Rämäpäinen Tommi Huhtala ja taitelija Teemu Ramstedt, onhan noita. Niin, ja tietty Riksman. Juuso Ikosestakin saa kyllä tarinaa rakennettua. Minusta Blues ei ole koskaan oikein osannut (halunnut?) nostaa yksilöitä framille vaan on menty joukkue edellä. Ihmiset ovat kuitenkin kiinnostuneet ennenkaikkea toisista ihmisistä. Se, että viestinnässä nostettaisiin henkilöitä ei sulje pois sitä etteikö Blues olisi nimenomaan taisteleva joukkue.
Bluesissa on pelannut Calounia, Myllystä, Janeckya, Karalahtea ja vaikka ketä. Heitä ei ole kuitenkaan erityisemmin käytetty markkinoinnissa vaan on luotettu siihen että he pelkkinä niminä vetäisivät areenalle porukkaa. Mikä ei ole toiminut. Tannoinhan Espoossa ennemminkin puhuttiin että Bluesista on tehty hengetön palkkasoturilauma jota espoolaiskatsoja ei tunnista omakseen. Oli niitä Kride Ruutun aikoja se.
Aivan sama virhe kuin mitä Nokia on tehnyt. Brändi ei kiinnosta, kun johtajaa ei ole haluttu nostaa esille. Fakta on vain se, että lätkä on viihdeteollisuutta, jossa on tähtiä ja duunareita. Jos tähtipelaajat eivät saa olla tähtiä ja persoonallisuuksia niin ei ole mitään. Harva heistä on kuitenkaan Messi, joka on niin hyvä, että voisi halutessaan istua yksikseen hiljaa jossain bussin takapenkillä vaikka yötä päivää ja kieltäytyä haastatteluista, koska kaikki haluavat nähdä mitä maagista hän tekee kentällä. Ramstedt on aloittanut hyvin, mutta ihmiset haluavat tietää kuka ja millainen hän on. Ramu pelasi monta vuotta IFK:ssa, mutta ainakaan minä en tiedä edes mikä mies hän on. Hänestä ei ollut ikinä missään yhtään mitään juttua.
Myllystä, Calounia, Brücksiä, Iiro Tarkkia, Eavesia jne. ja miksei Karalahteakin olisi voitu ehdottomasti tuoda enemmän esiin. Jeren kohdalla tietysti tilanne oli se, että mies oli saanut vähän liikaa julkisuutta poliisitutkimusten takia, joten hänen kannaltaan oli hyvä päästä vähän rauhoittumaan. Totuus on kuitenkin se, että Blues on ollut huono viestinnässään, kun tähtipelaajistakin on tullut rivimiehiä.