En tiedä minkälaisista kaupoista puhutaan, mutta ainakin täällä pääosin nämä ässät ja koomarketit suosivat perunoissa paikallisia ja lähitiloja, jolloin uudet perunat ovat samasta kunnasta/kaupungista ja maussa, koossa tai rakenteessa ei ole kyllä mitään eroa omasta maasta nostettuihin.
Saatat olla oikeassa. Käytin ylisanoja. Ehkä se on niin että nuoren perunan herkkä kuori vaurioituu nostossa, kuljetuksessa, kaupassa ja kotisäilytyksessä ja se katkeroituu ja sille tulee paha mieli ja herkkänä ihmisenä koen sen sielussani negatiivisesti (vitsi, vitsi). Juuri itse hellävaraisesti nostetun perunan kuori kyllä irtoaa paremmin ja on siistimpi kuin kaupan kautta kotiin kannetun ja se ehkä saa maunkin tuntumaan "miellyttävämmältä". Nämä on ehkä mielikuva juttuja....
Kiitos vinkeistä, mutta tämä aina särähtää vähän korvaan. Siis perunat. Elin onnellisen keskiluokkaisen elämän Espoossa, mutta nuorta poikaa aina ahdisti syksyllä, kun tuli ne perunannostotalkoot. Mökillä oli ja on maita ja mantuja. Se oli ihan oikea työleiri ja asiasta vitsiäkin väännetään ja taitaa joku ketjukin olla.
Itse olen pitänyt perunan nostamisesta vaikka niitä joka syksy kuokittiin koko perheen koko talven tarpeeksi. Löytämisen ilo, yhteinen tekeminen ja kevyen hien pintaan nostava työ... Ei se nyt pahempaa ollut. Mutta ymmärrän kyllä ettei se mitenkään voi kaikkia kiinnostaa.
Koko kasvimaa ja muukin kasvattelu (kukat) on harrastus. Ei se voi muuta olla kun kyllä kaupasta saa kaikkea. Pienet onnistumisen tunteet, jotka saan itämisestä, kasvusta, tuotteiden syönnistä sekä puuhailu ulkoilmassa, auttavat minua jaksamaan päivän kerrallaan. Kasvimaan suunnittelu, kasvien esikasvatus luo jotain odotettavaa tulevaisuuteen ja sekin auttaa minua selviämään. En kasvata mitään säästääkseni rahaa vaan omaksi iloksi.
