Musta tuntuu, että mulla on hellittänyt Ressu Redford -psykoosi Sirpa-Leenoineen. Pitäisi jotenkin vain huolehtia ettei uusiutuisi. Paitsi on se kylläkin koukuttava biisi eikä vähiten sen takia, että alkuperäinen säveltäjä on meidän kaikkien rakastama daddy-ukko Phil Collins. Kiitos ja anteeks.
Verkkolehden uusimmat jutut
-
IL: Kari Jalonen on ottamassa Saksan suurseura Kölner Haien ohjaksiinsaLue lisää »
-
Bild: Adam Clendening on siirtymässä Ilveksestä Saksan mestarijoukkueeseenLue lisää »
-
Kanada julkaisi MM-joukkueensa – nuorisotähdet Connor Bedard ja Macklin Celebrini mukanaLue lisää »
-
Motin palaa seitsemän Suomessa vietetyn kauden jälkeen RuotsiinLue lisää »
-
Vahvan kauden Jukureissa pelannut Rasmus Korhonen siirtyy VästeråsiinLue lisää »
-
NHL-legenda Jarome Iginla nauttii lapsiensa pelien seuraamisesta ja kehuu suomalaisia joukkuetovereitaanLue lisää »
Ketju jonne kaikkien on pakko kirjoittaa, oli asia sitten mikä tahansa
- Viestiketjun aloittaja banaaninviljelijä
- Alkaa
- 5 338 292
- 66 856
Introexpertti
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KalPa, UKRAINA, LHF
Jään odottamaan Jari Sillanpäältä vastaavaa twiittiä.
Breeze Harbour
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Lahen Pelsu, Dallas Stars, Leksand, Orlando Magic
Mun lähes 12,5 vuotta kestäny "teräsmiesputki" meni tänään poikki, kun kuumemittari näytti äsken 37.2.
Viimeks ollu lämpöö muistaakseni marraskuussa 2009, sikainfluenssa-aikaan.
Oksettanu ei oo onneks sitte viime päivityksen, mut heiveröinen on olo ja ruoka ei maistu.
Viimeks ollu lämpöö muistaakseni marraskuussa 2009, sikainfluenssa-aikaan.
Oksettanu ei oo onneks sitte viime päivityksen, mut heiveröinen on olo ja ruoka ei maistu.
Eihän tuossa jäänyt oikein muuta kertomatta kuin se, että ottaako myös anneliin.
Jomppa_Koo
Jäsen
Huomenta ja hienoa alkanutta viikkoa! Tällä viikolla saadaan sateita, eikä aurinko kunnolla pääse paistamaan. Lunta ja räntää sieltä on tulossa.
Bussiraha on vain yhteen suuntaan eikä molempiin niin kuin pitäis. Jää töihin tänään sitten menemättä. Vai onko kuntouttava työtoiminta työtä? Unelmien työpaikka.
Bussiraha on vain yhteen suuntaan eikä molempiin niin kuin pitäis. Jää töihin tänään sitten menemättä. Vai onko kuntouttava työtoiminta työtä? Unelmien työpaikka.
Laitettiin riistakamera pihaan. Toissa yönä kuvaan sattui yksi pupu (ks. liite)... tai voi se tietty olla kissakin. Vaikea sanoa. Viime yönä tuli yksi kuva mutta ei siinä mitään tunnistettavaa ollut. Itsestäni olen lähinnä kuvia saanut... Ja muutaman miehestänikin.
Liitteet
Ruutiveijari
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Rauman Lukko
Ruotsinlaivalla on niissä premium hyteissä minibaari, jossa on talon puolesta muutama limutölkki. Mikä ihme siinä on, että se tuntuu niin luxukselta? Jotenkin ihan kuninkaallinen fiilis saada ilmaiseksi useampi tölkillinen limua. Siinä niitä hörppii sängynreunalla ja miettii, että tällaista se rikkaiden elämä on.
Jomppa_Koo
Jäsen
No kyllä se on hyvä aina poissaoloista ilmoittaa tuonne työtoimintapaikalle. Nytkin rohkeasti kun soitin ja kerroin tilanteen, niin sain siirrettyä tämän päivän torstaille. Eli ei tullut luvatonta poissaoloa, vaan keskiviikko ja torstai on tämän viikon kuntouttavan työtoiminnan päivät nyt sitten. Laskin kalenterista tänään että 5 kuntouttavan työtoiminnan päivää on vielä jäljellä ennen kuin sopimus sitten päättyy. Onko kuntouttavaan työtoimintaan joku laki/sääntö, että vähintään on oltava 3kk sopimus? Eli 1kk sopimus ei onnistu?
Verkkopankkitunnukset aktivoin ihan vaan laiskuuttani vasta viime perjantaina. Olipas ihmeellistä näiden vuosien jälkeen jälleen kirjautua pankin sivuille ja tutkia siellä hieman tiliotteita. Kelan sivut käyty myös tsekkaamassa ja kylläpä nekin ovat uudistuneet sitten viime näkemän.
Verkkopankkitunnukset aktivoin ihan vaan laiskuuttani vasta viime perjantaina. Olipas ihmeellistä näiden vuosien jälkeen jälleen kirjautua pankin sivuille ja tutkia siellä hieman tiliotteita. Kelan sivut käyty myös tsekkaamassa ja kylläpä nekin ovat uudistuneet sitten viime näkemän.
Uleåborgir
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
Miettikääpä mikä Venäjän nimi olisi englanniksi, jos venäläisiä kutsuttaisiinkin nyssiksi? Niin, Mother Nussia.
Eipä ole tullut ikinä mieleen. Sain ekan oman autoni kummitädiltäni 2006 stadiin muutettuani ja autohan oli ruman värinen (valkoinen) ja muutenkin säälittävä (suzuki swift vm 89). Mutta se oli ensimmäinen oma autoni. Kummitäti oli kyllä sen uutena ostanut ja hänen miehensä asian osaavana pitänyt siitä hyvää huolta, joten autohan toimi kuin unelma ikäisekseen.
Huomenna ajattelin käydä tsekkaamassa Talvipuutarhan Eläintarhan kupeessa. Vuosien ajan olen pohtinut mielessäni tuota paikkaa mennessäni bussilla sen ohitse, mutten ole tähän mennessä sinne vaivautunut menemään, koska olen kuvitellut sen olevan maksullinen paikka. Näin ei kuitenkaan ole asia, joten sinne matkani tulee suuntautumaan. Ja mikäs siellä kierrellessä, kun sääkin on huomenna hieman parempi kuin tänään.
Minun täytyy tunnustaa tässä vaiheessa, että pidän puutarhoista todella paljon ja ylipäänsä koristekasveista. Jotain kymmenen vuotta sitten kävin ihmettelemässä Kultarantaa Naantalissa ja se paikka todellakin teki vaikutuksen sekä istutuksillaan että maisemillaan. Siellä vallitsi sellainen rauha, jota olin tietämättäni janonnut ja siitä lähtien olen ollut suuri puutarhojen fani.
Jossain vaiheessa elämääni aion alkaa myös kasvattaa omaa puutarhaani (ruusuja, leikkokukkia sekä muutamia omenapuita ynnä muuta), mutta toistaiseksi se on vain unelmaa. Tosin...eihän sitä koskaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Minun täytyy tunnustaa tässä vaiheessa, että pidän puutarhoista todella paljon ja ylipäänsä koristekasveista. Jotain kymmenen vuotta sitten kävin ihmettelemässä Kultarantaa Naantalissa ja se paikka todellakin teki vaikutuksen sekä istutuksillaan että maisemillaan. Siellä vallitsi sellainen rauha, jota olin tietämättäni janonnut ja siitä lähtien olen ollut suuri puutarhojen fani.
Jossain vaiheessa elämääni aion alkaa myös kasvattaa omaa puutarhaani (ruusuja, leikkokukkia sekä muutamia omenapuita ynnä muuta), mutta toistaiseksi se on vain unelmaa. Tosin...eihän sitä koskaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Osta vielä purjevene jota kunnostat ja huollat, mutta et purjehdi koskaan ja vaihda asusteeksi lila mekko (tai mistäs minä tiedän jos sellaiseen jo pukeudut), niin olet muuttunut Hemuliksi.
On tuo keilaaminen vaan varsin mukavaa puuhaa silloin kun lajin pariin pääsee. Äsken olimme täältä sairaalasta pienellä kuuden hengen porukalla keilaamassa Hämeenlinnan keilahallilla. Ja kivaa oli jälleen kerran tosiaan kyseisen lajin parissa.
Aina sitä lähtee hiukan jännittäen keilaamaan, ajattelee että minä olen niin surkea siinä lajissa kun harrastankin sitä niin vähän. Mutta ihan ok se sujui taas ja en ollut lähellekään edes porukan surkein keilaaja vaan olin jopa toiseksi paras.
Mukava laji tuo on ja hyvin saa aina aikansa kulumaan lajin parissa. Liian harvoin sitä vaan silti pääsen harrastamaan. Jotain tyyliin kerran pari vuodessa. En tiedä, sitä saattaisi taso nousta minullakin jos keilaisin useammin. Mutta viihtyiskö lajin parissa yhtä hyvin jos sitä harrastaisi aktiivisemmin?
Huomasin että ainakin minun kunnollani keilaaminen alkoi ottamaan hieman kunnon päällekin. Viimeiset kierrokset kysyivät jo vähän venymistä että jaksoi nekin keilata. Eikä me kai täyttä kisasarjaa vedetty läpi? Jotain vähän yli kaksi settiä (vähän yli 20 kierrosta) ehdittiin keilaamaan?
Ja aina minulla on tuota jännitystä. Se tulee herkästi. Olen huomannut että silloinkin kun osallistun täällä sairaalassa vaikka ruokaryhmään tai leivon täällä niin silloin varsinkin on jännitystä. Tätä samaa jännitystä se oli aikoinaan siellä kuntoutuskeskuksessakin ja sen vuoksi jätin välillä osallistumatta näihin leivonta-ja ruoanlaittotuokioihin. Se on sitä suorituspainetta kun ihmiset tietävät että olen ollut töissä monet vuodet keittiöalalla ja minulta ikään kuin odotetaan onnistumisia.
Aina sitä lähtee hiukan jännittäen keilaamaan, ajattelee että minä olen niin surkea siinä lajissa kun harrastankin sitä niin vähän. Mutta ihan ok se sujui taas ja en ollut lähellekään edes porukan surkein keilaaja vaan olin jopa toiseksi paras.
Mukava laji tuo on ja hyvin saa aina aikansa kulumaan lajin parissa. Liian harvoin sitä vaan silti pääsen harrastamaan. Jotain tyyliin kerran pari vuodessa. En tiedä, sitä saattaisi taso nousta minullakin jos keilaisin useammin. Mutta viihtyiskö lajin parissa yhtä hyvin jos sitä harrastaisi aktiivisemmin?
Huomasin että ainakin minun kunnollani keilaaminen alkoi ottamaan hieman kunnon päällekin. Viimeiset kierrokset kysyivät jo vähän venymistä että jaksoi nekin keilata. Eikä me kai täyttä kisasarjaa vedetty läpi? Jotain vähän yli kaksi settiä (vähän yli 20 kierrosta) ehdittiin keilaamaan?
Ja aina minulla on tuota jännitystä. Se tulee herkästi. Olen huomannut että silloinkin kun osallistun täällä sairaalassa vaikka ruokaryhmään tai leivon täällä niin silloin varsinkin on jännitystä. Tätä samaa jännitystä se oli aikoinaan siellä kuntoutuskeskuksessakin ja sen vuoksi jätin välillä osallistumatta näihin leivonta-ja ruoanlaittotuokioihin. Se on sitä suorituspainetta kun ihmiset tietävät että olen ollut töissä monet vuodet keittiöalalla ja minulta ikään kuin odotetaan onnistumisia.
Jomppa_Koo
Jäsen
Elämä vaan tuntuu vaikealta, vaikka periaatteessa muutama asia olisikin jo paremmin. Syvä masennus? Mielialat? Ei pysty olee iloinen oikein mistään.
Ja jälleen kerran iso mies syyttää alkoa kaikesta.
Ja jälleen kerran iso mies syyttää alkoa kaikesta.
Muistahan, Jomppa, että asiat ei ole koskaan niin huonosti etteikö viinalla voisi niitä pahentaa. Varsinkin mielialat menee entistä enemmän miinuksen puolelle sen alkon "avulla".
Näin kokemuksen rintaäänellä voin näin kertoa.
Gostisbehere
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Philadelphia City of Brotherly Love
Nyt on vähän vaikeampi tilanne menossa töissä.
Meillä uudistettiin työnkuvaa vuoden alussa ja katsottiin että jokainen henkilö on kykenevä näihin hommiin. Tämän vuoksi jokaiselta työntekijältä poistuisi monitaitoisuus (MOTA) kunten meillä töissä puhutaan. Tämä vaikuttaa omalla kohdalla palkkaan n.120e/kk.
Oman esimiehen piti käydä tästä keskustelu työntekijöiden kanssa henkilökohtaisesti.
Oma keskustelu aika venyi ja venyi. Sitten tammikuun lopussa huomasinkin että näen oman esimiehen vielä 31.1.2022. Jolloin varmaan kävisimme tämän keskustelun jotta se ehtisi tulla voimaan jo helmikuussa. Minun lisäksi toinen työntekijä oli myös samassa tilanteessa että tätä keskustelua ei oltu vielä käyty. Tämä työntekijä sai vaihdettua 31.1.2022 olevan vuoron vielä pois jotta keskustelu venyisi helmikuulle. Itse näin esimiehen silloin 31.1.2022 ja omaksi yllätykseksi hän sanoi että käydään se keskustelu myöhemmin niin saan vielä helmikuun nauttia tätä parempaa liksaa. Tästä hämmästyneenä laitoin vielä tekstiviestin työkaverille joka oli vaihtanut oman vuoronsa pois kyseiseltä päivältä. ”Hei et ikinä usko mutta esimies sanoi että käydään se keskustelu myöhemmin”. No nyt homma on mennyt niin että esimies väittää että minun kanssa on keskustelu käyty kokonaan 31.1.2022 ja kaverini kanssa 27.1.2022. Nyt sitten mittaillaan että kenen sanaan töissä uskotaan.
Talon pomo sanoi että ainut FAKTA on että mun esimies on lyönyt nämä tiedot järjestelmään 3.2.2022. Ja tämä olisi tapahtunut sen jälkeen kuin olisi käyty nämä keskustelut. Itse sanoin suoraan että tämä on täyttä valetta. Se että esimies lyö nämä tiedot järjestelmään ei todista millään muotoa että mitään keskustelua olisi käyty työntekijän kanssa. Sanoin että että se olisi vähän kuin itse väittäisin nähneeni Jumbossa asioidessani Jessica Alban. Todisteena minulla on siitä tekstiviesti jonka olen laittanut 3päivää myöhemmin sähköpostiin.
Sen verran alkoi vituttaa tämä homma että hain itselleni viikon sairasloman. Nyt oma liittoni otti asian hoitoon.
Meillä uudistettiin työnkuvaa vuoden alussa ja katsottiin että jokainen henkilö on kykenevä näihin hommiin. Tämän vuoksi jokaiselta työntekijältä poistuisi monitaitoisuus (MOTA) kunten meillä töissä puhutaan. Tämä vaikuttaa omalla kohdalla palkkaan n.120e/kk.
Oman esimiehen piti käydä tästä keskustelu työntekijöiden kanssa henkilökohtaisesti.
Oma keskustelu aika venyi ja venyi. Sitten tammikuun lopussa huomasinkin että näen oman esimiehen vielä 31.1.2022. Jolloin varmaan kävisimme tämän keskustelun jotta se ehtisi tulla voimaan jo helmikuussa. Minun lisäksi toinen työntekijä oli myös samassa tilanteessa että tätä keskustelua ei oltu vielä käyty. Tämä työntekijä sai vaihdettua 31.1.2022 olevan vuoron vielä pois jotta keskustelu venyisi helmikuulle. Itse näin esimiehen silloin 31.1.2022 ja omaksi yllätykseksi hän sanoi että käydään se keskustelu myöhemmin niin saan vielä helmikuun nauttia tätä parempaa liksaa. Tästä hämmästyneenä laitoin vielä tekstiviestin työkaverille joka oli vaihtanut oman vuoronsa pois kyseiseltä päivältä. ”Hei et ikinä usko mutta esimies sanoi että käydään se keskustelu myöhemmin”. No nyt homma on mennyt niin että esimies väittää että minun kanssa on keskustelu käyty kokonaan 31.1.2022 ja kaverini kanssa 27.1.2022. Nyt sitten mittaillaan että kenen sanaan töissä uskotaan.
Talon pomo sanoi että ainut FAKTA on että mun esimies on lyönyt nämä tiedot järjestelmään 3.2.2022. Ja tämä olisi tapahtunut sen jälkeen kuin olisi käyty nämä keskustelut. Itse sanoin suoraan että tämä on täyttä valetta. Se että esimies lyö nämä tiedot järjestelmään ei todista millään muotoa että mitään keskustelua olisi käyty työntekijän kanssa. Sanoin että että se olisi vähän kuin itse väittäisin nähneeni Jumbossa asioidessani Jessica Alban. Todisteena minulla on siitä tekstiviesti jonka olen laittanut 3päivää myöhemmin sähköpostiin.
Sen verran alkoi vituttaa tämä homma että hain itselleni viikon sairasloman. Nyt oma liittoni otti asian hoitoon.
Viimeksi muokattu:
Jomppa_Koo
Jäsen
Vettä sataa. Ei innosta lenkki, milloinhan pääsee? No lumet varmaan alkaa nyt sit sulaa pois.
Mul on olutta ja lonkkuu. Käykääs kaupan kautta työkin. No ostin mie kolme burgeria ruoaksi, 66 senttiä maksoi kappale.
Mul on olutta ja lonkkuu. Käykääs kaupan kautta työkin. No ostin mie kolme burgeria ruoaksi, 66 senttiä maksoi kappale.
Nopeasti kyllä meni tämäkin arkiviikko sairaalan osastolla. Se on iso juttu kun on noita erilaisia ryhmiä sairaalassa niin aika menee nopeammin. Tällä viikolla oli muun muassa ruokaryhmä jossa koottiin taas tiimityöllä ateriakokonaisuus ja sitten kävimme tosiaan torstaina keilaamassakin ja eilen illalla pelasimme lautapelejä.
Tänään aamulla oli sitten lääkäri, erilaisia vaivoja ja sairauksia sitä on jo minullakin mutta mielenterveysasiat ovat kyllä jo aika hyvällä tolalla. Olen mennyt kyllä tässä alkukevään aikana paljon eteenpäin mielenterveysasioissa. Mieli on paljon rauhoittunut ja on tosi levollinen sekä pystyn taas keskittymään ihan eri lailla erilaisiin asioihin ja ihan yleiseen suorittamiseen.
Lääkäri päästikin sitten minut lähtemään viikonloppulomalle kotiini heti lääkäriajan jälkeen eli noin puoli yhdentoista aikaan. Ja vapaideni pituus on vain koko ajan kasvanut. Nyt saan olla vapaalla jo kokonaisen viikonlopun eli menen takaisin osastolle vasta sunnuntaina iltapalalle.
Kyllä nyt on ihan kohtalaisessa mallissa elämä. Olen ediatynyt noiden mielenterveyssairauksien kanssa. Ja kyllä olen siellä sairaalassakin alkanut ihan viihtymään lopulta alkukankeuksien jälkeen. Tulen toimeen kuitenkin edes jossain määrin jokaisen muun potilaan kanssa ja se on iso juttu. Ei ole ollut mitään kiusaamista tai riitoja.
Mutta kyllä asenne on vaan luonnostaan ihan erilainen silloin kun on sairaalassa ja silloin kun on kotona. Harvoin sairaalassa asennoituu elämäänsä siten että toivoisi sen menevän hitaasti eteenpäin silloin kun maailma pistää kaikkein parastaan. Vaan kyllä se sairaalassa oleminen on lähinnä sitä ajan tappamista. Kotioloissa sitä sitten koittaa nauttia olostaan ihan eri lailla. Koti on aina koti ja jo tuo ympäristö jo yksinään tekee paljon. Ajateltuna mitä se on olla kodikkaassa ympäristössä kuin mitä sairaalan laitosmaisessa ympäristössä.
Tänään aamulla oli sitten lääkäri, erilaisia vaivoja ja sairauksia sitä on jo minullakin mutta mielenterveysasiat ovat kyllä jo aika hyvällä tolalla. Olen mennyt kyllä tässä alkukevään aikana paljon eteenpäin mielenterveysasioissa. Mieli on paljon rauhoittunut ja on tosi levollinen sekä pystyn taas keskittymään ihan eri lailla erilaisiin asioihin ja ihan yleiseen suorittamiseen.
Lääkäri päästikin sitten minut lähtemään viikonloppulomalle kotiini heti lääkäriajan jälkeen eli noin puoli yhdentoista aikaan. Ja vapaideni pituus on vain koko ajan kasvanut. Nyt saan olla vapaalla jo kokonaisen viikonlopun eli menen takaisin osastolle vasta sunnuntaina iltapalalle.
Kyllä nyt on ihan kohtalaisessa mallissa elämä. Olen ediatynyt noiden mielenterveyssairauksien kanssa. Ja kyllä olen siellä sairaalassakin alkanut ihan viihtymään lopulta alkukankeuksien jälkeen. Tulen toimeen kuitenkin edes jossain määrin jokaisen muun potilaan kanssa ja se on iso juttu. Ei ole ollut mitään kiusaamista tai riitoja.
Mutta kyllä asenne on vaan luonnostaan ihan erilainen silloin kun on sairaalassa ja silloin kun on kotona. Harvoin sairaalassa asennoituu elämäänsä siten että toivoisi sen menevän hitaasti eteenpäin silloin kun maailma pistää kaikkein parastaan. Vaan kyllä se sairaalassa oleminen on lähinnä sitä ajan tappamista. Kotioloissa sitä sitten koittaa nauttia olostaan ihan eri lailla. Koti on aina koti ja jo tuo ympäristö jo yksinään tekee paljon. Ajateltuna mitä se on olla kodikkaassa ympäristössä kuin mitä sairaalan laitosmaisessa ympäristössä.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy