Nämä Corollat oli kovia pelejä. Ei niitä myllyjä saanu edes ajamalla paskaksi vaikka kuinka yritti.Ja tästäpä tulikin taas minun mieleeni, kun muinoin eräs mainittavan näköinen nuori rouva ei päässyt Toyota Corollaansa sisälle eräällä marketin parkkipaikalla, oli hukannut avaimensa. Minä siihen singahdin tarjoamaan aulista apuani ja omilla autonavaimillani aukaisin Toyotan oven muitta mutkitta.
Rouva kovasti kiitteli, mutta sitten äityi ihmettelemään, kuinka saisi autonsa käyntiin ja pääsisi kotiin. Noh, muistin, että minulla oli autossani yksi lyhyt hieman enemmänkin litteäksi muotoiltu ruuvimeisseli entisen autoni takakontin aukaisua varten. Se taas sopi Toyotan virtalukkoon pientä voimaa käyttäen kuin... eeeh... meisseli virtalukkoon ja autohan starttasi käyntiin. Tosin, meisseli piti käsin vääntää takaisin starttiasennosta.
Ah, sitä helpotusta ja iloa... sain halauksen palkakseni ja kysymyksen, millä meisselin menetykseni ja avun voisi korvata. Herrasmiehenä en vastannut totuudenmukaisesti kysymykseen, vaan tyydyin toteamaan, etten ole mitään vailla...
Ai, mistäkö osasin moiset konstit...
Kaverini autonavaimena oli jo vuosia ollut litteäksi hakattu rautanaula ja muustakin kokemuksesta olin oppinut, että vanhempien autojen lukot sai auki millä tahansa esineellä, joka vain mahtui lukkopesään, kun nk. haittalevyt olivat jo niin paskottuneet toisiinsa kiinni.
Kerran olin apukuskina ja ystäväni peruutti rakkaan Toyotani jonkun akan Opel Kadettin keulaan. Tämä muija sitten hyppäsi pihalle autostaan ja alkoi noitumaan että "voi vittu että minkä menitte tekemään?!" Minä että eihän tämä sinun romuläjä maksa edes mitään. Sitte se kirosi että" ku niin vituttaa tämmönen senkin saatanan sählääjät". Minä että rauhotu nyt hyvä nainen ja tuossa vakuutusyhtiön tiedot ja eihän tuosta tullu edes nesteitä pihalle että kovaa ajoa vaan. Huusi vielä perään että "eikä ku vituttaa tuommoinen". Minä että palataan asiaan.