Ketjun aiheet rönsyilee ja sekä hyviä että vähän vähemmänkin hyviä näkemyksiä tuntuu riittävän. Lisäänpä minäkin joukkoon pari.
1. Lippujen hinnat & "kaikilla ei ole varaa kaikkeen" jne. Aivan. Kuten nimimerkki BOL totesi, maksukyvyssä on eroja. Myöskään potentiaalisten hallillakävijöiden maksuhalukkuus ei ole vakio, vaikka maksukykyä riittäisi. Keskeistä tässä lienee nyt se, mitä halutaan. Haluaako seura pyrkiä kasvattamaan kannattajapohjaansa ja luomaan perustaa tuleville vuosille ja vuosikymmenille, vai onko tähtäin parin seuraavan kauden tulovirtojen maksimoimisessa siitä huolimatta, että se tapahtuisi jonkin muun kustannuksella? Jos tavoitteena on sellaisten kannattajien määrän kasvattaminen, jotka oppivat käymään hallilla ja joille otteluista tulee tärkeä osa normiviikkoa, kynnys lähteä matsiin pitäisi saada mahdollisimman matalaksi. Tässä kokonaisuudessa ottelusta aiheutuvilla kokonaiskustannuksilla on aika keskeinen merkitys. Lähtökohtaisesti harvoin on järkevää tarjota mitään ilmaiseksi, mutta kohtuullisuuteen pitäisi kuitenkin pyrkiä. Jos tässä ei onnistuta, matsien seuraamisesta paikan päällä tulee helposti satunnaista viihdettä, ja tällaisen kannattajapohjan varaan on vaikeampaa rakentaa mitään kovin pysyvää.
Kokonaiskustannuksiin vaikuttaa luonnollisesti pelkkien lippujen hintojen lisäksi moni muukin seikka, esimerkiksi pysäköinti, nakkisämpylät jne. Mihin näistä seura voi vaikuttaa? Tuntematta Restelin ja Baronan kanssa solmittujen yhteistyösopimusten sisältöä rohkenen veikata, että pääsyliput lienevät se varteenotettavin vaihtoehto, kun muut toiminnot on ulkoistettu. Mikäli tällä keinolla saadaan kynnelle kykenevät tulemaan hallille ja nostettua keskimääräiset kävijämäärät jossakin määrin pysyvästi hyvälle tasolle, seuraavista yhteistyösopimuksista neuvoteltaessa seura on aika paljon vahvemmissa asemissa kuin jos katsojakeskiarvo pyörisi pohjamudissa eikä touhu näyttäisi kiinnostavan ns. kiviäkään. Pitkällä tähtäimellä saattaisi siis olla monessakin mielessä johdonmukaista asettaa lippujen hinnat melko maltilliselle tasolle. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa vaikkapa hyvin edullisia (esim. aikuiset 10 €, lapset ja opiskelijat 5 €) seisomapaikkalippuja (tai numeroimattomia lippuja päätykatsomoon), jolloin kenelläkään ei luulisi olevan rahasta kiinni voivatko mennä peliin vai eivät. Premium-paikoista luonnollisesti sitten voitaisiin pyytää aivan eri tason hintaa.
2. Talkoo- ja vapaaehtoistyö. Joku tuossa edellä totesi, ettei tämän varaan voi rakentaa tulevaisuutta. Tästä olen samaa mieltä. Sellaisen varauksen heitän kuitenkin tähän, ettei tätäkään vaihtoehtoa tulisi nähdäkseni poissulkea pohdittaessa keinoja kulujen kurissa pitämiseksi. Ei liene mitenkään mahdotonta, että myös Espoossa seura järjestäisi vaikkapa junioreiden vanhemmille järjestyksenvalvojan peruskurssin, jonka käytyään vanhemmat voisivat kerätä lastensa joukkueille tai vapaaehtoiset (nuoret eläkeläiset tai yksin elävät aikuiset) koko junnuyhteisölle rahaa työskentelemällä otteluissa järkkäreinä. Seuralle tämä vaihtoehto tulisi varmasti edullisemmaksi kuin ostaa kaikki järjestyksenvalvonnan huippuosaajat ulkopuoliselta firmalta hintaan 30 €/tunti + alv. Järkkäreiden esimiehet + jokunen muu voitaisiin hankkia ostopalveluna kalliilla, jos tämä arvioidaan tarpeelliseksi. Pysäköintilippujen ja kahvin myynnin osalta tämä olisi vielä helpompaa, koska tätä väkeä ei tarvitsisi vastaavalla tavalla edes kurssittaa. Seuralle koituvien säästöjen lisäksi tämän tyylinen varainhankinnan nimissä tehtävä talkoo- ja/tai vapaaehtoistyö hitsaisi siihen osallistuvia osaksi seurayhteisöä, kuten monilla paikkakunnilla Suomessa on tapahtunut. Pointtina siis, että jokainen ottelutapahtuma, johon tulee jokunen tuhatta ihmistä, tulisi koko seurayhteisön kannalta nähdä mahdollisuutena paitsi kerätä varoja joko edustusjoukkueelle tai junnuille (kolme ry:tä, eli BJR, EPS ja EKS), myös mahdollisuutena luoda ja syventää seurayhteisön koherenssia.
Painotan vielä, etten itse mitenkään erityisemmin kaipaa talkoilua tai vapaaehtoistyötä, enkä myöskään olisi ainakaan nykyisessä elämäntilanteessa ensimmäisten joukossa lapa pystyssä kun aletaan kysellä vapaaehtoisia. Kuitenkaan en täysin poissulkisi tätä vaihtoehtoa. Tunnen henkilökohtaisestikin porukkaa, jotka osallistuvat tämän tyyliseen toimintaan eräänlaisena harrastustoimintana, ja pysyvät vuodesta toiseen tutussa hyvähenkisessä porukassa (senkin jälkeen kun ne omat junnut ovat kasvaneet jo aikuisiksi) siitä ilosta, että tietävät edistävänsä vapaaehtoistoiminnallaan jotakin arvossa pitämäänsä. Jostakin syystä Suomessa asenteet vapaaehtoistyötä kohtaan tuntuvat kuitenkin olevan selvästi kriittisempiä ja sitä myös tehdään huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa tai Ruotsissa. Aiheesta keskusteltaessa monilla tuntuu olevan käsitys, että vapaaehtoispohjalta tapahtuva toiminta on poikkeuksetta jotenkin käsisäätöistä, mutten itse nyt oikein keksi miten esimerkiksi se kiekkoyhteisön hyväksi vapaa-aikaansa käyttävä hyväkuntoinen eläkeläinen ja/tai entisten junnujen vanhempi ei selviytyisi samoista simppeleistä askareista kuin joku Baronan keikkaduunari.