Jokanien teekee vihreittä.Ei ehkä kannata ihan liian tarkkaan huomioida toisten virheitä, jos itsekin niitä kuitenkin myös tekee..?
Jokanien teekee vihreittä.Ei ehkä kannata ihan liian tarkkaan huomioida toisten virheitä, jos itsekin niitä kuitenkin myös tekee..?
Tämä on myös minua ärsyttävä asia. Aiheeseen liittyvä kysymys. Jos päivämäärä päättää virkeen, tuleeko loppuun kaksi pistettä? Syntymäpäiväni on 2.8. Vai näin: Syntymäpäiväni on 2.8.. Väittäisin, että ensimmäinen on oikein, mutta tuolloinhan se olisi toinen kahdeksan, ei toinen kahdeksatta.Käytetään esimerkkinä tätä päivämäärää. Jostain kumman syystä jatkuvasti törmää kirjoitusasuun "9.7", vaikka oikea muoto on ehdottomasti "9.7.".
Tämä on myös minua ärsyttävä asia. Aiheeseen liittyvä kysymys. Jos päivämäärä päättää virkeen, tuleeko loppuun kaksi pistettä? Syntymäpäiväni on 2.8. Vai näin: Syntymäpäiväni on 2.8.. Väittäisin, että ensimmäinen on oikein, mutta tuolloinhan se olisi toinen kahdeksan, ei toinen kahdeksatta.
Toinen kysymys liittyy seuraavaan nimiasiaan. Esimerkkihenkilö on vaikkapa Georg Henrik von Wright. Kirjoitanko: von Wright on suomalainen vai Von Wright on suomalainen. Muuttaako alkukirjainpakko myös nimen?
Siitä huolimatta omassa tekstissäsikin vilahtelee kirjoitusvirheitä. Ei ehkä kannata ihan liian tarkkaan huomioida toisten virheitä, jos itsekin niitä kuitenkin myös tekee..?
Musta_Kyy kirjoitti:Näyttäisi sille, että täällä keskustelu jatkuu. Tuntuu hyvälle.
Tämä, ehkäpä Mika Saukkosen lanseeraama puhetapa, lievästi harmittaa allekirjoittanutta.
En tiedä onko tästä ollut tällä palstalla puhetta, mutta minua ärsyttää kun jotkut radiotoimittajat, poliitikot ynnä muut julkisuuden henkilöt käyttävät pilkku-sanan kohdalla piste-sanaa.
Toimittajat saattavat lämpötilaa ilmoittaessaan sanoa:
- Ja lämpötila tällä hetkellä "kaksikymmentä piste viisi astetta"!
Kyllä se on "kaksikymmentä pilkku viisi" astetta! Asteen kymmenesosat erotetaan kokonaisosasta pilkulla!
Tämä on kyllä sitä kuuluisaa pilkun nus...viilausta, mutta näin se vaan on!
Ja kehtaavat vielä valtiollisessa Radio Merisäässä kiusata meitä viattomia kuuntelijoita.
Tämä on myös minua ärsyttävä asia. Aiheeseen liittyvä kysymys. Jos päivämäärä päättää virkeen, tuleeko loppuun kaksi pistettä? Syntymäpäiväni on 2.8. Vai näin: Syntymäpäiväni on 2.8.. Väittäisin, että ensimmäinen on oikein, mutta tuolloinhan se olisi toinen kahdeksan, ei toinen kahdeksatta.
Ehkäpä vielä yleisempiä ovat 'kuullostaa' ja 'mitalli'. Todella raivostuttavaa. Menee samaan kastiin selkeiden yhdyssanavirheiden kanssa. "Kyllä tuntuu sydämmessä hyvältä, kun suosikki joukkueella on puollustus kunnossa. Kuullostaa siltä, että mitalli on tulossa!!1 Mestaruus sauna lämpiään!!1"Milloinkahan suomalaiset mahtavat oppia, että sydämeen ei edelleenkään mahdu kahta ämmää. Ja tämä virhe tuntuu kaiken aikaa vain yleistyvän.
Lopun i-kirjain on ihan looginen. Onhan esimerkiksi latinan kielen kummia tarkoittava sana "sponsor" saanut yleisesti muodon "sponsori" suomen kielessä. Myös senioriasemassa toimiva kokenut opastaja esim. työelämässä eli "mentori" tulee suoraan latinan sanasta "mentor", eli i-kirjain on tässäkin perässä. Sponsor, sponsori, sponsorointi - mentor, mentori, mentorointi.Lisätäänpä närkästystä. Tuutor ei riitä, sana tarvitsee vielä yhden vokaalin.
Lisätäänpä närkästystä. Tuutor ei riitä, sana tarvitsee vielä yhden vokaalin. Tässä Kielitoimiston suositus:
"Tuutori
Varsinkin yliopistomaailmasta on tullut tutuksi latinan sana tutor. Sana tarkoittaa opiskelijaa tai opettajaa, jonka tehtävänä on ohjata ja opastaa nuorempia opiskelijoita. Sanan ääntämys ja kirjoitustapa ovat horjuneet: epäselvyyttä on ollut siitä, kuinka monta u:ta äännetään ja kirjoitetaan. Latinassa tutor ääntyy pitkä-u:llisena [tuutor], samoin englannissa ja ruotsissa. Näin ollen sanan äänneasuksi on suomessakin suositettu pitkää u:ta, ja on luontevaa kirjoittaakin sana sen mukaisesti, siis tuutori ja tuutoroida, tuutorointi."
Jaahas, tuli taas lisäys listaan, jossa en noudata näitä ylemmän tahon direktiiveja. Kirjoitan mm. sotien nimet isolla - eikös se ole väärin? Pitäisi sanoa talvisota ja jatkosota, eikä Talvisota ja Jatkosota? Miksi muuten, erisnimiähän nuo ovat ja esim. talvisodan voi helposti sekoittaa yleiseen talvisodankäyntiin pienellä kirjoitettuna. Ai niin, ja shakki, notta siitäs saitte!
Itse rinnastaisin Talvi- ja Jatkosodan erisnimiksi, vaikka asia ei liene näin virallisten kielipolitrukkien mielestä. Ymmärretäänhän esimerkiksi Talvisodalla selkeästi talvella 1939-1940 käytyä yhteenottoa Suomen ja jonkin ystävällismielisen naapurivaltion välillä. Pienellä kirjoitettu talvisota on kuin sota talvella, mikä tahansa talvinen kisailu joskus jossakin.En tiedä, miten asia noin kielenhuollollisesti menee, mutta itse en koskaan kirjoita yhdenkään sodan nimeä isolla alkukirjaimella. Miksi niin typerää keksintöä, kuin sota, pitäisi kunnioittaa isolla alkukirjaimella?
Jos oikein ymmärsin, niin pitäisikö typerät asiat pitäisi kirjoittaa aina pienellä alkukirjaimella, ja järkevämmät mahdollisesti isolla..? Oikein typerä asia tai erisnimi ei ansaitsisi isoa kirjainta edes lauseen alussa!
Jaahas, tuli taas lisäys listaan, jossa en noudata näitä ylemmän tahon direktiiveja.
Sotia ei suomen kielessä kirjoiteta isolla alkukirjaimella, näin todellakin on. Itse kyllä suosisin muutamia suursotia yksittäin puntaroimalla isoa alkukirjainta, mutta tämä onkin vain oma mielipiteeni. Toki tiedostan näkemykseeni liittyvän heikkouden, joka liittyy rajanvetoihin. Mikä on niin suuri kahakka että se ansaitsee ison alkukirjaimen, ja mikä vastaavasti niin pieni tms., ettei isoa alkukirjainta pitäisi käyttää? Joidenkin sotien ja sodantapaisten nimeäminen isolla ja joidenkin toisten pienellä ei olisi selkeää, ja selkeät säännöt ovat kielenkäytön kannalta vain hyödyllinen asia.Aika kärjistettyä, mutta eihän muitakaan väkivallantekoja kirjoiteta isoilla alkukirjaimilla.
Toinen seikka. Vielä Mikael Agricolan suomen kielen kirjoitusasussa oli määräävä artikkeli "se". Myöhemmin artikkeli on jäänyt pois kielestämme. "Sen" puute ei taida olla nykysuomen kannalta erityinen vahinko, vaikka "se" joskus vilahtaakin ainakin puhekielessä hieman siten kuin "sitä" olisi käytetty määräävänä artikkelina. Ei kuulostaisi aivan mahdottomalta, jos esimerkiksi sodista käytettäisiin suomen kielessä määräävää artikkelia, mikäli määräävä artikkeli olisi meillä olemassa. Se talvisota, se jatkosota...
Kunhan turinoin kieli poskesta roikkuen. En ole lähdössä barrikadeille vaatimaan määräävää artikkelia kielioppiin.Mutta eikö tuo edellä mainitsemani ehdotus vuosilukujen käyttämisestä täsmennyksenä kelvannut? Näyttäisi ainakin minun mielestäni jotenkin "fiksummalta" kuin se talvisota, se jatkosota jne.
Jos aito sekaantumisen vaara todellakin on, niin lisättäköön sitten talvisodankin perään ne vuodet tyyliin "talvisota 1939-40".
Sekaannusten välttämiseksi joskus käytetään myös nimitystä "Suomen talvisota". Jos joku vielä silloinkin sekoittaa kyseisen sodan muihin Suomen talvella käymiin sotiin, asiat ovat aika heikosti.
Veikkaan viimeistä, ihan korvatuntumalta. Noin minä sen kirjoittaisin.Tällainen pieni pulmallinen kysymys tuli nyt eteen, että mikä näistä versioista on oikein kirjoitettu:
keskellä ei mitään
keskellä-ei-mitään
keskellä ei-mitään