Hemmetti kun on ärsyttävää, miten oma englannin puhuminen on ruosteessa. Lähes täydellisesti ymmärrän kaiken puhutun, luetun kanssa on jonkin verran vaikeuksia, mutta kun pitäisi itse puhua, tulee suusta pelkkää änkytystä.
- - -
Olisiko hyötyä, jos katselisi tv-ohjelmat ilman tekstejä, kellään kokemusta?
Teen tuotakin, mutta olen aloittanut myös kirjoittelemaan englanninkielisille keskustelupalstoille. Kielioppivirheistä ei valitettavasti palautetta saa, mutta joutuuhan tuossa ihan eri tavalla aktiivisesti miettimään kuin "vain" kuuntelisi/lukisi. Puhumisen harjoitteleminen onkin hankalampaa, jos ei ole sopivia tuttuja tai mene jonnekin kursseille.
Mä opiskelin itse saksan - tai itse asiassa aloitin saksan opinnot - reilu vuosi sitten.
Mä olen joskus ~15-20 vuotta sitten lukenut muutaman kurssin lukion alkeissaksaa. Luonnollisesti tietyt saksankieliset "alan dokumentitkin" tulivat noihin aikoihin tutuiksi, kuten varmasti jokaiselle tervekätiselle nuorelle miehelle. Muistaakseni aikoinaan tuli johonkin puoliviralliseen paperiinkin laitettua saksan kielitaidon kohdalle LPS (Lyhyt Porno-Saksa).
Heittelen tässä nyt muutamia hyväksihavaitsemiani vinkkejä kielen itseopiskeluun tai ei-niin-aktiiviseen opiskeluun. Käytännössä aloitin täysin nollatasolta, sillä kielitaitoni oli jotain lauseiden "
Ich habe Luft in meine Lederhose." ja "
Ich möchte einen Kugelschreiber in dein Arsch sachen." välimaastossa. Tosin mun oppimistani edesauttoi huomattavasti henkilökohtainen kotiopettaja, joka tarvittaessa potki mua nivusiin tai pisti omat reitensä kiinni, jos eivät datiivit ja akkusatiivit alkaneet tippua paikoilleen. Siinähän sitä on motivaatiota kerrakseen, joka mielestäni on kieliopinnoissa se tärkein juttu.
Ensimmäisenä ostin pari (suomalaista) kirjaa. Toinen oli joku lukiosaksan ensimmäinen kurssikirja (käytettynä ~10EUR) lähinnä alkeiskieliopin kertaukseen ja toinen joku Saksaa matkailijoille tms. (~30EUR). Etenkin jälkimmäisessä on hemmetin hyviä yksinkertaisia lauseita. Näihin yksittäisiin lauseisiin ei kannata jämähtää, mutta niiden perusrakenne on syytä opetella huolella. Myöhemmin sanavaraston karttuessa jo 20-30 hyvin opetellun lauseen perusrakenteella tulee yllättävän pitkälle toimeen.
Tämän jälkeen aloin kirjoittaa yksinkertaisia lauseita A7-kokoisille korteille - toiselle puolen saksaksi ja toiselle puolen englanniksi (kotiopettajani vuoksi). Myöhemmin lisäilin näihin kortteihin myös suomennokset etenkin vaikeimpiin tai tulkinnanvaraisimpiin käännöksiin. Kortit säilytetään asianmukaisessa laatikossa.
Lernkartei - periaate
Sanavarasto ja lauserakenteiden ymmärtäminen kasvaa kuin itsestään. Samaten itsevarmuus puhuttaessa moninkertaistui kertaheitolla, kun olettamansa vastaukset sanoo joka kerta ääneen. Lähtökohta taisi olla noin kolmisenkymmentä korttia tai yksinkertaista lausetta. Oi, mä muistan vieläkin niitä ensimmäisiä.
Es ist kalt. - It's cold.
Turku ist eine Stadt in Finnland. - Turku is a city in Finland.
In der Küche hat es Kaffee. - There's coffee in the kitchen.
Du kannst IHN (DER Kaffee) holen. - You can take it.
Nämä yksinkertaiset lauseet opettelin muutamassa illassa 15-30min kerrallaan. Sitten ne alkoivat tulla miettimättä. Muutamia uusia sanoja opettelemalla tai yhdistämällä jo tunnettuja sanoja lauseista alkoi tulla entistä monipuolisempia.
Es ist Mitternacht. - It's midnight.
hellsinki ist die Hauptstadt von Finnland. (DAS Finnland) - hellsinki is the capital of Finland.
Bern ist die Hauptstadt von der Schweiz (DIE Schweiz). - Bern is the capital of Switzerland.
In der Küche hat es Messer. - There's a knife in the kitchen.
Du kannst ES (DAS Messer) holen. - You can take it.
Jo tässä vaiheessa mulla alkoi olla sellainen itsevarmuus saksan puhumisessa, että pystyin hoitamaan yksinkertaiset asiat kaupoissa, pankissa, raitiovaunuissa, kapakoissa, jäähallilla jne. saksaksi. Tuossa vaiheessa tosin mun puheestani taisi olla 1/3 saksaa, 1/3 ruotsia sekä 1/3 englantia sekoittuneena muutamiin suomalaisiin perkeleisiin (ja loput elekielellä), mutta pääasiassa aina nää paikalliset mua kuitenkin ymmärsi edes suurinpiirtein.
Mitään merkitystä ei ollut varsinkaan parin kaljan jälkeen, vaikka aivan kaikkia tarvitsemiani sanoja en tiennytkään. Yksi erittäin muistiini painunut esimerkki on, kun menin ostamaan paikallisesta marketista (Migros) ikkunanpesuainetta. Mulla ei ollut hajuakaan mitä se olisi voinut olla saksaksi, joten yritin sitten ruotsiksi.
Verkäufer: "
Was suchen Sie, bitte?"
Ich: "
Jaa, ich hätte gärn... ööö... fönster rengöringsmedel. Weisst du? Fönster! Putzen!"
V: "
Entschuldigung! Momänt... ach... Sie meinen Fenster Reinigungsmittel?"
I: "
Jaa-jaa! Just det! Juu-juu!"
V: "
Ach, kommen Sie bitte! Sie sind nicht aus der Schweiz?"
I: "
Nein, ich komme aus Finnland! Weisst du? Suomi? Finland? Perkele?"
Ja hienosti toimi aina olin sitten ostamassa drinkkiä baaritiskiltä tai ennakkolippuja lätkämatsiin tai vaikkapa pankissa rahaa vaihtamassa. Ainoastaan pari kertaa on tainnut tulla kysymys "
Parlez-vous Francais?", mutta sekin on yleensä loppunut siihen, kun olen vastannut: "
Nein, nein, Finnisch, Schwedisch, Estnisch, Änglisch, aber ich spreche ein bisschen Deutsch! Weisst du? Kannst du mir helfen?".
No joo, seuraavaksi ostin jonkun saksan käytännön perussanaston - Saksa-Englanti - joka oli jaoteltu aihealueittain. Tätä kirjaa mä sitten tahkosin läpi pari viikkoa ja alleviivailin sieltä perussanoja, joita oletin alussa tarvitsevani. Kirjoittelin jälleen noita sanoja korteille ja kävin niitä joka ilta läpi - joskus 15min, joskus parikin tuntia. Parhaimmillaan tai pahimmillaan mulla taisi olla laatikossa ~500 sanaa ja toisessa laatikossa >100 lausetta. Tässä vaiheessa myös saksankieliset nettiuutiset alkoivat painua tajuntaani ilman tarkistuksia suomen- tai englanninkielisistä lähteistä. Kuitenkin esim. jääkiekko- tai muuten vain sydäntäni lähellä olevia uutisaiheita pystyin lukemaan ja ymmärtämään jo ennen tätä. Tosin mun oli aina helppoa "tarkastuttaa" kotiopettajaltani olinko ymmärtänyt jotain oikein.
Samalla aloin myös katsella englanninkielisiä leffoja saksan teksteillä. Ensi alkuun teksteihin ei tullut pahemmin kiinnitettyä huomiota, mutta parinkymmenen leffan jälkeen en edes alitajuisesti tajunnut katsoinko leffaa suomen- vai saksankielisillä teksteillä. Seuraava askel oli katsoa saksankielisiä leffoja saksanteksteillä ja lopuksi esim. ranskankielisiä (en ymmärrä käytännössä sanaakaan puhutusta ranskasta) leffoja saksankielisillä teksteillä.
Suunnilleen näillä paikkeilla mä kävin myös 3-4 tuntia arkipäivisin kielikoulussa (B1). Kolmen kuukauden kurssi (~670CHF/kk - ~600EUR/kk) tosin supistui omalla kohdallani neljään viikkoon, kun puolet opetusajasta kului siihen, kun "afrikan neekereille" opetettiin kymmenettä kertaa samoja peruskielioppijuttuja eikä varsinaisesta intensiiviopetuksesta tullut yhtään mitään. Luokallani oli mun lisäkseni 14 oppilasta, ja kaikki olivat eri maista. Diego (Mexico/Espanja), Felippe (Brasilia), Vanesa (Argentiina), Karma (Tiibet), Mohammed (Eritrea), Ibrahim (Somalia), Catherine (Australia), Tani (Macedonia), Julié (Sveitsi, Wallis - ranskankielinen kantoni), yksi tyttö oli Taiwanista, yksi mies jostain ex-Neuvostoliitosta jne. jne. Muita skandinaaveja ei kuitenkaan mun lisäkseni joukossa ollut. Hienoja ihmisiä olivat kuitenkin kaikki - kahden kanssa oikein ystävystyinkin - mutta kyllä siinä hermot menee, kun päivästä toiseen selvitetään tuntitolkulla, että mitä eroa on adjektiivilla ja substantiivilla. Tosin on pakko myöntää, että nämä "afrikan neekerit" PUHUIVAT eniten ja TULIVAT YMMÄRRETYIKSI parhaiten - sillä he eivät välittäneet tai edes tienneet tekemistään kielioppivirheistä.
Välillä kuitenkin tuntui siltä, että koulupäivän parasta antia olivat tauot. Tauoilla juteltiin opeteltavalla kielellä muiden opiskelijoiden kanssa, jotka olivat suunnilleen samalla tasolla. Tämä on ehkä tärkein opetus, jonka sain kyseisestä koulusta. PUHU KIELTÄ EI NATIIVIEN KANSSA! Tästä saa aivan helvetisti itseluottamusta ja vinkkejä, kuinka kieltä pitää käyttää tullakseen ymmärretyksi. Siinä on nimittäin eroa, kun Suomi-poika ja natiivi-Mexican/Español painavat menemään "samalla" kielitasolla saksaksi! Mutta kyllä siinäkin mölinässä saatiin maailman futismaajoukkueet ranking-järjestykseen aina 80-luvulta tähän päivään...
Yksi erittäin tärkeä juttu mulle oli saksanopinnoissani paikallisten TV-lähetysten (urheilu) seuraaminen. Kolme-viisi ensimmäistä kertaa, kun katsoin vaikkapa snookeria tai lätkää saksankielisellä selostuksella, niin en ymmärtänyt hevonvittuakaan. Niin ne termit vain tulevat ajan myötä tutuiksi, kun viidettä iltaa seuraa lätkää televisiosta ja kuulee viidettäkymmenettä kertaa sanat "
die fliegenden Wechsel", kun joukkue vaihtaa pelaajia ilman pelikatkoa. Myös paikallisten uutislähetysten seuraaminen on yksi erittäin tärkeä juttu. Ensin kävin läpi pikaluvulla päivän pääuutisaiheet YLEn nettisivuilta ennen SRF:n uutislähetystä. Tosin useimmiten uutisaiheet jostain Mosambikin vallankaappauksesta tai USA:n talouskriiseistä vaativat jo vähän turhankin alakohtaista kielitaitoa. Paikalliset (mielenkiintoiset) TV-sarjat ovat myös suureksi avuksi. Itselleni ehkä tärkein oli saksalainen rikossarja
Alarm für Cobra 11 – Die Autobahnpolizei.
Mitä vielä? Kuuntele paikallisia radiokanavia! Itselleni saksa alkaa jo olla kohtalaisesti hanskassa, joten seuraava projekti on opetella schwiitzerdütch - schweizerdeutsch - sveitsinsaksa. Paras opettajani (sängyssä majailevan jälkeen) tälle on ollut paikallinen radiokanava
Capital FM, joka nykyään tunnetaan nimellä Radio Bern Eins.
EDIT: epämääräinen => määräinen artikkeli
