Iso osa itkuista, joihin joskus törmää, kertoo siitä, että liikeideaa ei alunperin ollut. Siitä on paha päättäjiä syyttää.
Liikeidea lienee kaikilla, liian usein idea on vain perseestä. Yrittämisen ja tärkeämmin työllistämisen suuria esteitä on jäykät säännöstöt jotka estävät paikallisen sopimisen tehokkaasti. Nimimerkillä miten kerrot työntekijälle ettei voi ottaa häntä normipalkalla sunnuntaina duuniin vaikka kuinka hän olisi tyytyväinen normipalkkaan ja sen jälkeet teet itse sunnuntaiduunit ko. syystä.
Jälkiviisaana voidaan tietysti todeta että kaikki tämän laman aikana tehdyt palkankorotukset olisi pitänyt jättää tekemättä, mutta helppohan se nyt on sanoa kun tilannekuva on täysin erilainen kuin tuolloin jolloin mainitsemasi ekonomistit eivät tiedostaneet kyseistä kilpailukykyongelmaa vaan luulivat että kun laitetaan Nokiaan Windows ja pidätetään hetki hengitystä niin kännykät ja paperit alkavat taas mennä kaupaksi kuten ennenkin, ja sopivat siksi palkankorotuksista.
Tähän vastattiinkin jo, jos ekonomeja oltaisiin oikeasti kuunneltu niin 2007->2012 palkankorotukset olisivat olleet jotain ihan muuta ja ne oltaisiin päätetty ihan jossain muualla kuin Hakaniemessä ja Etelärannassa. Klassinen esimerkki jäykkien työmarkkinoiden ongelmista jotka realisoituvat työttömyytenä.
En väitä etteikö teollisuuden kustannuskilpailukyvyllä olisi merkitystä, vaan että tämä marginaalinen kustannuskilpailukyvyn kohentaminen palkanalennuksin (kiky) joka sinänsä on hyvä juttu, ei käännä kansantaloutta kasvu-uralle.
Ei mutta KiKy on yksi asia jolla kilpailukykyä parannetaan ja kilpailukyvyn parantaminen noin yleisesti on se joka kääntää talouden kasvu-uralle.
Työttömyys, kiinnostavien vientituotteiden puute, kikyn ja velkapelottelijoiden massiivisten leikkauksien vaikutus talouskasvua ylläpitävään kotimaiseen kysyntään pitävät huolen siitä että (porvareiden) omilla toimilla emme lyhyellä tähtäimellä nouse. Pitkällä tähtäimellä asiat suhteessa tehtyyn politiikkaan ovat vielä synkemmin johtuen koulutus-, tutkimus- ja tk-leikkauksista.
Höpöhöpö. Työttömyys on täysin poliittinen valinta, keinot sen poistamiseen on olemassa mutta ideologiat ja betoniin valetut valtarakenteet estävät näiden keinojen käyttämisen. Ja turha mussuttaa mistään porvareiden toimista, Vihreiden, demareiden ja vassujen mukana ollessa hallitus teki rajuja leikkauksia julkisiin menoihin ja koulutukseen, nosti veroja ja teki muutenkin kaikkea sitä mistä huutelet nyt.
Pitkällä tähtäimellä asioiden hyvyys/huonous riippuu ainoastaan siitä kykeneekö mikään hallitus tekemään oikeita rakenteellisia uudistuksia, kaikki muu on kosmeettista siihen verrattuna.
Edit. p.s. Andersson-ketjussa tais jäädä parit
kysymykset auki.
Käynpä katsomassa mitä on jäänyt vastaamatta.
Oikeistosiipi saa vastata omasta puolestaan mutta minun pointtini on, että palkankorotusten merkitystä ostovoimaan usein liioitellaan, koska sitä halutaan käyttää poliittisena vipuvartena, jolla pyritään estämään oman ideologian vastaisen politiikan harjoittaminen. Ostovoima ei nouse tai laske läheskään samassa suhteessa palkanmuutoksiin, sillä muutokset heijastuvat suoraan vuokra- yms hintoihin.
Vasemmiston ja ay-liikkeen mantrat ovat noususuhteessa "meillä on varaa palkankorotuksiin" ja laskusuhdanteessa "kotimainen ostovoima pitää turvata palkankorotuksilla". Odotan sitä hetkeä kun Antti Rinteeltä ja kumppaneilta kysytään vaalitenteissä milloin EI ole aika palkankorotuksille.
Ymmärrän Metsäteollisuuden näkökannan. Kiky on sisällöltään aivan jotain muuta, mitä Suomi tarvitsisi. Ennen kaikkea paikallinen sopiminen on hiertänyt ja nyt sovittu kompromissien kompromissien kompromissi on itseasiassa pelkkää vatulointia Suomen talousongelmien osalta: vähän oikeaan suuntaan, mutta ei riittävästi.
Tämä on taas yksi askel työmarkkinakorporaatioiden valta-aseman purkamisessa. Kauan sitä onkin odoteltu.
