Kiistellään puolustajista!

[vilpertti]

Ja Corey Perry on munaton.

Kiitos, Rob Blake!

Rob Blake Spears Corey Perry in the nuts! - YouTube

 

[Kyle]

Muutama sana Brodinista, Suterista, puolustajista ja puolustajapareista.

Ensinnäkin Minnesotassa puolustuksen hieharkassa Suter on nro 1 ja sen jälkeen tulee loput, eli pakkikaveri ja jne... Ryan Suter pelaa niin paljon kuin jaksaa, hänellä on pieniä erivapauksia puolustustyöskentelyissä verrattuna esimerkiksi Nashvillen aikaseen peluutukseen. Silloin hän oli se varmistava pelaaja, jos Weber lähti tukemaan hyökkäystä. Toki siinä vaiheessa kun Suterin ja Weberin kiekollinen valmius oli nykyistä luokkaa, oli ihan sama kumpi otti sen kiekkollisen roolin: molemmilta löytyy raameja myös yksinkertaisempaan puolustavampaan rooliin. Toinen varmisti ja parhaimmillaan tämä näkyi yhtenäisenä pelaamisena kun molemmat pystyi ja uskalsi nousta punaviivan yli heitellen pakki-pakki syöttöjä.

Täksi kaudeksi, seuranvaihtojen myötä tämä pari erotettiin ja molempien roolit vähän muuttuivat. Samalla tämä tarkoittaa että molemmilla herroilla vastuu ykkösparissa kasvoi, koska ei ole lähtökohtaisesti sitä roolia "tee kiekon kanssa mitä tahdot, kaveri paikkaa tai heitä lätty kaverille ja paikkaa itse".

Kaikki kunnia Jonas Brodinille, virheetöntä peliä Suterin parina mutta niin sen pitääkin olla. Brodinin rooli on sijoittua oikein ja paikata Suteria, kiekon saatuaan toimittaa kiekko nopeasti lähimmälle vapaana olevalle pelaajalle, yleensä Suterille.
Mitä sen jälkeen tapahtuu on monesti se mikä näkyy katsomoon, jos Suterille pomppii kiekko lavassa --> Brodin paikkaa. Jos karkeasti sanotaan niin se on vähimmäis vaatimus mitä NHL-tason puolustajan pitää pystyä tekemään, pitää peli omassapäässä simppelinä. Siinä kohtaan kun Brodin katkaisee vastustajan hyökkäyksen ja ei tarvitsekkaan hakea lähintä vapaata pelaajaa, vaan pystyy itse toimittamaan kiekon vastustajan hyökkäysalueelle, vasta silloin puhutaan todellisesta ykköspuolustajasta.
Tämä on myös suurin syy miksi Wildissa ei rikota Suter-Brodin paria, Suterilla on nykyisältään parhaat mahdollisuudet hoitaa kiekollista peliä kun takaraivossa on tieto että pätevä mies paikkaa. Vastaavasti Brodinilla ei ole vielä kiekollisena tarvittavaa potenttiaalia, siihen että puolustava "herra x" toimittaa kiekon Brodinille joka pystyisi henkilökohtaisella panoksella avata vastustajien tukkineen keskialueen.

Tämä näkyy tuttuina esimerkkeinä esimerkiksi kun Eaton pelaa Letangin parina ja Regehr Doughtyn parina. Molemmille herroille, sekä Eatonille että Regehrille syntyy paljon vähemmän kiekon menetyksiä ja virheitä kuin pakkiparilleen, mutta miten tilanne olisi jos he joutuisivat ottamaan vastuun myös kiekollisesta pelistä varmistavamman puolustajan vierellä? Tai vastakohtaisesti miksi kukaan ei spekuloi Eatonista tai Regehristä Norris-ehdokkaana? Nämä olivat sitten sarkastisia kysymyksiä, mihin en odotakkaan vastausta.

Summasummana Jonas Brodin on osoittanut että liike ja fysiikka on hyvä, loistava 19-vuotiaaksi pelaajaksi. Jos halutaan puhua uudesta Lindströmistä, niin työsarkaa riittää varsinkin kiekollisessa pelaamisessa. Siihen kasvamisessa pitää peliä monipuolistaa, joka tarkoittaa myös virheiden määrän kasvua ennen valmista pakettia. Jokatapauksessa Suter on loistava oppi-isä ja puolustajapari tuleviksi vuosiksi.

 

[tsajari]

Muutama sana Brodinista, Suterista, puolustajista ja puolustajapareista.

Mainiot muutamat sanaset. Tyhjentävä viesti, johon en oikein osaa lisätä mitään, mutta paloin halusta antaa kiitosta ja kunniaa ansiokkaasta tekstin pätkästä. Enempää ei voisi olla samaa mieltä, vähän harmittaa kun en itse osannut muotoilla ajatuksiani sanoiksi. Tämä pitäisi kirjoittaa lapulle ja ottaa aina esiin kun alkaa kirjoittamaan puolustajista tunnekuohussa, oli ne sitten positiivisia tai negatiivisia.

 

[Saikka]

Siinä kohtaan kun Brodin katkaisee vastustajan hyökkäyksen ja ei tarvitsekkaan hakea lähintä vapaata pelaajaa, vaan pystyy itse toimittamaan kiekon vastustajan hyökkäysalueelle, vasta silloin puhutaan todellisesta ykköspuolustajasta.

Tämä on myös suurin syy miksi Wildissa ei rikota Suter-Brodin paria, Suterilla on nykyisältään parhaat mahdollisuudet hoitaa kiekollista peliä kun takaraivossa on tieto että pätevä mies paikkaa. Vastaavasti Brodinilla ei ole vielä kiekollisena tarvittavaa potenttiaalia, siihen että puolustava "herra x" toimittaa kiekon Brodinille joka pystyisi henkilökohtaisella panoksella avata vastustajien tukkineen keskialueen.

En tiedä mitä pelejä olet kauden aikana katsonut, mutta ainakin lainauksen ensimmäisen kappaleen urotekoja Brodinilta nähtiin tällä kaudella enemmän kuin Suterilta. Eli siis vastustajan hyökkäyksen pysäyttämisiä ja tämän jälkeen oman joukkueen hyökkäyksen käynnistämisiä. Isoimmat syyt siihen, ettei Brodin lähde tuomaan kiekkoa itse hyökkäykseen vaan lähettää hyökkääjän mielummin liikkeelle, ovat Yeon ohjeet roolituksesta sekä se tosiasia, että JOS kiekonmenetys tulee, tietää myös Brodin että Suter on isossa kusessa. Puhtaasti puolustajana kun Brodin tosiaan on pakkipariaan parempi jo nyt.

Kiekollisena Brodinilla on huikea potentiaali. Pienessä tilassa mies on mailansa kanssa taitavampi kuin esimerkiksi pakkiparinsa, eikä herrojen laukauksissakaan ole mainittavaa eroa. Paitsi siinä, että Suter käyttää omaansa paljon aktiivisemmin. Luistelussa Brodin sitten viekin suurinta osaa NHL:ssä. Noin sulavia ja nopeita luistelijoita kovin montaa kappaletta tuosta liigasta löydy.

Ensi kaudella, mikäli kehitys jatkuu suotuisana, pelaa Brodin ihan samoja minuutteja ja tulee suurin piirtein tuplaamaan ppg-tahtinsa. Varsinkin jos noita pakkipareja vähän muokataan ja mies pääsisi pelaamaan kiekollisemmassa roolissa tasaviisikoin, eikä Suterin virheettömänä turvaverkkona. Ylimääräinen yV-aika olisi myös hyödyksi niin pelaajalle kuin seuralle.

 

[Henkka]

Noh, hyvä että joku löi pientä jarrua Brodinin yli-ylistämiselle. Potentiaalia miehessä taatusti on sekin realisoituu täyteen loistoonsa jossain vaiheessa.

Scotty Bowman tuossa kauden aikana heitti, että hänen mielestään liigassa on kaksi ylitse muiden olevaa nuorta puolustajaa. Nimet jotka hän mainitsi olivat Oliver Ekman-Larsson ja kyllä, Jonas Brodin.

***

Vahvasti tämä näyttää siltä, että tulevaisuudessakin Norris Trophyn voittaa "aina" ruotsalainen (ei rexa). Mutta menneeseen verrattuna ei sama mies, vaan joka vuosi palkinto kiertää näille Mr. Norriksen opetuslapsille.

 

[dana77]

Minun mielestäni Norris-trophyn kuuluu olla puolustajien Hart-trophy eli ts. parhaan puolustajan määritelmä on puolustajapelaaja joka on arvokkain joukkueelleen eli auttaa voittamaan suurimman määrän pelejä. Periaatteessa paras pakki on siis se, jonka aikana soi useimmin vastustajan päässä ja harvimmin omassa päässä.

Toinen lähtökohta on että hyvä hyökkääminen ei ole automaattisesti pois hyvästä puolustamista. Jopa päinvastoin. Kun antaa avaukset aina omille, niin omissa ei soi niin usein. Tunnettu tosiasia on että maalit tehdään ja pelit ratkaistaan nykyään pitkälti erikoistilannepelaamisessa. Plusmiinustilastossa erikoistilanteet eivät vain näy, joten pelkkä sen tilaston katsominen katsominen ei riitä.

Minä en henkilökohtaisesti voi kuvitella tilannetta, jossa paras puolustaja EI pelaisi joukkueessaan ykkös yv:tä ja ykkös av:tä. Tasoerot ovat huipulla niin pienet ja kohtalaisetkin pakitkin hoitavat 1vs1 vastaan tilanteet ja muut vastaavat yksilötaito vaativat asiat hyvällä prosentilla. Ninpä hyvän ja huippupakin välinen ero tasakentällisin on kokonaisuudesta marginaalinen. Niinpä syytä onkin keskittyä noihin erikoistilanteisiin, sillä siinä jyvät erottuvat akanoista.

Alivoimista vanha viisaus kertoo että maalivahti on tärkein av-pelaaja. Kuitenkin hieman joukkueen pelisysteemistä riippuen yv:llä ykköspakki on jopa kentällisen tärkein pelaaja.

Jos tätä ajatustani pukisin numeraaliseen muotoon, niin näkisin että tasakentällisin hyvän ja huippupakin välinen ero on kauden aikana maaleissa mitattuna ehkä +-5 maalia. AV:llä puolestaan hyvän ja huippupakin välinen ero on kauden aikana ehkä +-10 maalia, mutta YV:llä jopa +-25 maalia. Tästä voi nopeasti laskea, että puolustajan tärkeyttä arvioitaessa YV-osaamisen laskennallinen painoarvo on arvo jopa 60% ja AV-osaamisen 25%. Niinpä plus-miinusta mittaava tasakentällisen painoarvo mittaa vain 15%:n osuutta. Toki käytännössä on vaikea kuvitella pelaajaa, joka olisi loistava yv:llä ja av:lla, mutta onneton tasakentällisin.

 

[Henkka]

Minä en henkilökohtaisesti voi kuvitella tilannetta, jossa paras puolustaja EI pelaisi joukkueessaan ykkös yv:tä ja ykkös av:tä. Tasoerot ovat huipulla niin pienet ja kohtalaisetkin pakitkin hoitavat 1vs1 vastaan tilanteet ja muut vastaavat yksilötaito vaativat asiat hyvällä prosentilla. Ninpä hyvän ja huippupakin välinen ero tasakentällisin on kokonaisuudesta marginaalinen. Niinpä syytä onkin keskittyä noihin erikoistilanteisiin, sillä siinä jyvät erottuvat akanoista.

Tästä tuleekin se pieni ristiriita, että koska Norris jaetaan runkosarjan perusteella, niin monilla joukkueilla on tapana vähän keventää parhaiden pakkiensa kuormaa alivoimassa.

Esim. Nashville teki näin viime kaudella, Suter+Weber oli ykköspari tasakentin ja yliovimalla, mutta alivoimassa olivat vain secondary option Gill-Klein jälkeen. Sama toistuu nyt lähestulkoon Chicago Blackhawksissa. Kaikkihan me tiedämme, että Keith-Seabrook on se ykköspari, he pelasivat ykkösylivoimaa, mutta alivoimassa olivat secondary option Hjalmarsson-Oduya -parin jälkeen.

Kuitenkin kun vertaa viime kauden Nashvillen ja tämän kauden Chicagon playoff-peluutusta, näitä oikeita ykköspareja käytetään ykköspareina jokaisessa tilanteessa. Ero tulee vain erilaisesta kuormituksesta runkosarjassa, jossa tähdätään tasaisempaan peluutukseen peliruuhkassa ja playoffseissa kuormitetaan niitä oikeasti parhaita.

Eli periaatteessa leveän ja tasokkaan TOP4 -puolustuksen pakit kärsivät aina Norris-vertailuissa erilaisen runkosarjapeluutuksen takia ja sitten semmoinen selkeä jokaroolin yksilö korostuu. En tiedä, ehkä se on sitten oikeinkin, että se menee niin.

Kuten jo aiemmin listasin, niin esim. Nicklas Lidström ei voittanut yhtenäkään vuonna Norrista, kun pelasi runkosarjan pääosin hyvän pakkiparin kanssa (2008 poikkeuksena), mutta silloin pysti tuli, kun vierellä oli joku tuollainen perusniilo (vanhus-Murphy 2001, Olausson 2002 , Woolley 2003 , Lilja 2006, D.Markov 2007, Rafalski 2008, Stuart 2011).


Niitä oikeasti ykkösrooleja joka tilanteessa pelaavia pakkeja oli nyt runkosarjassa vain seuraavat herrat:

ANA - Francois Beauchemin
BOS - Zdeno Chara
CAR - Justin Faulk
CBJ - Jack Johnson
DET - Niklas Kronwall (siinä ja siinä oliko alivoiman ykkösrooli, välillä oli, välillä ei. Ja silloin kun oli, tulokset eivät mairitelleet.)
LAK - Drew Doughty
MIN - Ryan Suter
MTL - Andrei Markov (alivoimaroolin kevennys tuli kauden lopulla, mutta kokonaisuutena kuitenkin alivoiman kakkospakki)
NYR - Dan Giradi (siinä rajoilla oliko ykkösylivoimassa, joskus oli, joskus vetivät 4 hyökkiä + Del Zotto)
PHI - Kimmo Timonen (ykkösalivoimaa Coburn&Crossmann saikkujen aikana, muuten kakkos)
PHX - Oliver Ekman-Larsson
PIT - Paul Martin (kun Letang pois ja jos ei neljän hyökin ykkös-yv)
STL - Alex Pietrangelo
TBL - Sami Salo pieni varauksin (ei peliminuutillinen johtaja)
TOR - Dion Phaneuf

Tämä on minun yleiskäsitykseni tilastoihin pohjautuen. Joukkue-spesialistit varmuudella tietävät jostain jotain enemmän.

EDIT:

Niin, ja sen 14 miljoonan miehen, eli Shea Weberin alivoimarooli oli edelleen samankaltainen mitä viime kaudella. Vasta neljänneksi eniten käytetyin alivoimamies. Gill/Hannan - Klein selkeässä ykkösroolissa ja Weberiä kuormitettiin sitten hurjasti tasakentin ja yv:llä. Periaatteessa ei täytä Norris -kriteereitä, vaikka playoff-vaiheessa Weber taatusti pelaisi kaikissa ykkösrooleissa, jos Nashville sinne olisi ikinä päässyt.

 

[lunde]

Esim. Nashville teki näin viime kaudella, Suter+Weber oli ykköspari tasakentin ja yliovimalla, mutta alivoimassa olivat vain secondary option Gill-Klein jälkeen. Sama toistuu nyt lähestulkoon Chicago Blackhawksissa. Kaikkihan me tiedämme, että Keith-Seabrook on se ykköspari, he pelasivat ykkösylivoimaa, mutta alivoimassa olivat secondary option Hjalmarsson-Oduya -parin jälkeen.

Kuitenkin kun vertaa viime kauden Nashvillen ja tämän kauden Chicagon playoff-peluutusta, näitä oikeita ykköspareja käytetään ykköspareina jokaisessa tilanteessa. Ero tulee vain erilaisesta kuormituksesta runkosarjassa, jossa tähdätään tasaisempaan peluutukseen peliruuhkassa ja playoffseissa kuormitetaan niitä oikeasti parhaita.

Tämä on minun yleiskäsitykseni tilastoihin pohjautuen. Joukkue-spesialistit varmuudella tietävät jostain jotain enemmän.

Ei muuta viestisi ideaa, mutta korjaan hieman esimerkkiäsi. Chicagossa homma meni juuri kuvaamallasi tavalla maaliskuun lopulle asti eli Keith ja Seabrook olivat ykköspakit, kun Oduya ja Hjalmarsson heitettiin ensimmäisenä tappamaan jäähyjä. Pakkiparien uusimista ennen Hawks hävisi neljän pelin jaksossa kaksi kertaa Ducksille sekä kerran Kingsille ja voitti välissä ainoastaan Flamesin. Hawks saapui 31.3. Detroitiin uusituilla pakkipareilla, voitti pelin 7-1 ja on käytännössä pelannut samalla koostumuksella siitä lähtien.

Ykkösparissa on Keith-Hjalmarsson, jotka jo runkosarjassakin olivat vaihdoksen jälkeen alivoiman ykköspari. Kaksi seuraavaa paria ovat Leddy-Seabrook ja Oduya-Rozsival. Pelistä riippuu hieman, kumpi pari saa enemmän peliaikaa. Alivoiman kakkospari on Oduya-Seabrook. Chicagon puolustuksen kärkikuusikosta pystyy jokainen pelaamaan hyvällä tasolla tarvittaessa yli 20 min/peli, mikä jakaa kuormituksen niin tasaisesti, että yli 25 minuutin peliaikoja ei juurikaan nähdä 60 minuuttia kestävissä peleissä. Reservistä löytyy vielä Sheldon Brookbank, joka antoi runkosarjassa lepoaikaa Rozsivalille, sekä Steve Montador, lupaava Ryan Stanton jne.

Tässä vielä Hawks-puolustuksen +/- ja peliaikojen keskiarvot neljän pudotuspelin jälkeen (kaksi jatkoaikapeliä 76:35 ja 62:15):

Keith +4 (24:03) - Hjalmarsson +4 (20:58)
Oduya +2 (21:16) - Rozsival +3 (22:00)
Leddy -2 (18:45) - Seabrook -1 (20:48)