvän eron vaikka kymmenen vuoden takaiseen taukotilakäyttäytymiseen. Ei se yhteinen hengailu konttorilla ja tauolla ole mikään tae sosiaalisesta kanssakäymisestä.

 

[Ann Arbor]

Voisi siis äkkiseltään luulla, että olisi ihan suotavaa ihmisten asuvan enemmän niiden metsien ja vesistöjen läheisyydessä, että niihin pääsee käsiksi ilman sadan kilometrin munamankeli retkeä, joihin sitten harvalla kuitenkaan olisi todellisuudessa aikaa ja mahdollisuutta, vaikka pyörän omistaisikin. Ota nyt sitten selvää tuostakin logiikasta.

Toisaalta eikö näin ole asian laita miltei kaikilla suomalaisilla? Täällä PK-seudullakin käytännöasä joka kerrostalon takaa avautuu ns. lähimetsä ja hiljaisempikin luonnon helma, missä samoilla vaikka tuntikausia löytyy kävelymatkan, tai enimmillään pienen pyörillä tehdyn matkan päässä. Vesistöjäkin riittää. Sikäli merenrantakaupunki Helsingissä merinäköalat tarjoavia asuntoja soisin kaavoitettavan nykyistä enemmän.

 

[Jeffrey]

Sitten olisi kannattanut lukea tuosta samasta kommentista tämä kohta:

"Erikseen sovitut tapaamiset, vaikka juurikin kehittämistä varten, ovat asia erikseen."

Että silleen...

Varmasti riippuu hieman työnkuvasta, mutta ainakin ne missä itse olen ollut on vaatinut päivittäistä ja varsin jouhevaa kanssakäymistä useiden eri tahojen kanssa. Nämä ovat operatiivisen ja taktisen tason toimia jotka eivät varsinaisesti ole sovittavissa erikseen.

 

[wilco]

Varmasti riippuu hieman työnkuvasta, mutta ainakin ne missä itse olen ollut on vaatinut päivittäistä ja varsin jouhevaa kanssakäymistä useiden eri tahojen kanssa. Nämä ovat operatiivisen ja taktisen tason toimia jotka eivät varsinaisesti ole sovittavissa erikseen.

Tokihan tuo riippuu hieman aiheesta ja alasta. Mutta tähän mennessä en ole huomannut, että tuollaista vaatimusta olisi viranomais-, puolustus-, IT-, tiede- tai valvonta-aloilla. Ja korostaen sitä, että erikseen sovittavat työpajat ja muut tapaamiset ovat asia erikseen.

Että silleen...

 

[WildCore]

Sitten tulee tietenkin se ihmisen -ei toki kaikkien, mutta hyvinkin monen- tarve sosiaalisuuteen, eli hyvinkin läsnäolevaan vuorovaikutukseen muiden ihmisten kanssa, ja jonka puuttuminen tullee kyllä jossakin kohtaa näkymään enemmän negatiivisena, kuin positiivisena, sillä jo nyt on nähtävissä miten vieraantuneita aatemaailmat toisistaan ovat.

Mietin sellaista, että jos kokee työkaverit haitaksi ja siksi tekee mielellään vielä etätöitä, niin onko ne haitaksi työnteolle vai onko kysymys jo siitä, että ei kestä enää ihmisiä ylipäätänsä. Jos jälkimmäinen, niin voi sanoa, että etätyö ei ole sen yksilön kohdalla ollut kovin onnistunut.

 

[tommy36]

Toisaalta eikö näin ole asian laita miltei kaikilla suomalaisilla? Täällä PK-seudullakin käytännöasä joka kerrostalon takaa avautuu ns. lähimetsä ja hiljaisempikin luonnon helma, missä samoilla vaikka tuntikausia löytyy kävelymatkan, tai enimmillään pienen pyörillä tehdyn matkan päässä. Vesistöjäkin riittää. Sikäli merenrantakaupunki Helsingissä merinäköalat tarjoavia asuntoja soisin kaavoitettavan nykyistä enemmän.

Juu, mutta kaikki tänne tunkemalla ne kyllä ne merkittävästi saattaisivat tulevaisuudessa vähentyä. Jos oikein innostutaan, niin täytetään vielä koko etelärannikko aina viroon, ja lännestä (no ehkä enemmänkin luonaasta) ahvenanmaalle saakka, että saadaan vähän lisää porukkaa uusiin merenrantataloihin, jotka peittävät sen edellisen talon asunnon ostajan merenrannan näkyvistä.

 

[Jeffrey]

Tokihan tuo riippuu hieman aiheesta ja alasta. Mutta tähän mennessä en ole huomannut, että tuollaista vaatimusta olisi viranomais-, puolustus-, IT-, tiede- tai valvonta-aloilla. Ja korostaen sitä, että erikseen sovittavat työpajat ja muut tapaamiset ovat asia erikseen.

Että silleen...

En tahdo väittää vastaan, mutta hurjaksi menisi esimerkiksi maanpuolustus, jos kaikki saisivat olla vapaasti etänä.

Ymmärrän kyllä, että tämä on kuuma peruna monelle. Olen itsekin ollut korona tai post-korona aikana kolmella eri työnantajalla töissä ja myös muualta kuulee ne samat argumentit etätyön puolustamiseksi. Itsekin väitän, että tälle on paikkansa, mutta väitän myös siinä menetettävän paljon nimenomaisesti tehokkuudesta joka kumpuaa ihmisten spontaanista vuorovaikutuksesta.

 

[wilco]

En tahdo väittää vastaan, mutta hurjaksi menisi esimerkiksi maanpuolustus, jos kaikki saisivat olla vapaasti etänä.

Ymmärrän kyllä, että tämä on kuuma peruna monelle. Olen itsekin ollut korona tai post-korona aikana kolmella eri työnantajalla töissä ja myös muualta kuulee ne samat argumentit etätyön puolustamiseksi. Itsekin väitän, että tälle on paikkansa, mutta väitän myös siinä menetettävän paljon nimenomaisesti tehokkuudesta joka kumpuaa ihmisten spontaanista vuorovaikutuksesta.

Niin, ainahan voi noin yleistää, jos haluaa.

Eikä esimerkiksi lukea omaa tekstiään:
"Varmasti riippuu hieman työnkuvasta."

Tuo spontaani vuorovaikutus on sellainen mystinen selite sille, että pitäisi toimistolle mennä. Aika hiljaista se on sitten se spontaani vuorovaikutus, kun kaikki yhteistyötahot ovat ympäri Suomen toimistoillaan ja eri firmoissa.

*ihan tosissaan huutonaurua tuolle selitteelle*

Sitä spontaania vuorovaikutusta saa, kun sillai spontaanisti kysäisee kaverilta, asiakkaalta, kollegalta, kun on työkalut siihen. Ja se on sen johtamisen tehtävä tuottaa mahdollisuudet ja työkalut siihen tekemiseen.

Että silleen...

 

[MrDownhouse]

Kyllähän minäkin voisin toimistolle mennä, mutta kun 90% omista töistä tapahtuu muissa pohjoismaissa työskentelevien henkilöiden kesken, niin miten sen toimistolla istumisen olisi tarkoitus parantaa sitä minun innovaatiokykyä tai kollegoideni välistä vuorovaikutusta? Ja vielä, kun se loppu 10% töistä tapahtuukin sitten Suomessa muilla paikkakunnilla työskentelevien ihmisten kesken, niin hyödyt niistä toimistolla tapahtuvista spontaaneista kohtaamisista on kyllä aika minimissään.

Mieluummin minäkin istun tai istuisin toimistolla ihmisten kanssa, jos tiedossa on vaikka edes puolen päivän työpaja sen sijaan, että osallistuisin vastaavaan etänä korvat kuumana luureista, mutta monesti tuokaan ei ole edes mahdollista, kun ihmiset osallistuvat monista eri kaupungeista tai maista näihin tilaisuuksiin. Etenkin jos olen tällaista fasilitoimassa, niin voi olla jopa helpompaa tpteuttaa tämä sieltä omasta kodista löytyvältä työpisteeltä sen sijaan, että olisin toimistolla parin ihmisen kanssa ja loput tulisi sitten toisista kaupungeista mukaan ja joudun tasapainottelemaan sen kanssa, ketkä ovat etänä ja ketkä paikan päällä.

Eli olen vahvasti sitä mieltä, että kyllä tavoitteiden ja työssä suoriutumisen pitäisi ohjata sitä tekemistä eikä niinkään se, että istuthan nyt jossain tietyssä lokaatiossa missä esihenkilösi sinut näkee vaikkei sille mitään järkevästi perusteltavissa olevaa tarvetta olisikaan. Esihenkilön tehtävä on seurata tavoitteita ja työssä suoriutumista ja jos alkaa näyttämään siltä, että henkilö ei pääse tavoitteisiin tai ei ole esimerkiksi edes tavoitettavissa silloin kun pitää, niin asiaan pitää puuttua ja yksi keino tällöin on esimerkiksi tuoda henkilö toimistolle.

Ja ymmärrän, minun työni on varmasti hyvin erilaista kuin suurimman osan suomalaisista, mutta yhtälailla yksittäisten ongelmatapauksien (henkilöä ei saada kiinni työaikana) kautta perustellaan tarvetta, kuinka kaikkien pitäisi olla enemmän toimistolla. Se on mielestäni vain ainoastaan laiskaa esihenkilötyötä.

 

[Mediakuutio]

Niin, ainahan voi noin yleistää, jos haluaa.

Eikä esimerkiksi lukea omaa tekstiään:
"Varmasti riippuu hieman työnkuvasta."

Tuo spontaani vuorovaikutus on sellainen mystinen selite sille, että pitäisi toimistolle mennä. Aika hiljaista se on sitten se spontaani vuorovaikutus, kun kaikki yhteistyötahot ovat ympäri Suomen toimistoillaan ja eri firmoissa.

*ihan tosissaan huutonaurua tuolle selitteelle*

Sitä spontaania vuorovaikutusta saa, kun sillai spontaanisti kysäisee kaverilta, asiakkaalta, kollegalta, kun on työkalut siihen. Ja se on sen johtamisen tehtävä tuottaa mahdollisuudet ja työkalut siihen tekemiseen.

Että silleen...

Vedät hiukan mutkia suoraksi tuon etätyön kanssa. Esimerkiksi kehittäminen ei tapahdu pelkästään työpajoissa vaan ihmisillä tulee esimerkiksi työkaverin kanssa jutellessa ideoita mieleen joita sparraillaan heti siinä keskenään. En ymmärrä miksi jankata sitä vastaan kun ihan tutkitusti esimerkiksi luovuus ja yhteisöllisyys taitaa pelkässä etätyössä laskea. Samoin ainakin meillä kävi joku professori luennoimassa, että ihmisten työhyvinvointi on laskenut etätyöaikana (ensin nousi mutta nyt ollaan menty jo edeltävää tasoa alemmas).

Eli on sillä työnantajalla ihan hyviäkin perusteita "pakottaa" ne ihmiset sinne työpaikalle esimerkiksi kerran kaksi viikossa, joissakin töissä ihan kokoaikaisestikin. Kaikki ei johdu paskasta johtamisesta (jota sitäkin toki on) eikä korjaannu sillä, että työnantaja hankkii sinulle uusia leluja (oletan, että aikalailla kaikilla etätyötä tekevillä on perustarvikkeet kunnossa eli työpuhelin, tietokone, kuulokkeet sun muut)

 

[Jymäkkä]

Vedät hiukan mutkia suoraksi tuon etätyön kanssa. Esimerkiksi kehittäminen ei tapahdu pelkästään työpajoissa vaan ihmisillä tulee esimerkiksi työkaverin kanssa jutellessa ideoita mieleen joita sparraillaan heti siinä keskenään. En ymmärrä miksi jankata sitä vastaan kun ihan tutkitusti esimerkiksi luovuus ja yhteisöllisyys taitaa pelkässä etätyössä laskea. Samoin ainakin meillä kävi joku professori luennoimassa, että ihmisten työhyvinvointi on laskenut etätyöaikana (ensin nousi mutta nyt ollaan menty jo edeltävää tasoa alemmas).

Eli on sillä työnantajalla ihan hyviäkin perusteita "pakottaa" ne ihmiset sinne työpaikalle esimerkiksi kerran kaksi viikossa, joissakin töissä ihan kokoaikaisestikin. Kaikki ei johdu paskasta johtamisesta (jota sitäkin toki on) eikä korjaannu sillä, että työnantaja hankkii sinulle uusia leluja (oletan, että aikalailla kaikilla etätyötä tekevillä on perustarvikkeet kunnossa eli työpuhelin, tietokone, kuulokkeet sun muut)

Nuo ovat ihan aitoja ongelmia etätyössä, jotka olisi syytä ottaa vakavasti. Käsittääkseni tuottavuuskin on laskenut pidemmän päälle kokonaisuutena, vaikka kotona puurtavien yksilöiden ei olisikaan. Liittynee juori luovuuden ja innovoinnin vähentymiseen. Nostaisin vielä esiin sen, että JOS työhön kuuluu mitään ns. yhteisiä työpaikalla läsnäoloa vaativia päivittäisiä juttuja, niin kyllähän enimmäkseen etää tekevät näistä pesevät kätensä.

Edeltävästä huolimatta on silti selvää, että on työtehtäviä, joissa jatkuvalle läsnäololle ei ole oikein perusteita, ei työelämää yhteiseen muottiin saa. Sanoisin kuitenkin, että jos yhteinen taukoaika on vain kännykän tuijottelua(ja siksi turhaa), niin ilmapiirille olisi syytä jotain tehdä ja melko moukkamaista käytöstähän tuo on. Jännä myös, kuinka jossain toisessa keskustelussa kerrotaan, kuinka tiukka työtahti on firmoissa, ja sitten toisaalta täällä kerrotaan, kuinka toimistopäivinä vain lonnitaan kahvimaatilla ja jauhetaan paskaa ;)

 

[varjo]

Ennen koronaa työelämä oli täynnä tutkimuksia missä korostettiin koppikonttorien heikkouksia avotila/monitoimitoimistoihin nähden juuri innovaatioiden ja kommunikaation takia. (Toki unohtaen että osalle avokonttorin meteli sitten on tehoa laskeva tekijä, en itse noita ihan täysin niellyt koska tosiasiassa se iso vaikutin oli neliömäärien laskeminen). Nyt osa ihmisistä työskentelee vielä koppikonttoreitakin enemmän eristyneenä siitä työyhteisöstä ja tämän ei sitten pitäisi vaikuttaa mitenkään?

Itse työskentelen globaalissa roolissa ja paikallisen toimiston väki on vain yksi osa verkostoja, mutta juuri siksi siellä toimistolla onkin hyvä olla että on tekemisissä muidenkin kanssa kuin vain sen maantieteellisesti hajautuneen oman sidosryhmän. Uskon, en väitä, vahvasti että se lisäarvo työyhteisöstä syntyy juuri organisaatio/tekemisrajat ylittävästä vuorovaikutuksesta, ei välttämättä siitä onko nyt suora alainen tai esihenkilö toimistolla vai kotikonttorilla. Ja ihan samasta syystä en ole koskaan kokenut työmatkustamista suurena rasitteena (ei kivaakaan toki että huvikseen matkustelisi), suhteessa siihen "foot on ground" tuntumaan ja toisinpäin, helpompaan ajatustenvaihtoon paikallisen väen puolelta.

 

[Individual]

Edeltävästä huolimatta on silti selvää, että on työtehtäviä, joissa jatkuvalle läsnäololle ei ole oikein perusteita, ei työelämää yhteiseen muottiin saa. Sanoisin kuitenkin, että jos yhteinen taukoaika on vain kännykän tuijottelua(ja siksi turhaa), niin ilmapiirille olisi syytä jotain tehdä ja melko moukkamaista käytöstähän tuo on. Jännä myös, kuinka jossain toisessa keskustelussa kerrotaan, kuinka tiukka työtahti on firmoissa, ja sitten toisaalta täällä kerrotaan, kuinka toimistopäivinä vain lonnitaan kahvimaatilla ja jauhetaan paskaa ;)

Minusta hyvä työpaikka on sellainen, missä sitä yhteistä jutustelua, asioiden jakamista ja vaikka eri merkkipäivien juhlistamista on, sillä kyllä se tiimejä ja työpaikkaa noin muuten hitsaa yhteen. Jokaisella pitäisi kuitenkin lukulaite olla sen verran päällä, että ihan kaikkea ei kaada aina toisten niskaan, koska työkaverin vaikutusmahdollisuudet niihin asioihin ja haasteisiin on yleensä aika heikot ja jos oikein menee huonosti, niin siihen on sitten ihan ammatti-ihmiset olemassa, joilta saada apua. Ja ikinä ei myöskään välttis tiedä, minkälaisten juttujen kanssa se taas painiskelee, jolle sydäntään purkaa. Mutta kyllä ne kipeätkin asiat, menetykset, myötäelämiset ja paskat fiilikset tietenkin jossain määrin kuuluu siihen työyhteisön jäsenten väliseen kommunikaatioon. Tai niiden hyvien asioiden kertominen.

Sitten hyvässä työpaikassa annetaan myös sille hiljaiselle kaverille rauha, eikä turhaan osallisteta, ellei joku duuniasia X sitä erikseen vaadi. Hyvässä työpaikassa myös luotetaan siihen, että etänäkin asiat tulee hoidetuksi ja että työntekijä itse on koko ajan kartalla siitä, että mitä minkäkin työtehtävän edistäminen vaatii. Jos se vaatii oloa toimistolla, niin sitten siellä, jos taas voi, tai haluaa olla etänä, niin kotiofficessa. Pastanjauhaminen siis minun mielestäni on tervetullutta ja sitä itsekin harrastan. Audiotuotantoa kun tekee, niin tuotantoketjussa on muitakin ihmisiä kuin minä, eli homma koostuu monesta palasesta ja deadline viimeistään kertoo sen, että nyt on kuulumiset vaihdettu ja on taas aika siirtää perse työaseman ääreen. Myös kotona.

Onneksi saan olla edellä kuvaillun kaltaisessa työpaikassa.

 

[Tadu]

Ennen koronaa työelämä oli täynnä tutkimuksia missä korostettiin koppikonttorien heikkouksia avotila/monitoimitoimistoihin nähden juuri innovaatioiden ja kommunikaation takia. (Toki unohtaen että osalle avokonttorin meteli sitten on tehoa laskeva tekijä, en itse noita ihan täysin niellyt koska tosiasiassa se iso vaikutin oli neliömäärien laskeminen). Nyt osa ihmisistä työskentelee vielä koppikonttoreitakin enemmän eristyneenä siitä työyhteisöstä ja tämän ei sitten pitäisi vaikuttaa mitenkään?

Etä-/hybridityön ja pakollisen koppikonttorityöskentelyn välillä on kuitenkin ne pari aika isoa eroa. Varmastihan sitä "pöhinää" on vähemmän ja työyhteisöön sisälle pääseminen on uusille työntekijöille hankalampaa.

1) Hybridityössä voi itse päättää työn tekemisen paikkansa. Työntekijälle tulee positiivinenfiilis vapaudesta, että hän saa itse tehdä ratkaisuja työn tekemisen paikkaan liittyen.
2) Työmatkoihin ei kulu aikaa eikä mene työntekijällä energiaa, joten energiaa jää enemmän työntekoon
3) Työnantaja säästää merkittävästi kiinteistökuluissa

 

[varjo]

Etä-/hybridityön ja pakollisen koppikonttorityöskentelyn välillä on kuitenkin ne pari aika isoa eroa. Varmastihan sitä "pöhinää" on vähemmän ja työyhteisöön sisälle pääseminen on uusille työntekijöille hankalampaa.

1) Hybridityössä voi itse päättää työn tekemisen paikkansa. Työntekijälle tulee positiivinenfiilis vapaudesta, että hän saa itse tehdä ratkaisuja työn tekemisen paikkaan liittyen.
2) Työmatkoihin ei kulu aikaa eikä mene työntekijällä energiaa, joten energiaa jää enemmän työntekoon
3) Työnantaja säästää merkittävästi kiinteistökuluissa

Se pointti oli siinä että laaja etätyö on juuri koppikonttorien ääritilanne missä kaikki haitat realisoituvat täysimääräisesti. Yrityksen tehtävä on kasvaa ja kysymys on siitä miten saada 1+1>2, ennen koronaa pyrittiin mahdollistamaan kasvua juuri kommunikaation paranemisena ja nyt olemme samassa tilanteessa. Työntekijän henkilökohtaiset edut eivät aina tuota yritykselle sitä lisäarvoa jota haetaan koko yrityksen tuottavuuden osalta, noin yksinkertaistaen 1.2+0.8 ei ylitä kahta vaikka yksilö voikin todeta oman panoksensa kasvaneen.