Äitini vanhempien asunto myytiin kolme vuotta sitten ja vasta tänään asianajaja ilmoitti asiasta äidilleni. Osa syynä tähän radiohiljaisuuteen oli koronalla ja vielä suurempi syy oli äitini monta kuukautta kestänyt pakkohoito.
Tuo kyseinen mummola ei oikein koskaan tuntunut minusta mitenkään miellyttävältä paikalta vierailla, koska mummollani ja ukillani oli äärimmäisen negatiivinen suhtautuminen sekä äitiini että myös minuun ja sisareeni. Ja kun tuohon soppaan olivat vielä pistäneet lusikkansa äitini kaksi veljeä sekä isosisko, niin aika vähässä ovat positiiviset muistot tuosta paikasta.
Toinen mummola eli faijani vanhempien asunto Imatralla vaihtoi omistajaa jo vuonna 1994 mummoni kuollessa, joten minulla ei ole enää muuta kuin muistot noista kummastakin paikasta. Jälkikäteen ajateltuna Imatra oli aina se paikka, jossa tunsin olevani tervetullut ja kyllähän niihin Kaukopään tehtaiden jykeviin lemuihin tottui niin nopeasti, ettei niihin enää pahemmin kiinnittänyt huomiota ja tavallaan ne onnistui aina liittämään mummolassa käyntiin, sillä ukkini työskenteli noilla tehtailla pitkälti yli 40 vuoden ajan ja koska tehdas sijaitsi vain muutaman kilometrin päässä mummolasta.