Kiistellään puolustajista!

  • 63 559
  • 232

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Rattleheadin mainitsema Denis Potvin oli joukkueensa puolesta samassa tilanteessa kuin Lidström - ei todellakaan pidä väheksyä hänen merkitystään tuolle dynastialle, mutta olipa myös joukkue hänen ympärillään todella kova, suorastaan huikea.

ESPN Classic teki muuten huikean palveluksen meikäläisellekin pari vuotta sitten kun se näytti noita 80-luvun finaalipelejä joulun aikoihin kanavallaan ja vieläpä ilmaiseksi. Valitettavasti kyseinen kanava ei sitä pahemmin taida enää tehdä, muuten hommaisin ehdottomasti. Myös mm. Minnesota-Pittsburgh, vuoden 1991 ratkaiseva finaali näytettiin.

Lueskelin Potvinista kertovia juttuja ja sivuja tuossa ja pompsahtipa muuten taas huikea nimi vuoden 1973 amatööridraftista. Sabres varasi numerolla 12 miehen joka viittaa lähinnä uppoaviin automerkkeihin. Morris Titanic!!!

Ei muuta kuin vintage gamewornia metsästämään...
 

TKH

Jäsen
ESPN Classic teki muuten huikean palveluksen meikäläisellekin pari vuotta sitten kun se näytti noita 80-luvun finaalipelejä joulun aikoihin kanavallaan ja vieläpä ilmaiseksi. Valitettavasti kyseinen kanava ei sitä pahemmin taida enää tehdä, muuten hommaisin ehdottomasti. Myös mm. Minnesota-Pittsburgh, vuoden 1991 ratkaiseva finaali näytettiin.

Eipä näytä lätkää ei. Joku aina sitten kyseisellä kanavalla pyöritetyissä vanhemmissa winter olympics film -pätkissä oli tosin vähän kuvaa myös kyseisen turnauksen jääkiekkopeleistä, mutta aika vähän kuitenkin. Sinänsä noiden 80-luvun otteluiden näyttämisessä ei mitään ihmeellistä ollut, 80-luvun NHL-pelejä kyllä löytyy, tiedän keräilijöitä, joilla niitä on aina 50-luvun lopulta lähtien. MM-kisa kiekkoa ei ole juurikaan edes pinttyneimmillä keräilijöillä kuin vasta 70-luvun aivan loppupuolelta, muutamia vanhoja tunnettuja otteluita lukuunottamatta.
 

Major Julli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Puttosen, Järvelän ja Ranniston potkut
Pakkien vertailussa on vielä semmoinen nyanssi, että Bobby Orr oli se ensimmäinen hyökkäävä pakki. Ennen tätä puolustan rooli miellettiin hyvin puhtaan puolustavaksi.

Jos nyt haluaa näitä Norriseja lähinnä katsella, niin kyllähän siellä pomppaa neljä nimeä oli muiden:

Doug Harvey 7
Bobby Orr 8
Raymond Bourque 5
Niklas Lidström 6

Kolmesti palkinto annettu herroille:
Pierre Pilote
Denis Potvin
Paul Coffey
Chris Chelios

Omassa rankkauksessa Bobby Orr on ylitse muiden. Harveysta en oikein osaa sanoa mitään, joten siinä mielessä ketjun avaus on varsin osuva, elikkä Ray vs. Niklas. Pidän kyllä Bourquesta enemmän ja omasta mielestäni kilpailu oli myös ehkä tiukempaa miehen huippuaikoina, mutta kyllä Lidströmin ura alkaa olemaan siinä pisteessä, että kaikkien aikojen toiseksi parhaimman puolustajan titteli on oikeutettu. Sanoisin, että se ratkaiseva tekijä herrojen välillä on Stanley Cup-kannut, Lidströmillä niitä piisaa, Bourque sai omansa vasta aivan loppusuoralla.

Mitä tulee sitten muihin puolustajiin, niin paras puolustaja ilman Norris trophya on Fetisov, kakkosena Scott Stevens. Tuntuu aika erikoiselta, että Stevensin tasoinen ja taitoinen puolustuspelin mestari ei koskaan saanut tätä palkintoa kaappiinsa, sen sijaan Blake, Chelios ja Coffey saivat yhteensä seitsemästi kiikuttaa pystin kotiinsa.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Ja millä joukkueella on ollut milloinkin aikansa kovin puolustuskuusikko
Keskustelun pohjaksi: New Jersey Devilsin (yllättyikö joku?) toistaiseksi viimeisimmällä mestaruuskaudella 2002-03 oli Pirujen puolustus melkoisen hyvässä kuosissa. Legendaarinen Scott Stevens, legendaarinen Ken Daneyko, monipuolinen Scott Niedermayer, taitava ja liikkuva Brian Rafalski, fyysinen Colin White sekä Äiti Venäjän oma poika Oleg Tverdovsky muodostivat kovan sikspäkin, taustatukenaan mm. ikinuori Svea-mamman poika Tommy Albelin.

Laittakaa nyt tämän vuosituhannen puolelta paremmaksi, vaikkapa.
 

M10

Jäsen
Dallasin 1999 mestaruusjoukkueen pakisto oli todella kova:

Sergei Zubov - Darryl Sydor
Derian Hatcher - Richard Matvichuk
Shawn Chambers - Craig Ludwig
Brad Lukowich


Täytyy muistaa, että Lukowichia lukuun ottamatta periaatteessa kaikki noista pelasivat prime-time kiekkoaan. Etenkin Sydor (14+34=48p runkosarjassa), Matvichuk ja Hatcher. Sitten kun muistaa, minkälaista roikkumista peli oli omassa päässä noihin aikoihin, niin sangen mahtava puolustus Starsilla oli kasassa eikä ihme, että mestaruus tuli.

Toki Dallasin puolustavat hyökkääjät olivat tuolloin myös omaa luokkaansa.
 

Major Julli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Puttosen, Järvelän ja Ranniston potkut
Montrealin viimeisen dynastian nelikko Savard-Robinson-Lapointe-Langway oli kyllä omaan päähän niin kova, että tusinakolmosparillakin kyseessä olisi yksi kaikkien aikojen kovimpia, ellei kovin. Tämän takana sitten oli Ken Dryden ja hyökkäyksessä monia aikansa parhaita puolustavia hyökkääjiä ja jopa kaikkien aikojen paras sillä alalla, elikkä Bob Gainey. Ei ihme että mestaruuksia satoi, kun hyökkäyskään nyt ei ollut ihan huono Guy Lafleurin johdolla.
 

ipaz

Jäsen
Kannanpa oman korteni kanssa kekoon tässä keskustelussa ja heti alkuun oman ääneni Bourque vs. Lidström kisassa saa Ray Bourque. Minun mielestäni hänen aikakaudellaan tuo tähtipuolustajien kärki oli kovempi ja laajempi, mitä tällä hetkellä. Joku jo mainitsikin että Lidströmin ainoa todellinen haastaja tällä hetkellä on Chris Pronger. S.Niedermayer, Phaneuf, Chara, Gontchar ovat toki erinomaisen hyviä ja Nieds se kolmas superpuolustaja, joka koko kauden pelatessaan olisi mitä tod.näk ollut myös ehdolla Norrikseen.

1990-luvulla kun Bourque oli parhaassa vedossaan ja Lidström vielä nuori, vaikuttivat NHL:ssä mm. Coffey, Chelios, Stevens, MacInnis, Mark Howe, Blake, Housley, Leetch, K.Hatcher, Doug Wilson, Larry Murphy, Fetisov, Konstantinov, Zubov etc. Kaikki omalla alueellaan jopa dominoivia palaajia tai muuten vaan todella monipuolisia ja siten potentiaalisia Norris-kandidaatteja. Nyt tällaisia pakkeja on vain kourallinen. Siis pelaajia jotka ovat uskomattoman täydellisiä tyyliin Lidström ja Pronger. Hyökkäyspään totaalisen pitelemättömiä puolustajia kuten Coffey ja Leetch ei oikein enää ole. Pakin pitää nykyään pystyä pitämään myös oma maalin edusta siivottuna tai vähintään omaavan tepponummismaisen sijoittumisen pitääkseen myös oma pää puhtaana. Siksi en usko että esim. Mike Green ihan äkkiä saa ehdokkuutta Norrikseen, vaikka pisteitä mies kyllä osaa tehdä. Mutta katsotaan, saatan olla toki väärässäkin.


1980-lopun Capitalsilla oli melkoisia nimiä pakistossaan: Scott Stevens, Larry Murphy, Kevin Hatcher, Garry Galley, Rod Langway, Grant Ledyard... myöhemmin Galley lähti FA:na Bostoniin, Ledyard vaihdettiin Calle Johansoniin ja Murphy Bob Rouseen (Gartner-Ciccarelli kaupassa)!
 
Viimeksi muokattu:

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
1980-lopun Capitalsilla oli melkoisia nimiä pakistossaan: Scott Stevens, Larry Murphy, Kevin Hatcher, Garry Galley, Rod Langway, Grant Ledyard... myöhemmin Galley lähti FA:na Bostoniin, Ledyard vaihdettiin Calle Johansoniin ja Murphy Bob Rouseen (Gartner-Ciccarelli kaupassa)!

Nauratti kun ei muistanut miten pelaajapalkat ovat eläneet tuossa vuosien saatossa. Kattelin infoa tuosta Scott Stevensin siirrosta Capseista Bluesiin. Blues teki neljän vuoden ja 5,145 miljoonan dollarin (siis yhteensä neljästä vuodesta) Stevensille, mikä oli enemmän kuin kukaan puolustaja, mukaanlukien Bourque, Chelios, tienasi sillä hetkellä. Capitals ei matchannut RFA:ta ja sai viisi ykköskierroksen varausta kompensaatioksi. En nyt vaan muista ketkä varsinaisesti olivat noilla varauksilla otettuja pelaajia, tuon ajan ykkösvarauksia Capseilla olivat ainakin Sergei Gonchar ja Jason Allison.

Stevens ei pystynyt jatkamaan Bluesissa kuitenkaan yhtä kautta pidempään vaan siirrettiin välimiesoikeuden päätöksellä vuotta myöhemmin vastineeksi Shanahanista Devilseihin. Mielenkiintoinen oli muuten se fakta että Stevensin sijaan Blues olisi halunnut antaa varausoikeuksia, Curtis Josephin ja Rod Brind'amourin korvaukseksi Shanahanista. Stevens osoittautui kultaakin arvokkaammaksi vuosien saatossa, olisi tuokin ihan asiallinen korvaus ollut.

Stevens ei halunnut edes aluksi pelata Devilseissä, organisaatiossa joka oli tuolloin vielä hieman vaiheessa, mutta lopulta liittyi joukkueeseen ja loppu on historiaa...
 

Disaster

Jäsen
Suosikkijoukkue
Habs
Keskustelun pohjaksi: New Jersey Devilsin (yllättyikö joku?) toistaiseksi viimeisimmällä mestaruuskaudella 2002-03 oli Pirujen puolustus melkoisen hyvässä kuosissa. Legendaarinen Scott Stevens, legendaarinen Ken Daneyko, monipuolinen Scott Niedermayer, taitava ja liikkuva Brian Rafalski, fyysinen Colin White sekä Äiti Venäjän oma poika Oleg Tverdovsky muodostivat kovan sikspäkin, taustatukenaan mm. ikinuori Svea-mamman poika Tommy Albelin.

Lähes sama miehitys kuin tynkäkaudella 1994-95 mistä tulikin mieleeni että eipä ollut kovinkaan kaukana Stanley Cupin voitto Jason Smithilläkään mutta loukkaantuminen pilasi mahdollisuudet eikä pelannut NHL:ssä kuin 2 ottelua tuona kautena. Tosin voitti samana keväänä Albanyssa Calder Cupin missä kauden mittaan puolustuksessa vilahteli myöhemmin NHL:stäkin tuttuja nimiä kuten; Bryan Helmer, Kevin Dean, Brad Bombardir, Cale Hulse, Jaroslav Modry ja Sheldon Souray, eikä ollut heikko hyökkäyspääkään maalivahti Mike Dunhamia unohtamatta.
 
Viimeksi muokattu:

TKH

Jäsen
Mitä tulee sitten muihin puolustajiin, niin paras puolustaja ilman Norris trophya on Fetisov, kakkosena Scott Stevens. Tuntuu aika erikoiselta, että Stevensin tasoinen ja taitoinen puolustuspelin mestari ei koskaan saanut tätä palkintoa kaappiinsa, sen sijaan Blake, Chelios ja Coffey saivat yhteensä seitsemästi kiikuttaa pystin kotiinsa.

Niin, miten tuon nyt ajattelee. Fetisov pelasi kaikki parhaimmat kautensa muualla kuin NHL:ssä, eikä häntä sen takia voi oikein rinnastaa koko uransa NHL:ssä pelanneisiin. Jos kaikki puolustajat laskettaisiin mukaan, niin listan kärkipäässä olisi kosolti vanhoja neukkupelaajia sekä Suchy ja Svedberg. Itse kuitenkin laskisin tällaiseen listaan mukaan vain koko uransa NHL:ssä pelanneet ja laittaisin Brad Parkin ykköseksi. Olihan Park ehdolla kaikkiaan kuusi kertaa NHL:n parhaimmaksi puolustajaksi, mutta kertaakaan hän ei palkintoa voittanut, vaan jäi aina äänestyksessä kakkoseksi. -70, -71, -72 ja -74 Bobby Orr vei palkinnon ja -76 ja -78 Denis Potvin valittiin parhaimmaksi puolustajaksi. NHL:n ykkös All-Starsiin Park valiittin viidesti, -70, -72, -74, -76 ja -78 ja kakkos All-Starsiin kahdesti, -71 ja -73. Pisteissä kaikkein parhaimmalla kaudellaan Park teki 82 (25+57) pistettä. Samalla kaudella hän teki myös maaliennätyksensä. Park rikkoi urallaan kolmesti sekä 70 pisteen että 20 maalin rajan. Park oli muuten NHL:n historian toinen puolustaja Bobby Orr:n jälkeen, joka keräsi urallaan yli 500 syöttöpistettä.


Jos nyt haluaa näitä Norriseja lähinnä katsella, niin kyllähän siellä pomppaa neljä nimeä oli muiden:

Doug Harvey 7
Bobby Orr 8
Raymond Bourque 5
Niklas Lidström 6

Kolmesti palkinto annettu herroille:
Pierre Pilote
Denis Potvin
Paul Coffey
Chris Chelios

Näihin kannattaa huomioida myös Norris-ehdokkuudet. Tällöin lista olisi seuraavanlainen. Listassa ensin on voitetut Norris-pystit ja + merkin jälkeen ne kerrat kun pelaja on jäänyt äänestyksen kakkoseksi.

Bobby Orr 8+0
Doug Harvey 7+1
Niklas Lidström 6+3
Raymond Bourque 5+5

Pierre Pilote 3+3
Denis Potvin 3+2
Paul Coffey 3+2
Chris Chelios 3+2

Brad Park 0+6
Bill Gadsby 0+3
Mark Howe 0+3
Scott Stevens 0+2
Börje Salming 0+2
 

TKH

Jäsen
Montrealin viimeisen dynastian nelikko Savard-Robinson-Lapointe-Langway oli kyllä omaan päähän niin kova, että tusinakolmosparillakin kyseessä olisi yksi kaikkien aikojen kovimpia, ellei kovin. Tämän takana sitten oli Ken Dryden ja hyökkäyksessä monia aikansa parhaita puolustavia hyökkääjiä ja jopa kaikkien aikojen paras sillä alalla, elikkä Bob Gainey. Ei ihme että mestaruuksia satoi, kun hyökkäyskään nyt ei ollut ihan huono Guy Lafleurin johdolla.

Kyllä, asian tueksi voisi myös mainita että sekä kauden 1976-77 että kauden 1978-79 All-starseissa oli 2 Montrealin puolustajaa. Kauden 1976-77 ykkös All-Starsissa oli Robinson ja kakkosessa Lapointe. Kauden 1978-79 All-Starseissa ykkösessä oli Robinson ja kakkosessa puolestaan Savard. Ei tämä tosin mitenkään ainutlaatuista ole, onhan niitä ollut useina muinakin vuosina. Esim Anaheimin Niedermayer-Pronger kaksikko toissa vuonna. Lisäksi NHL:ssä on useita kertoja kun saman joukkueen pakit ovat vallanneet kummatkin ykkös All-starsin paikat, viimeksihän tämä tapahtui Lidströmin ja Chelioksen toimesta kaudella 01-02.

Mainitaan nuo harvalukuiset muutkin kerrat kun saman joukkueet pakit ovat olleet Ykkös All-Starsissa.

Eddie Shore - Babe Siebert kaudella 35-36 Boston
Eddie Shore - Dit Clapper kaudella 38-39 Boston
Ken Reardon - Butch Bouchard kaudella 46-47 Montreal
Bill Quackenbush - Jack Stewart 47-48 Detroit
Bill Quackenbush - Jack Stewart 48-49 Detroit
 

TKH

Jäsen
Montrealin viimeisen dynastian nelikko Savard-Robinson-Lapointe-Langway oli kyllä omaan päähän niin kova, että tusinakolmosparillakin kyseessä olisi yksi kaikkien aikojen kovimpia, ellei kovin.

Piti mainita tuohon Montrealin pakistoon liittyen vielä noita +/- -lukemia mestaruusvuosilta.

Robinson
75-76 +50
76-77 +120
77-78 +71
78-79 +50

Savard
75-76 +52
76-77 +79
77-78 +62
78-79 +46

Lapointe
75-76 +64
76-77 +69
77-78 +46
78-79 +29

Kaikkien aikojen +/- taulukossahan Larry Robinson on ykkönen (+760), Serge Savard 7:s (+460) ja Guy Lapointe 21:s (+329). Eli hyvin ovat edustettuina.


Robinson ja Savard ovat hyvin edustettuina myös koko uran +/- per ottelu -listassa.

Bobby Orr 0.91
Larry Robinson 0.53
Mike Bossy 0.51
Bobby Clarke 0.44
Serge Savard 0.44
Denis Potvin 0.43
Mark Howe 0.43
Dallas Smith 0.40
Guy Lafluer 0.40
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Penssien 90-91 mestaruuskaudella joukkueen puolustuksessa vaikuttivat mm. seuraavat puolustajat, Paul Coffey, Zarley Zalapski/Ulf Samuelsson(vaihtokaupassa vaihtoivat seuraa), Larry Murphy ja Gordie Roberts. Niin ja olihan siellä Bourquekin...

Kiekollisesti tuo joukkue 90-luvulta pesee esim. tuon Dallasin vastaavan. Eri asia sitten omassa päässään...
 

TKH

Jäsen
Calgarylla on myös ollut muutamina vuosina kiekollisesti erittäin hyvä pakisto. Parhaimmalla 1987-88 kaudella joukkueessa oli yksi yli 90 pisteen pakki ja yksi yli 80 pisteen pakki ja McCrimmonkin sai yli 40 pinnaa. NHL:n kakkos All-starsissa oli tuolloin muuten Suterin kaverina juuri McCrimmon eikä MacInnis. Vielä kun mukaan lisätään Reinhart, joka oli tosin suurimman osan kaudesta sivussa, niin saadaan aika kova pakisto.
 
Viimeksi muokattu:

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Minnesota, Boston ja San Jose ovat tällä hetkellä, tällä kaudella kolme vähiten maaleja päästänyttä seuraa. Kuinka paljon tilastot valehtelevat ja kuinka paljon tämä asia on pelityylistä, entäs maalivahdista kiinni?

Tilastoa

Bostonin sijoitus ei ole yllätys. Se on loistanut tämän kauden sarjassa niin hyvällä hyökkäyspelillä kuin omassakin päässä. Huikea maalivahtiduo on myös yksi iso syy.

Minnesotan sijoitus ei myöskään ole yllätys, ensimmäisenä kun katsoo kuka siellä on valmentajana.

San Jose on taas vihdoin saanut selkeän johtajan pakistoonsa, Dan Boylen, ja kun Rob Blake pelaa rinnalla huippusarjaa, ei ole sinällään iso yllätys että huippumaalivahtien kanssa koko joukkue pitää hyvää saldoa, roolitus näyttää hyvältä kokonaisuudelta.

Ylisuorittajana pidän Chicagoa. Joukkue joka on otsikoissa painiskellut jonkin sortin maalivahtidilemman kanssa, on päästänyt neljänneksi vähiten maaleja. Hyviä pakkejakin siellä on mutta...mihin tämä eniten sitten perustuu?

Negatiivisessa mielessä minusta on mielenkiintoista, että Nashville on oikeastaan yllättävän alhaalla tuossa tilastossa, järjestään Nashvillen pakistoa pitää kuitenkin yhtenä selkeästi parhaimmista ja monipuolisimmista pakistoista NHL:ssä. Dan Ellis taisi ainakin jäädä yhden kauden ihmeeksi? Vai onko pakistossa sitten alisuorittajiakin, kun Shea Weber ainakin pelaa huikeaa kautta?

Entinen puolustusihme Dallas on myös liigan pohjasakkaa päästetyissä maaleissa, siihen isoin syy on asiantuntijoiden mukaan pelityylin muutos, ei niinkään ensisijaisesti pakkien alisuorittaminen.

Miten sinun joukkueesi puolustuskalusto on suoriutunut tästä kaudesta? Mitä pidät kovimpina nyky-NHL:n pakistokokonaisuuksina?
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Miten sinun joukkueesi puolustuskalusto on suoriutunut tästä kaudesta?
Yllättävän hyvin, noin kokonaisuutena. Ennen kautta hieman huolestutti, kun tuntui että yksi scottstevens ja yksi rafalski tarvittaisiin, mutta turhaan olen peljännyt.

Rafalskina Rafalskin paikalla pelaava Paul Martin on vastannut huutoon ja ollut hyökkäyssuunnan johtava pakki Devilsillä. Vielä ehkä viitosvaihde on puuttunut, mutta Martin on kärsinyt vammoista - se selittää. Puolisokea Colin White on pelannut varmahkoa peliä vahvuuksiaan käyttäen, välillä tosin pään ja käden koordinaatio pettää. Bryce Salvadorista on kehkeytynyt Devils-pakiston peruskallio, tasaisen varma ja luotettava puolustaja. Johnny Oduya on pelannut tasaisen hyvää kautta. Andy Greene on ollut paljon loukkaantuneena sivussa, mutta sen minkä on kyennyt pelaamaan on pelannut hyvin. Vähemmän vastuuta saaneet kaveritkin ovat suoriutuneet ihan kelvosti, kuten vaikkapa Mike Mottau ja Anssi Salmela.

Viime aikoina on kummastuttanut että runkopakkien poissaollessa peliaikaa saa kädetön Jay Leach, kun Anssi tahkoaa AHL:ää Lowellissa. No, ehkäpä tässä on jokin salattu kuvio taustalla, emmekä me kuolevaiset kykenisi sitä edes käsittämään.
 

vilpertti

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Chokes
Laittakaa nyt tämän vuosituhannen puolelta paremmaksi, vaikkapa.
Särjistä voi vertailla tähän tämän vuoden pakistoon, joka on organisaation kovin pakisto ikinä:

Dan Boyle
Rob Blake
Christian Ehrhoff
Marc-Edouard Vlasic
Brad Lukowich
Doug Murray

Mikä sitten on paras pakisto, sehän riippuu paljon myös siitä minkälaista peliä joukkue pelaa, miten hyökkääjät tukevat pakkeja ja toisin päin. Ja on maalivahdeillakin joku osuus siinä miten pakiston koetaan toimivan.
 

dali

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lamoriellon Enkelit, the Spirit of CBA
Rafalskina Rafalskin paikalla pelaava Paul Martin on vastannut huutoon ja ollut hyökkäyssuunnan johtava pakki Devilsillä. Vielä ehkä viitosvaihde on puuttunut, mutta Martin on kärsinyt vammoista - se selittää. Puolisokea Colin White on pelannut varmahkoa peliä vahvuuksiaan käyttäen, välillä tosin pään ja käden koordinaatio pettää. Bryce Salvadorista on kehkeytynyt Devils-pakiston peruskallio, tasaisen varma ja luotettava puolustaja. Johnny Oduya on pelannut tasaisen hyvää kautta.

Martinilta on lupa odottaa vielä enemmän nyt, kun hän on saanut juonesta kiinni. Tehopisteistä ei ole luettavissa herran vaikutus hyökkäyspeliin. Martin on usein ollut se pelaaja, joka on käynnistänyt hyökkäyksen riistämällä kiekon vastustajalta ja pistämällä sen vauhtiin pyrähtävälle Eliakselle tai Zajacille. Martin on myös kehittynyt erinomaiseksi pitämään viivan hyökkäyspäässä. Devils-fanitkaan eivät ehkä osaa arvostaa Martinia riittävän korkealle. Totuttu liian hyvälle, sano.

Kuinka hyvin asiat olisivatkaan takalinjoilla, jos Colin Whitella olisi näkö molemmissa silmissä ja toiseen pariin olisi heittää varmistavaan rooliin samantyylinen Bryce Salvador? Diili, jossa Cam Janssen lähti St. Louisiin, on Loun yksi parhaimmista muutamaan vuoteen. Menee jonnekin samaan kastiin Friesen-treidin kanssa aliarvostettuna taidonnäytteenä. Salvador on tosiaan vakaa kuin kallio tai korpimaastoon juurtunut näreikkö. White on ymmärrettävästi ottanut pelaajana takapakkia, mutta suhteessa hänen tilanteeseensa otteissa ei ole juuri moittimista.

Oduya on vakiintunut hyvätasoiseksi NHL-puolustajaksi. Häneltä nähdään yhä aika ajoin karmaisevia virhearviointeja omassa päässä, mutta hän ei enää aiheuta samanlaisia tykytyksiä kuin parilla aiemmalla kaudella, jolloin ainoastaan Brodeur pelasti enemmiltä takaiskuilta.

Andy Greene on ollut paljon loukkaantuneena sivussa, mutta sen minkä on kyennyt pelaamaan on pelannut hyvin. Vähemmän vastuuta saaneet kaveritkin ovat suoriutuneet ihan kelvosti, kuten vaikkapa Mike Mottau ja Anssi Salmela.

Greeneltä on lupa odottaa vielä enemmän, kunhan hän saa pelirytmistä kiinni. Hänen otteissaan on näkynyt sama kuin Paul Martinilla aiemmin eli periaatteessa mitään ei ole vialla, mutta alotteiden tekeminen ei suju vaikeuksitta, vaan tilanteet menevät aavistuksen ohi, ja tekeminen on muiden liikkeisiin reagointia.

Mike Mottau puolestaan on ollut jokseenkin pettymys, vaikka hänen roolinsa ja rajoitteensa olivat hyvin tiedossa. Motts on pulassa omassa päässä ja liian usein hänen miehensä huseeraa maila vapaana.

Viime aikoina on kummastuttanut että runkopakkien poissaollessa peliaikaa saa kädetön Jay Leach, kun Anssi tahkoaa AHL:ää Lowellissa. No, ehkäpä tässä on jokin salattu kuvio taustalla, emmekä me kuolevaiset kykenisi sitä edes käsittämään.

Suotta ei Leachin sukua kutsuta eläinmaailmassa juotikkaiksi...Näillä otteilla mies ei kuuluisi AHL:ää kauemmaksi. Joukon jatkona hän menee pitkin hampain, mutta hänen peruspelaamisessaankin on niin suuria puutteita, ettei Salmelan farmikomennukselle ole tässä valossa minkäänlaisia perusteita.

Jos Devils-pakistoa katsoo kokonaisuutena yksilöiden sijasta, niin nyt viimein alkaa tuntua, että Stevens-syndrooma alkaa helpottaa. Tämä suhteellisen nimetön nippu on osoittanut, että se pystyy hoitamaan duuninsa ja on sitä myötä rohkaistunut itsekin. Sitä odotettua romahdusta ei ole tullutkaan. Ja mitä enemmän tämä porukka pysyy kasassa, sitä paremmin se hitsautuu yhteen.

Viime kaudella nähtiin merkittävää yhteenkuroutumista perusasioissa ja tänä vuonna jopa Whitelta ja Salvadorilta on nähty alati rohkeampaa heittäytymistä esimerkiksi hyökkäyksiin, paikanvaihtoja, lättypasseja ja sen sellaista pientä hienoutta. Ei sillä, etteivätkö äijät olisi jo viime sesonkina osanneet näitä asioita. Itseluottamus ei vain ollut sillä tasolla, että näihin juttuihin olisi suuremmin intouduttu.

Suurimpana vahvuutena tässä nipussa on peruspelaamisen varsin korkea taso. Martin, Salvador, White, Oduya ja aikanaan toivottavasti juonen päästä saava Greene takaavat hyvän suoritustason illasta toiseen. Totuuden nimissä on sanottava, että tämä NHL:n keskitasoa oleva pakisto tuskin ratkaisee cupia paholaisten eduksi, mutta jos se pelaa näin, niin joukkueella on mahdollisuus menestyä.

Toivomisen varaa jää ainakin kiekollisessa osaamisessa. Ehkä Greenestä sukiutuu sellainen viivapommittaja, jota on kaivattu. Eväät ovat olemassa ja alkukaudesta saatiinkin jo merkkejä siitä, että Greene on murtautumassa vakiopelaajaksi. Ylivoimassa Sutterin hinku käyttää jopa viittä hyökkääjää ei suosi pakkeja. Aina en jaksa ymmärtää, miksi Paul Martinia ei käytetä ykkösylivoiman "quarterbackina", vaan Langenbrunner sohii tällä paikalla.

Mottaun ja Leachin kohdalla toivoisin pientä roolia, koska heillä on ollut suuria ongelmia varsinkin omassa päässä. Varsinkin, kun tämä kaksikko on samaan aikaan jäällä, tekee mieli sulkea silmänsä.

Luonnollisesti, kun puhutaan Devils-pakistosta, takalinjoja ei oikeastaan sovi erottaa viisikosta omaksi kokonaisuudekseen. Devilsin sentterikalusto Zubrus, Zajac, Madden ja Holik häärii usein suoranaisena kolmantena pakkina jeesaamassa. Devils-hyökkääjien puolustustyö on jo klisee, mutta ansaitsee yhä huomion, koska muutoin pakistokaan ei esiintyisi niin edukseen kuin se tällä haavaa kykenee.
 
Viimeksi muokattu:

Marwin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Buffalo Sabres
Golden AWe kirjoitti:
Miten sinun joukkueesi puolustuskalusto on suoriutunut tästä kaudesta?

Jaroslav Spacek
Craig Rivet
Toni Lydman
Andrej Sekera
Henrik Tallinder
Teppo Numminen
Chris Butler

Kyllä tuo huutaa selvää ykköspakkia. Spacekilla alkaa mielestäni jo ikä näkymään. Harhasyötöt ovat lisääntymään päin eikä kiekollinen peli ole enää sillä tasolla mitä se on parhaimmillaan ollut. Tämän hetkisessä Sabresissa ehkäpä se paras puolustaja, mutta ei kuitenkaan ole enää riittävä ykköspakiksi. Eikä ehkä ole ikinä ollutkaan. Rivet oli hyvä lisäys tuonne pakistoon. Tuo kokemusta, fyysisyyttä ja johtajuutta ja kyllähän tuolla käsiäkin on. Valitettavasti vaan ollut suurimman osan ajasta loukkaantuneena. Lydman ja Tallinder ovat hyviä yleispuolustajia. Lydman varsinkin pystyy myös fyysiseen peliin. Kummallakaan ei kuitenkaan kiekolliseen peliin ole hirveästi annettavaa. Sekera on mielenkiintoinen pelaaja siinä suhteessa että potentiaalia saattaa olla jopa ykköspakiksi asti. Hyvä luistelija sekä kiekon kanssa aika taitava. Puolustuspeli kuitenkin kärsii aika pahasti tuossa välillä liiankin innokkaasta hyökkäyspelistä. Kokemusta lisää ja malttia otteisiin, niin tästä saadaan vielä hyvä NHL-pakki. Numminen on parhaat päivänsä nähnyt ja selvähän se on ettei miehestä ole enää kuin kakkos-kolmosparin kokeneeksi puolustajaksi. Butler on ollut positiiviinen yllätys. Pelaa lähes täysin virheetöntä ja yksinkertaista peliä. Ei yritä liikoja vaan hoitaa oman tonttinsa. Mutta pienellä peliajallahan tuo myös pelailee. Ihan potentiaalinen ykkös-kakkosparin puolustaja tulevaisuudessa, kun käsiäkin kuitenkin löytyy.

Mielestäni huutaa sitä jo mainittua selvää ykköspakkia. Täysin fantasiointia, mutta jos vaikka Spacekin tilalle saataisiin Shea Weber.

Tallinder-Weber
Lydman-Rivet
Sekera-Numminen
Butler

Näyttäisi huomattavasti paremmalta. Kokonaisuutena pakiston on hoitanut loukkaantumiset huomioon ottaen oikein mallikkaasti. Tosin koko puolustus on saanut aikaiseksi vaivaiset viisi maalia! Spacek ja Sekera taitavat kuitenkin olla ne ainoat puolustajat, jolta voi odottaa yli viiden maalin kautta. Kun Rivet saadaan takaisin miehistöön, niin kyllä tuolla playoff-paikasta taistellaan ihan tosissaan.

edit: Mainitaan nyt vielä muista puolustuksessa tällä kaudella esiintyneistä, Paetsch ja Weber. Paetsch alkaa olla aika nähty. Pystyy todennäköisesti pelaamaan pienessä roolissa kolmosparissa sekä yv:llä ihan käyttökelpoinen. Kuitenkaan tämän hetken puolustuksessa peliaikaa ei löydy.

Weber on tulevaisuudessa oikein hyvä palanen tuonne kakkos-kolmospariin hoitamaan fyysisen pakin virkaa. Tässä lähivuosina kaappaanee paikan vakiokokoonpanosta.
 
Viimeksi muokattu:

vilpertti

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Chokes
Mielestäni huutaa sitä jo mainittua selvää ykköspakkia. Täysin fantasiointia, mutta jos vaikka Spacekin tilalle saataisiin Shea Weber.
Joku raja fantasioinnillakin. En usko, että Weber lähtisi Nashvillestä kuin aivan järjettömällä diilillä josta tulee enemmän kuokkaan kuin mitä yhdestä eliittipuolustajasta hyötyy.

Buffalolla voisi kyllä olla mahdollisuuksia liigan nykyisen taloudellisen tilanteen myötä majoittaa joku palkkakaton uhri joukkueeseen edullisella pelaajakaupalla. Käsittääkseni joukkueella on kohtuullisesti tilaa budjetissa, toinen asia on tietysti se, suostuuko omistajaporras moiseen investointiin.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Näitä tulikin jo käsiteltyä tuolla "väliarviot -ketjussa", mutta laitetaan nyt tännekin jotain.

Golden Awe kirjoitti:
Miten sinun joukkueesi puolustuskalusto on suoriutunut tästä kaudesta?

Willie Mitchell
Kevin Bieksa
Mattias Öhlund
Alexander Edler
Sami Salo
Shane O'Brien

----

Rob Davison
Lawrence Nycholat

Tuo on ollut siis puolustuksen tilanne ajassa jälkeen Luc Bourdonin.

Vancouverilla on ollut tasainen ja mielestäni monella tapaa hyvä puolustus, mutta selkeä ylivoimapakki tuosta ehkä puuttuu. Tosin Kevin Bieksalla on vajaasta kaudesta huolimatta yhtä monta yv-pistettä kuin esimerkiksi Andrei Markovilla tai Chris Prongerilla, ja enemmän kuin esimerkiksi Bryan McCabella, Shea Weberilla tai Jay Bouwmeesterilla. Bieksa ei ole vain välttämättä yhtä näyttävä kiekollisena kuin jotkut toiset.

Fyysisyyttä, taitoa, kokemusta ja syvyyttä tuossa ryhmässä on kuitenkin kokonaisuutena ihan hyvin. Puolustuksen miinuksena on Salon jatkuvat loukkaantumiset, osittaisesta "toisen kauden kirouksesta" kärsivän Alex Edlerin ajoittaiset ongelmat omassa päässä ja ehkä Shane O'Brienin pikkujäähyt - tosin O'Brienin arvokkuus fyysisellä puolella on ollut kaikesta huolimatta iso juttu puolustukselle.

Mitchell on ollut ehkä ykköspakki kokonaisuus huomioiden. Pelannut joukkueen eniten, ja kantanut vastuun vastustajan ykkösen pysäyttämisestä hyvällä menestyksellä. Selkeästi eniten alivoima-aikaa koko joukkueesta - pelannut yli tunnin tehokasta peliaikaa enemmän kuin seuraavaksi eniten alivoimalla urakoinut puolustaja. Tehnyt myös ehkä yllättäen puolustuksen eniten tasakenttäpisteitä.

Viime kauden periaatteessa väliin jättänyt (paha jalkavamma) Bieksa on pelannut ehkä kokonaisuutena uransa parasta kiekkoa. Aikaisemmin hänet on opittu tuntemaan pakkina, jonka on saanut pelistä pois tappeluun haastamalla, mutta nyt hän on selvästi rauhoittunut O'Brienin tulon jälkeen. Peliä kohden Bieksa on saanut joukkueesta myös eniten peliaikaa ja samalla hänen kentällä oloaikana on tehty omaan päähän vain puolustuksen neljänneksi eniten maaleja. Lisänä myös tuo ylivoimatehokkuus - vain Kaksoset ovat tehneet ylivoimalla enemmän pisteitä.

Öhlund on ollut tasainen suorittaja ja pelannut Bieksan tavoin myös rikkonaista viime kautta selvästi parempaa kiekkoa. Hän on joukkueen kärkeä taklauksissa, blokeissa ja johtaa seuran tehopörssiä (+12), mutta ylivoimalla hän saisi osua useammin. Kunnossa ollessaan hän on joukkueelle erittäin arvokas pelaaja. Kokemus näkyy kaikesta tekemisestä.

Edler on kärsinyt toisen kauden kirouksesta, mutta on pelaamassa kuitenkin päälle 30 pisteen kautta. Omassa päässä on tullut odotettua enemmän isoja virheitä, mikä johtunee nähdäkseni siitä, että hän yrittää tehdä liian paljon yhdessä vaihdossa ja asioista tulee monimutkaisia. Lahjakkuus paistaa hänestä kuitenkin läpi, joten tuo pitää ottaa vain kasvukipuna. Toivottavasti kauden jälkimmäinen puolikas olisi ensimmäistä parempi.

Salo on ollut sivussa jo liikaa pelejä, mikä tuskastuttaa. Terveenä hän on varma omassa päässä ja tuo kovan laukauksen ylivoimaan. Varmuudesta kertoo mm. se, että kahden viime kauden aikana hän on voittanut joukkueen puolustuksen tehopörssin kumpanakin kautena. Kovan laukauksen tietää jokainen sen ihmeempiä tilastoja katsomattakin. Hänen suhteensa ei voi muuta toivoa kuin terveempää tulevaisuutta.

Tampasta kauden alla tullut O'Brien on ollut puolestaan arvokas pelaaja fyysisellä puolella. Pikkujäähyjä on tullut liikaa, mutta hän on ollut hyvä lisä fyysiselle puolelle, pelannut hyvin alivoimaa ja hänen aikanaan on tehty omiin tasakentin puolustuksen toiseksi vähiten maaleja - vain sairauslistalla olleen Salon aikana on tehty vähemmän. O'Brien on ollut ehdoton vahvistus viime kauden Lukas Krajicekiin verrattuna.

Syvyyspakeista Davison on ollut O'Brienin kaltainen oman pään fyysinen puolustaja, Nycholat puolestaan kiekollisempaa peliä pelaava puolustaja. Kumpikin on ollut joukkueen matkassa koko kauden ja heitä on miesten erilaisuuksien vuoksi mahdollista heittää kehiin aina vastustajan mukaan - yksi hyvä liike uudelta seurajohdolta hankkia syvyyspuolelle kaksi näin erilaista ja kohtalaisen kokenutta puolustajaa.

Kevätpuolikkaalle minä toivon puolustukselle neljää asiaa:

- Että puolustajat pysyisivät kunnossa, etenkin Salo.

- Että Edler pystyisi yksinkertaistamaan peliään.

- Että Bieksa pystyisi jatkamaan yv-pisteiden tekoa myös jatkossa.

- Että kesällä UFA:ksi tulevan Öhlundin kanssa pystyttäisiin tekemään järkevän hintainen jatkosopimus (onko tuohon edes mahdollisuuksia?).
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
jännä homma että Chelios saavutti tuon 800 voittoa vähemmissä peleissä kuin Stevens, itse olisin luullut että se meni toisinpäin. Samoin yllätyin että Stevensillä oli enemmän maaleja kuin Chelioksella. Sen olisin luullut olleen toisinpäin.

Jos minulta kysyttäisiin että kumpi oli parempi pelaaja, niin Chelios oli parempi pelaaja n. vuosina 1990-94 ja Stevens sitten 1995-00. Noiden TSN panelistejen hehkutukset siitä kuin Stevensit taklaukset käänsivät pelit ovat yliampuvia. Stevens jyräsi Kariyan ja Ducks voitti käykööt hyvänä esimerkkinä.
 

tinkezione

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pens, Ipa, Rod Weery
Mainitsen ihan ketjua hämmentääkseni Detroitin vladiaattorin Vladimir "Vlad the Impaler" Konstantinovin. Ei missään nimessä kaikkien aikojen paras johtuen yksinomaan jo uran lyhyydestäkin, mutta mielestäni kyse oli kuitenkin jopa Scott Stevensiä pelottavammasta oman pään höyryjyrästä. Miksi puolustajissa ei arvosteta tätä pelottavuusaspektia vaan puhutaan kaiken maailman längistä vietävistä bourqueista ja ärsyttävän täydellisistä lidströmeistä ja sitä rataa...?
 

tinkezione

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pens, Ipa, Rod Weery
Miten sinun joukkueesi puolustuskalusto on suoriutunut tästä kaudesta? Mitä pidät kovimpina nyky-NHL:n pakistokokonaisuuksina?

Alex Goligoski tuli viime kauden AHL-sensaationa mukaan kehiin, pelannut mainion kauden.
Brooks Orpik on koittanut yksinään olla se fyysinen puoli Penguinsin puolustuksessa ja pelannut hyvin.
Rob Scuderi on täyttänyt paikkansa ilman suuria highlightseja, mutta myös ilman suurempia koomailuja.
Hal Gill on ollut vuoron perään loukkaantuneena, healthy scratchina tai sekoilemassa kentällä.
Kris Letang on ollut melkoisen surkea neppailija.
Mark Eaton on ollut vielä surkeampi neppailija.
Ryan Whitney tuli juuri jalkaremontista takaisin, pelannut ihan hyvin siihen nähden.
Sergei Gonchar on viettää vielä IR-listalla reilun kuukauden.

Kokonaisuutena kun katsotaan, niin IHAN VITUN PASKASTI. Jo yksinomaan minkäänlaisen järkevän hyökkäyspelin takia Goncharia on jo ISO IKÄVÄ.

Kiitos kysymästä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös