Otan osaa. Mitä pidempi loma tmv. vastaava poissaolo, sitä vaikeampaa töihin palaaminen on. Toisaalta, aika nopeasti siihen puuduttavaan työtahtiin taas tottuu. Parin tunnin jälkeen taakse jäänyt vapaa-aika on vaan kaihoisa muisto.Ohhoh, 12 viikon isyysvapaat päättyy ja huomenna pitäs taas käynnistellä työkonetta.
Jotenki ei huvittaisi, mutta kaipa sitä taas pääsee työmoodiin..
Saa nähdä kuinka vaikeaa tuo on jos nyt saavat palkkatuen paikkaan, johon minut jo valitsivat. Onhan tässä tullut oltua kohta 6 vuotta pois työelämästä. No, jospa nyt saisivat sen palkkatuen ja pääsisin marraskuun alussa aloittamaan niin kuin oli puhe. Ehkä se onnistuu kuitenkin.Mitä pidempi loma tmv. vastaava poissaolo, sitä vaikeampaa töihin palaaminen on.
Näin leikkisästi vähän hyytävää lukea noita konsensuspohjaisia kokemuksia moderoinnista. Mitähän siellä on luvattu?
"Kirjoittakaa positiivisesti ja saatte hallitaksenne kierrätyskeskuksen"
Sitten joku pieni piiri tutkii että kellä on virallinen oikeus hallita koko vapaata puolta ja näin ollen kierrätyskeskuksen hallinnan arvo on mitätöity.
"Kaaos on kuin testi-osio. Kokeilla voi".
En väitä että varjomoderaattoriksi pääsemiseen liittyi jotain tuollaista, mutta en kielläkään.
Voimia, en oikein osaa muuta sanoa.Minä en tiedä päästäänkö me enää yli tästä. En jaksa edes ajatella. Sanoin miehelleni asioita joita ei enää saa takaisin. Kerroin vihaavani häntä enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Haistattelin myös mieheni lapselle ja kerroin etten edes koskaan halunnut häntä olisi ollut edes olemassa. Vaikka mieheni sanoi että hän tajuaa että elämäni suurin rakkaus (viina) saa minut vihaamaan kaikkea jopa itseäni niin en tiedä voiko hän enää anteeksi. Koska kai mitenkin jotenkin uskoin sen minkä sanoin. Koska totuushan tulee humalaisen suusta.
Vaikka olen hänen huomassaan niin tuntuu kaikki hyvyys on vain näytelmää jonka tarkoitus on estää minua tekemästä jotain loputonta. Kauniit huolehtivat sanat, en jaksa kuunnella niitä. Jollain tavalla tiedän että tämän kaiken on vain jotenkin loputtava koska en jaksa enää. En jaksa enää esittää. Jonkun on vietävä tämä tuska pois koska en jaksa sitä enää. Jossain täytyy olla uni, jotain kaunista. Antakaa anteeksi!
Ei olisi kannattanut syödä. En nyt ihan aukottomasti voi tähän sitä yhdistää, mutta pakki on ollut silleen kohtalaisen sekaisin eilisestä asti. Pikkuhiljaa alkaa helpottaa.Kävin tuossa ns. ytimessä ja tietysti pitää mennä kotiin grillin kautta.
Roger: Kebab ranskalaiset
Ravintoloitsija: selvä menee hetki!
Sitten tullaan Rookerin luo:
Ravintoloitsija: Kebab rulla tässä ole hyvä!
Roger: Tilasin Kebab ranskalaisilla
Ravintoloitsija: Tilasit rullakebab!
Roger: Ei kun Kebab ranskalaisilla...
Sitten menee hetki... :
Ravintoloitsija: Tässä kebab ranskalaisilla!
Sitten taksilla kotiin ja ei muuta ku laatikko auki. Jahas, siellä on kanahampurilainen ja ranskalaiset. Tässä vaiheessa toki ei ole enää mitään tehtävissä, joten syödään nyt sitten. Mutta ei nyt saatana oikeasti, mitä on taas tämä että joo siinä kebabranut ja sitten siellä on kanahampurilainen. En toki tiedä kumpi sitten olisi ollut lähempänä, se aiemmin tarjottu rullakebab vai tämä mitä nyt saatiin.
No syötyä tuli mutta sanon silti että ei saatana.
Koulussahan oli aina jotain velliä tarjolla Nälkäpäivänä ja jotenkin silloin oli aina myös Carrollssilla kaksi Klubia yhden hinnalla. Monena vuonna käytiin luokkakavereiden kanssa viettämässä nälkäpäivän ruokatauko siellä.Iski aikamoinen nälkä tuossa muutama tunti sitten, joten päätin käydä Hesburgerissa nauttimassa kerrosaterian, koska se sattui olemaan siinä vieressä. Kyseessä oli ensimmäinen visiitti Heseen ainakin neljään vuoteen ja näillä näkymin jäänee myös viimeiseksi. Täysin mauton ja vielä osittain sulamaton juustoviipale, niukasti salaattia, mutta sitäkin enemmän majoneesia ja todella onneton satsi ranskalaisia, joita oli ehkä 20 kpl.
Kyllä se niin on, että pysyn jatkossakin McDonald'sin ja Burger Kingin asiakkaana. Nuo kaksi sentään osaavat tehdä kunnon hampurilaisateriat. Jotkut saattavat vielä muistaa 90-luvun lopulta ja jopa 2000-luvun alusta sellaisen erikoisuuden suomalaisessa pikaruokakulttuurissa kuin Carrolsin. Se oli se kolmas ketju, joka osasi tehdä kunnon aterioita.
Mahtaako maailmassa olla yhtään purilaisketjua, joka olisi mennyt parempaan suuntaan. Ainoa hyvä ketju oli Burger King joskus 20 vuotta sitten ulkomailla. Ne vanhat Whopperit olivat oikeasti kovaa settiä. Ja jos Suomessa ei Heseltä enää edes majoneesi maistu, niin sitten tilanne on vakava.Iski aikamoinen nälkä tuossa muutama tunti sitten, joten päätin käydä Hesburgerissa nauttimassa kerrosaterian, koska se sattui olemaan siinä vieressä. Kyseessä oli ensimmäinen visiitti Heseen ainakin neljään vuoteen ja näillä näkymin jäänee myös viimeiseksi. Täysin mauton ja vielä osittain sulamaton juustoviipale, niukasti salaattia, mutta sitäkin enemmän majoneesia ja todella onneton satsi ranskalaisia, joita oli ehkä 20 kpl.
Kyllä se niin on, että pysyn jatkossakin McDonald'sin ja Burger Kingin asiakkaana. Nuo kaksi sentään osaavat tehdä kunnon hampurilaisateriat. Jotkut saattavat vielä muistaa 90-luvun lopulta ja jopa 2000-luvun alusta sellaisen erikoisuuden suomalaisessa pikaruokakulttuurissa kuin Carrolsin. Se oli se kolmas ketju, joka osasi tehdä kunnon aterioita.
Tuo iso kynnys on tuttu minullekkin, ei sitä saatana voi myöntää että on liian sairas tekemään töitä. Toisaalta olen sitä mieltä että Suomessa systeemi on rakentanut tuon kynnyksen liian korkeaksi.Viheliäisen flunssan iski päälle. Aika iso kynnys oli ilmoittaa töihin, että jää saikulle eikä vain etäile. Taidan olla ensimmäistä kertaa saikulla 4-5 vuoteen.
Pari päivää kun lepäilee, niin eiköhän tästä parane.
Itsekin vuosikaudet paininut tämän ongelman kanssa ravintola alalla työskennellessäni. Tuuraajia pirun vaikeaa saada ja järjestään menty kipulääkkeillä töihin, vaikka kunto ei antaisi myöden.Tuo iso kynnys on tuttu minullekkin, ei sitä saatana voi myöntää että on liian sairas tekemään töitä. Toisaalta olen sitä mieltä että Suomessa systeemi on rakentanut tuon kynnyksen liian korkeaksi.
Parasta on kuitenkin se fiilis kun olet oikeasti sairas ja luvan kanssa saanut jäädä kotiin ja tiedät että nyt ei tarvitse muuta kuin ostaa paljon mässyä ja nukkua. Sitten kun heräät, voi vain katsella leffaa tai jaksotolkulla jotain tv-sarjaa.
Päivä pari menee siinä makoillessa helposti ja toivottavasti jo sen jälkeen on valmis duuniin ja saanut vähän jätettyä työasioita mielestä. Jos sairastaminen jatkuu pitempään, alkaa se paikallaan olo rassaamaan hermoja.
Työasioiden takia ei silti kannata stressata, silloin kun sairastetaan niin työhommat saa odottaa. Kenenkään ei duunin takia kannata itseään stressata hengiltä.
Mulla oli tuo tilanne päällä suunnilleen vuosi sitten. Enkä mitenkään myöntänyt itselleni, että olisin kipeä, kun eihän se nyt etänä työskentelyä estä. Tietenkään. Sitä flunssaa kesti reilut kolme viikkoa. Välillä vähän lämpöä, mutta enimmäkseen nukkumisen estävä yskä ja räkää niin maan joka rööri täynnä. Mutta kipeä en ollut, tietenkään. Edellinen saikutus on jostain muutaman vuoden takaa, kun ihan samanlaisen flunssan iskiessä ei kehdannut mennä töihin. Ihminen on toisinaan tyhmä eläin.Viheliäisen flunssan iski päälle. Aika iso kynnys oli ilmoittaa töihin, että jää saikulle eikä vain etäile. Taidan olla ensimmäistä kertaa saikulla 4-5 vuoteen.
Pari päivää kun lepäilee, niin eiköhän tästä parane.