Kiistellään puolustajista!

  • 63 565
  • 232

Jabbbe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Anaheim Ducks, Oulun Kärpät
Sanalla sanoen, puolustavat puolustajat ovat selkeän aliarvostettuja NHL:ssä sekä palkintoja jakavien raatien silmissä.

Tämä on varmasti jossain määrin totta. Sen verran täytyy kuitenkin eriävää näkemystä heittää, että parhaat hyökkäävät pakit ovat joukkueen tukipilareita ihan siinä missä puolustavammatkin. Ei sitä Norrisia tietenkään sellaisille voi antaa, joilla tilastoilla seisoo miinus 30 vaikka olisi 100 pinnaa naputtanut tauluun, mutta kahdella suht tasavertaisella oman pään huippupakilla ero tuppaa ratkeamaan parempaan hyökkäyssuunnan pelaamisen. Ja näin sen pitää ollakin, ainakin omasta mielestäni. Toki puolustajan tärkein tehtävä on puolustaa. Norrisin kannalta kun tätä nyt kuitenkin miettii niin ei se aivan riitä, että on kaukalon herra ja hidalgo siniviivan omalla puolella, vaan täytyy sen kiekonkin kanssa jotain osata tehdä ja muutakin kuin heittää sitä ränniin tai pakkiparille. Kokonaisvaltainen pelaaminen on ehdottomasti se avainasia. Ja tämä ainoastaan siis Norrisin kannalta mietittynä, yhtään väheksymättä stay-at-homien arvoa.

Jännä nähdä kenelle tämän kauden Norris napsahtaa. Karlssonilla hirmutehot runkosarjassa, mutta oman pään pelaaminen taas ei ollut nähdäkseni vaadittavalla tasolla. Mitenkään kovin selkeä tuo valinta ei tule olemaan, mutta veikkaan sen menevän joko Weberille tai Charalle. Erittän varmaa ja kokonaisvaltaista pelaamista molempien osalta, ja he ovat nähdäkseni kaksi kauden parasta puolustajaa.

Milloinkas nämä ehdokkuudet muuten julkaistaan? Hetimmiten kannujahdin ratkettua?

Edit. Niin ja Selke-palkinnosta sen verran, että ehdottomasti samaa mieltä TweetyLeafin kanssa. Ko. palkinto mittaa pelkästään hyökkääjien paremmuutta puolustuspelaamisessa, joten pistemäärillä tai pehmeillä käsillä ei pitäisi olla Selke-voittajaa valittaessa mitään merkitystä. Toki se on toisaalta niin, että parhaat puolustavat hyökkääjät saavat myös paljon vastuuta ja väkisinkin siinä isoja minuutteja pelatessa silloin myös pistetili karttuu kun pääsee vielä laatujätkien kanssa pelaamaan.
 
Viimeksi muokattu:

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Samaan kuppikuntaan liityn minäkin. Kun ottaa huomioon, että esim. Scott Stevens ei voittanut kertaakaan Norris palkintoa urallaan, niin se kertoo kovasta tasosta. Tosin tuona 95-96 kaudella Stevensin tehot putosivat, mutta ennen työsulkukautta vedetty 78 pistettä ja +53 teholukemat ei tuonut pystiä Scottille, niin voidaan sanoa, että kova on taso ollut.
Vielä tuosta kaudesta sen verran, että Stevens olisi ehkä tuolloin tosiaan ansainnut Norriksen. Hän metsästi vastustajia erittäin kovilla taklauksilla ahkerasti, pelasi oman pään varmasti (sai tehopörssiinsäkin tosiaan luvun +53, kun seuraavaksi paras Devilsissa oli Niedermayerin +34) ja voitti Devilsin sisäisen pistepörssin tekemällä 78 (18+60) pistettä. Hän pelasi vielä erittäin nousujohteisen kauden ja teki kauden jälkimmällä puolikkaalla enemmän pisteitä (49), kun esimerkiksi Hart-voittaja Fedorov (46) tai pistepörssin top10 joukossa ollut Jagr (46).

Toisaalta, eipä tuo Norris huonolle pelaajalle mennyt tuolloinkaan. Ray Bourque kun voitti Norriksen tekemällä 72 peliin 91 (20+71) pistettä ja saamalla tehopörssiin +26 lukeman. Bourquesta puhuttaessa pitää aina muistaa noiden tehojen lisäksi myös se, että kyseessä oli erittäin varmaotteinen oman pään pelaaja, joka kantoi Bruinsissa älytöntä peliaikaa. Bourque ei taklannut samanlaisia näyttäviä pommeja kuin esimerkiksi Stevens, mutta hänkin osasi pelata myös fyysisesti. Lähinnä Bourque puolusti kuitenkin pysymällä jatkuvasti oman maalin ja vastustajan välissä ja puolustaen erittäin vähillä virheillä.

Tuon kauden pakkikermassa olivat vielä Calgaryn Al MacInnis, joka takoi 75 peliin pakille ihan kelvolliset 28 maalia 82 pistettä sekä Rangers-kaksikko Zubov (89 pistettä - voitti tuolla pistemäärällä joukkueensa pistepörssin) ja myöhemmin playoffeissa Bobby Orrin piirteitä peliinsä saanut ja playoffien arvokkaimmaksi pelaajaksi valittu Leetch (79). Chicagon Chelios (60 pistettä ja 212 jäähyminuuttia) sekä Detroitin Coffey (77) ja Lidström (56) säestivät vielä taustalla.

Norris-kisa oli Bourquen ja Stevensin osalta erittäin tasainen ja tuo kaksikko erottui selvästi muista. Bourque sai 199 ääntä, Stevens 195 ääntä ja kolmanneksi tullut MacInnis 60 ääntä. Hart Trophy -kisassa Bourque oli kuudes ja Stevens seitsemäs. Kukaan toinen puolustaja ei päässyt kisassa 15. parhaan joukkoon.

Tuosta Selke-kisasta vielä sen verran, että minunkin mielestä kisassa saisi korustua enemmän hyökkääjien puhtaat puolustustaidot, joihin esimerkiksi alivoiman pelaamisessa ja vastustajan kärkimiesten pois pelaamisessa saisi olla iso merkitys. Jotenkin on tuntunut välillä vähän erikoiselta, kun Selke on mennyt pelaajalle, joka on esimerkiksi pelannut alle minuutin (peliä kohden) alivoimaa. Kyllä minä sen ymmärrän, että tuossakin katsotaan kokonaisvaltaista pelaamista, mutta parhaan puolustavan hyökkääjän valinnassa saisi silti olla enemmän painoarvoa juuri kaikkien puolustuksellisten pelin elementtien varassa.

Tuolla Stevensin yhdellä huippukausista 1993-94 Selken vei muuten pistepörssin kakkonen Fedorov, joka teki 56 maalia ja 120 pistettä. Kisan kakkonen oli Toronton Gilmour, joka oli pistepörssissä neljäs 111 pisteellä. Noiden kahden tähden jälkeen nähtiin vasta näitä silloisia puolustuspelin tähtiä kuten Skrudland, Carbonneau ja Otto. Tuo Selke-käytäntö on pitkäaikainen, mutta itse toivoisin enemmän painoarvoa puolustusasioille. Toisaalta tuossa tapauksessa pelaajien arvostelu menisi vaikeaksi. Veikkaan nimittäin, että erittäin hyvää puolustuspeliä on hankala arvioida siihen verrattuna, että äänestetään tehokasta pelaajaa, joka ottaa osaa myös puolustuspeliin.
 

Henkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liiga, NHL, CHL, SHL
Is it Time to Split the Norris Trophy? - The Hockey Writers : The Hockey Writers

Jokohan olisi aika? Kaksi eri pönttöä menisi vallan mainiosti puolustajille. Liian hyökkääjä/maalivahti -painotteiset palkinnot liigassa muutenkin.

Mun mielestä pitäisi olla itsestäänselvää, että kun on olemassa jo pysti parhaalle puolustavalle hyökkäjälle, niin voisi olla olemassa pysti myös parhaalle hyökkäävälle puolustajalle.

Bobby Orr Trophy, ei tarvitse nimeäkään kaukaa hakea.

Norris Trophy sitten edelleen olisi sen parhaan Overall-defencemanin palkinto, painottuen erityisesti loistavaan oman pään peliin.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Bobby Orr hoiti puolustuspään sen verran hyvin, että kyllä tämän Mike Greeneille jaettavan palkinnon nimen pitäisi olla Paul Coffey -pytty.

Nopealla vilkaisulla Norris-trophyä ei ole voitettu 80-luvun puolenvälin jälkeen alle 50 pisteellä. Blakellä ja Charalla oli molemmilla tasan 50.
 
Viimeksi muokattu:

Apmp-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, TPS
Bobby Orr hoiti puolustuspään sen verran hyvin, että kyllä tämän Mike Greeneille jaettavan palkinnon nimen pitäisi olla Paul Coffey -pytty.

Ja Erik Karlssoneille.

Kyllä, ehdottomasti pitäisi jakaa. Vittu, en vieläkään ymmärrä ja hyväksy tuota Karlssonin Norrisia, onhan mies hyökkäyspäähän loistava, mutta puolustustyöskentely on korkeintaan keskivertoa. Viime kaudella muistan parissakin Ottawan ottelussa naureskelleeni Karlssonin puolustamiselle. Toinen taisi tosin olla kauden avausmatsi Red Wingsiä vastaan, toisesta ei ole hajua. Karlsson olisi sitten saanut voittaa tuon bobbyorrpaulcoffey -trophyn ihan rauhassa, siinä ei varmaan kellään olisi ollut mitään vastaan sanottavaa. Marc-Andre Bergeron olisi tosin pistänyt vastaan kovaa.

Tehkää nyt tälle asialle jotain. Onhan se koomista, että palkinnossa jossa lukee mm. Bourquen, Orrin, Lidströmin, Cheliosin ja Harveyn nimet, lukee myös Erik Karlssonin nimi. Kaikella kunnioituksella Erik. Tai mikäli tämä nyt on hyökkäävien pakkien pysti, niin miksei Mike Green voittanut sitä?
 
Ja Erik Karlssoneille.

Kyllä, ehdottomasti pitäisi jakaa. Vittu, en vieläkään ymmärrä ja hyväksy tuota Karlssonin Norrisia, onhan mies hyökkäyspäähän loistava, mutta puolustustyöskentely on korkeintaan keskivertoa. Viime kaudella muistan parissakin Ottawan ottelussa naureskelleeni Karlssonin puolustamiselle. Toinen taisi tosin olla kauden avausmatsi Red Wingsiä vastaan, toisesta ei ole hajua. Karlsson olisi sitten saanut voittaa tuon bobbyorrpaulcoffey -trophyn ihan rauhassa, siinä ei varmaan kellään olisi ollut mitään vastaan sanottavaa. Marc-Andre Bergeron olisi tosin pistänyt vastaan kovaa.

Jäitä hattuun nyt. Kyllä Karlsson painii vähän eri sarjassa kuin joku helvetin Bergeron. Karlsson pelasi ns. kanuunakauden, get over it. Jos on hyökkäyssuuntaan ihan ylivertainen ja puolustussuuntoon keskiverto, niin kyllä tuolla kombinaatiolla voi voittaa Norrisin, uskot tai et.
 

TaoTao

Jäsen
Suosikkijoukkue
St. Louis Blues
Jäitä hattuun nyt. Kyllä Karlsson painii vähän eri sarjassa kuin joku helvetin Bergeron. Karlsson pelasi ns. kanuunakauden, get over it. Jos on hyökkäyssuuntaan ihan ylivertainen ja puolustussuuntoon keskiverto, niin kyllä tuolla kombinaatiolla voi voittaa Norrisin, uskot tai et.

Puolustussuuntaan jopa aliarvostettu. Karlsson nimittäin voitti pakkien riistotilaston täysin ylivoimaisesti, 16 riiston erolla Shea Weberiin. (67 vs. 51). Tuollaisen tilaston saamiseen on pakko tehdä aika paljon asioita oikeinkin.
 

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
Puolustussuuntaan jopa aliarvostettu. Karlsson nimittäin voitti pakkien riistotilaston täysin ylivoimaisesti, 16 riiston erolla Shea Weberiin. (67 vs. 51). Tuollaisen tilaston saamiseen on pakko tehdä aika paljon asioita oikeinkin.

Toki noinkin, mutta silti omiin meni tasakentällisin ihan TOP5 luokkaa. Saavutus tuokin. Onhan Karlsson välillä maalin edessä täysin hukassa ja tällöin kiekko on aika nopeasti omassa häkissä. Mutta toki Karlsson nopeudellaan pysyy sitten hyökkääjien liikkeessä mukana ja saa noita kiekonriistoja.

Itse olen siis vahvasti Henkan, danan ja Apmp-:n kanssa samaa mieltä, että karlssoneille oma palkintonsa.
 

Kaner

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hawks, SaiPa
Joo ja samalla voitaisiin lanseerata myös sellainen parhaan puolustajan säälipalkinto, joka jaetaan kymmenen vuoden takaisiin näyttöihin perustuen vähän kuten toissa kauden Norris. Pystin nimeksi vaikka Nicklas Lidström Trophy.
 

teude

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings/Lions, Jokerit, SaiPa
Joo ja samalla voitaisiin lanseerata myös sellainen parhaan puolustajan säälipalkinto, joka jaetaan kymmenen vuoden takaisiin näyttöihin perustuen vähän kuten toissa kauden Norris. Pystin nimeksi vaikka Nicklas Lidström Trophy.

Yhyy, itke vähän lisää. Karlssonista samaa mieltä, ei mennyt Norris oikeaan osoitteeseen.
 

müller

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Juu, ei se Norris minunkaan mielestä mennyt samaan osoitteeseen, Weber olisi sen ansainnut. Mutta toisaalta ei Karssoninkaan voittaminen niin suuri vääryys ollut, lopulta. Toivottavasti NHL jossain vaiheessa älyää, että puolustajille pitäis saada se 2-3 eri palkintokategoriaa.

Myös Kaner-trophy parhaasta itkemisestä pitkin ja poikin forumia. No ei vaan, vitsi vitsi.
 

Ralph

Jäsen
Toivottavasti NHL jossain vaiheessa älyää, että puolustajille pitäis saada se 2-3 eri palkintokategoriaa.

Siitä olen samaa mieltä, että kaksi palkintoa puolustajillekin, mutta mikäs se kolmas olisi? Paras puolustava puolustaja, paras hyökkääjä puolustaja ja paras välimallijätkä? Toisin sanoen Douglas Murray -Trophy, Mike Green -Trophy ja Erik Johnson -Trophy.
 

Apmp-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, TPS
Entäs Duncan Keith -trophy? Pahiten odotuksiin nähden flopannut puolustaja. Samalta kaudelta kuin tuo Lidström-trophy.
 

Noppa10

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
Siitä olen samaa mieltä, että kaksi palkintoa puolustajillekin, mutta mikäs se kolmas olisi? Paras puolustava puolustaja, paras hyökkääjä puolustaja ja paras välimallijätkä? Toisin sanoen Douglas Murray -Trophy, Mike Green -Trophy ja Erik Johnson -Trophy.

Eikös nykyinen Norris Trophy olisi niinkuin tuo välimallin palkinto...?

Eli siis omasta mielestä nykyisen Norriksen rinnalle tarvittaisiin ainakin tuo "Murray Trophy", siinähän menisi sitten kätevästi lisänä vielä "Green Trophy"...
 

müller

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Siitä olen samaa mieltä, että kaksi palkintoa puolustajillekin, mutta mikäs se kolmas olisi?

Ajattelin että olisi puolustaville puolustajille, hyökkääville puolustajille sekä all-around puolustajille omat palkintonsa. Mielestäni olisi hieman väärin jos hyökkäävät puolustajat ja all-around puolustajat kuuluvat samaan kategoriaan, ja puolustavat puolustajat sitten omaan. Tämä tosin vain oma mielipiteeni.

Toisin sanoen Douglas Murray -Trophy, Mike Green -Trophy ja Erik Johnson -Trophy.

Juurikin tuohon malliin meinasin.
 

Iggy12

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Sharks, Flyers, KalPa, Jarome Iginla
Olisiko siis parempi laittaa oma palkinto puolustajien pistepörssin voittajalle kuin erillistä Erik Karlsson-palkintoa parhaalle hyökkäävälle pakille? Eli samantyylinen palkinto kuin nykyinen Art Ross Trophy. En oikein tiedä miten väärin se oli, että Erik Karlsson sai Norrisin, mutta kyllähän miehen vaikutus oli aivan huikea Ottawalle viime kaudella ja mies vähintäänkin ehdokkuuden ansaitsi. Shea Weberin olisin itse valinnut Norrisin voittajaksi, mutta ei se Karlsson niin väärin ole.
 

Henkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liiga, NHL, CHL, SHL
Olisiko siis parempi laittaa oma palkinto puolustajien pistepörssin voittajalle kuin erillistä Erik Karlsson-palkintoa parhaalle hyökkäävälle pakille? Eli samantyylinen palkinto kuin nykyinen Art Ross Trophy. En oikein tiedä miten väärin se oli, että Erik Karlsson sai Norrisin, mutta kyllähän miehen vaikutus oli aivan huikea Ottawalle viime kaudella ja mies vähintäänkin ehdokkuuden ansaitsi. Shea Weberin olisin itse valinnut Norrisin voittajaksi, mutta ei se Karlsson niin väärin ole.

Samaa mieltä tästä Karlsson casesta.

Tuo puolustajien "Art Ross", olkoot sitten vaikka se Paul Coffey Trophy, mikä on kaikessa yksinkertaisuudessaan aivan raivostuttavan hyvä idea.

Ei tähän silti kolmea pönttöä tarvitse. Jos tuo "Art Ross" tuodaan Norriksen rinnalle, ja Norriksessa painotetaan vastaisuudessa enemmän sitä oman pään osaamista, päästään mielestäni ideaalitilanteeseen. Ei sitä pelkille "Doug Murrayille" pidä jakaa, jotka taklaa kovaa ja ovat välillä paskoja, vaan jotain muutakin pitää osata tehdä.

Tässä puolustajien kuvitteelliset "Art Ross" trophy voittajat:

2011-12, Erik Karlsson, Ottawa Senators, 81g, 19+59=78p
2010-11, Lubomir Visnovsky, Anaheim Ducks, 81g, 18+50=68p
2009-10, Mike Green, Washington Capitals, 75g, 19+57=76p
2008-09, Mike Green, Washington Capitals, 68g, 30+42=72p
2007-08, Nicklas Lidström, Detroit Red Wings, 76g, 10+60=70p
2006-07, Scott Niedermayer, Anaheim Ducks, 79g, 15+54=69p
2005-06, Nicklas Lidström, Detroit Red Wings, 80g, 16+64=80p
Lockout
2003-04, Sergei Gonchar, Washington Capitals, 71g, 11+47=57p
2002-03, Al Macinnis, St. Louis Blues, 80g, 16+52=68p
2001-02, Sergei Gonchar, Washington Capitals, 76g, 26+33=59p (Lidström tasapisteissä, mutta enemmän pelejä ja vähemmän maaleja, kumpi tahansa ratkaisee voiton Goncharille.)
2000-01, Brian Leetch, New York Rangers, 82g, 21+58=79p
1999-00, Nicklas Lidström, Detroit Red Wings, 81g, 20+53=73p
1998-99, Al Macinnis, St. Louis Blues, 82g, 20+42=62p
1997-98, Nicklas Lidström, Detroit Red Wings, 80g, 17+42=57p
 
Viimeksi muokattu:

Girardi #5

Jäsen
Suosikkijoukkue
NY Rangers ja Kalapa
Entäs Duncan Keith -trophy? Pahiten odotuksiin nähden flopannut puolustaja. Samalta kaudelta kuin tuo Lidström-trophy.

Itse olen myös miettinyt tätä Keith-tapausta. Jätkä oli ihan liekeissä tuonna 2009-2010 kaudella saaden kasaan 69 pistettä. Tämän jälkeen pisteet ja otteet ovat lähteneet laskuun, 45 ja 40 pistettä.

Eikä kyllä seurakaverilla Brent Seabrookillakaan sen paremmin ole mennyt.

Näiltä odotin kyllä enemmän.
 

Obloquy

Jäsen
Suosikkijoukkue
Bluesit, ManUtd, Jets
Eikä kyllä seurakaverilla Brent Seabrookillakaan sen paremmin ole mennyt
Itse olisin taipuvainen väittämään juurikin vastakkaista Seabrookin osalta. Viime kaudella mies oli selkeästi Hawksien varmin ja tasokkain suorittaja alakerrassa. Väite perustuu n. kymmeneen nähtyyn Hawks -peliin sekä haukkafaniystäväni mielipiteeseen.
 

Kaner

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hawks, SaiPa
Sen enempää ottamatta kantaa yhtään mihinkään, niin noi teksti-tv analyysit on kyllä parhautta trololololooooo. Ja se kuka Seabrookia haukkuu, sen mörökölli vieköön. Syö banaania.

Alkaisi jo. Helvetti.
 

Kiekko-Kolli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks & KooKoo
Itse olisin taipuvainen väittämään juurikin vastakkaista Seabrookin osalta. Viime kaudella mies oli selkeästi Hawksien varmin ja tasokkain suorittaja alakerrassa. Väite perustuu n. kymmeneen nähtyyn Hawks -peliin sekä haukkafaniystäväni mielipiteeseen.

Jep, kaikki viime kauden Hawks matsit katsoneena voisin sanoa, että se on juuri näin.
 

Hawk #22

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks, Ilves, Tampa Bay Buccaneers
Sen enempää ottamatta kantaa yhtään mihinkään, niin noi teksti-tv analyysit on kyllä parhautta trololololooooo. Ja se kuka Seabrookia haukkuu, sen mörökölli vieköön. Syö banaania.

Alkaisi jo. Helvetti.

Kovin usein en ole ollut Kanerin kanssa samaa mieltä, mutta tämän voin allekirjoittaa täysin. Seabs vain on todella aliarvostettu, enkä kyllä voi ymmärtää miksi. Hawksien paras puolustaja viimeisen kahden kauden ajalta.
 

Apmp-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, TPS
Mitenkäs nyt tuon tämän kauden Norriksen osalta näyttää. Karlsson on ulkona taistelusta valitettavan tapaturman takia. Pistepörssi näyttää tällä hetkellä seuraavalta:

1. Kris Letang 3+16
2. Niklas Kronwall 2+15
3. Kevin Shattenkirk 2+14
4. Paul Martin 4+11
5. Brian Campbell 6+8
6. Oliver Ekman-Larsson 3+11
7. Andrei Markov 5+8
8. Justin Schultz 5+8
9. Kimmo Timonen 2+11
10. Francois Beauchemin 2+11
11. Tobias Enström 2+11
12. Raphael Diaz 1+12
13. Cody Franson 1+12
14. Ryan Suter 0+13
15. Alexander Edler 4+8

Näistä nimistä eniten kehuja ovat niittäneet varmaan Martin ja Beauchemin. Letang ja Kronwall ovat olleet varsin heikkoja hyvistä pisteistään huolimatta ainakin puolustussuuntaan. Kronwall oli kyllä alkukaudesta ihan paska hyökkäyspäässäkin ja sai aina silloin tällöin vain kakkossyötön johonkin. Kronwall on kyllä ollut viime peleissä jo ihan eri mies molempiin suuntiin. Letang puolestaan näytti viime yönä osaamistaan tekemällä tehot 0+4 ja onnistumalla samalla jäämään vielä kaksi maalia pakkaselle. Aika komea suoritus kyllä. OEL tekee kaikessa hiljaisuudessa jälleen hienoa työtä aavikolla, mutta kukaan ei puhu mitään. Hauska verrata esim. siihen näkyvyyteen mitä vaikkapa Letang tai Karlsson saa.

+/- top 15 on

1. Mark Fraser +15
2. Sheldon Souray +13
3. Oliver Ekman-Larsson +12
4. Francois Beauchemin +12
5. Cody Franson +11
6. Sami Salo +11
7. Michal Rozsival +11
8. Kyle Quincey +11
9. Nick Leddy +10
10. Johnny Oduya +10
11. Slava Voynov +9
12. Joni Pitkänen +9
13. Jamie McBain +9
14. Jakub Kindl +9
15. Jason Garrison +9

Tältä listalta huomattavasti muita vähemmän pelejä ovat pelanneet Rozsival (10), Pitkänen ja McBain (13) sekä Kindl (14). Näistähän Kindl ja McBain ovat ainakin olleet healthy scratcheja tällä kaudella muutaman pelin. Rozsi vissiin myös?

Jos tilastojen perusteella Norris jaettaisiin niin se olisi kolmen kauppa tällä hetkellä. Beauch, OEL ja Franson. Tosin en millään jaksa uskoa että kauden lopussa vielä Beauch ja Franson olisivat siellä kärkikolmikossa. Weber on jäänyt ihan unholaan täksi kaudeksi taas. Aika hiljaista on ollut, Rinne on vienyt kaiken sen huomion mitä Nashville saa. Ei taida Weber voittaa tänäkään vuonna. Myös Pietrangelo on ollut odotettua hiljaisempi. On jopa jäänyt vähän Shattenkirkin varjoon, vaikka on puolustuspäässä parempi. Shattenkirk on kuitenkin ollut positiivinen yllätys ainakin mulle. Charakin on ollut hyvä, mutta ainakin tällä hetkellä on sen verran keskinkertaiset kaikki tilastot, joten en usko nousuun enää. Rohkea veikkaus olisi, että top-3 voisi olla OEL, Kronwall ja Letang. Enström ansaitsisi myös lisää huomiota, mutta en tiedä sitten kuinka paha tuo loukkaantuminen on. Jos liikaa pelejä menee ohi, niin ei tuohon kisaan silloinkaan mitään sanomista ole. Nyt jo 10 pelin etumatka ja se on aika iso määrä tällä lyhennetyllä kaudella.

OELille Norris ja runner-upit on Kronwall ja Letang. Kronwallilla on suunta ollut ylöspäin jo jonkin aikaa ja Letangkin pystyy paljon parempaan kuin mitä on nähty.
 

Byfuglien#33

Jäsen
Suosikkijoukkue
Winnipeg jets
Ekman Larsson ollut tasaisempi tällä kaudella, mutta jos Kronwall jatkaa näitä otteita mitä lähiaikoina on tullut niin mielestäni Norris kuuluu hänelle. Toki vielä on vaikea ennustaa kuka pysyy ja millä tasolla. Charan kausi ei ole ollut sitä mitä itse häneltä oletan. Hän ei ole yhtä näkyvä pelaaja kentällä kuin ennen.

Mistä johtuu ettei Ekman Larssonista ole puhuttu juuri mitään? Hänhän on ollut aivan maaginen Phoenixin puolustuksessa? Ja Enströmin mahdollisuudet meni kyllä loukkaantumiseen, toki olisiko hän pystynyt pelaamaan 48 peliä tuolla tahdilla?
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös