Välillä mietin kumpi meistä ensin kyllästyy tähän maalla asumiseen. Mies on ihan ns. kaupunkilaispoika eikä heillä ollut mökkiä tai jotain sukutilaa maalla. Mies on ollut innoissaan ollut "maalaishommista" kuten lumenluonnista, kasvimaan muokkauksesta, nurmen ajamisesta, haravoinnista, takkapuiden tekemisestä. Hän rakastaa kun on oma piha ja rauha ja oma harrastetila alakerrassa.
Minä kasvoin maalla. Totuin kasvimaahommiin, syksyn haravointiin, lumitöihin, huonoihin bussiyhteyksiin ja syksyiseen mehunkeittoon. Mutta myös metsiin joissa leikittiin, luontoon lähellä, tilaan ja oman maan tuoreisiin tuotteisiin. Olen asunut kuitenkin lähes puolet elämästäni kaupungissa jossa totuin kauppaan kävelymatkan päässä, hyviin bussiyhteyksiin ja parvekkeeseen jossa voi toteuttaa viherpeukaloaan.
Nyt asun taas maalla. Ja se on oma valinta. Lumityöt on hyvää arkiliikuntaa. Lintuja ja muita eläimiä on kiva seurata ruokintapaikalla. Seuraavan kesän kasvimaa on jo suunnitteilla. Asterit ja samettiruusut on itämässä. Olen ihan tyytyväinen.
P.S. Täällä sataa taas vettä, kaatamalla. Kuulostaa inhottavalta peltikatossa.