En nyt ihan noinkaan sanoisi. Vuonna 2005 Metsäteollisuus laittoi 24000 paperi- ja sähköliiton jäsentä työsulkuun, joka kesti 6 viikkoa. Muistelen kyllä, että jonkin verran asiakkaita menetettiin, mutta sen perusteella yllä kirjoittamasi "asiakkaat olisi ollut jo menetetty" on reilusti yliammuttu. Tämän lisäksi työsulkua edelsi pistelakkojen sarja, joka oli työnantajan näkökulmasta "riittävästi", minkä hyvin ymmärrän. Näiden pistelakkojen vaikutus voidaan ilman muuta laskea tuon 6 viikon työsulun jatkeeksi, tosin minkä verran, lienee kiistanalaista. Silloisista työnantajan kommenteista päätellen pistelakkojen vaikutus oli valtaisa. Tällä perusteella esim. 2kk tauko työntekijöiden kollektiiviseksi vaihtamiseksi ei ehkä olisikaan ollut kuvailemasi mukainen, siis epärealistinen tai aivan paska.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Metsäteollisuuden_työsulku_2005
Työnantajan olisi myös mahdollista tehdä salaa tiettyjä valmisteluja ennakkoon. Parissa viikossa, joka nähdäkseni olisi salassa tehtävien toimenpiteiden uskottava yläraja, saisi jo huomattavasti aikaan, erityisesti uusien työntekijöiden hakuprosessiin liittyen. Toki kysymysmerkkejä olisi edelleenkin useita. Keskeisenä kysymyksenä voitaneen pitää sitä, kuinka paljon vanhoja työntekijöitä näkisi parhaaksi ratkaisuksi kaikesta huolimatta jatkaa työssään, etenkin pienillä tehdaspaikkakunnilla. Oletettavasti juuri "syrjäseutujen" tehtailla moni suostuisi jatkamaan jos ei muutakaan osaamista ole, eikä liioin kiinnostusta muuttaa uuden (halpa/pätkä)työn toivossa Etelä-Suomen kasvukeskuksiin. Muuttaminenkin sisältäisi monia epävarmuustekijöitä, alkaen vanhan asunnon myymisestä jossain metsän keskellä. Huomioitavaa on, ettei palkanleikkuun olisi pakko olla juuri tuo 50%, vaan se voitaisiin optimoida pienemmäksikin, jotta mahdollisimman moni vanha työntekijä suostuisi tilanteen vakavuuden paljastuttua, selkä seinää vasten jatkamaan. 40% mekaaninen leikkaus kuullostaisi monen kohdalla jo paljon hyväksyttävämmältä, kuin puolittaminen. Asia olisi mahdollista esittää myös taktisesti. Ensin ilmoitetaan palkkojen puolittamisesta tyyliin ota tai jätä ja samalla kerrotaan valmistelujen uusien työntekijöiden rekrytoimiseksi olevan jo tehty. Alkutyrmistyksen jälkeen työnantaja sitten "hyvää hyvyyttään" tulisikin vastaan 10 prosenttiyksiköllä.
Loppujen lopuksi tässäkin on kyseessä tuotto/panos-suhteesta. Itse uskon vahvasti, että työnantaja ei lähtisi esittämäni skenaarion kaltaiseen työntekijöiden vaihtoon siitä syystä, että lopputuotteen hinta laskisi liian vähän, vaikka palkat puolitettaisiin. Tai vaikka palkoista leikattaisiin 90%. Olen esittänyt lukuisia kertoja laskelmia tuosta kuvitteellisesta toimenpiteestä. Vaikka Suomen kaikkien paperitehtaiden työntekijät suostuisivat/pakotettaisiin tulemaan töihinsä ilmaiseksi, laskisi lopputuotteen hinta vain luokkaa 4-8%, mikäli jokainen säästynyt palkkaeuro siirrettäisiin sellaisenaan tuotteen hintaan, eikä latiakaan osinkoihin.
Jouko Karvisen huhutaan jo vuosia sitten sanoneen, että paperialan globaali rakennemuutos on niin väistämätön, ettei tehtaanporttien sisäpuolella ole tehtävissä mitään. Voi olla että huhu on tosi tai epätosi, mutta sen substanssi piti/pitää paikkansa. Tässä yhteydessä ei liene tarpeen kerrata digiaikaan siirtymisen vaikutuksia painopaperin menekkiin tai trooppisten puiden kasvunopeuden suhdetta suomalaisiin puulajeihin.
Kuitenkin suurin mielipide-ero meidän välillä lienee - kuten monen muunkin kanssani erimieltä olevien välillä - se perustavaa laatua oleva kysymys, että alasta riippumatta mielestäni työntekijöiden avulla saatavan tuottavuuden kasvun lisäarvo, tulisi jakaa työntekijöiden ja työnantajan kesken, mielellään suurinpiirtein saman suuruisina. Poikkeustilanteessa tietenkin jompikumpi osapuoli joustaa, mutta ei sillä tavalla että koko siivu menee toiselle osapuolelle. Valitettavan monen mielestä, alasta riippumatta tuo lisäarvo kuuluu automaattisesti yksin tai vähintään murskaenemmistöltään työnantajalle ja sitä kautta omistajille. Kommunistien mielestä tuo lisäarvo kuuluisi tietysti kokonaan työntekijöille.