Irlannin mainitsematta jättäminen ei ollut tarkoitushakuisuutta. Päinvastoin, en oikein ymmärrä, miksi austerity-politiikan paras tuki on tosiaan maa, jossa suuri osa koulutettua nuorempaa väestöä on lähtenyt ulkomaille ja jossa työttömyys on tästä huolimatta suurinpiirtein Suomen tasolla.
...joka on muuten jo palaamassa takaisin. Perusjuttuja: kun talouskasvu alkaa, työllisyys reagoi viiveellä. Sama kuin Suomessa - paitsi nykytila, niin suunta on tärkeä. Oli puhe velasta tai työttömyydesrä. Irlannista on ollut jo sukupolvien ajan ollut matala kynnys lähteä, mutta myös paluukynnys on matala. Uutisjuttujen perusteella esim. Lontoosta palataan nyt takaisin Irlantiin. Onko tämä maa tosiaan varoittava "austerity"-esimerkki? Kuuba olisi Atlantin toisessa päässä...
Toisaalta Irlantia voisi verrata Islantiin (Suomessahan ei ollut tämän kaltaista pudotusta missään vaiheessa), joka koki samantyyppisen kriisin. Siellä vasemmistolaisen hallituksen johdolla annettiin brittiläisten pankkien kantaa sijoittajavastuu ja työttömyys on noin puolet Irlannin luvuista.
...Islannin "sijoittajavastuu" - selvennetään muillekin "jätetään velat maksamatta" - oli mahdollinen vain Islannin talouden mikroskooppisen koon vuoksi. Irlantia ja Islantia toki yhdistää se, että molemmat ovat saaria Atlantissa, mutta muuten en laittaisi talouksien välille yhtäläisyysviivoja.
Paitsi maiden kokoluokka on eri, niin toinen on EU:ssa euroalueen jäsenenä, toisella taas on vapaus devalvoida valuuttaansa kuten Suomessa tehtiin joskus muinoin. "Sijoittajavastuuta" käyttämällä Islanti kikkaili kansalaisensa irti valuuttalainoista. Irlannilla sama olisi vaatinut käytännössä euroeron ja varmaankin myös EU-eron. Melonit ja omenat feat. sama lippalakki ei mielestäni toimi näille talouksille. Enkä usko, että Lontoon väki olisi päästänyt sittenkään Irlantia yhtä helposti karkuun veloistansa kuin mitä Islanti onnistui tekemään.
Jos katsotaan keskusteluissa sivuttujen talouksien rakenteita, on Suomi mielestäni lähempänä Irlantia kuin Kreikkaa ja Espanjaa. Kreikassa ja Espanjassa velalla inflatoitiin BKT:seen niin paljon "unelmahöttöä", että velkajuhlien loputtua BKT romahti. Velka/BKT-suhde posahti myös. Tämä on se syy, miksi olen eri linjoilla kanssasi velkaantumisen järkevyydestä. Velkapiikki on helppo avata, mutta sitä on tuskaisan vaikea laittaa säppiin. Ruotsin pihisevä asuntokupla on yksi esimerkki: yksikään poliitikko ei halua lopettaa bileitä ja lopettaa "ikuisten lyhennysvapaiden" käyttöä, vaan antaa kuplan ja krapulan paisua.
Irlannin matokuuri olisi helveti rankka, mutta toimiva ratkaisu. Paljon helpompi olisi - otsikon aiheeseen palatakseni - kilpailukykyhyppy. Toteutuuko se tarvittavassa laajuudessa, on taas eri juttu. Lopputulos lienee jokin puolivillainen muka-paketti, jossa on enemmän sanoja kuin tekoja. "Suomen mallin" ilmiömäinen reagointikyky muutoksiin on siis nähty, joten velkaantuminen pitäisi taittaa nopeasti ja maksella jotain poiskin. Koska edessä on jatkossakin talouskriisejä, joita varten pitäisi olla varaa velkaantua uudelleen. Meillä kun ei ole noustu seitsemän vuoden aikana vielä edes kanveesista...