Englanninkieliset lainaukset ja yhdyssana- tai rektiovirheet sekä possessiivisuffiksien tipataminen joistakin puheenvuoroista eivät ole mikään merkki kielen rappiosta.
Kiusataan nyt ihan kiusallaan. Onko muita, joille on opetettu, ettei sanaa "tipahtaa" (tai "tippua) sai käyttää kuin nesteiden yhteydessä. Vain vesi voi tippua, vrt. vesitippa.
SM-liigasta ei siis tiputa ensi kaudellakaan, mutta voi olla, että sieltä pudotaan.
No, tämä on taas yksi niistä asioista, jotka ovat ainakin minulle herttaisen yhdentekeviä. Aika paljon noista saa huutia, jos sattuu juttuun asti eksymään. Ei silti, ei minua nolota ottaa rahaa vastaan siitä, että joskus teksteihin voi eksyä virheitä.
Vaihtaisin mieluusti osan kielioppitaidosta kykyyn kirjoittaa mielenkiintoisesti. Kumpi muuten on kielipoliisien mielestä toimittajalle tärkeämpää, muodollisesti hyvä ja selkeä kieli vai ilmaisun värikkyys kieliopinkin kustannuksella?