Ilon kyyneliä ja ne leijailee hämeenlinnasta.
Ja seassa liikutuksenkin kyyneliä. Onhan tässä tullut melkein itkettyäkin tuon HPK:n Suomen mestaruuden voittamisen myötä.
Tänäänkin vielä. Ja ihan sellaisissa paikoissa kuin kukkakauppa ja työvoimatoimistossakin jopa.
Kukkakaupasta ostin kolme oranssista ruusua ja kysyin sitten myyjältä että saako siihen lisättyä jollain jotain mustaakin. Koitin siinä sitten selittää syytä miksi tarvitsen mustaakin väriä mukaan ja itkuhan siinä sitten meinasi tulla kun sanoin että viedään ne veljen haudalle sunnuntaina, velikin oli HPK-kannattaja. Saan siihen sitten mustaa väriä mukaan, kun myyjä tulee laittamaan oranssien ruusujen lisäksi kukkalaitteeseen mustan koristenauhan. En siis vielä ostanut kukkia, tilasin vaan sunnuntaille niin saa varmasti oikean väriset kukat ja koristeet. Sunnuntaina on kuitenkin äitienpäiväkin.
Onhan veljeni menehtymisestä jo jokunen vuosi aikaa, mutta yhtälö veli, HPK ja kannattaminen saavat yhdessä itkun aikaan. Joillekin meistä jäi kuitenkin HPK:n Suomen mestaruus keväällä 2006 ainutlaatuiseksi kokemukseksi, joten pitää olla kiitollinen että sai itse kokea tämän toisenkin mestaruuden. Mutta uskon vahvasti, että taivaassa asti on iloittu Kerhon mestaruutta.
Työkkärissä tänään sitten oli puhetta alkoholin käytöstä ja sanoin että kyllähän nämä tällaiset juhlat ovat koetinkiviä alkoholittomuuden suhteen. Ja sain hädin tuskin liikuttuneena sanottua mitkä juhlat, eli HPK:n juhlat.
Kyllä silloin kun tajuaa mitä tässä on viime päivinä oikein tapahtunut ja Kerhon kullan voittamisen myötä on itkukin ollut herkässä. Sekä ilosta että liikutuksesta.
Torillakin oli sunnuntaina vaikeaa laulaa sitä HPK on uusi Suomenmestari, kun itkuhan siinä meinasi tulla.
Mutta juu, keväällä 2011 join heti yövuorosta maanantai-aamuna päästyäni kännit, nukuin pari tuntia ja lähdin Helsinkiin torille. Sinä iltana en enää kännännyt, mutta seuraavana kahtena päivänä olin vahvasti humaltuneessa tilassa. Muina suuren voiton keväinä -95 (selkeästi silloin toki vielä alaikäinenkin), 2006 ja 2019 en ainakaan humalatilaan itseäni juonut ja en tiedä, ei siinä juhlimisessa paljon eroa ollut ryyppyjuhlien ja alkoholittomien juhlien välillä. Tai jos oli niin ne oli kaikki melkein alkoholittomien juhlien eduksi, kuten krapulattomuus, rahaa meni vähemmän, pysyi järki mukana juhlassa ja vaikka mitä...
En koe menettäneeni mitään tänä keväänä vaikka en alkoholia juonut tipan tippaa. Hienoa aikaa ollut lauantaista lähtien.