On tuo keilaaminen vaan varsin mukavaa puuhaa silloin kun lajin pariin pääsee. Äsken olimme täältä sairaalasta pienellä kuuden hengen porukalla keilaamassa Hämeenlinnan keilahallilla. Ja kivaa oli jälleen kerran tosiaan kyseisen lajin parissa.
Aina sitä lähtee hiukan jännittäen keilaamaan, ajattelee että minä olen niin surkea siinä lajissa kun harrastankin sitä niin vähän. Mutta ihan ok se sujui taas ja en ollut lähellekään edes porukan surkein keilaaja vaan olin jopa toiseksi paras.
Mukava laji tuo on ja hyvin saa aina aikansa kulumaan lajin parissa. Liian harvoin sitä vaan silti pääsen harrastamaan. Jotain tyyliin kerran pari vuodessa. En tiedä, sitä saattaisi taso nousta minullakin jos keilaisin useammin. Mutta viihtyiskö lajin parissa yhtä hyvin jos sitä harrastaisi aktiivisemmin?
Huomasin että ainakin minun kunnollani keilaaminen alkoi ottamaan hieman kunnon päällekin. Viimeiset kierrokset kysyivät jo vähän venymistä että jaksoi nekin keilata. Eikä me kai täyttä kisasarjaa vedetty läpi? Jotain vähän yli kaksi settiä (vähän yli 20 kierrosta) ehdittiin keilaamaan?
Ja aina minulla on tuota jännitystä. Se tulee herkästi. Olen huomannut että silloinkin kun osallistun täällä sairaalassa vaikka ruokaryhmään tai leivon täällä niin silloin varsinkin on jännitystä. Tätä samaa jännitystä se oli aikoinaan siellä kuntoutuskeskuksessakin ja sen vuoksi jätin välillä osallistumatta näihin leivonta-ja ruoanlaittotuokioihin. Se on sitä suorituspainetta kun ihmiset tietävät että olen ollut töissä monet vuodet keittiöalalla ja minulta ikään kuin odotetaan onnistumisia.
Aina sitä lähtee hiukan jännittäen keilaamaan, ajattelee että minä olen niin surkea siinä lajissa kun harrastankin sitä niin vähän. Mutta ihan ok se sujui taas ja en ollut lähellekään edes porukan surkein keilaaja vaan olin jopa toiseksi paras.
Mukava laji tuo on ja hyvin saa aina aikansa kulumaan lajin parissa. Liian harvoin sitä vaan silti pääsen harrastamaan. Jotain tyyliin kerran pari vuodessa. En tiedä, sitä saattaisi taso nousta minullakin jos keilaisin useammin. Mutta viihtyiskö lajin parissa yhtä hyvin jos sitä harrastaisi aktiivisemmin?
Huomasin että ainakin minun kunnollani keilaaminen alkoi ottamaan hieman kunnon päällekin. Viimeiset kierrokset kysyivät jo vähän venymistä että jaksoi nekin keilata. Eikä me kai täyttä kisasarjaa vedetty läpi? Jotain vähän yli kaksi settiä (vähän yli 20 kierrosta) ehdittiin keilaamaan?
Ja aina minulla on tuota jännitystä. Se tulee herkästi. Olen huomannut että silloinkin kun osallistun täällä sairaalassa vaikka ruokaryhmään tai leivon täällä niin silloin varsinkin on jännitystä. Tätä samaa jännitystä se oli aikoinaan siellä kuntoutuskeskuksessakin ja sen vuoksi jätin välillä osallistumatta näihin leivonta-ja ruoanlaittotuokioihin. Se on sitä suorituspainetta kun ihmiset tietävät että olen ollut töissä monet vuodet keittiöalalla ja minulta ikään kuin odotetaan onnistumisia.
