Pitkähkön pohdinnan jälkeen päätin toissapäivänä ryhtyä taisteluun suomen kielen hitaan rappeutumisen puolesta. Ajattelin jättää kirjoittamastani tekstistä olla-verbin kaikki muodot pois. Poikkeuksena edellinen lause sekä se, kun selitin asian kavereilleni tilapäivityksen kautta Facebook-yhteisöpalvelussa.
"Alkusykäyksen" tälle päätökselle antaneet (pääosin) iltapäivälehtien otsikoinnit, joista tuo sangen käyttökelpoinen verbi useimmiten puuttuu. Syy kyseisen sanan puuttumiseen minulle selitettiin toisessa Jatkoajan keskustelupalstan viestiketjussa, ja se varsin ymmärrettävä, mutta silti minulle käsittämätön. Preesensin kolmannen persoonan muodossa (joka yleisin kyseisen verbin käyttömuoto) sana vain kaksikirjaiminen, joten tilansäästö (jota syyksi siis tarjottiin) ei voi mielestäni ongelma. Tosin en lehtitaloissa töissä.
Myös internetin keskustelupalstoilla ilmennyt tätä samaa. Monikaan sitä ei varmasti kirjoittaessaan huomaa, koska tottunut siihen. Minun silmiini se osuu lähes aina. Toki ymmärrän, että tietyissä paikoissa asian ymmärtää helposti ilman tuota useimmiten kaksikirjaimista olemista ilmaisevaa sanaa. Tällä aloittamallani kärjistämisellä (ja yhden miehen sodalla) yritän estää sitä, ettei kyseinen tapa leviäisi siihen pisteeseen asti, että kaikki kirjoitus kuin minun tekstini nyt. Siksi tuo alun "suomen kielen rappeutuminen" lähinnä vain vitsi.
Ymmärrän jos ja kun tämä ei tule saamaan kannatusta, lähinnä kai vain "tosissasi?"-vastauksia, mutta yritän antaa sen estämättä minua. Ja jos joku tämän innoittamana ryhtyy mukaan, se vain hyvä.
