Mainos

Ketju jonne kaikkien on pakko kirjoittaa, oli asia sitten mikä tahansa

  • 5 638 175
  • 67 750

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Pitkälti yli vuosikymmenen ajan (vuodesta 2009 lähtien) olen haaveillut lemmikkieläimen hankkimisesta. Vaihtoehtoja on tasan kaksi: kissa tai koira. Muutama vuosi sitten kävin allergiatesteissä, joissa päätin selvittää, olenko allerginen koirille, sillä jostain olin saanut sellaisen käsityksen, että saattaisin olla. Labratuloksista ilmeni, että en ole allerginen, ja siitä lähtien olen kärsinyt pahasta koirakuumeesta. Sattuneesta syystä pelkkä ajatus lemmikin hankkimisesta noina ns. pimeinä vuosina tuntui täysin mahdottomalta, mutta nyt tilanteeni on toisenlainen.

Hankinta ei ole vielä ajankohtainen, vaan olen päättänyt siirtää sen ensi vuoteen, jolloin olen toivoakseni paremmissa varoissa. Helsingin eläinsuojeluyhdistyksellä on kyllä kohtalaisen paljon kotia odottavia kissoja ja koiria, mutta koska olen jo aiemmin onnistunut enemmän tai vähemmän kasvattamaan ja elättämään kahta kissaa 14 vuoden ajan, en halua ottaa seurakseni aikuista lemmikkiä. Pentuvaihe on niin tärkeä osa omistajan ja lemmikin välisen suhteen kehittämistä, että se on ainoa vaihtoehto minulle.

Enää vain pitäisi miettiä, kumman puoleen tulen kallistumaan. Olen vuosien saatossa lukenut satoja artikkeleita koirista ja myös kissoista, joten ainakin kissojen suhteen koen olevani varsin hyvä omistaja, mutta jotenkin ajatus koirasta on alkanut todella houkuttaa. Voisin tietenkin hommata kummatkin eli koiran ja kissan, vaikka se tulisikin olemaan aikamoinen rahallinen satsaus. Mutta toisaalta: olen helvetin eläinrakas ihminen ja nämä 13 vuotta, jotka olen viettänyt ilman lemmikkiä, ovat olleet todella raskaita henkisesti. Lemmikeissä on se hyvä puoli, että ne tuovat tasapainoa elämään ja lohtua myös niinä kaikkein heikoimpina hetkinä.

Koen olevani nykyään huomattavasti vastuullisempi, tasapainoisempi ja fiksumpi ihminen kuin esimerkiksi kymmenen vuotta sitten, joten kumman tahansa sitten valitsenkin kumppanikseni, tiedän sen saavan osaltani paljon rakkautta, hellyyttä sekä yhdessäoloa. Olen valmis olemaan lemmikin omistaja, siis ensi vuonna tähän aikaan.
 

vilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kauhajoen Karhubasket
Tästä päivästä jäi kyllä hyvä maku suuhun. Ehdottomasti plus-merkkinen päivä alkaa olemaan ehtoopuolella. Tämä päivä on ollut varmaankin yksi edellisten kahden kuukauden parhaimmista päivistä, tai jopa yksi alkuvuoden parhaimmista päivistä.

Olin tämänkin päivän osastolla mutta se toki vain korostaa sitten sitä että vuorokausi on ollut onnistunut kun lähtökohdat eivät kuitenkaan olleet järin kaksiset. Täällä osastolla on ollut vaan tänään minulle niin mielekästä tekemistä.

Ensin oli aamupäivällä vähän yli kahden tunnin ruokaryhmä. Meidän ruokaryhmä kokoontuu kokkaamaan kolmena peräkkäisenä viikkona ja ensimmäisen kokkailukerta oli tänään. Meitä potilaita ryhmässä on kolme ja minä tosiaan olen yksi niistä. Yksi teki pääruoat, yksi alkuruoat ja minä vastasin jälkiruoasta joka oli nyt valintani mukaan letut eli ohukaiset.

Pääruokana oli mantelikalaa ja perunamuussia, alkuruokana katkarapusalaattia ja jälkiruokana näitä paistelemiani ohukaisia. Letutkin onnistuivat todella hyvin ja ne olivat makoisia kermavaahdon ja mansikkahillon kanssa.

Ja mikä tuon ryhmän osalta oli parasta niin se että oli yli kahden tunnin ajan virkistävää ja kiinnostavaa toimintaa. Sai ajan hienosti kulumaan.

Sitten lepäsin pari tuntia ja sen jälkeen meitä lähti viisihenkinen miesseurue uimaan ja saunomaan täällä sairaalan tiloissa. Uiminen ja saunominenhan ovat lempipuuhiani niin tykkäsin noistakin aktiviteeteista.

Sitten oli päivällinen ja vielä äsken kävin sairaalan kanttiinissa syömässä parit täytetyt patongit niin ei tarvitse aina syödä noita samoja leipiäkään iltapalaksi.

Kovin on nopeasti mennyt tämä päivä. Ja ei ole tänään ollut sellaista mietiskelyä miten saisi tämän vuorokauden kulumaan. Nämä on aika harvinaisia päiviä osastolla että vuorokausi maistuu hyvin vähän tylsältä puulta.
 

Kauko Viisas

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Muutama huomio päivän uutistarjonnasta yksinkertaistaen:
  • Ukrainalaisten sotaa pakenevien naisten ja lasten auttaminen on rakenteellista rasismia (Amnesty International).
  • "nyt saa loukata homoseksuaaleja ilman seuraamuksia" kertoo "tekstianalyytikko" muistamatta, että ihmisiä on saanut loukata melko vapaasti tähänkin asti. Lisäksi kyse ei ollut kunnianloukkauksesta vaan syyte koski kiihottamista kansanryhmää vastaan.
Tätä ette ole uutisissa vielä nähneet, mutta vapaasti tarjottavissa mille tahansa medialle seuraava skuuppi:

"Vanhempi mies käytti runsaasti energiaa pohtiessaan päivänpolttavia asioita - tuhosiko mies maailman käyttäen fossiilista energiaansa?"
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Onkohan kukaan virassa ollut Yhdysvaltain presidentti viimeisen 30 vuoden aikana allekirjoittanut yhtäkään lakia sillä lailla, että hänen seurassaan olisi ollut alle viisi henkilöä? Varsinkin tällä vuosituhannella noiden sivustakatsojien määrä on noussut lähelle 50 todistajaa, jonka vuoksi ovaalihuone alkaa toisinaan käydä varsin pieneksi, joten aika moni tuollainen tapahtuma on kuvattu Valkoisen talon puutarhassa. Näin suomalaisena täytyy todeta, että tuollainen systeemi näyttää varsin hölmöltä, mutta ilmeisesti showta rakastavat jenkit tykkäävät tuollaisesta.
 

Kauko Viisas

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Älkää yleistäkö yksittäisten tapauksien kautta - esimerkiksi kaikki vanhemmat miehet eivät ole typeriä, seksistisiä vaimonhakkaajia eivätkä pillun perässä juoksijoita tai homo-, russo-, tms foobikkoja - useimmiten tällaiset ajatukset syntyvät teidän omissa päissänne. Varjelkaa päitänne ennakkoluuloilta - elämä on siten paljon helpompaa.

Taas oli pakko.
 

Glove

Jäsen
Ajattelin kysyä jotain, mutta kun tarpeeksi mietin niin ei mulla mitään kysyttävää ollutkaan. Kelasin jo dialogin läpi päässäni, kuten meillä yksinäisillä on tapana.

Silti on häiritsevää kun joku lähisukulainen alkaa spämmää mielipiteitään mun sähköpostiin. Kai niihin pitää vaan kuitata että yeah, right, eso es, eteenpäin, kekkonen, darwin & juice.
Suku on pahin. Omat kontaktit sukulaisiin on tänä vuonna ollut tekstiviestit serkulta ja tädiltä, kun toivottivat hyvää syntymäpäivää. Sukua kyllä riittäisi, serkkujakin on yli 70 (tai oli sillon kun viimeksi laskin.)
 
Viimeksi muokattu:

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Suku on pahin. Omat kontaktit sukulaisiin on tänä vuonna ollut tekstiviestit serkukta ja tädiltä, kun toivottivat hyvää syntymäpäivää. Sukua kyllä riittäisi, serkkujakin on yli 70 (tai oli sillon kun viimeksi laskin.)
Minullakin on paljon sukulaisia, joista äidin puoleisiin olen ollut enimmäksiin yhteyksissä viimeisten vuosikymmenien aikana ja pakko se on myöntää, että tuo sukuhaara muutamaa poikkeusta lukuunottamatta on alkanut tuntua todella raskaalta taakalta. Ennen koronaepidemiaa olin harvakseltaan yhteyksissä heihin päin, mutta nykyään kaikenlainen yhteydenpito on katkennut ja oikeastaan se ei juurikaan haittaa minua, sillä tämä sukuhaara tuntuu olevan hieman sisäänpäin lämpiävää.
Rajan takana olevat sukulaiset ovat kuitenkin sellaisia, että haluaisin todellakin tutustua heihin, mutta ongelmana on se, että en tiedä heistä muuta kuin sukunimen ja lisäksi on hyvin todennäköistä, että heidän puhekielensä rajoittuu vain venäjään, koska he jäivät asumaan rajan taakse Neuvostoliiton ottaessa itselleen rajantakaisen Karjalan.

Faijani puoleinen suku puolestaan sellainen, johon haluaisin taas päästä tutustumaan, koska se on jäänyt minulle niin etäiseksi. Ollessani alle kouluikäinen sekä aavistuksen vanhempikin olin usein tekemisissä heidän kanssaan, mutta nuokin tapaamiset alkoivat vähetä sitä mukaa, kun vanhempani alkoivat erakoitua ja vetäytyä omiin oloihinsa, koska he käsittääkseni halveksivat omia sukulaisiaan.

Minulla on sukua esim. Salossa ja tietenkin Turussa, joissa olen käynyt muutaman kerran viimeisen kymmenen vuoden aikana ja olen kovasti tykästynyt muutenkin koko Varsinais-Suomeen, josta vuonna 1984 edesmennyt ukkini oli kotoisin. Ainoa asia, jota tiedän tuosta suvusta, on parin sukulaisen nimi, mutta heidän kanssaan olen viimeksi jutellut 28 vuotta sitten mummoni hautajaisissa enkä osaa kuolemaksenikaan sanoa, ovatko he enää noilla seuduilla vai ovatko he muuttaneet pois.
 

benicio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Joo ihan syntyjään oululainen, mutta älä minua mihinkään uskonlahkoon liitä.
Mutta kyllä yli 70 serkkuun on pitänyt jo vähän olla keskimääräistä kovempaa yritystä. Tai siis koitan hahmottaa tätä niin että jos olisi molemmilla isovanhemmilla seitsenlapsiset perheet niin jokaisella lapsella (eli enolla/sedällä/tädillä) pitäisi olla 6 lasta. Vaikka hiipuva trendi se on tuossakin, niin tuolla tahdilla suomalaisia olisi silti muutamassa sukupolvessa yli sata miljoonaa.
 
Suosikkijoukkue
Raipen SaiPa
Basistit huomio!

 

Glove

Jäsen
Jollain silti pitäisi selittää tuo serkkujen määrä. Ehkä sukusi on vain kova panee. Mulla on serkkuja ehkä kaksi. Meidän suku on vissiin tämmöinen sympaattinen pienpanimo. Jonka taru loppuu kun me sisarukset kuollaan kun kukaan ei ole lisääntynyt. Tai on yksi. Toisaalta mua ei kiinnosta kuka on kenenkin perillinen, kunhan joku pallolla tekee lapsia. Vain siten voidaan päästä alfakentaureihin.
Mutta kyllä yli 70 serkkuun on pitänyt jo vähän olla keskimääräistä kovempaa yritystä. Tai siis koitan hahmottaa tätä niin että jos olisi molemmilla isovanhemmilla seitsenlapsiset perheet niin jokaisella lapsella (eli enolla/sedällä/tädillä) pitäisi olla 6 lasta. Vaikka hiipuva trendi se on tuossakin, niin tuolla tahdilla suomalaisia olisi silti muutamassa sukupolvessa yli sata miljoonaa.
Äidin lapsuusperheessä oli yhdeksän lasta, isän perheessä viisitoista. Eli ei se vaadi kuin keskimäärin kolme lasta jokaisella niin siitä tulee jo 72. Lainaan tähän erään musiikkiteoksen sanoitusta, joka varmaan selittää asian:

Pohjolassa kansa on sen kaamoksensa vanki
Pimeässä askarrelleen paljoa ei hanki
Mutta läpi talven seisoo tanakasti kanki
Ja jumalauta kaikki siellä silloin nai


Lapista siis molemmat vanhemmat kotoisin, napapiirin tuolta puolen.
 

jamppa1919

Jäsen
Suosikkijoukkue
♠Ässät♠
Mun on pakko kirjoittaa tänne. Mä haluisin vaa et joku lahjoittaa mulle lipun lauantai IPA peliin. Miks mulle? Mul ei oo rahaa edes ruokaa mut rakastan lätkää. Oon itseasiassa Ässien mies mut asun nykyään Tampereella. En oo yli vuoteen nähnyt lätkää livenä ja oon kolmen lapsen isä. Mun rahat menee lapsiin ja siks olisin otettu lipusta
 

vetti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, CAR, HIFK (salaa)
Et ehkä tunne etikettiä, mutta yleensä näissä on tavannut olla mukana jokin uhkaus satuttaa itseään tms.
Ei jamppa ehtinyt opiskella etikettiä. Oli liian kiire kysellä vähän joka paikasta. Toivottavasti sai liput.
 

-FNM-

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Mun on pakko kirjoittaa tänne. Mä haluisin vaa et joku lahjoittaa mulle lipun lauantai IPA peliin. Miks mulle? Mul ei oo rahaa edes ruokaa mut rakastan lätkää. Oon itseasiassa Ässien mies mut asun nykyään Tampereella. En oo yli vuoteen nähnyt lätkää livenä ja oon kolmen lapsen isä. Mun rahat menee lapsiin ja siks olisin otettu lipusta
Mistä lipusta sinut otetaan? Ethän vain sirppi tai vasara ole tai yksi niistä tähdistä? Tokkopa siniristikään. Sielun veljethän pyyhkivät perseensä siniristilipulla ja pistivät LSD:tä syömään Suomen leijonan.
Ihme lättähattuja olivat he.
 

Iisoppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, FC Lahti, Lahden Ahkera, LHS
Niin on leppeä ja aurinkoinen ilma että lähdettiin vähän retkelle. Jäällä näyttää olevan muitakin ulkoilijoita ja myös pilkkijöitä. Jäätä pitkin ajateltiin käpsytellä saareen nuotiopaikalle. Ei me nuotiota aiota tehdä mutta kahvieväät on repussa.
 

Liitteet

  • IMG_20220402_132814_HDR.jpg
    IMG_20220402_132814_HDR.jpg
    655,2 KB · kertaa luettu: 68

vilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kauhajoen Karhubasket
Piti luonnostella jotain kaunista ja herkkää tähän mutta ei nyt luomisvimma oikein iskenyt. Merkkejä kuitenkin on selkeästi ollut paremmasta huomisesta myös minun elämässäni ja elämä alkanutkin maistumaan taas hyvältä viime päivinä.

Eilen oli hoitoneuvotteluni johon osallistuivat minä, omahoitajani, lääkäri, sosiaalityöntekijä ja kaksi työntekijää kotikuntoutuksesta. Hoitoneuvottelu sujui varsin positiivisissa merkeissä. Jo kotiuttamisestanikin oli puhetta mutta ennen pääsiäistä se ei tapahdu. Toki, ei tässä nyt pitkä matka pääsiäiseenkään enää ole.

Ensin minun kohdallani koitetaan pidentää vähitellen vapaita. Ensin on tämä yhden yön vapaa, eli tänään kotiin ja huomenna iltapalalle takaisin, sitten tulee joku parin yön vapaa ja on suunnitelmissa antaa minulle myös pidempikin, varmaan viikon vapaaputki, jonka aikana testatataan kuinka hyvin pärjään myös vain kotikuntoutuksen tuella kotona. Sitten kun on pidempi vapaaputki ollut niin sen jälkeen kai kotiuttamistanikin voi vankemmin miettiä.

Minä olen kyllä luottavainen tulevaisuuden suhteen ja uskon pärjääväni jatkossakin hyvin myös vapaillani. Ovat nämä vapaapäivät kyllä aina niin virkistäviä ja mieltä piristäviä verrattuna päiviin laitoksella. Ja oma vointini onkin mennyt hurjasti eteenpäin. Mieleni on rauhoittunut, tasaantunut ja olen paljon positiivisempi nyt kuin silloin kun sairaalajaksoni alkoi. Tätä mieltä on myös lääkäri. Vointini on mennyt lähes valovuoden eteenpäin.

Tänään pääsin siis aamulla lähtemään taas kotiini. Tällä kertaa olen tulevan yön pitkästä aikaa myös kotona. Saan nukkua vihdoinkin taas omassa sängyssäni. Tänään sain siivottua asuntoni joten sen puolesta von jatkossa olla levollisin mielin. Olen myös ehtinyt taas jo vähän ruokaakin laittamaan ja saunomaan. Hyvä päivä ollut.

Ja, kyllä sairaalajakson jälkeen palaan taas kotikuntoutuksen asiakkaaksi. Onhan se iso takaisku minulle ja jonkin verran tulee otettua taas elämässä takapakkia mutta sellain se elämä vaan välillä heittelee. Vituttaa vaan kun elämä oli pitkään niin hyvissäkin uomissa ja oli nousujohteisuutta. Nyt taas pari askelta taaksepäin, mutta onneksi ei sentään takaisin sinne kuntoutuskeskukseen tarvitse sentään muuttaa.
 

vilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kauhajoen Karhubasket
Se on muuten kiva kun iltapalaksi ei ole edes ehdolla sitä samaa leipää päivästä toiseen ja jogurttia joko rasvattomana tai sokerittomana tai kerrosviiliä. Osastolla kun on lähes poikkeuksetta se sama iltapala sisältöineen kello 19 tarjolla.

Siinä iltapalalle on aina sitä samaa vaaleaa leipää tai sitten tummaa leipää. En muista mitä leipiä tarkalleen, mutta ne ovat aina samat. Ja sitten kun niitä säilytetään vielä sellaisessa muoviboksissakin niin on ne leivän palat varsin usein myös kuivahkoja. Alkaa jo etomaan pelkkä mielikuvakin siitä samasta osastoiltapalasta. Ainoa mikä siinä voi muuttua on se onko tarjolla leikkeleitä vai juustoa tai kurkkua, paprikaa tai tomaattia.

Osastollakin on pakko käydä välillä joko kaupasta ostamassa jotain muuta iltapalaksi tai sitten käydä illalla syömässä kanttiinissa iltapalansa. Ei vain pysty osastollakaan päivästä toiseen jauhaa sitä samaa iltapalaa.

Nyt kuitenkin kotona saa kuitenkin syödä jotain aivan muuta iltapalaksi ja se on hieno juttu. Tein tacopellin ja sitä söin. Oli hyvää.

Kerran ostin muuten itse omaa leipääkin sinne osastolle. Osastolla kun hoitajat säilyttävät niitä leipiä siten että on välillä tarjolla ihan oikeasti kuivuneita leivän kranttuja. Olen sanonut asiasta kyllä mutta ei ole oikein muutosta tapahtunut. Mukava välillä sitten ostaa oikein omat leivät läheisestä kaupasta ja syödä niitä edes vaihtelun vuoksi.
 

ISH

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL, HIFK, Arsenal
Jäätä pitkin ajateltiin käpsytellä saareen nuotiopaikalle. Ei me nuotiota aiota tehdä mutta kahvieväät on repussa.
Vähän sama kuin "lämmiteltiin tuossa rantasauna, mutta ei aiota saunoa" tai "tilattiin juuri pitsat, mutta ei syödä niitä vaan mennään nukkumaan".
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös