Kiistellään puolustajista!

[tuuriman]

Myös tuosta Bruinsin paskuuden romantisoinnista vahvasti eri mieltä. Jos Jacobs ei olisi ollut niin pihi, niin tämä keskustelu olisi täysin absurdi. Ray oli ainakin muutaman kerran joukkueen paras pistemies ja nekin joukkueet pelasivat playoffseja kaksi tai kolme kierrosta. Bruins oli käytännössä yhden ketjun joukkue Bourquen koko uran. Joka kausi ei ollut edes sitä yhtä ketjua.

Lidströmillä on ollut Yzermania ja Fedorovia sekä Zetterbergiä ja Datsjukia. Kuten sanoit, Lidströmiä ei voi syyttää hyvässä joukkueessa pelaamisesta, mutta Bourquen ura pitää myös osata nähdä oikeassa valossa. Lidström on urallaan johtanut joukkoja siinä kun Bourquella homma meni kivirekeä vetäessä.

Eivät Neely, Oates, Allison tai Thorntonkaan mitään rivimiehiä olleet ja voittihan Bruins jopa divisioonansa muutaman kerran Rayn aikana, ettei nyt ihan susijengistä ollut kysymys. Ja turha jossitella tuota "absurdiutta". Jos Bruins olisi ollut nimekkäämpi jengi, Bourquen tehot jne olisivat saattaneet olla alhaisemmat kuin ne nyt olivat, kun joukkueessa olisi ollut niin paljon muitakin tekijämiehiä.
Bruinsin pakistossa hän oli aina ylivoimainen ykkösheppa ja sai pelata oikeastaan niin paljon kuin jaksoi.

Lisätään vielä, että Bourque oli loistava playoff-pelaaja, mutta Lidas oli tuolla saralla vielä parempi.
Tilastojen perusteella jopa kaikkien aikojen paras playoff-pakki

Tosipaikassa Nick oli aina parhaimmillaan ja se ratkaisee. Näillähän perusteilla mainitsemissani mv-vertailuissa Roy nostetaan useimmiten mm. Hasekin edelle, joka kannatteli suuren osan urastaan yksin huonohkoa joukkuetta ja pelasi numerojen valossa jopa Roy'ta paremman uran.

#77 ja #5 pelasivat niin tasavahvat urat, että vähän mielipidekysymys tämä keskinäinen paremmuus on. Tässä kuitenkin yhden kanssani samaa mieltä olevan juttu Lidasista: Nicklas Lidstrom, NHL's second-best defenseman of all-time, calls it a career - Yahoo! Sports


Ensimmäinen linkki realsports.ca-sivulle, toinen sports.yahoo.comiin.

 

[Squit]

Eivät Neely, Oates, Allison tai Thorntonkaan mitään rivimiehiä olleet ja voittihan Bruins jopa divisioonansa muutaman kerran Rayn aikana, ettei nyt ihan susijengistä ollut kysymys. Ja turha jossitella tuota "absurdiutta". Jos Bruins olisi ollut nimekkäämpi jengi, Bourquen tehot jne olisivat saattaneet olla alhaisemmat kuin ne nyt olivat, kun joukkueessa olisi ollut niin paljon muitakin tekijämiehiä.
Bruinsin pakistossa hän oli aina ylivoimainen ykkösheppa ja sai pelata oikeastaan niin paljon kuin jaksoi.

Niin tai sitten hän olisi tehnyt enemmän tehoja, kun on tekijämiehiä vierellä, eli ns. Lemieux-efekti jolloin moni pelaaja pelasi uransa ylivoimaisesti parhaimman kauden Lemieuxin vierellä. Tai mistä sitä tietää kuinka rooli olisi muokkautunut jos näin olisi ollut, kun Reiskakin monipuolinen oli. Mitä noihin nimiin tulee niin onhan siinä kovia nimiä muutama, mutta samaan aikaan ei kaikkia saatu jalkeille. Niin kuin larzzon aikaisemmin sanoin niin Bruins oli yhden ketjun joukkue ja sen jälkeen oli pelkkää täytettä. Siellä oli välillä 3. - 4. ketjuissa sellaisia jätkiä jotka oli täysin marginaali miehiä ja kiikun kaakun NHL-tasoa, moni todella ei sitäkään. Neely oli kova Janneyn kanssa ja sitten tuli Oates, mutta Cam oli jo rikki tuolloin, tosin pelasi sen yhden puolikkaan huippukauden. Kun Allison oli parhaillaan niin Thornton oli vielä nuori poika ja panos vaatimaton. Kun Thornton kasvoi niin Reiskaa ei silloin enää ollutkaan.

Bruins pääsi pari kertaa finaaleihin 1988 ja 1990 mikä oli hyvä saavutus, mutta Edmonton oli tuolloin se kova juttu ja vei pokaalin molemmilla kerroilla. Käys piruuttas katsomassa nimilistojakin niin ymmärtää aika hyvin, varsinkin jos vertaa Detroitin 2002 voittaja ryhmään, jossa taisi olla 7 nykyistä tai tulevaa HHOF-jäsentä Lidaksen lisäksi.

 

[Apmp-]

Detroitin 2002 voittaja ryhmään, jossa taisi olla 7 nykyistä tai tulevaa HHOF-jäsentä Lidaksen lisäksi.

Ja kukas tästä porukasta sen Conn Smythen nappasikaan? Conn Smythe pakilta on aivan jäätävän kova suoritus ja se luonnollisesti jäi Bourquelta nappaamatta. Aika iso tekijä kuitenkin mielestäni kavereiden vertailussa. Conn Smytheä et saa pelaamalla kenenkään siivellä, se täytyy ansaita.

 

[Swearengen]

Joo kun laittaa Bruinsin Bourquen ja Red Wingsin Lidströmin ajan rosterit vastakkain, niin eihän siinä ole mitään epäselvyyttä kummalla oli enemmän lahjakkuutta ja taitoa tukenaan.

Yleisesti Lidström tullaan muistamaan sellaisena all time top3-top5 puolustajana, eli käsittämättömän kovasta kaverista on kysymys. Lidströmin edellä on Orr, Bourque ja jotkut laittavat siihen vielä Denis Potvinin.

Lidström ei missään tapauksessa hallinnut peliä missään vaiheessa kuten Orr, ja aika monen mielestä ei myöskään yhtä kokonaisvaltaisesti kuin Bourque. Se missä Lidström oli kaikki noita parempi oli tasaisuus. Bourque pääsee tasaisuudessa lähelle, mutta kyllä hän päätösvuonna oli jo selvästi huippuvuosiaan jäljessä sekä puolustuspelissä että hyökkäyksessä. Lidström sen sijaan palasi suunilleen samalla tasolla uransa viimeiset 15 vuotta. Ne 90-luvun vuodet eivät vaan näyttäneet yhtä huikealta, koska Stevens, Bourque, MacInnis yms. olivat vielä myös huippukunnossa.

Erittäin fiksu (ja minusta hieman tylsä) pelityyli piti Lidströmin poikkeuksellisen terveenä, vaikka pelasi isoja minuutteja parhaita hyökkäjiä vastaan jatkuvasti.

 

[Squit]

Ja kukas tästä porukasta sen Conn Smythen nappasikaan? Conn Smythe pakilta on aivan jäätävän kova suoritus ja se luonnollisesti jäi Bourquelta nappaamatta. Aika iso tekijä kuitenkin mielestäni kavereiden vertailussa. Conn Smytheä et saa pelaamalla kenenkään siivellä, se täytyy ansaita.

Toki Conn Smythe on kova pokaali ja ehkä kovin tunnustus mitä pelaaja voi saada. Tässä vain yritin aukaista tätä, kun vertaillaan saavutuksia ja sitä kun toinen on voittanut enemmän kuin toinen, että nähdään myös hiukan niiden asioiden taakse ja ettei kaikki ole niin mustavalkoista. Toki Lidas oli iso tekijä Detroitin menestyksessä eikä pelannut kenenkään siivellä, mutta yksi mies ei voita Stanley Cupia. Se on vain fakta myös että Lidas pelasi paljon paremmissa joukkueissa, kuin Bourque.

Itse miellän Bourquen hitusen kovempana, johtuen hänen statuksestaan parikymmentä vuotta joukkueen kasvoina ja se että pelasi huonommassa joukkueessa. Ehkä myös vaikuttaa se, että poikasena Reiska oli kova äijä, mutta tälläiset seikathan pitääkin vaikuttaa.

 

[Swearengen]

Ja kukas tästä porukasta sen Conn Smythen nappasikaan? Conn Smythe pakilta on aivan jäätävän kova suoritus ja se luonnollisesti jäi Bourquelta nappaamatta. Aika iso tekijä kuitenkin mielestäni kavereiden vertailussa. Conn Smytheä et saa pelaamalla kenenkään siivellä, se täytyy ansaita.

Tosin Conn Smytheä hyvin harvoin jaetaan hävinneelle finalistin joukkueessa pelanneelle (pl. maalivahdit), eli siinä mielessä joukkueen menestys vaikuttaa palkintoon myös. Yksi pelaaja voitti tai hävisi Cupin -jutut ovat luonnollisesti höpöhöpöä.

Bruinsin hyökkäysvoima oli Bourquen aikaan niin kapea, että täytyy ihmetellä miten tasaisen hyvin se jengi pelasi siitä huolimatta.

 

[tuuriman]

Joo kun laittaa Bruinsin Bourquen ja Red Wingsin Lidströmin ajan rosterit vastakkain, niin eihän siinä ole mitään epäselvyyttä kummalla oli enemmän lahjakkuutta ja taitoa tukenaan.

Ei ehkä, muttei myöskään ole epäselvyyttä kumpi voitti enemmän urallaan. Niin joukkuetasolla, (Stanley Cupit, olympiakulta jne), kuin yksilötasolla. (7-norrisia, conn smythe)

Rosterikortin käyttäminen ei tee millään lailla Bourquesta yhtään sen parempaa.

Yleisesti Lidström tullaan muistamaan sellaisena all time top3-top5 puolustajana, eli käsittämättömän kovasta kaverista on kysymys. Lidströmin edellä on Orr, Bourque ja jotkut laittavat siihen vielä Denis Potvinin.

"Yleisesti" ? Aika lailla 50-50 menevät lukemieni kiekkoanalyytikkojen mielipiteet. Joidenkin mielestä Lidas on all-time kakkonen, joidenkin mielestä Bourque.
Kanadalaiset nyt tunnetusti silittelevät omia poikiaan, jos pitää valita tasaväkiset urat pelanneiden "eurotrashin" ja nikkarin väliltä. Sen ei pitäisi olla sinullekaan mikään uusi juttu.

Lidström ei missään tapauksessa hallinnut peliä missään vaiheessa kuten Orr, ja aika monen mielestä ei myöskään yhtä kokonaisvaltaisesti kuin Bourque. Se missä Lidström oli kaikki noita parempi oli tasaisuus. Bourque pääsee tasaisuudessa lähelle, mutta kyllä hän päätösvuonna oli jo selvästi huippuvuosiaan jäljessä sekä puolustuspelissä että hyökkäyksessä. Lidström sen sijaan palasi suunilleen samalla tasolla uransa viimeiset 15 vuotta. Ne 90-luvun vuodet eivät vaan näyttäneet yhtä huikealta, koska Stevens, Bourque, MacInnis yms. olivat vielä myös huippukunnossa.

Erittäin fiksu (ja minusta hieman tylsä) pelityyli piti Lidströmin poikkeuksellisen terveenä, vaikka pelasi isoja minuutteja parhaita hyökkäjiä vastaan jatkuvasti.

Bourque "värikkäämpi" isompien pistemääriensä vuoksi?
Bourque pelasi parhaimmat vuotensa 80-luvulla, jolloin maalimäärät olivat huomattavasti korkeammat, kuin 90-luvulla. Jos Lidas olisi pelannut niihin aikoihin, olisi miehen pistemäärät vielä huomattavasti korkeammat.
Vai oliko Bourque fyysisemmän pelityylinsä vuoksi värikkäämpi? Lidas otti näistä kahdesta puolet vähemmän jäähyjä urallaan ja ainakin omissa kirjoissani, tämä on helvetillinen etu joukkueelle.

Ja tuosta hallitsemisesta. Lidas on ihan kiistatta oman aikakautensa paras puolustaja, sen myöntää kuka tahansa. Sen sijaan Bourquen aikakaudella oli kiistanalaista, onko paras Reiska, Chelios vai Paul Coffey?
Tuosta monet sanovat, että "Reiskan aikana kilpailu oli kovempaa". Juu ehkä, mutta kyllähän Lidasin aikanakin pelasi sellaisia miehiä kuin Niedermayer, Blake, Pronger Chara yms ja silti ei ole mitään epäselvyyttä, kuka oli aikakautensa paras.

Bruins pääsi pari kertaa finaaleihin 1988 ja 1990 mikä oli hyvä saavutus, mutta Edmonton oli tuolloin se kova juttu ja vei pokaalin molemmilla kerroilla. Käys piruuttas katsomassa nimilistojakin niin ymmärtää aika hyvin, varsinkin jos vertaa Detroitin 2002 voittaja ryhmään, jossa taisi olla 7 nykyistä tai tulevaa HHOF-jäsentä Lidaksen lisäksi.

Niin ja tuosta tulevia Hall-of-Famereita pursuavastakin jengistä Lidas oli se parhaista paras. Enemmänkin tuo nostaa Lidasin osakkeita, kun laskee.
Joukkueen tärkein ja paras pelaaja, vaikka oli Hullia, Yzermania, Shanahania, Hasekia yms..

Lidström oli suurempi voittaja kuin Bourque, siihen ratkeaa näiden välinen kaksintaistelu. Orr, Lidas ja Bourque voidaan tässä tapauksessa laittaa paremmuusjärjestykseen suoraan voitettujen Norris-palkintojen määrän mukaan.

1.Orr
2. Lidas
3.Harvey/Bourque

 

[Henkka]

Lisätään vielä, että Bourque oli loistava playoff-pelaaja, mutta Lidas oli tuolla saralla vielä parempi.
Tilastojen perusteella jopa kaikkien aikojen paras playoff-pakki

On kyllä käsittämättömän kovat nuo playoff-tilastot. Tuossa sen Lidaksen suuruuden parhaiten näkee. Aina ei ole ollut All-Star joukkue mukana, vaan monena vuonna mies oli se yksin muita kannatellut supermies ja meno päättyi jo aiemmilla kierroksilla. Silti esim täysin ylivertainen plusmiinus verrattuna kaikkiin aikalaisiin pistää rajusti silmään. Gamewinnereitä enemmän kuin yhdelläkään pakilla, vaikkei Lidas mikään mahdoton maalitykki puolustajana ollut. Jne jne.

Ja pudotuspeleissä se vastuksen taso on vielä runkosarjan vastaavaa kovempi. Ei ole heittopusseja, joita ryöpytellä ja hankkia helppoja pisteitä. Kaikki kaivetaan kiven alta. Ja tässä tilanteessa ero muihin vain korostuu. Ei voi kuin ihmetellä.

 

[Swearengen]

Ja tuosta hallitsemisesta. Lidas on ihan kiistatta oman aikakautensa paras puolustaja, sen myöntää kuka tahansa. Sen sijaan Bourquen aikakaudella oli kiistanalaista, onko paras Reiska, Chelios vai Paul Coffey?
Tuosta monet sanovat, että "Reiskan aikana kilpailu oli kovempaa". Juu ehkä, mutta kyllähän Lidasin aikanakin pelasi sellaisia miehiä kuin Niedermayer, Blake, Pronger Chara yms ja silti ei ole mitään epäselvyyttä, kuka oli aikakautensa paras.

No en minä jaksa suuria kipinöitä ottaa pitääkö Lidströmiä top2, top3, top4 vai top5 puolustajana all time listoilla, mutta tuossa vähän itsekin vahvistit pointtiani.

Pronger, Chara ja varsinkaan yliarvostetut Niedermayer, Blake eivät vain minusta ole yhtä merkittäviä kilpailijoita kuin Chelios, Stevens ja aliarvostettu MacInnis olivat huippuvuosinaan Bourquelle. Lidström pelasi ihan samaa peliä samaa peliä 90-luvulla, mutta hyvin harva hänestä puhui silloin liigan parhaana tai edes top3 pakkina. Vasta kun em. legendat taantuivat tai lopettivat alkoi se varsinainen Lidströmin superhehkutus.

Coffey taas ei minusta edes kuulu näihin kaikkien aikojen parhaat listoille, koska oli liian yksipuolisesti hyökkäävä pakki. Orrin maagisuus tuli taas siitä, että tyyppi oli Coffey-tehoistaan huolimatta eliittiä puolustuspelissäkin.

Niin ja tuosta tulevia Hall-of-Famereita pursuavastakin jengistä Lidas oli se parhaista paras. Enemmänkin tuo nostaa Lidasin osakkeita, kun laskee.
Joukkueen tärkein ja paras pelaaja, vaikka oli Hullia, Yzermania, Shanahania, Hasekia yms..

Ei se nyt aina ihan näinkään mennyt. Vasta 2000-luvun DRW-jengissä Lidströmiä alettiin pitämään seuran suvereenina ykköspelaajana. 90-luvun lopussa Fedorov ja Yzerman olivat yhtä kovia tekijöitä Detroitin mestaruuksissa kuin Lidström. Myöhemmin remmiin tulleet Hullit ja Cheliokset olivat sen sijaan DRW-vaiheessa jo uran ehtoopuolella tukirooleissa, eivätkä missään tapauksessa edes lähellä huippuaan.

Kuten sanoin, Lidströmin paras valtti näissä vertailuissa on tasaisuus ja fiksun pelityylin suoma terve fysiikka. Kun muut superäthdet taantuivat tai lopettivat, Nick jatkoi samalla tappavan tasaisella tahdillaan. Ihme robotti.

Kuitenkin aika monta pakkia ottaisin yksittäiseen otteluun tai sarjaan ennen Lidströmiä, mutta kun puhutaan koko uran kestävyydestä ja tasaisesta laadusta, niin Lidström nostaa osakkeitaan ja on siten varmasti ansaitusti all time top3-4 pakki :).

 

[Osmo Rapeli]

Lidströmin olympiasaavutuksia on paha tähän vertailuun oikein vetää, ei Kanadalla isommin siellä menestyneitä pelaajia ole kun osallistumisetkin ovat Bourquen ikäluokalta pois. Se ei vähennä Lidströmin saavutuksen arvokkuutta, mutta vaikea siten verrata Bourqueen. Reiskalla oli loukkaantumisten jne. takia poissaoloja myös World Cupista, Canada Cupista...joissa Kanada menestyi.

Bourquen pistetehot säilyivät kyllä uran loppuun asti, ei siellä pelkästään 80-luvun varassa oltu. Itseasiassa Reiskan puolustustaidot hiipuivat aavistuksen verran uran loppupuolella, mutta pisteitä tuli.

Rosterikortin käyttäminen ei tee millään lailla Bourquesta yhtään sen parempaa.

Miksei? Kyllähän sillä iso, määräävä vaikutus etenkin pudotuspelimenestykseen on. Ja pisteentekoon myös.

Ja tuosta hallitsemisesta. Lidas on ihan kiistatta oman aikakautensa paras puolustaja, sen myöntää kuka tahansa. Sen sijaan Bourquen aikakaudella oli kiistanalaista, onko paras Reiska, Chelios vai Paul Coffey?
Tuosta monet sanovat, että "Reiskan aikana kilpailu oli kovempaa". Juu ehkä, mutta kyllähän Lidasin aikanakin pelasi sellaisia miehiä kuin Niedermayer, Blake, Pronger Chara yms ja silti ei ole mitään epäselvyyttä, kuka oli aikakautensa paras.

Tästä en ymmärrä yhtä asiaa. Lidström aloitti jo 90-luvun alussa. Eivätkö ensimmäiset 8-9 vuotta olleet Lidströmin aikakautta? Siis melkein puolet urastahan ne olivat, mutta yhtään Norrisia mies ei silloin voittanut. Lidström ehti kyllä pelata kaikkia samoja pakkeja vastaan.

Niin ja tuosta tulevia Hall-of-Famereita pursuavastakin jengistä Lidas oli se parhaista paras. Enemmänkin tuo nostaa Lidasin osakkeita, kun laskee.
Joukkueen tärkein ja paras pelaaja, vaikka oli Hullia, Yzermania, Shanahania, Hasekia yms..

Lidström oli suurempi voittaja kuin Bourque, siihen ratkeaa näiden välinen kaksintaistelu. Orr, Lidas ja Bourque voidaan tässä tapauksessa laittaa paremmuusjärjestykseen suoraan voitettujen Norris-palkintojen määrän mukaan.

Näistä kahdesta väitteestä en ole samaa mieltä. Oliko mielestäsi Lidström 90-luvun mestaruuksissa joukkueen paras pelaaja? Montako Norris Trophyä Lidström voitti Bourquen ja Lidströmin pelatessa samaan aikaan? Toisekseen, sanot Bourquen kohdalla, ettei kovempi kilpailu ole peruste, mutta Lidströmin kohdalla se on, koska on kyse omasta joukkueesta, joka tukee häntä? Mielestäni juuri toisinpäin...

On kyllä käsittämättömän kovat nuo playoff-tilastot. Tuossa sen Lidaksen suuruuden parhaiten näkee.

Hmmm...Reiskalla on toki parempi pistekeskiarvo, helposti, kuin Lidaksella.

Btw, knoppitieto. Zdeno Chara on ainoa puolustaja, jonka Reiska on julkisesti sanonut olevan tätä parempi puolustaja.

 

[Flip#51]

Btw, knoppitieto. Zdeno Chara on ainoa puolustaja, jonka Reiska on julkisesti sanonut olevan tätä parempi puolustaja.

Ehkä sitä tarkoititkin, mutta tarkennetaan vielä, että kyse on puolustuspelistä, ei kokonaisvaltaisesti puolustajana pelaamisesta.
Asked where Zdeno Chara rates among the best Bruins defensemen ever — a list that includes Bourque and Bobby Orr — Bourque was highly complimentary of the Czech standout.

“I think defensively he’s better than both of us,” Bourque said. “He’s a shutdown D that is like no other in the league. I’ll tell you that any player playing against him — you’re not hearing much about [Martin] St. Louis or [Vincent] Lecavalier because of Zdeno. That’s why.

“Defensively, he’s the best, and one of the best that’s ever been because of his size and his strength and his reach. I mean, this guy’s 7 foot on skates and his reach is incredible. You just watch him, like Inspector Gadget all of a sudden — bang, that stick comes out, and it’s amazing.”
Big Bad Blog

 

[ms.qvist]

Tästä en ymmärrä yhtä asiaa. Lidström aloitti jo 90-luvun alussa. Eivätkö ensimmäiset 8-9 vuotta olleet Lidströmin aikakautta? Siis melkein puolet urastahan ne olivat, mutta yhtään Norrisia mies ei silloin voittanut. Lidström ehti kyllä pelata kaikkia samoja pakkeja vastaan.

Ei millään pahalla mutta jokaisen NHL:ää jo 90-luvulla seuranneen pitäisi tietää se tosiasia, että tuolloin Norris oli pohjoisamerikkalaisten pysti, joten eurooppalaisten oli likipitäen mahdotonta voittaa se. Kesti noin vuosikymmenen todellisen eurooppalaisten invaasion alkamisen jälkeen kunnes eurooppalainen pakki ansaitsi tämän pystin itselleen, vaikka useiden asiantuntijoiden mielestä sellainen olisi tullut myöntää eurooppalaiselle puolustajalle jo aiemmin. On sanuttu, että jos Konstantinov olisi syntynyt Flin Flonissa, hän olisi ehtinyt voittaa lyhyeksi jääneen uransa aikana ainakin yhden Norriksen, mutta hän ei syntynyt siellä vaan Muurmanskissa, ja eihän nyt venäläiselle voi kanadalaisten pyhää Norrista luovuttaa henk.koht. palkinnoksi. Vielä 90-luvulla tiettyjen pystien kohdalla kotiinpäinveto oli uskomatonta, sen nyt näkee Sokea-Reettakin.

Siihen en ota kantaa olisiko Lidström ansainnut Norriksen uransa alkupuolella vai ei. Vaikea todeta mutta uransa alussa hän ei minusta ollut Red Wingsien paras puolustaja, top-2/3:ssa kyllä mutta ei paras.

vlad.

 

[tuuriman]

Pronger, Chara ja varsinkaan yliarvostetut Niedermayer, Blake eivät vain minusta ole yhtä merkittäviä kilpailijoita kuin Chelios, Stevens ja aliarvostettu MacInnis olivat huippuvuosinaan Bourquelle. Lidström pelasi ihan samaa peliä samaa peliä 90-luvulla, mutta hyvin harva hänestä puhui silloin liigan parhaana tai edes top3 pakkina. Vasta kun em. legendat taantuivat tai lopettivat alkoi se varsinainen Lidströmin superhehkutus.

Itse pidän Niedermayeria ja varsinkin Prongeria ihan yhtä merkittävinä kilpailijoina kuin esim. Stevensiä tai MacInnisiä.

Lidas oli primessään about 30 vuotiaasta oikeastaan nelikymppiseksi asti ja se nyt sattui ajoittumaan vuosituhanneen vaihteen tienoilta eteenpäin.

Samalla lailla Reiska oli primessään siinä 26-34 vuotiaana. Eri pelaajien primet ajoittuvat eri ajoille.

Ei Reiskaakaan kukaan pitänyt maailman parhaana pakkina 90-luvun puolestavälistä eteenpäin.

90-luvun jälkimmäisellä puoliskolla Norris meni joka vuosi eri miehelle, joten ei kukaan ollut siihen aikaan ylivertainen muihin nähden. Olihan Lidas kuitenkin ennen vuosituhannen vaihdetta pari kertaa Norris-äänestyksen kakkonen.

Lidström is considered one of the top defenseman of his generation and a legend of the game, as indicated by his numerous Norris Trophies as the NHL's best defenseman three consecutive seasons from 2000–01 to 2002–03 and again from 2005–06 to 2007–08. He has been nominated for the award a total of twelve times in the past fourteen seasons, the first three times finishing as the runner-up, and has won it in seven of the last ten (2004–05 had no winner due to the NHL lockout). In fourteen consecutive seasons (since 1995–96), he has finished no worse than 6th place in Norris Trophy voting.

Lidas istui pakkien valtaistuimella oikeastaan pidemmän aikaa, kuin kukaan muu puolustaja koskaan pl. Orr.
Tuosta taitaa vielä puuttua vuoden 2011 Norris-voitto.

Lainaus Wikipediasta.

Ei se nyt aina ihan näinkään mennyt. Vasta 2000-luvun DRW-jengissä Lidströmiä alettiin pitämään seuran suvereenina ykköspelaajana. 90-luvun lopussa Fedorov ja Yzerman olivat yhtä kovia tekijöitä Detroitin mestaruuksissa kuin Lidström. Myöhemmin remmiin tulleet Hullit ja Cheliokset olivat sen sijaan DRW-vaiheessa jo uran ehtoopuolella tukirooleissa, eivätkä missään tapauksessa edes lähellä huippuaan.

Lidas oli kohtalaisen aliarvostettu pidemmän aikaa kun joukkueessa pelasi mediaseksikkäämpää Fedsiä ja Stevitä yms. Ei mitään uutta liigassa, jossa hyökkääjien arvostus on huomattavan ylimitoitettua vrt. pakkien arvostus.
Jos vaikka katsotaan pakkien Hart-ehdokkuuksia vrt hyökkääjien vastaaviin, eron huomaa helposti. On suorastaan naurettavaa ettei Lidas voittanut urallaan Hartia.

 

[tuuriman]

Miksei? Kyllähän sillä iso, määräävä vaikutus etenkin pudotuspelimenestykseen on. Ja pisteentekoon myös.

Koska staroja vilisevän joukkueen merkitys yksittäisen tähtipelaajan tehoihin on kysymysmerkki. Jos Bruinsissa olisi ollut enemmän starboja, Bourquen pistemäärät olisivat saattaneet olla jopa matalammat, kuin ne olivat nyt. Huippuseuroissa tehot jakaantuvat tasaisemmin kun vastuunkantajia on useampi. Peliajat vähenee jne.

Toki ne Reiskan pistemäärät olisivat voineet myös nousta, you never know.

Tästä en ymmärrä yhtä asiaa. Lidström aloitti jo 90-luvun alussa. Eivätkö ensimmäiset 8-9 vuotta olleet Lidströmin aikakautta? Siis melkein puolet urastahan ne olivat, mutta yhtään Norrisia mies ei silloin voittanut. Lidström ehti kyllä pelata kaikkia samoja pakkeja vastaan.

Aikakaudella tarkoitan aikaa, kun pelaaja on "primessään".
Lidas on kymmenisen vuotta Reiskaa nuorempi, joten luonnollisesti oli primessään eri aikaan.

Kuten äskeisessä postauksessani mainitsin, 90-luvun jälkimmäisellä puoliskolla Norris meni joka vuosi eri pelaajalle, eli eihän Reiskakaan tuolloin Norriseja napsinut, kun olivat nuo "kaikki samat pakit"-kehissä. Itse asiassa Reiska ei voittanut ainuttakaan Norrisia, 1994-kauden jälkeen.
Kestihän hänenkin uransa tuon jälkeen vielä about seitsemän kautta..

Näistä kahdesta väitteestä en ole samaa mieltä. Oliko mielestäsi Lidström 90-luvun mestaruuksissa joukkueen paras pelaaja? Montako Norris Trophyä Lidström voitti Bourquen ja Lidströmin pelatessa samaan aikaan? Toisekseen, sanot Bourquen kohdalla, ettei kovempi kilpailu ole peruste, mutta Lidströmin kohdalla se on, koska on kyse omasta joukkueesta, joka tukee häntä? Mielestäni juuri toisinpäin...

Kommentillani viittasin 2002-vuoden hirmujoukkueeseen, jonka voittaessa mestaruuden Conn Smythen pokkasi Lidas.

Lidström oli myös jokaisessa neljässä mestaruudessa ainakin joukkueensa paras puolustaja, joskaan ei noissa 90-luvun cupeissa välttämättä se paras pelaaja.

Ei Reiskakaan ollut joukkueensa likikään paras pelaaja, kun nosteli Cupia 2001.

Enkä sanonut että kovempi kilpailu ei olisi peruste, kyseenalaistin vain sen, että oliko se nyt oikeasti edes kovempaa.

Hmmm...Reiskalla on toki parempi pistekeskiarvo, helposti, kuin Lidaksella.

Bourque oli primessään aikakaudella, jolloin tehtiin maaleja huomattavasti enemmän, kuin Lidasin primen aikana.

Mv-peli ja varusteet esimerkiksi ovat ottaneet aikamoisen harppauksen tuolta 80-luvulta 90-luvun loppuun/nykypäivään.

Ei millään pahalla mutta jokaisen NHL:ää jo 90-luvulla seuranneen pitäisi tietää se tosiasia, että tuolloin Norris oli pohjoisamerikkalaisten pysti, joten eurooppalaisten oli likipitäen mahdotonta voittaa se. Kesti noin vuosikymmenen todellisen eurooppalaisten invaasion alkamisen jälkeen kunnes eurooppalainen pakki ansaitsi tämän pystin itselleen, vaikka useiden asiantuntijoiden mielestä sellainen olisi tullut myöntää eurooppalaiselle puolustajalle jo aiemmin. On sanuttu, että jos Konstantinov olisi syntynyt Flin Flonissa, hän olisi ehtinyt voittaa lyhyeksi jääneen uransa aikana ainakin yhden Norriksen, mutta hän ei syntynyt siellä vaan Muurmanskissa, ja eihän nyt venäläiselle voi kanadalaisten pyhää Norrista luovuttaa henk.koht. palkinnoksi. Vielä 90-luvulla tiettyjen pystien kohdalla kotiinpäinveto oli uskomatonta, sen nyt näkee Sokea-Reettakin.

Juurikin näin.

Ja ensimmäinen eurooppalainen puolustaja, joka pystin vei, oli juuri Lidas.

Kuin myös ensimmäinen eurooppalainen conn smythe voittaja (ollut myös aiemmin p-amerikkalaisten palkinto) ja ensimmäinen eurokapteeni, joka nostaa cupin käsivarsilleen.

Lidas on ollut eräänlainen tienraivaaja eurooppalaisille puolustajilla. (kaikki kunnia toki myös Salmingille tästä)

ps. Vladdy olisi Norrisin vuonna 1997 ansainnut.

 

[Henkka]

Lidström pelasi ihan samaa peliä samaa peliä 90-luvulla, mutta hyvin harva hänestä puhui silloin liigan parhaana tai edes top3 pakkina. Vasta kun em. legendat taantuivat tai lopettivat alkoi se varsinainen Lidströmin superhehkutus.

Ehkä siinä legendat taantuivat ja Lidström nousi huippuunsa samaan aikaan. Lidas nousi totaaliselle huipulle oikeastaan vasta kaudella 1997-98. Hän myönsi itsekin, että Vladimir Konstantinovin tragedia tarkoitti sitä, että hänen roolinsa ja vastuunsa tulee kasvamaan entisestään ja hän vain päätti nostaa tasoaan pelaajana, koska jonkun se oli tehtävä ja vastuu kannettava. Suomeksi se tarkoitti harjoittelun lisäämistä entisestään.

Wingsin pakisto oli ekan Stanley Cupin jälkeen muuten käytännössä sama, mutta Konstantinovin paikalla oli Anders Eriksson tässä jälkimmäisessä ja peräkkäisessä Cupissa 1998. Ei tämä tasonnosto Vladdyn paikkaamiseksi tullut mistään muualta kuin Lidströmin lopullisesta harppauksesta eliittiin. 1996-97 -kaudella Detroitin pakisto oli kuitenkin äärimmäisen tasainen TOP4, Lidström, Murphy, hyvässä iskussa oleva Fetisov ja Konstantinov. Liekkö huikein TOP4 pakisto sitten Montrealin 70-luvun lopun dynastian?

Mutta tosiaan tästä alkoi miestä putoamaan, kun Konstantinov halvaantui 1997 ja Fetisov lopetti 1998 kevääseen. Vastuu siirtyi entistä enemmän Lidströmin harteille. Tässä kohtaa, vuosina 1998, 1999 ja 2000 mies olisi ehkä voinut ylimääräiset Norriksensa voittaa, muuten ei mielestäni ole ansainnut voittaa yhtään enempää.

1998 Norris Trophyn voitti Rob Blake tehden 23+27=50 tehopistettä ja -3. Lidström voitti puolustajien pistepörssin tehoilla 17+42=59 ja +22. Vain kuusi maalia enemmän Blakella ja Lidaksella vahva plusmiinus. Lidström pelasi keskimäärin lähes minuutin enemmän 27:14min vs. Blake 26:26 min. Myöskin tuo Lidaksen vähäjääyisyys oli jo merkittävää (vain 18min, kun blakella 94min). Tässä olisi jo eka pytty kuulunut voittaa, mutta meni pohjois-amerikkalaiselle. Tässä vaiheessa ei ollut vielä Chelioskaan joukkueessa ja mentiin ekaa kertaa ilman Konstantinovia. Tästä voi päätellä, että Detroitin tupla oli todella pitkälle Lidströmin ansiota.

1999 pakkien pistepörssin sekä Norriksen voitti Al MacInnis (20+42=62, +33, 70PIM) vs Lidström 14+43=57, +14, 14PIM). Tämä meni ihan oikein, MacInnis teki enemmän maaleja ja pisteitä, jääaikaa oli yli 2,5 minuuttia enemmän keskimäärin mitä Lidaksella ja MacInnis omasi selvästi paremman plusmiinuksen.

2000 Lidström voitti pakkien pistepörssin peräti 20+53=73 tehopisteellä ja +19 lukemalla, mutta... Chris Pronger pelasi huikean kauden St. Louisissa ja palkittiin kauden päätteeksi sekä Hart Trophyllä että Norriksella. Vaikeahan se olisi ollut kuvitella Norris Lidakselle ja Hart Prongerille. Pronger jäi tehopisteissä vain 10 pinnaa (14+48=62), mutta miehen plusmiinus oli häikäisevä +52, ja peliaika yli 30min Lidströmin 28 minuuttin verrattuna ja nämä toki teki ihan ansaittavan eron tässä tapauksessa. Norris meni siis ihan oikealle miehelle tällä kaudella.

Seuraavalla kaudella Lidas sitten ensimmäisen Norriksen jo voittikin ja siitä kolme putkeen.

 

[larzzon]

Seuraavalla kaudella Lidas sitten ensimmäisen Norriksen jo voittikin ja siitä kolme putkeen.

Noista palkinnoista kaikki lukuunottamatta jotain Rocketia tai Artia tulevat osin vanhalla maineella. Esim. Chara voitti Norrisin melko keskinkertaisella kaudella uransa parhaan kauden jälkeen. Mielestäni.

En kyllä sinänsä ymmärrä keskustelua, mihin maailma siitä muuttuu, kumpi noista kahdesta on ollut "parempi"?

 

[Henkka]

Noista palkinnoista kaikki lukuunottamatta jotain Rocketia tai Artia tulevat osin vanhalla maineella. Esim. Chara voitti Norrisin melko keskinkertaisella kaudella uransa parhaan kauden jälkeen. Mielestäni.

Noh, ainut mitä tässä ihmettelen, niin on tuo 1998 Rob Blaken Norris. Ensimmäisensä voitti, joten "vanhalla maineella" voittaminen oli suht kaukana. Blaken sitä aiempi hyvä kausi oli 1993-94, jolloin teki 68 pistettä (vuodet tässä välissä loukkaantumisten sotkemia), mutta Norris oli aika selviö 91 pistettä mättäneelle Bourquen Reiskalle.

Sillä 1997-98 kaudella Lidas siis oli tilastollisesti paras puolustaja, vaikka Red Wingsin pakisto oli heikentynyt Konstantinovin menetyksellä, Conn Smythen napannut mestaruusmaalivahti Mike Vernon lähti pois ja Sergei Fedorovkin oli sivussa Naganon Olympialaisiin asti. Hyvin paljon raskaammin oli siis taakka Lidaksen harteilla ja aika väkevästi mies sitä kannatteli mestaruuskrapulakin päällä.

 

[stunt cock]

1998 Norris Trophyn voitti Rob Blake tehden 23+27=50 tehopistettä ja -3. Lidström voitti puolustajien pistepörssin tehoilla 17+42=59 ja +22. Vain kuusi maalia enemmän Blakella ja Lidaksella vahva plusmiinus. Lidström pelasi keskimäärin lähes minuutin enemmän 27:14min vs. Blake 26:26 min. Myöskin tuo Lidaksen vähäjääyisyys oli jo merkittävää (vain 18min, kun blakella 94min). Tässä olisi jo eka pytty kuulunut voittaa, mutta meni pohjois-amerikkalaiselle.

Esitän eriävän mielipiteen. Norris meni tuona herran vuotena täysin oikealle miehelle. Tilastollista perustelua heikentää se, että toinen herroista pelasi huippujoukkueessa ja toinen paskassa joukkueessa. Tilastollisen perustelun sijaan Blakea puoltaa hänen kokonaisvaltaisempi peli. Tyyliltäänhän molemmat starat ovat toisistaan poikkeavia, mutta siitä huolimatta nostaisin Blaken fyysisen pelin ja kokonaisvaltaisuuden ominaisuuksiksi, jotka tukevat Blaken valintaa.

Parhaimmillaan Blake oli käsittämättömän hyvä kokonaisvaltaisesti kaikilla osa-alueilla. Blake oli iso kokoinen, fyysinen, hyvin liikkuva, omasi loistavan vedon, pehmeät kädet ja erinomaisen pelisilmän molempiin suuntiin. Väitänkin tässä vahvasti mielipiteisiin nojautuvassa taistelussa, että Blake voitti norriksen kyseisellä kaudella ansaitusti.

 

[tuuriman]

En kyllä sinänsä ymmärrä keskustelua, mihin maailma siitä muuttuu, kumpi noista kahdesta on ollut "parempi"?

Oikeassa olet.

Toki tervehenkinen vänkääminen on aina hauskaa, senhän takia Golden AWe nosti tämän topicin ylös, eikös niin ?

 

[nuck]

Tässä olisi jo eka pytty kuulunut voittaa, mutta meni pohjois-amerikkalaiselle. Tässä vaiheessa ei ollut vielä Chelioskaan joukkueessa ja mentiin ekaa kertaa ilman Konstantinovia. Tästä voi päätellä, että Detroitin tupla oli todella pitkälle Lidströmin ansiota.

Lidström oli Detroitin arvokkain pelaaja ja paras puolustaja, mutta tuolla kaudella Larry Murphykin pelasi erinomaisen kauden ja hänetkin voisi nostaa esiin tuon kauden Detroitista. Murphy jäi Lidströmistä 52 pisteellään seitsemän pisteen päähän, mutta sai tehopörssiinsä +35 Lidströmin +22 vastaan. Murphy oli NHL-pakkien pistepörssissä viides ja hänen tehosaldonsa oli NHL:n toiseksi paras Chris Prongerin (+47) jälkeen. Norris Thophy -äänestyksessä Murphy oli kuudes. Toki urallaan aikaisemmin Leafs-fanien sylkykuppina ollut Murphy varmasti nautti paljon Lidströmin kanssa samassa puolustuksessa pelaamisesta ja se auttoi häntä, mutta kaiken kaikkiaan Murphykin pelasi varsin kovan kauden.

Tuon kauden Norris-voittaja Blake keräsi kehunsa ja asemansa kokonaisvaltaisella pelillä, mutta repi ratkaisevan eron nähdäkseni 23 maalilla ja kovilla taklauksilla. Hän pelasi illasta toiseen vastustajien kärkeä vastaan fyysisesti ja samalla tehokkaasti. Blake oli vasta kahdeksanneksi tehokkain puolustaja NHL:ssä tuolla kaudella (jäi pisteissä mm. Teppo Nummisen taakse) pistepörssissä, mutta hänellä oli Larry Robinsonin valmentamassa joukkueessa ehkä suurempi merkitys kokonaisuuteen kuin yhdelläkään toisella tuon kauden puolustajalla. Blaken peliaika Kingsissa oli 26:26, kukaan toinen joukkueesta ei rikkonut edes 21 minuutin aikoja.

Tuon kauden Norris-kisa oli kuitenkin tasainen: Blake sai 401 ääntä, Lidström 369 ääntä ja Pronger 316 ääntä. Pronger teki 47 pistettä ja merkkautti St. Louisissa +47 tehosaldon, kun joukkueen toiseksi paras puolustajien tehosaldo oli syvyyspakki Chris McAlpinen +14. Hockey News valitsi Norris-kisan kolmosen Prongerin tuon kauden parhaaksi pakiksi ja tuokin kertoo tuon kauden tasaisuudesta.

Lidsrömilla oli tuolla kaudella mahdollisuudet Norris-kisan voittoon, mutta Blake tai Pronger olisivat olleet mielestäni yhtä hyviä vaihtoehtoja (siis pelillisesti, ilman mitään "Pohjois-Amerikkalaisbonusta"). Kisa oli kaiken kaikkiaan hyvin tasainen noiden kolmen ensimmäisen kesken. Neljänneksi jäänyt Scott Stevens'kin pelasi hänkin erittäin hyvän kauden fyysisenä ja erittäin varmaotteisena puolustajana, mutta hänen osallaan pieneksi jääneet pisteet verottivat Norris-kisan menestystä. Norris-kisan seitsemäs oli muuten Bourque, joka pelasi Chicagon Chris Cheliosin kanssa ainoana pelaajana keskimäärin yli 30 minuuttia pelissä.

Vuonna 1999 Al MacInnis voitti Norriksen minunkin mielestä varsin ansaitusti.

Vuosi 2000 oli Prongerin vuosi, vaikka Lidström antoikin hänelle kisassa kovimman vastuksen. Puolustajan valinta samalla kaudella sekä Norriksella, että Hartilla kertoo Prongerin erinomaisesta kaudesta. Norris-kisassa Prongerilla oli selvä kaula (565 ääntä) ennen Lidströmiä (400 ääntä) ja Blakea (196 ääntä). Huomionarvoista noissa äänissä oli vielä se, että Pronger sai peräti 53 ykkösääntä yhteensä 58 ykkösäänestä.

Pronger oli tuolla kaudella ainoa NHL-pelaaja, joka sai yli 30 minuutin peliaikoja ja hän voitti samalla NHL:n tehopörssin +52 lukemalla (Bluesin toiseksi parhaalla pakilla Marc Bergevinilla oli +27 saldo). Pronger kontrolloi peliä mielestäni parhaiten kokonaisuutena puolustuspäässä, hyökkäyksessä ja fyysisesti koko NHL:ssä. Lidström oli tuolla kaudella mielestäni kuitenkin selvä kakkonen puolustajista. Lidas oli Hart Trophy -äänestyksessä yhdeksäs (Yzerman oli kahdeksas) ja ainoa puolustaja Prongerin lisäksi top10 joukossa.

Mitä tulee Bourque-Lidström vertailuun, niin minä pistän omat äänet siinä 50-50. Kummallakin puolustajalla on ollut mahtava ura ja molemmat kontrolloivat peliä puolustuksesta useiden vuosien aikana harvinaislaatuisella tavalla. Uran piikki kesti molemmilla todella kauan ja se ajoittui kovimpana piikkinä vähän eri aikajanalle.

 

[ms.qvist]

1996-97 -kaudella Detroitin pakisto oli kuitenkin äärimmäisen tasainen TOP4, Lidström, Murphy, hyvässä iskussa oleva Fetisov ja Konstantinov. Liekkö huikein TOP4 pakisto sitten Montrealin 70-luvun lopun dynastian?

Kun vielä huomioidaan se, että Top4:n jälkeenkin pakisto oli melkoisen tiivis paketti. Löytyihän sieltä Bob Rouse, minusta hän on tavallaan aliarvostettukin palanen Wings-joukkueessa, koska hän peruspakkina oli mies, jonka saattoi pistää jäälle tiukoissakin tilanteissa ja oman muistini mukaan kykeni pelaamaan tasaisesti koko kauden ajan täyttäen oman tonttinsa vähintäänkin hyvin. Samoin kolmosparissa pelasi Aaron Ward, ehkäpä tuolloin vielä hiukan nimettömämpänä pelaajana mutta täytti oman tonttinsa kiitettävällä tavalla. Muistaakseni Jamie Pushor pelasi osan peleistä, ja oli jälleen kohtalaisen hyvä ja fyysinen pelaaja juuri kolmanteen pariin pelaamaan niitä "jämäpelejä" eli tässäkin suhteessa Wingsien pakisto oli hyvä kokonaisuus kahden ensimmäisen parin jälkeen.

Mutta yhtäkaikki, kieltämättä melkoinen pakisto Red Wingseillä tuolloin. Vaikea löytää kokonaisvaltaisesti parempaa pakettia, etenkin nyt kun on palkkakattokin olemassa ja varmasti monen silloisen pakin "arvo" olisi tänä päivänä kohtalaisesti enemmän kuin tuolloin.

vlad.

 

[Henkka]

Tuon kauden Norris-kisa oli kuitenkin tasainen: Blake sai 401 ääntä, Lidström 369 ääntä ja Pronger 316 ääntä. Pronger teki 47 pistettä ja merkkautti St. Louisissa +47 tehosaldon, kun joukkueen toiseksi paras puolustajien tehosaldo oli syvyyspakki Chris McAlpinen +14. Hockey News valitsi Norris-kisan kolmosen Prongerin tuon kauden parhaaksi pakiksi ja tuokin kertoo tuon kauden tasaisuudesta.

Mistäs nämä vanhojen Norris-äänestysten tulokset löytyy? Lidströmillä on kyllä aika huikea putki tuossa 98-00 kolme kertaa toinen, sitten 01-03 kolme voittoa, 04 pieni notkahdus (moneshan silloin oli?) ja jälleen kolme voittoa putkeen 06-08. 11 vuoden ajan 2-2-2-1-1-1-?-1-1-1 Norris-äänestyksessä.

Huvittavintahan se noina jälkimmäisnä vuosina oli, että vieressä meni suurinpiirtein aina joku vahanukke ja parin taso ei pudonnut mihinkään. Vasta Rafalskin kanssa sitten löytyi taas huippupakkipari Murphyn parhaimpien päivien tasolle.

1992 Brad McCrimmon
1993 Brad McCrimmon/Paul Coffey
1994 Paul Coffey
1995 Paul Coffey
1996 Paul Coffey
1997 Bob Rouse/Larry Murphy
1998 Larry Murphy
1999 Larry Murphy
2001 Mathieu Dandenault/Larry Murphy (Murphy oli jo heikko/loukkaantunut) = Norris
2002 Fredrik Olausson = Norris
2003 Jason Woolley = Norris
2004 Mathieu Schneider (mies "ryösti" tehopisteet, kun Lidas joutui pelaamaan varmistavan pakin roolia)
2006 Andreas Lilja = Norris
2007 Danny Markov = Norris
2008 Brian Rafalski = Norris
2009 Brian Rafalski
2010 Brian Rafalski
2011 Brad Stuart = Norris
2012 Ian White

 

[Osmo Rapeli]

Ei millään pahalla mutta jokaisen NHL:ää jo 90-luvulla seuranneen pitäisi tietää se tosiasia, että tuolloin Norris oli pohjoisamerikkalaisten pysti, joten eurooppalaisten oli likipitäen mahdotonta voittaa se.

Minun on vaikea nähdä sitä, että tuota voitaisiin yleistää etenkään koko 90-lukuun. Eurooppalaiselle pystin olisi kenties voinut ilman ihan älytöntä oikeusmurhaa antaa, mutta voidaanko muka puhua jostain ilmiöstä?

Toki tervehenkinen vänkääminen on aina hauskaa, senhän takia Golden AWe nosti tämän topicin ylös, eikös niin ?

Juuri näin. Tämäntyyppinen kinauskin muistuttaa aina jutuista, mitä ei muista, esimerkiksi tässä näkemykset ovat tulleet aika monesta 90-luvun Norris-voittajasta käytyä läpi, useammasta näkökulmasta. Minullehan kyseessä ovat kaksi suosikkipuolustajaani (Charlie Huddyn jälkeen).

Mistäs nämä vanhojen Norris-äänestysten tulokset löytyy?

Ainakin virallisissa Yearbookeissa nuo ovat ja mahtoi olla Official Guide and Record bookeissakin. Täytyypä kaivella kun osa on löydettävissä tuosta viereisestä huoneesta.

 

[nuck]

Mistäs nämä vanhojen Norris-äänestysten tulokset löytyy?

Kuten Golden Awe kirjoitti tuossa, niin palkintojen äänestysten tulokset löytyvät esimerkiksi vanhoista Hockey Newssin kausikirjoista.

Lidströmillä on kyllä aika huikea putki tuossa 98-00 kolme kertaa toinen, sitten 01-03 kolme voittoa, 04 pieni notkahdus (moneshan silloin oli?) ja jälleen kolme voittoa putkeen 06-08. 11 vuoden ajan 2-2-2-1-1-1-?-1-1-1 Norris-äänestyksessä.

Kaudella 2003-04 Lidström oli Norris-kisassa "vasta" kuudes. Edellä olivat Niedermayer, Pronger, Chara, McCabe ja Aucoin. Tuokin olisi ollut muille huippukausi, mutta Lidström-luokassa se luokitellaan kai lähes pettymykseksi. Tosiaan varmaankin Schneiderin "ansiosta" Lidströmin kahden suunnan peli ei ollut ihan sitä mihin oltiin totuttu.

 

[Squit]

Mistäs nämä vanhojen Norris-äänestysten tulokset löytyy? Lidströmillä on kyllä aika huikea putki tuossa 98-00 kolme kertaa toinen, sitten 01-03 kolme voittoa, 04 pieni notkahdus (moneshan silloin oli?) ja jälleen kolme voittoa putkeen 06-08. 11 vuoden ajan 2-2-2-1-1-1-?-1-1-1 Norris-äänestyksessä.

Lidströmin Norris-äänestysten tulokset kaudesta 95-96 alkaen jolloin oli ekaa kertaa äänestyksessä mukana: 6-6-2-2-2-1-1-1-6-1-1-1-3-4-1.

Bourque oli koko uransa ajan Norris-äänestyksissä, joten kaudesta 79-80 kauteen 00-01 tulokset näytti tältä: 4-4-2-3-3-2-4-1-1-4-1-1-2-2-1-3-2-8-7-3-7-2