Se on taas sitä aikaa... Niin mitäkö?
No sitä, kun meidän jyhkeän uhkea tyttömme (pystiffi) kävelee hitain määrätietoisin askelein kohti venevalkamaa ja jatkaa niin kauan, kunnes jalat vaivoin yltävät enää pohjaan. Siinä sitten järviveden eka puraisu, pari hidasta pyörähdystä ja hieman lisää vettä koneeseen ja yhtä arvokkaasti nousu kuivalle maalle, muutama ravistus ja katse minuun: NÄLKÄ!
Mainttakoon, että jäät poistuivat luotamme (hetkeksi) vasta viime viikon lopulla, joten kyyti (= kylpy) on kylmää...