Pelaajat pelaa työkseen seuroille, sieltä liksa tulee. IIHF:n kekkerit on sitten kirsikoita, mutta eivät ratkaise yksistään sitä, minkä seuran pelaaja valitsee.
Toki näinkin, mutta asia ei silti ole aivan näin yksioikoinen. Ensinnäkin useat pelaajat haluavat todella tavoitella noita kirsikoita. Tietoisuus siitä, että ne eivät ole saavutettavissa, maksaa seuralle ihan tuntuvia dineroja. Toisekseen pelaajan rekisteröintiin liittyy ihan huomattavia ongelmia. Ei ole missään sanottu, että IIHF hyväksyy järjestelmänsä ulkopuolelle hyppääviä pelaajia ihan noin vaan takaisin omiin rekistereihinsä. Kaikkinensa kansallisen ja kansainvälisen liiton ulkopuolelle hyppäämiseen liittyy pelaajan näkövinkkelistä todella paljon riskejä, jotka puolestaan luonnollisesti näkyvät kustannusten nousuna seuran kannalta. Seuran kohdalla riskit ovat harkittuja, mutta aivan perkeleen kalliita. Käytännössä ei ole mitään syytä aliarvioida tai väheksyä liiton sanan painoarvoa.