Pari huomiota yleisömääristä, joita ei ole ehkä niin paljon käsitelty täällä vielä.
Mielestäni aliarvioidaan usein sitä tietynlaista tapariippuvuutta, mitä urheilujoukkueen seuraamisen helposti liittyy. Puhutaan siitä, että on fanaattinen kannattaja tai suuri jääkiekon ystävä, mutta helposti unohdetaan se, miten suuri merkitys sillä matseissa käymisen tavalla ja siihen liittyvillä rutiineilla on. Tarkoitan tällä siis sitä, että kun on vuosikaudet käynyt jonkun tietyn joukkueen otteluissa, jossain tietyssä hallissa ja siihen ympärille on rakentunut kokonainen rutiinien ja sosiaalisen kanssakäymisen verkosto: esim, että syö tiettyyn aikaan ennen matsia, kulkee matsiin aina samalla tavalla, käy jossain tietyssä paikassa ennen/jälkeen ottelun, tapaa tiettyjä ihmisiä hallilla, istuu aina samalla paikalla jne. Se voi monesti olla yhtä lailla syvään juurtunut tapa tai rutiini, kuin fanaattisuutta tai suuren luokan urheiluhulluutta.
Itse hahmotin näiden rutiinien ja tapojen voiman kunnolla vasta Bluesin konkan jälkeen. Kuten kaikki muutkin täällä, tarkastelin Salonojan EU-viritystä ja lähteäkö sen kelkkaan, ja muodostin sitten omaksi kannaksi sen, etten aio tukea Jussin urheiluvaikuttaja-leikkejä. Alkuun se oli helppo päätös, mutta kun kausi alkoi syyskuussa, tuntuikin hyvin erikoiselta, etten ollutkaan hallissa, enkä lukenut kaikkea Jatkoaikaan kirjoitettua jne. 30 vuotta kestänyt suhde katkesi ja koin siinä jopa jonkin sorttisia vieroitusoireita. Mutta suht nopeasti huomasin, että kyllähän ne tiistai-, torstai- ja lauantai-illat täyttää helposti muullakin, eikä se välttämättä edes ole huono juttu. Kuten kaikki tiedämme, urheilujoukkueen kannattaminen on usein aika masokistista touhua, etenkin jos kyseessä on espoolainen joukkue.
Kun K-Espoo sitten tuli EU:n tilalle pohdin taas suhtautumistani uuteen joukkueeseen, ja pienen empimisen jälkeen tulin siihen tulokseen, että tämä viritelmä kulkee niitä oikeita polkuja pitkin. Mutta se ei tarkoita sitä, että olisin valmis tai halukas palamaan omalta osaltani vanhaan, eli siihen, että seuraan sen 15-20 kotipeliä paikan päällä kaudessa. Se ei vaan tunnu järkevältä tai samalla tavalla houkuttelevalta kuin joskus ennen. Uskoisin, että aika moni vanha Blues-fani on enemmän tai vähemmän vastaavien kysymysten äärellä. Kun kerran on oppinut pois sen matseissa käymisen, niin se tapa ei synny uudestaan ihan heti, eikä sitä välttämättä haluakaan. Tämän lisäksi tämän ”hallirutiinin” uudelleen rakentuminen on nyt katkennut kahteen otteeseen koronan takia. Se on kaiken järjen mukaan ollut erityisen paha isku sellaisille seuroille, joilla on muutenkin ollut haasteita houkutella katsojia paikan päälle, oli taso tai laji mikä tahansa. K-Espoo voitaneen lukea tähän joukkoon.
Toinen pointti on se, että vaikka K-Espoo onkin seurana kehittynyt todella ihailtavalla tavalla hyvinkin nopeasti, niin urheilulliset kohokohdat ovat täysin jääneet kokematta (otteluissa enemmän käyneillä voi olla tästä eri mielipide, mutta mun silmin asia on näin). Tai tarkemmin sanottuna: korona on vienyt urheilulliset kohokohdat meiltä.
Toisella Suomi-sarja -kaudella oli orastavaa kasvua havaittavissa. FPS-pelissä oli 1200 katsojaa ja tuo sinänsä vaatimaton katsojaennätys olisi ilman muuta mennyt rikki kolmannessa ja ratkaisevassa Hunters-ottelussa. Se ottelu olisi ollut aivan pakko nähdä paikan päällä! Jos ja kun Kiekko-Espoo olisi hoitanut sen ottelun, niin uusia yleisöennätyksiä ja suuria tunteita olisi todennäköisesti myös koettu Mestiskarsinnassa.
Ja sama juttu viime kaudella: meillä oli hyvä joukkue, jossa paljon mielenkiintoisia pelaajia. Mutta tyhjien katsomoiden edessä pelattu ”etäkiekko” johti kuitenkin siihen, että joukkuekin jäi tavallaan vähän etäiseksi. Se nyt vaan ei ole sama asia seurata jonkun Ruutu-appin ja somen kautta joukkueen tekemisiä, jos sitä hommaa ei koskaan pääse aistimaan paikan päälle. Vaikka Hermes-tappio vituttikin, niin nyt jälkikäteen ajateltuna se ei pahemmin enää liikuta. Viime kausi oli välikausi joka tapauksessa, ja tavallaan on mielestäni jopa hyvä, ettei menty päätyyn asti, sillä sehän olisi tavallaan ollut ihan hukkaan heitettyä menestystä.
Suuret voitot ja sydäntä särkevät tappiot merkityksellisissä otteluissa ovat kuitenkin se minkä ympärille koko tämä touhu rakentuu. Mun mielestä K-Espoo ei ole vielä pelannut ensimmäistäkään tällaista ottelua ja näin ollen seuralla ei käytännössä katsoen ole myöskään ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia rakentaa hypeä hienon ja menestyvän joukkueen ympärille. Vaikka kuinka mainostaisi tai tekisi hyvää duunia somessa, niin ne aidot urheiluelämykset ovat kuitenkin kaiken a ja o, ja se homma ei ole koronan takia vielä mahdollistunut. Yleisöpohjan rakentamisen kannalta tässä on siis tullut kaksi menetettyä kautta, ja näin ollen koen, että seura on käytännössä katsoen aika lailla samassa tilanteessa kuin kaksi vuotta sitten, jolloin pelattiin toista kautta Suomi-sarjassa ja ekaa kautta Tapiolassa – eli hyvinkin alkuvaiheessa vielä.
Eli summa summarum: pitää hyväksyä, että tämän seurayhteisön rakentaminen on todella, todella aikaisessa vaiheessa vielä, ja korona oli varsin iso takaisku tässä työssä. Mitään pikaista tietä parempiin yleisömääriin tuskin on olemassa, vaan se tulee kyllä vaatimaan vuosien työtä ja merkityksellisiä otteluita (mitä jääkiekon umpityperä sarjajärjestelmä ei todellakaan tue). Mutta toivottavasti tässä nähtäisiin pieniä edistysaskelia kuitenkin. Itse olen ihan varma, että tonni menee rikki runkosarjassa, ja useammin kuin kerran. Ja pleijareissa voidaan jo unelmoida liigatason luvuista.